Onko opettajasta fasilitaattoriksi? Osa 1

KUN konstruktivistinen pedagogiikka teki 1980-ja 1990-lukujen taitteessa läpimurtoa ja ajoi behaviorismin maanpakoon, muuttui näkemys tiedon olemuksesta ja ihmisestä  myös opettajan ja oppilaan roolista oppimisessa.   Ihminen (myös lapsi) alettiin nähdä kompetenttina, itseään säätelevänä. Oppimisprosessia alettiin tarkkailla koulun ulkopuolella ja  toimintana, jonka avulla ihminen  selviää ongelmatilanteesta.  Mielenkiinto kohdistui toimitaan, jossa rakennetaan yksin rai yhdessä toisten kanssa  uutta tietoa, rakenttiin vanhaa uudelleen (rekonstruktio) tai  purettiin vanha tietoa  (dekonstruktio) ja opittiin nökemään asiat toisin.

Puhetapa, jossa puhuttiin opetuksen antamisesta tai  opettamisesta arvokkaan tiedon siirtämisenä, muuttui pian niin last seasoniksi.

Dominoivassa puhetavassa alettiin välttää verbiä opettaminen. Sen sijaan alettiin puhua  konstruointi-prosessin ohjaamisesta. Opettaja ei opettanut vaan hän ohjasi. Hänen organisoi oppimisympäristöjä ja toimii  fasilitaatorina. Fasilitaattiri  loi oppimiselle suotuisat edellytykset, poisti oppimisen esteitä,  kannusti tarvittaessa haastoi,  loi ristiriitoja ja sääteli ilmapiiriä.

ITSEKIN omaksuin fasilitaattori-termin, joskin sen roolin tärkeäksi lähinnä  opetusryhmissä, jotka olivat erisyistä itseohjautuva ja kun opittavana oli asia, joka ei ollut äärimmäisen tärkeä.

SIKSI olikin aivan upeaa tavata alkuviikosta Pepe Nummi, Suomen ensimmäinen virallinen ja oikea fasilitaattori ja lukea  ensimmäinen  suomenkielinen fasilitoinnista kirjoitettu  kirja:

Nummi, Pepe. (2007). Fasilitoinnin käsikirja. Helsinki: Edita

TÄMÄN jälkeen minulla on selkeästi kirkastunut käsitys siitä, onko opettajasta sittenkaan fasilitaattoriksi. Palaan siihen kysymykseen tämän lastun toisessa osassa. Tässä ensimmäisessä osassa  kuvaan fasilitaatioita sellaisena, kuin sitä käsikirjan (ja siitä innostuneena myös eräiden muiden  dokumenttien) mukaan liike- ja järjestöelämässä käytetään. Niiden tarpeisiinhan tämä uusi toimintatapa alkuperäisesti syntyi.

Käsitteen määrittelyä

Fasilitointi on yksi konsultoinnin muoto.  Fasilitaatori ei  puutu substanssiin, itse sisältöön vaan hän ohjaa prosessia, jolla sisältöä käsitellään. Fasilitaattori: suunnittelee, juoksuttaa, osallistaa porukkaa, saattaa ihmisiä yhteen,  dokumentoi tuotoksia, selkeyttää, kiteyttää ja visualisoi.

Fasilitaattori on siis " metodimies". Hän hallitsee, helpottaa ja ohjaa  ryhmäprosesseja ja tekee  niihin tarvittaessa interventioita.

Fasilitaattori ei ole kouluttaja. Kouluttaja on erityisesti  sisällön asiantuntija. Hän  kertoo, miten asia on. Fasilitaattori ei ole valmentaja. Valmentaja on samoin kuin kouluttaja sisällön asaintuntija, mutta  hän hallitsee myös menetelemiä, jotka auttavat ryhmää sisäistämään asiat.

Fasilitaattori on sisältöneutraali. Hän ei ole vastuussa  siitä, että ryhmä päätyy esim.  ennalta valittuun ratkaisuun.  Fasilitaattori avustaa ja sparraa ryhmän työskentelyä puuttumatta asiasisältöön.

Kouluttaja tilataan paikalle, kun ihmiset tarvitsevat asiantuntijan tietoa asiasta, joka on heille tärkeä ja uusi. Valmentaja tilataan paikalle, kun halutaan paitsi saada uutta tietoa, myös osallistaa ihmiset, kuulla heitä ja sitouttaa heidät esim. uuteen johdon päättämään suunnitelmaan.

