Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, toukokuuta 23, 2020

Kauko Kalaojan "Polun päässä tarina"

Pian 20 vuotta eläkkeellä ollut kansakoulun-/ luokanopettaja Kauko Kalaoja on julkaissut jo neljännen muisteluteoksensa.

Vuonna 2015 ilmestyi ensimmäinen  omakustanne "Toppilan pojat". Se  kertoo hänen omasta lapsuudestaan Oulussa.

Vuonna 2016 ilmestyi kirja opettajavuosilta:  "Koulumestari".

Seuraavana vuonna 2017 oli vuorossa:  " Neittävä - neitien kylä", johon on koottu tarinoita Vaalan Neittävän kylän historiasta.

Ja viime vuonna tämä  "Polun päässä tarina".

KIRJAN päähenkilön nimi on Eino. Sukunimeä ei ole.  Olen, että  Eino on oikeasti Kauko. Siksi samansukuiset heidän polkunsa  ovat.

Rakenne on nykyelokuvista tuttu aikamatkailu- juoni ei etene kronologisesti.  Siinä on 20 päälukua, joissa seurataan  Einon elämää lapsuudesta aina vuoteen 2019 saakka.

Kirjoittajan  päähuomio näyttää nyt olevan eläkevuosissa ja elämänkestoissa harrastuksissa jäkälänpoiminnasta mieskuoroihin ja tietenkin moniin liikuntalajeihin.  Kirjoitustyyli vaihtelee hassuista pikkusattumuksista  realistiseen, ahdistavaan sairaalakokemukseen.

Polulta poimittua

Eino kirjoittaa unohdukselta suojaan 1940- ja 1950-luvun poikien elämää, johon kuului urheilun lisäksi elintarvikekortit, kesäsiirtolat, kiroilun harjoittelut, kivisodat, koululaisten kenkäavustukset, kängitappelut, luvattomat hissiajelut, läskisoosi, onkiminen, oppikoulun sisäänpääsykokeet, polttolasit,  ritsat, tupakkakokeilut, varastoihin livahtamiset...

Sekin selvisi, mistä oman isäni tuhahdus "perseen suti" on peräisin. Oulusta tietenkin.

Nuoren aikuisen elämästä mieleen ovat valoisasti jääneet mm.  oppikoulun viimevuodet, armeija-aika, sijaisopettajakokemus, kaksivuotinen opiskelu Oulun opettajanvalmistuslaitoksella, urheilu ja tanssit ja vaihtuvat tanssitettavat.

Koulutyöhönkin kirjoittaja näyttää olleen hyvin tyytyväinen. Lisäksi hän kertoo akiivisista urheiluvuosistaan uskomattoman yksityiskohtaisesti, omasta  perheestään ja erityisesti oman pojan ja tyttärenpojan urheiluharrastuksista, joissa hän sai isänä ja pappana olla mukana.

Kirja osoittaa, että on niitä ollut ennenkin ruuhkavuosia tiukkoine aikatauluineen, ei vain nyt. Kesäisin perhe matkusteli ja vietti aikaa kesämökillä. Marjoja kerättiin ihan myytäväksi asti. Jäkälää poimittiin 40 vuotta.

Eino pääsi/joutui eläkkeelle  kun 60 vuotta tuli täyteen vuonna 2001. Erilaiset liikunta- ja luontoharrastukset ovat jatkuneet. Koiraa ei otettu.

Hän laati itselleen tiukan päivärytmin.  Ensimmäisiä aamutoimia oli radion aukaiseminen. Teevesi lämpimäksi. Kahvi tippumaan. Pukeutuminen. Aamiainen. Aamupostin noutaminen...

Niinikään viikonpäivät oli rytmitetty harrastusten mukaan liikunta- (ti-pe) ja lepopäiviin (la-su). Maanantai oli kotihommapäivä. Vanhat harrastukset mm. lentopallon ja kaukalopallo jatkuivat, ja uusia tuli mm.  mieskuoro ulkomaan matkoineen ja puutarhanhoito. Tärkeä vinkki:  omien menojen väliin on sovitettava vaimon kuunteleminen,

ERI osissa kirjaa Eino ottaa kantaa myös nykykouluun, jossa 90-luku oli suurten muutosten aikaa.  Paljon on tullut hyvää, mutta ei  aina vain hyvää. Opettajien suunnittelutyö on lisääntynyt.  Kiirettä. Hössötystä.  Opettajan auktoriteetti on kadonnut. Suvivirttä ei saa laulaa.  Hienohömppää Wilmassa. Kuri ja järjestys takaisin!

Koulukiusamiseen Einolla olisi lääke: Sääntö ei auta. Luokka on saatava opiskelemaan ja toimimaan sellaisella vauhdilla, ettei kellään tule mieleenkään ryhtyä  ketään kiusaamaan. Välitunneille toimintaa, että 15 minuuttia jää  lyhyeksi.

Ei kun kaikki kirjoittamaan!

KIRJA rohkaiskoon meitä muitakin kirjoittamaan  muisteluksia. Kirjan päähenkilö Eino perustelee muistelmien kirjoittamista sillä, että lapsuudesta kirjoittaminen on parasta terapiaa. Toinen hyvä syy on, että muistiinpantuina muistot  auttavat huomaamaan, jos ja kun muistisairaus etenee. Ja tietenkin niistä on iloa suvun nuoremmille sukupolville.

Luvussa: Loppuloora Eino haastattelee itseään. Hyviä kysymyksiä oman muistelman pohjaksi ovat mm.
  • Oliko sinulla opettajaesikuvia?
  • Mitkä asiat ovat eläkkeellä olleet tärkeimpiä?
  • Millaisia harratuksia sinulla on?
  • Mitkä ovat vahvuuksiasi?
  • Millaisia ovat huolenaiheesi?
  • Entä heikkoutesi?
  • Millainen on hyvä ystävä?
  • Mitä mieltä olet salaisuuksien pitämisestä?
  • Millaista musiikkia haluat  kuunnella?
  • Millaisia tv-ohjelmia katsot?
  • Neuvoja elämänhallintaan?
KIRJAN nimi "Polun päässä on tarina" osuu sisältöön hienosti - vaikka polku vielä jatkuu  monta vuotta. Kiitos kun kirjoitit, Kauko. Jos teoksesta otetaan toinen painos, suosittelen lisäämään väliotsikoita.

77-vuotias kaukalopalloilija Kauko
Ylen haastattelussa 2019.
Kirjoittajasta lyhyesti

Kauko Kalaoja syntyi Oulussa vuonna 1941. Hän teki pitkän uran opettajana sekä kansa- että peruskoulussa ja jäi eläkkeelle vuonna 2001.

Linkki aikaisemmin esiteltyyn teokseen:

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/06/retropedagogiikkaa-koulumestarin.html

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

’Toppilan pojat’ artikkelia lukiessa jäimme miettimään asuiko Kauko Kalaoja lähellä Åströmin huvilaa joka oli vastapäätä satamaa ja joka vielä on pystyssä Hietasaaressa. Meitä on kaksi ’tyttöä’ muistelemassa vuosia 1945- 1953 jolloin asuimme kyseisessä talossa. Siinä asui neljä perhettä. Muistan nuo öljysäiliöt, ne olivat pikkutytöstä pelottavat kun joskus tallustin kotoa liian pitkälle… terveisin Sirpa Lassila ( os. Aho) ja Liisa Korva ( os. Väänäsen)

Martti Hellström kirjoitti...

Hei

Kiitoksia kirjeestä. Kysyin asiaa hänen tyttäreltään.
Halutessanne voitte kirjoittaa suoraan Kaukolle, jolta tulossa syksyllä 3. kirja 50-luvun Toppilaankin liittyen.
Etunimi. Sukunimi at gmail.com

Martti