Alakansakoulun kotiseutuopin käsikirja II. Toinen vuosikurssi (1951)

Tämän vuoden omituisia kiinnostuksen kohteitani on ollut oppiaine/metodi nimeltä kotoseutuoppi. Pitkään tylpöydälläni on ollut kaksi Vällän klassikkoa, mutta nyt kun Helmet ei anna enää jatkaa niiden lainausta, sain tarmoa esitellä ne. Tässä ensin toinen osa.

Vällä, Bertta ( 1951) Alakansakoulun kotiseutuopin  käsikirja II. Toinen vuosikurssi.  Liittyy professori Aukusti Salon teokseen ensimmäisen ja toisen kouluvuoden opetussuunnitelma (kokonaisopetusMH). 2. painos. Helsinki: Otava. 

Kyseessä on siis käsikirja, joka liittyy professori Aukusti Salon ensimmäisen ja toisen kouluvuoden opetussuunnitelmaan. Tässä muistiin panojani.

Kotiseutuopin tavoitteista

Kirjassa ei sanallisteta tavoitteita.Tietoa annetaan paljon. Kirjan lopussa todetaan seuraavaa:

” Tahdomme kasvaa kotimme iloksi, isänmaan hyödyksi ja jumalan kunniaksi.”

Kotiseutuopin sisällöistä

Kirjassa on kaikkiaan 214 sivua ja  36 lukua. Kussakin luvussa on alaosia 1-5  kpl. 

Esipuhtetta ei ole. Teksti on kertovaa, eikä muistuta tuntisuunnitelmia. Kuvituksena on hienoja  liitutaulukuvia. Sisällöt on järjestetty vuoden kalenterin mukaan. Opetus alkaa koulun pelisääntöjen selvittämisestä (ns. yleisiopetus)  ja päättyy valmistautumiseen kesälomaan.  Tässä luvut:

1. Kotoa kouluun.2. Koulussa ja koulunpihalla. 3.Hedelmäpuutarhassa 4. Maalaistalon hauskimmat eläimet.5. Syksyllä maalla 6. Sikalassa ja kanalassa. 7. Viljaa kasvatetaan. 8. Samme leipää 9Aamukahvia ja iltateetä. 10. Maustamme ruokamme, mutta olemme säästäväisiä. 11. Kalastamisesta. Syömisestä.12. Raittista ihmisistä. Mittaamisesta 13. Lintulaudalta ja pihamaalta 14. Huoneita lämmitetään ja valaistaan. 15. Juhlavalmisteluja. 16.Jouluna muistamme lähimmäisiämmekin.  17. Jouluna,. 18. Opimme tuntemaan kalenterin. 19. Mitä taivaalla näemme., 20. Ystäviämme pihlajassa.21. Rumaäänisiä lintuja. 22. Metsässä ja kotitanhuvilla 23. Alusvaatteistamme. 24. Lasten rakkaat kotieläimet. 25. Pidämme kotimme puhtaana. 26 Tiellä liikkuminen.  27. Vesillä liikkuminen. 28. Pikku päämme. 29. Sairastumme. 30. Kaupasta. 31. Kevät saapuu.32. Koti paras paikka, mutta keväällä mielimme nähdä Suomea.  33. Elämää vedessä ja ilmassa. 34. Kohta on kesä käsissä. 35. Käki kukkuu- tuomi tuoksuu- 36 Lasten iloa kesälomalla.

Ensimmäinen jakso on ns. yleisopetusta (koulutyöhän perehdytystä),  muut  kokonaisopetusta, josta tunnistaa monen myöhemmin alkavan oppiaineen teemoja: ympäristoppia aina kasveista ja eläimistä avaruuteen saakka, luonnontietoa ja maantietoa. Myöhemmin kansalaistaitona tunnetun aineen teemoja ruuasta, terveydestä, liikenteestä, käytöstavoista,  rahoista, turvallisuudesta  ja mm.  kaupankäynnistä. 

Mukana on myös uskontoa. Lukuvuoden alussa rukoillaan ja kirkossakin käydään. Niin myös  yhteiskuntaoppiin sekä raittiuskasvatukseen liittyviä asioita sekä ihan sen ajan elämän arkeaa: huoneiden lämmittäminen ja valaiseminen. Alusvaatteet ja kodin puhtaana pitäminen. Osassa lukuja on erikseen ideoita maaseudulle ja kaupunkeihin. Katsauksia luodaan myös menneisyyteen;  miten ennen vanhaan asuntoja lämmitettiin? Mten ennen vanhaan vietettiin joulua ?