Fasilitaattori tilataan, saattamaan yhteen ja tuottamaan uusia ideoita ryhmä, jolla on jo ko. ongelmien ratkaisemiseen  tarvittava tieto-taito. Joilla oli älliä. Joilla on kypsyyttä. Fasilitoinnin idea ei ole paikata puuttuvaa tieto-taitoa vaan saada oikeat ihmiset keskustelemaan keskenään,  jakamaan tietoaa, luomaan yhteistä  ymmärrystä ja tekemään päätöksiä, jotka myös pannaan toimeen.

Mihin tarpeeseen fasilitointi on syntynyt?

Hierarkisessa organisaatiossa johtaja teki itse päätökset työhuoneessaan. Jossain vaiheessa johtamisopit vaihtuivat, ja haluttiin, että johtaja saa neuvoja ja ideoita alaisiltaan.  Kokouksissa pomo kokosi mielipiteet, mutta teki edelleen  päätökset itse.

Maailman muuttuessa tällainen kokoustaminen ja ylhäältä alas-päätöksenteko ei enää toiminut. Se ei sopinut  kompleksisiin  ympäristöihin.  Johtaja ei enää voinut löytää kaikkia ratkaisuja yksin, tarvittiin  ryhmä asiantuntijoita yhdistämään voimavaransa. Valmistelu- ja päätösvaltaa delegoitiin tiimeille.

Syntyi tarvetta tekniikoille, joissa voitaisiin yhdistää  näiden asiantuntijoiden tietotaitoa päätökseteon pohjaksi. Tukea heidän ideointiaan ja kehittää ideoita eteenpäin. Ja pitää huolta, että sovittu myös pannaan toimeen.

Maailman mutkistuminen ja mm. monikultturistuminen synnytti painetta luoda myös yhteistä ymmärrästä, yhteistä todellisuutta. Mikä on oikeasti tärkeää? Näihin luotiin uusia fasilitoinnin tekniikoita.

Konkreetti esimerkki

Kokosin kirjasta konkreetin esimerkin siitä, millainen voisi olla  fasilitaattorin vetämä  työpaja. Tällainen:

• ALKU
• Alkuseremoniat
• Päivän ohjelman esittely
• a) (alku)Virittyminen (jotta ihmiset ovat henkisesti paikalle) Esim. jana ( osallistujia  pyydetään asettumaan janalla siihen kohtaan, joka parhaiten kuvaa omaa tilannetta tällä hetkellä),  
• b) Tutustuminen. Tekniikoina esim.  kartta, parihaastattelu, kokkareet, koordinaatisto (spectogrammi),  nopea tutustuminen ( kaksi tutustumiskysymystä; nimi, työnkuva ja pyydä kohtaamaan ainakin 10 ihmistä) 
• c) Fokusoituminen aiheeseen. Karuselli.
• d) Kontraktti (fasiltaattorin rooli, pelisäännöt)
• RUNKO 
• a) Ideoiden keruu päivän teemasta;  (ryhmämuistina flap) - divergointi, ei kritisoida. Monia tapoja mm. Omat ideat, aivoriihi, benchmarking (miten muut ratkaisseet ongelman), negatiivinen aivoriihi  (ideoita, jotka eivät toimi), Kiertävät kysymykset (muut vastaavat), MeWeUs, Ideoiden varastaminen
• b) Valitaan parhaat (valintakriteerit, tarrat  tms. - konvergointi) 
• c) Toimeenpano: Implementointi: kuinka asia pannaan toimeen. Action Plan. Kuka tekee milloin, ja missä. Aikajana. Miten onnistumista tuetaan?
• SULKEMINEN 
• a) Yhteenveto (Mitä jäi käteen?) Jana. Pöytäryhmät. Puhuva keppi
• b) Tunnelmien kerääminen,fiilistely, 
• c)  Kiitokset
• d) Palaute jatkoa ajatellen. Miten tästä eteenpäin?

FASILITOINNISSA usein flapit ovat keskeinen työkalu. Niille  kootaan yhdessä syntyvä. Moni fasilitaattori on innostunut visualisoinnista. Ihminen muistaa kuvista.

PÄIVÄÄN mahtuu myös- jos tarvitaa  ”välipaloja",  menetelmiä, joita fasilitaattorilla on aina hyvä olla takataskussaan yllättäviä tilanteita varten. Niillä voi luoda hyvän ilmapiirin, rentouttaa alkujäykkyyttä ja pyyhkiä pois väsymystä tai liian kiihkeäksi äitynyttä keskustelua.

• Mikä ilahdutti tänään?  Jokainen kertoo nimensä ja kaksi ilahduttavaa asiaa, jota aamulla tai eilen tapahtui. 
• Mistä tulet? Fiilikset juuri nyt? Jokainen kertoo nimensä ja sen, minkälaisen tilanteen jätti taakseen lähtiessään. 
• Idealaatikko. Kirjataan ylös hyvä idea, joka ei kuulu asiaan. Nyt kuitenkin keskitymme sopimuksemme mukaan käsittelemään  asiaa xxx. Kokoontumisen lopussa voidaan vielä käydä idealista läpi ja sopia, ketkä ja milloin jatkavat asioiden työstämistä eteenpäin. 

Siihen voi kuulua myös luentoja (sitä ennen jana: paljonko jo tiedät?) ja sen jälkeen esim. pariporinaa: Mitä sait irti?

Fasilitaattorin tulee myös varautua ikäviin asioihin. Kaikki eivät lähde mukaan. Osa on facebookissa.
Tällöin hän harkitsee tekeekä ns. intervention ( "Sinulla taittaa  olla jotai tärkeää tekstattavaa";
" Tämä ei taida kiinnostaa teitä?"). Hän voi esittää ns. pikakysymyksiä.  Miltä ryhmän keskinäinen ilmapiiri tuntuu? Onko tunnelma  ok vai kireä? Eteneekö prosessi koko ajan? Puhutteko samasta asiasta? Kulkeeko keskustelu eteenpäin, tulevatko kaikki kuulluksi vai dominoiko joku tilannetta? Vetäytyykö joku? Sujuuko ongelmien ratkaiseminen? Edetäänkö  ratkaisuja kohti?

Fasilitaattori ei kuitenkaan kritisoi ketään eikä mitään toimintatapaa.

Fasilitaattorilla on hyvä olla aina muutama varasuunnitelma ja valmius vaihtaa tarvittaessa menetelmä toiseen tai yhdistellä useasta menetelmästä tilanteeseen parhaiten sopiva kokonaisuus.  Tai luopua fasilitoinnista.

Mihin fasilitointia voidaan käyttää?

Fasilitointia voidaan käyttää:

• ideointiin (tuotetaan divergentisti. Tärkeää myös kertoa:  riittääkö mikä tahansa ratkaisu vai tarvitsemmeko jotain aidosti uutta ja mullistavaa?) 
• ideoiden valintaan (asetetaan ensin kriteerit esim. helppous, edullisuus.. Siten pisteytetään tai muutoin valitaan)
• ideoiden  kehittelyyn ja muokkaamiseen (Miten pitkälle ideat jalostetaan tässä ja nyt? 
• aiheen syväymmärtämiseenn
• suunnitteluun: ideoiden työstämiseen/jalostamiseen käytännön toimintaehdotuksiksi. Mitkä ideat ovat aidosti  toteuttamiskelpoisia? Mihin ryhmä on valmis sitoutumaan? miten, milloin ja kuka tekee? Mitä tapahtuu työpajan jälkeen? 
• tutkimistulosten tulkintaan
• toiminnan arviointiin.

Siihen pyritään, että jokainen tulee kuulluksi. Jokainen voi esittää toiveita ja vaikuttaa. Jokainen voi tuoda  esille omaa osaamistaan.  Keskeiset ehdotukset, ideat ja päätökset kirjataan kaikkien näkyville, ne dokumentoidaan niin, että  kaikki ne myös muistavat (näkevät ne). Jokainen myös ottaa vastuun.

Mitä fasilitointi vaatii?

Fasilitoinnissa ennen mutta on kyse asenteesta. Fasilitointi vaatii kykyä ja rohkeutta jättäytyä taka-alalle ja antaa ryhmän itse ratkaista.  Fasilitaattori on kuin Sokrateen kätilö, joka auttaa ideoita ja toimintatapoja syntymään, mutta ei itse synnytä niitä eikä päätä, milloin ja millainen lapsi syntyy.

Aito Open Space-tilanne

Fasilitoinnin tekniikoita

Kokosin Nummen teoksesta, mutta myös muualta netistä fasilitointiin kehitettyjä tekniikoita. Niitä on kuulema tuhansia. Poimin tähän listaan vain muutamia ja erityisesti sellaisia, joita en itse pidä hömppänä.

• Akvaarioväittely (kun on vahvoja, eri mielipiteitä: 1. vain väitelijät. 2. Vain yleisö. 3. Miltä tuntui? Löytyikö ideoita?)
• Arvostava haastattelu (pari haastatteelle vahvuuksista jne.)
• Arvostava  vahvuuksien tunnistaminen. lähestysmistapa mikä toimii hyvin? onnostumistekijöiden tunnistaminen. missä olemme parhaillamme? huippuhetket. Hyvät käytännöt. Mistä olet ylpeä)  vrt. ongelmalähtöinen lähestymistaoa (mikä on vialla? mikä ei toimi? miten  ongelma korjataa. Ensi yksin. Sitten vaihtuvat parit.  Valinta. Lopulta kaikki näkyviin. 
• Avoin esityslista: osallistujat saavat ehdottaa  vapaasti käsiteltäviä aiheita. Aiheen ehdottaja toimii asian käsittelyn avaajana. Kokouksessa voidaan myös käsitellä useita eri asioita samanaikai- sesti osallistujien mielenkiinnon mukaan. Tällöin voidaan samalla muodostaa eri asioista kiinnostuneiden työryhmiä 
• Cafe Learning vrt. Puheenporina. ( ratkaisuja jo valittuihin kysymyksin; strategian jalkautus,  ilmapiirikyselyn purku) vrt. World Cafe
• Divergentti-konvergentti ( vision luominen, asioiden esille saaminen)
• Dynaaminen fasilitointi. 4 paperia:  Faktat, huolet, ydinkysymys, ratkaisut-ideat. (yhteineb ymmärräys, opitun purkaminen)
• Erillinen kommettikierros (kuullaan ideat ensin kaikki. Sitten piirissä yksi idea kommentoidaan kerraalla - kirjaa itse ylös)
• Esteiden purku. Mikä meitä estää? 1. ideoidaan. 2. valitaan tärkeimmät.3. Miten ohitetaan?
• Fasilitoitu keskustelu (tavoittena tehdä)  1. Mistä oli kysymys? Mitä jäi mieleen? 2. Tunteet: Miltä asia tuntuu? 3. Merkitys: Miten tämä vaikuttaa meihin? Mitä olemme oppineet?  4. Tekeminen: Mitä teemme asialle? Mitä asioille pitäisi tehdä? Mitä minä teen?
• Fasilitoitu keskustelu (tavoiteena ymmärtää)  1. Mistä oli kysymys? Mitä jäi mieleen? 2. Tunteet: Miltä asia tuntuu? 3. Merkitys: Miten tämä vaikuttaa meihin? Mitä olemme oppineet?  4. Mitä kysymyksiä nousi mieleen 
• Hyvä me.   Puheenvuoro kiertää. jokainen puhuu vuorollaan, kukaan ei keskeytä toista. Ohjeista osallistujat ensin kertomaan ryhmän yhteisiä onnistumisia parilla lauseella. Kerro, että vuoro kiertää järjestyksessä esimerkiksi 3 kertaa, ja kaikki sanovat jonkun onnistumisen. Sen jälkeen jatketaan kierrosta niin kauan, kun jollain on vie- lä onnistumisia mielessä. Muut saavat sanoa vuorollaan “ohi”. Kiitä lopuksi osallistujia ja tee lyhyt yhteenveto. 
• Hyvä minä!  Ohjeista jokainen kertomaan omia onnistumisiaan yhteisessä tekemisessä. Jos ryhmässä on uusia jäseniä, he voivat kertoa onnistumi- sista muissa yhteyksissä. Kiitä osallistujia, ei kommentoida muuta. 
• Hyvä Sinä! Pyydä yksi osallistuja istumaan tuolille ja  halutessaan sulkemaan silmänsä. Ohjaa muut ihmiset kävelemään hitaasti ringissä ympyrää ja kehumaan istujan tekemisiä, osaamista, ominaisuuksia, yhteistyökykyä tai mitä tahansa ominaisuutta he arvostavat. Ohjaa keskustelua haluamaasi suuntaa lisäkysymyksillä, jotka liittyvät seuraavaan vaiheeseen eli siihen, mihin osaamista ja luo- vuutta halutaan seuraavaksi käyttää. 
•  idean varastaminen (parastaminen) vrt idealogi
• Idealogi Idealogi (varasta ideat itsellesi) 1. omat ideat. 2. 3-hengen vaihtuvissa ryhmissä esitellään ja perustellaan.  3. Valitaan parhaat. 4. Ideanäyttely.  ( ideoiden kehittely, ideointi, toimintasuunnitelman teko, oppimisen syventäminen, yhteisymmärryksen rakentaminen.
• Joukkueväittely:  Ryhmä jaetaan kahteen osaan, joista toinen puolustaa ideaa tai ehdotusta ja toinen osa esittää argumentteja sitä vastaan. (syvempi ymmärrys)
• Kaiuttaminen: Kuullun kaiuttamisella tarkoitetaan sitä, että kuulija kuuntelee aktiivisesti puhujaa ja tämän jälkeen kaiuttaa eli sanoo ääneen saman asian ytimen omin sanoin.
• Karuselli.  Kaksi kehää sisä ja ulkopiiri.  Fasilitaattori antaa puheen aiheen ja pyörittää. Ulompi piiri liikkuu. Liikkelle positiivisista ja sitten kohti teemaa.
• Kehu pystyyn
• Kiertävä ideapiiri  (lapuilla eri teemoja, kootaan kiertämällä ideoita. Ei kritisoida)
• Kirje tulevaisuudesta. Vuoden 2025 minän silmin. 2. Mitä piti tapahtua. 3. Millä mahdollistettiin?
• Liikennevalot/värikortit (kommentointiin: Vihreä = kannattaa. Punainen väri= vastustaa
• Keltainen = kysymys tai ehdotus
• MeWeUs: (minä- me-kaikki) (1. omat ideat, 2. ryhmän ideat, .3. ideoiden jakaminen) aikaa pohtia. Tilaisuus hiljaisille puhua. lopuksi kaikki näkevät kaikki ideat.  
• Miltä tuntui: Pareittain  jaetaan  viiden minuutin ajan vasemmalla seisovan ihmisen kanssa omia tuntemuksiaan siitä, miltä tietty  prosessi tuntui. Mitä jäi käteen?
• Nykytilan analyysi. Esim. SWOT. 
• Onnistumisen jakaminen. 1. Ensin yksin. Milloin. Mitä tapahtui? Miltä tuntui? Keitä oli mukana? Mitä muut tekivt? Mitä sinä teit? Miltä teistä tuntui? 2. Kuunnellaan kaikkien tarinat. 3. Etsitään yhteisiä tekijöitä onnistumiselle
• Open Space: Vaihe 1: Agendan synnyttäminen (30–60 min):  muutamalla sanalla tapaamisen teema sekä metodin periaatteet. Kuka tahansa osallistujista voi tehdä esityksen käsiteltävästä aiheesta  kirjoittamalla ehdotuksensa paperille ja lukemalla sen ääneen ryhmälle. Mutta hän myös sitoutuu vetämää  keskustelun ja kirjaamaan ylös ideat. .Vaihe 2: Keskustelut  (noin 1,5 tuntia) Ihmiset valitsevat itseään kiinnostavat teeman ja osallistuvat haluamiinsa keskusteluihin. Osallistujat päättävät itse mihin osallistuvat ja voivat vaihtaa ryhmää kesken sessiota. Aiheen ehdottaja vastaa siitä, että keskustelun ydinkohdat dokumentoidaan. Vaihe 3: Loppurinki. Ryhmä jakaa halutessaan tärkeimpiä oivalluksia, ajatuksia ja käytännön asioita. Open Space päätetään kiittämällä osallistujia ja korostamalla sitä, mitä on saavutettu: Tärkeimmät teemaan liittyvät aiheet on käsitelty ja kustakin asiasta kiinnostuneet ihmiset saavutettu yhteen. Ongelmiin on löydetty ratkaisuja ja jatkotoimenpiteistä on sovittu. Sopimuksen mukaan keskusteluiden muistiinpanot voidaan koo- ta yhteen ja toimittaa kaikille osallistujille. 
• Palautekierros (Osallistujat asettuvat rinkiin. Kukin kertoo vuorollaan omat ajatuk- sensa ja tuntemuksensa. Rinkiä voi soveltaa myös kesken työpajan tai seminaarin siten, että kukin kertoo, mihin asiaan kaipaa vielä selvennystä. Jatko-ohjelmaa voidaan siten ohjata osallistujien tarpeiden mukaan.) 
• Palautelaput (Osallistujat kirjoittavat muistilapuille ajatuksena liittyen seuraaviin kysymyksiin: Mikä oli hyvää? Mikä oli huonoa? Mikä jäi puuttu- maan? Muistilaput liimataan suurille kysymyskohtaisille papereille. )
• Pedagoginen kävely (Aristoteles)
• Puheenporina( ryhmä päättää fasilitaattorin johdatuksella 3-5  kysymystä, joista halutaan keskustella.  Osallistujat jaetaan ryhmiin. Kullakin flap. Kukin ryhmä keskustelee ensin yhdestä käsiteltävästä aiheesta 10–15 minuuttia ja kirjaa paperille ylös keskeisimmät ajatuksensa. Fasili- taattori mittaa aikaa.  Joka ryhmästä yksi jää paperin luokse toimimaan esittelijänä ja muut liik- kuvat fasilitaattorin pyynnöstä seuraavan aiheen luokse. Esittelijä raportoi heille lyhyesti edellisen ryhmän keskustelusta. Ryhmä jatkaa keskustelua kirjaten jälleen tärkeimmät ajatukset paperille. Noin 10 minuutin jälkeen fasilitaattori ohjaa muut kuin esittelijän siirtymään seuraavan aiheen luo. Kierrosta jatketaan kunnes ryhmä palaa ensimmäiseksi käsittelemänsä aiheen luo. Esittelijä raportoi heille tiiviisti siitä, millaisia ajatuksia aihe herätti muissa ryhmissä. Lopuksi kukin ryhmä esittää johtopäätöksensä omasta aiheestaan koko ryhmälle.  Fasilitaattori voi rytmittää kierrosta siten, että aika vähenee aihe aiheelta, esimerkiksi 15 minuuttia, 12 minuuttia, 10 minuuttia, 8 mi- nuuttia ja 6 minuuttia.  
• Pöytäryhmät:   1. Mitä jäi mieleen? 2. Miltä asia tuntui? 3. Mikä oli olennaista minun kannaltani? 4. Ensimmäiset toimenpiteet asiansuhteen.
• Satanen ( Tavoitteena on tuottaa 100 ideaa tai ratkaisua. Sinä vastaat laskemisesta ja kerrot aina kun tulee tasaluku täyteen eli 10, 20 jne.  Miksi sata: Aivot tuottavat ensin helppoja ideoita)
• Taidelähtöisiä fasilitointikeinoja 
• Toimintasuunnitelman laadinta.  1) Vetäjä esitelee alustavan toimintasuunnitelma (prototyyppi) 2) Osallistujat miettivät edut ja ongelmat  3) Mietitään pienryhmissä ratkaisut 22 tärkeimpiin ongelmiin = on luotu yhteinen toimtasuunnitelma 
• Toimintopuu (aikataulutettu toimintasuunnitelma 1. jokainen ideoija kirjaa  itse 3 ehdotusta. 2. pienryhmä valistee niistä esim. viisi. Pannaan seinälle.  3. Ryhmitellään. Ei kritisoida. 4. Kukin ryhmä saa valita 3 (max yksi oma) 5. Sijoitetaan kukin valittu idea lapulla  aika-akselille. Vielä yhdistellään tarvittaessa. 6. Loppukeskustelu: Ovatko kaikki tyytyväisiä? Voimmeko sitoutua tähän aikatauluun? Kuka vastaa jatkotoimenpiteistä? 
• Tuhat euroa (jaetaan parhaille ehdotuksille)
• Triadi (keskeisen idean kirkastaminen prosessissa. Muille tauko. Yksi  (selvitysmies) sillä aikaa  tiivistää mutkikkaan ilmiön kuvaksi tms.ksi. 2. Hän esittelee se muille. Kysymykset vasta, kun hän on esittänyt kaiken oleellisen. 
• Unelmointi (luodaan visioita 1. Jokainen unelmoi itsekseen kirjaa ylös. Kolme toivetta.  2. pienryhmät tuottavat ihannekuvan stillkuva, näytelmä, piirustus  - haluamallaan tavalla. 3. ryhmät esittävät tuotoksen ja yhteiskeskustelu.
• Voimakenttäanalyysi (plus- ja miinustekijät: 1) Analysoidaan ensin yksin aiheen plussat ja miinukset  2) Keskustellaan pienryhmissä plussista ja miinuksista, valitaan tärkeimmät. 3) Kirjoitetaan post‐it tarroille ja kiinnitetään tauluille  4) Ryhmitellään miinukset yhdessä ja muotoillaan ydinkysymyksiksi 
• Worlda Cafe (vrt. Cafe Learning)

Ks. myös

Summa, Terhi  ja Tuominen, Kaisu. (2009). Fasilitaattorin työkirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn.  Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103

Kantojärvi, Piritta. (2012)  Fasilitointi. Luo uutta. Menesty ryhmän vetäjänä. Helsinki: Talentum