" 50 vuotta sitten, vuonna 1968 ilmestyi mielenkiintoinen kirja, joka oli osa peruskoulu-pedagogiikan koulutus-kokonaisuutta. Kokonaisuuteen kuului Olavi Nöjdin toimittama teos: Peruskoulua kohti (ja muutakin luettavaa), kymmenien radio- ja tv-ohjelmien sarja, sekä erilliset koulutuspäivät ja tentti. Aloitin pedagogisen kaivaustyöni tulosten esittelyn lyhyellä yleisesittelyllä tuohon kirjaan ja siihen liittyneisiin radio- ja tv-ohjelmiin. "
TÄMÄ osa 6 vetää yhteen kirjan messagea. Mitkä olisivat 10 (minusta parasta) ensimmäisen peruskoulupedagogiikan ideaa, joisa menneisyys muistuttaa meitä? Kommentit MH.
1. Yksinkertaista oma työsi mielessäsi
Jaakko Linnankiveä mukaellen: Opettaja saattaa opiskelutyöhön, pysyttää siinä ja tarkastaa aikaansaannoksia.
MH: Opettelu on oppilaan työ. Sano tavoite ääneen. Varmista, että tunnilla opitaan jotain uutta.T arkkaile oppilaiden aktiivaatiotasoa ja suuntautumista. Puutu, jos on tarve. Varaa aikaa siihen, että varmistut, että se uusi asia on oikeasti opittu. Järjestä mahdollisuuksia käyttää opittua hyväksi.
2. Opetus lähtee tavoitteista
Kaisa Hälinen kirjoitti: " Koulun työskentely ilman tavoitteita on mahdottomuus; Inhimillinen toimintahan on tavoitteellista, ja kasvatus erityisen selvästi tarkoitusperäistä toimintaa."
MH: Ilmaise tavoite niin konkreettisesti kuin suinkin. " Tunnin jälkeen sinä osaat..."Pilko tavoitteet. Transponoi ne lapsenkokoisiksi. Jos tavoite on saatumisen estäminen, pienen oppilaan kokonainen tavoite on pitää oma pulpetti siistinä (vrt. Matti Koskenniemi)
3. Oppiminen lähtee siitä, missä oppilas on
MH: Olemme unohtaneet diagnostisen arvioinnin? Ennenkuin aloitetaan uuden asian opettelu, varmistetaan mitä oppilaat jo tietävä asiasta. Oppilaantuntemus on tosi tärkeää. Observoi. Seuraa tunnin aikana, edistyykö oppiminen.
4. Palaute !!!
Matti Peltonen kuvasi opetusta kaaviolla: ärsyke- reaktio- tieto tuloksesta- takaisinsyöttö oppilaalle ja vahvistaminen/ sammuttaminen. Takaisinsyöttö!
MH: Vaihdetaan sanat. Opetus on sitä, että oppilas oppii itselleen uusia asioita. Oppimista auttaa, että hän saa palautteen: oliko ratkaisu oikea vai väärä. Pilko tavoite ja palaute. Opettajan tehtävä on antaa palautetta. Mieti mistä näet, että asia on opittu.
5. Opettaja vaikuttaa monella tavalla motivaatioon
Matti Peltonen listaa kirjassa useita tappoja, joilla opettaja voi vaikuttaa oppilaan motivaatioon: sekä aktiivitaatiotasoon että suuntautumisene. Keinoja on: vaihtele äänenkäyttöä ja opetustapoja. Vältä pitkiä yksinpuheluja. Katkaise: kasku, liikkuminen, nopea tuuletus, oppilaille annetut tehtävät, keskustelut, kysymykset, arvostelut, opettajan ja luokan vuorovaikutus. Jää tehtävä osiin...
MH: Motivaatio ei ole vain oppilaan vastuulla.
Touko Voutilainen: "Ei ole olemassa mitään yhtä oikeata opetusmetodia.
Opetuksen onnistumisen ratkaisee tulos eikä metodi, ja eri opettajat pääsevät parhaaseen tulokseen eri tavoin"
MH: Periaatteessa: opetuksessa käytettävät menetelmät määräytyvät opetuksen tavoitteiden perusteella. Pyri käyttämään toiminnallisia työtapoja. Kukaan ei opi vain kuuntelemalla. Uutta on saatava kokeilla ja soveltaa. Pyri antamaan mahdollisuuksia tehdä yhdessä. Mutta asiat ja oppilaat ovat erilaisia. Jousta. Ota tutkivan opettajan rooli: mikä toimii tässä ryhmässä?
7. Eriytä
Opetuksen differentiointi oli aivan keskeinen peruskoulun periaate.Eriyttävänä tekijänä voivat olla sisällön laajuus, syvyys, etenemisnopeus, konkreettisen materiaalin käyttöaika ja - määrä opetuksessa.
MH: Olemmeko palanneet taas yhden etenemistavan moodiin?
Veikko Kiuru: Keskeinen opettaja apuväline oli oppikirja, jota täydentävät työ- ja harjoituskirjat, oheislukemistot, ja opettajan oppaat .
MH Ala hurahda. Suomalainen oppikirja on kollegojesi laatima. Se on verraton tuki.
9. Laadi kokeet huolella
Juhani Karvonen esitteli hyvää kokeen ominaisuuksia: Hyvä koe mittaa juuri sitä asiaa, jota sillä halutaan mitata (validi), tehtävissä on edustava näyte aineksesta. Yhden mittauksen tilalle useampien mittausten yhteistulos. Kokeen pitää olla objektiivisesti arvioitavissa. Arvioinnissa on otettava huomioon ns. sädekehävaikutus. Karvonen suositteli monivalintatehtäviä.
MH: Luotettavan kokeen laatiminen on vaikeampaa kuin moni aavistaa. Silti uskonm, että kokeille on tarvetta
1960-luvun alkuperäisessä peruskoulupedagogiikassa arviointi oli olennainen ja kiinteä osa opetusta. Sen avulla määriteltiin oppilaiden lähtötaso. Opetuksen aikana arvioitiin jatkuvasti oppilaiden edistymistä mm. seurannan ja tehtävien suorittamisen oikeellisuuden perusteella. Välitön feedback: oikein tai väärin oli tärkeää. Ja jakson päätyttyä osaaminen mitattiin kokeilla, joiden piti olla valideja. Hyvä todistusarvosanan tuli yhtä aikaa kertoa, kuinka oppilas on edistynyt suhteessa omiin aikaisempiin suorityksiinsa ja suhteessa oppilastovereihinsa. Jotta arvosana olisi oikeudenmukaisen, avuksi toivottiin standardikokeita.
MH: Arviointi on keskeinen osa, mutta sen tulee olla luonteva osa opetusta. Ei ylimääräinen taakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti