Itseohjautuva oppiminen

ON ihanaa olla aikuinen. Voi lukea kirjojaniin, että poimii vain itselle maistuvan.

Minua on pitkään kiinnostanut kysymys itseohjautuvasta oppimisesta - jota mm. aikaisemmin esittelemäni Postmanin ja Weigartnerin teos "Uutta luova oppiminen" asetteli uudeksi normaaliksi.

Kirjastosta löytyi yksi tätä teemaa avaava teos:

Lindberg, Julian. (1998). Oppimaan oppiminen- opas oppimistaitojen kehittämiseen. AINO-projektin oppimateriaaleja. Toinen, uudistettu  painos.Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A:65. 

KIRJA on siis opas korkeakoulutasoiseen opiskeluun. Pedagogisesti se on siirtymäkauden teos. Erityisesti kirjan alkuosa opastaa lukijaa kehittämään omaa tapaansa opiskella kohti itseohjautuvaa oppimista. Loppuosassa  kirja - ehkä erityisesti sitä tarkoittamatta- antaa kuitenkin maukkaita eväitä myös vanhanaikaseen vastaanottavaan oppimiseen - siis sellaiseen, jossa on omaksuttava jopa muistettava tekstejä. Tuttua on myös, kuinka ryhmä toimii ja kuinka siinä kannattaa opiskella. Vinkkejä saadaan siitä, kuinka lukea niin, että ymmärtää.  Ja kuinka valmistaudutaan yliopistollisiin kuulustelutilaisuuksiin tai  esim. kuinka kirjoitetaan esseevastaus, jolla pääsee tentistä läpi.

KIRJASSA on  79 sivua, ja lisäksi liitteitä  kaksi artikkelia. Koko suositeltavaan pakettiin kuuluu vielä teos Silvén, Kinnunen, Keskinen ”Kohti itseohjautuvaa opiskelutaitoa”, joka käsittelee oppijan toimintaa (tuolloin)  uusimman psykologisen tietämyksen  pohjalta sekä  2 videota. ”Opit” ja ”Totinen paikka”. Yhteensä niiden avulla on tarkoitus saada oppiminen tehokkaaksi.

Teoksessa on pieniä lukukappaleita ja iso jouko pohdintaehtäviä, joilla lukijaa ohjataan kehittämään omia oppimista koskevia kriteerejään (mitähän käsite tarkoittaa ?). Tavoitteena on saada omien kysymysten esittäminen, omien näkemysten muotoileminen, omien oppimista koskevien asenteiden pohtiminen  ja omien opiskeluun liittyvien toimintatapojen tiedostaminen luonnolliseksi osaksi oppimista.

Itseohjautuva oppija

KIRJAN ytimessä on idea itseohjautuvasta  oppijasta. Itseohjautuva oppija hallitsee itseohjautuvaa oppimisprosessia.

Määritellään ensin, mitä   oppiminen tässä teoksessa  on? Oppiminen  on tiedon käsittelyä. Oppiminen tarkoittaa ideoiden muuttamista, yhdistelemistä ja laajentamista.

Oppiminen esitellään kirjassa  taitona. Oppimisen taito  on enemmän kuin (vanhan aikainen) opiskelutaito, joka on arkikieltä: muisiinpanot, alleviivaus, nopea lukeminen, ymmärtävä lukeminen, esseen kirjoittaminen... taito suunnitella lukujärjestys. Oppimisen taito on syvällisempää: Kykyä ajatella ja seurata eli reflektoida omaa oppimista. Kykyä hahmottaa uusi opittava asia. Kykyä tunnistaa omat aikaisemmat tiedolliset rakenteet(skeemat),  aktivoida tämä aikaisempi tieto ja muokata ja liittää uusi niihin. Kykyä ja rohkeutta altistaa omat ennakkokäsitykst ja ajatukset ja  pohtia asioita  uusista näkökulmista.

Mutta se on myös kykyä hallita muita oppimiseen vaikuttavia tekijöitä: omaa oppijaminäkuvaa. Oppimisen taito on oppimisen itsesäätelytaitoa. Kykyä ymmärtää, kuinka tärkeää on asettaa omat tavoitteet ja tunnistaa  omat  toiveet ja odotukset.  Kykyä tunnistaa oppimistehtävien vaatimukset, kykyä tunnistaa oma oppimistrategia (esim. kokonaisuus vai irtofaktat) ja tapa yhdistellä asioita,  valita toimintavoista ne, jota ovat sopivimpia juuri tuon opittavan asian opiskeluun valvoa,  säädellä omaa etenemistä ja mm. hyödyntää palautetta. Tällaista oimintaa jolla pyritään seuraamaan oppimista ja sitä, miten toimii oppiakseen kutsutaan teoksessa metakognitioksi.

Taitava, itseohjautuva oppiminen

Kirjan mukaan itseohjautuvassa oppimisprosessissa on 3 osa-aluetta:

1. Itseohjautuvuuden mahdollistava oppimisympäristö (ja opiskelujärjestelyt). Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä (kyse on roolituksesta). Oppimisympäristö voi edellyttää oppijalta lähinnä kuuntelemista, passiivista tiedon vastaanottamista.  Opiskelutilanne, jossa sinun edellytetään esittävän kysymyksiä ja jäsentävän oppimateriaalia erilaisten tehtävien avulla, kehittää  paljon paremmin itseohjautuvuutta.
2. Oppijan oppimistaidot. Itseohjautuva oppija on oppimistaitoinen oppija. Hänellä on taitoa joustavasti muuttaa toimintatapaa tehtävän ja tilanteen mukaan. Hän ei jää paikoilleen, vaikka oppimisympäristö ei olisi ihanteellinen. i
3. Oppijan orientoituminen eli suuntautuminen oppimiseen - motivoitumeisuus, tehtäväänsuuntautuneisuus - keinona pohtia, mikä minua tässä kiinnostaa. Miksi oikein opiskelen?

Jonkilaisena mallitilanteena (uudesta normaalista) kuvataan oppimistilanne:

"Oppimistilanteessa opiskelu on pääasiassa itsenäistä kirjallisten tehtävien tekemistä.  Lisäksi opiskellaan viikottain 2-5 hengen opintoryhmissä, joissa voi keskustella. Ennen ryhmäistuntioa perehdytään aiheeseen liittyvään materiaaliin. Pienryhmissä  on ideointia, suunnittelua, jäsentelyä, ongelmanratkaisua ja oranisointia.  Ryhmissä on paikalla Tutor. Tutor ei opeta. Hän on opintoryhmän vetäjä, asiantuntijajäsen joka huolehtii istuntojen suunnittelusta ja niiden mielekkästä etenemisestä. Hän on myös opintojen yksilölline ohjaaja.  Lisäksi kurssiin kuuluu lyhyitä  opettajan pitämiä puhelinopetus-alustuksia. Niissä opettaja nostaa esiin tärkeitä asioita.Ryhmän jäsenillä on vastuu omasta oppimisestaan ja ryhmäntoimivuudesta."

Lukijaa pyydetään pohtimaan, mitä ajatuksia tällainen oppimistilanne herättäisi.

Tehtäviä oman oppimisen pohtimiseen

Teos haastaa pitkin matkaa lukijaa pohtimaan omaa tapaansa oppia. Poimin tähän muistiin itselleni muutamia, joita voisi hyvin käyttää, kun juoksuttaa  fasilitaattorina oppimisprosessia.

Ensimmäinen idea on oppimispäiväkirja. Siitä ei ole puhuttukaan vähän aikaan. Siis vihko, johon kootaan omia oivalluksia, arvioita luetuista teksteistä ja omaksutuista uusista asioista. Oppimispäiväkirjan avulla voi myös seurata oman ajattelun (ja vaikkapa tunteiden) kehittymistä.

Toinen idea  on  tehtävä kirjoittaa lyhennelmä luetusta.

Kolmas on nippu pohdintatehtäviä, joilla kaivetaan esiin omia näkemys, vaikka virikkeenä onkin jokin valmis teksti:

Miten seuraavat väitteet sopivat sinuun... ?
Muistele jokin opimistilanne, jossa  et oppinut mitään? Kirjaa 3-4 asiaa, miksi oppimiskokemuksesi oli niin epämiellyttävä.
Muistele tilanteita, joissa opit paljon. Kirjoita 3-4 asiaa muistin.
Mitkä tekijät kuvaavat (siis tiivistä) a) hyvää, b) huonoa oppimistilannetta?

Piirrä kaavakuva  omasta näkemyksestäsi (esim. oppimisesta). Hahmota eri tekijöiden välisiä suhteita (vrt. käsitekartta).
Mitä uutta (tekstissä) on verratuna kokemuksiisi  (esim. opiskelusta) ?
Mikä siinä tuntuu hyvältä?
Mihin suhtaudut epäillen?
Mikä on oma mielipiteesi?
Perustele oma näkemyksesi
Pohdi esitettyä asiaa omien kokemustesi pohjalta
Mitä hyötyä on mielestäsi ..
Minkälaisia taitoja esitetty ajatus mielestäsi vaatii?
Mitkä näkemyksesi ovat muuttuneet kurssin aikana?

Neljäs nippu on tehtäviä, joissa huomaa ryhmätyön tuoman rikastavan lisäarvon:
Miten muut ovat asian kokeneet?
Mitä opit muiden tavoista hahmottaa asiaa?

Kirjoittajasta

Googlettamalla löytyy Julian Lindberg 1310 kertaa. Hänet tunnistetaan nimenomaan tämän teoksen kirjoittajana.  Kirja on ilmeisesti käännetty viroksi. Hän on myös julkaissut eVokeissa teoksen: Ohjaus- ja neuvontapalveluiden kehittäminen yliopistojen non- ja informaalin osaaminen tunnistamisen tueksi – kehittämistarpeita koskeva selvitys toimiessaan Jyväskylän ammattikorkeakoilussa.

2000-luvulla hän on ollut mukana projektipäällikkönä ja kehittämispäällikkönä virtuaaliyliopistossa.  Myöhemmin hän on luennoinut tutor-toiminnasta. Vuonna 2015 hän oli Turun suomalaisen yhteiskoulun opo. Hän näyttää olevan mukana Turun lukioiden opinto-ohjauksen uudet oppimisympäristöt -hankkeessa.  Siinä organisoitiin  AmazingUTU -pelikertoja yhteistyössä Turun yliopiston kanssa.