Työtavoista

Tekstissä opettaja näyttää vahvasti johtavan opetusta. Hän  kertoa asioita ja käyttää havaintovälineitä.  Näitä ovat liitutaulun lisäksi mm.  aidot esineet ja aineet, hiekkalaatikko pienoisesineineen, kuvat, täytetyt eläimet, vesi eri olomuodoissaan ja monisteen kaltainen kalenteripohja.

Oppikirjaa ei oppilailla ilmeisesti ollut. Vihkotyö ei näy. Sen sijaan vuoden aikana tehdään mona retkiä. jos vain on mahdollista.Jos laskiainen asui koulupäivään, silloin lähdettiin laskettelemassa pulkalla. Asioita tehdään oikeasti. 

Jouluna myös askarreltiin ja tehtiin joulukortti. Värjäystä opeteltiin konkreetisti värjäämällä lankoja.  Omaa kotiseutua ihailtiin retkellä kukkulalle tai mäelle josta laaja näköala. Helsinkiin tehtiin kirjassa eräänlainen mielikuvitusmatka. Helsingin yhteydessä käsiteltiin myöskin presidenttiä. Muita työtapoja olivat mm. piirtely,  alustapiirtely ja sarjapiirtely,

Kokonaisvaltaisuus näkyy mm. viimeisen teeman käsittelyssä toukokuussa: Ennen kesälomaa kerrotaan lasten kesätöistä, puhdistetaan koulun piha ja kehotetaan leikkimään. ”Työ ja leikki virkistävät mieltä. Ne antavat voimia seuraavaa talvia varten". Vuosi päättyy uskonnollisesti. "Taivaallinen isä siunaa työmme ja leikkimme. Kiitämme häntä ihanasta kesästä, kodista ja koulusta. Tahdomme kasvaa kotimme iloksi, isänmaan hyödyksi ja jumalan kunniaksi."

Arvioinnista

Oppilasarviointiin ei anneta ohjeita.

Kirjoittajasta

Tekoält auttoi löytämään tietoa Vällästä. Tässä aika tiivisti:

Bertta Vällä (1899–1991) oli  kansakoulunopettaja, joka  toimi pitkään alakansakoulunopettajia valmistaneen Hämeenlinnan seminaarin harjoituskoulun opettajana ja ohjaajana. 

Lisäksi hän oli hyvin tunnettu kansanperinteen kerääjä, erityisesti Kihniön alueen perinteen tallentajana. Hän kirjoitti useita kotiseutuaiheisia artikkeleita ja muistelmia.

Vällän kasvatusajattelu oli alakansakoulun osalta lapsikeskeinen, käytännönläheinen ja juureva. Lapsi oppii parhaiten, kun opetus kytkeytyy hänen omaan elämäänsä ja aitoon kokemusmaailmaansa. Ensin on ymmärrettävä oma lähiympäristönsä (koti, koulu, kylä) jotta voi  myöhemmin käsittää laajemman maailman. Hän katsoi, että tuntemalla oman kotikylänsä tarinat ja perinteen, lapsi kiinnittyy yhteisöönsä ja kehittää terveen itsetunnon ja isänmaanrakkauden. 

Metodien osalta hän vastusti pelkkää ulkoa opettelua. Lapsen piti saada nähdä, koskea ja tutkia asioita itse. Varsinainen oppiminen tapahtui retkillä, pelloilla ja työpajoissa.

Hänen kirjoittamansa lakansakoulun kotiseutuopin käsikirjat olivat vuosikymmeniä opettajien tärkeitä "raamattuja", joista haettiin käytännön ohjeita siihen, miten opetuksesta tehdään elävämpää. 

Vällä levitti ajatuksiaan paitsi seminaarissa myös Alakansakoulu-lehdessä, joka ilmestyvuodesta 1925 vuoteen 1945. Lehti julkaisi  opetussuunnitelmakomitean ympäristöopetuksen aiheiksi ehdottania viikkosuunnitelmia. Niiden laatijoina esiintyivät Bertta Vällä ja eräät muut Hämeenlinnan seminaarin opettajat, 

Bertta Vällän ohjeet opettajille olivat hyvin käytännönläheisiä. Hän halusi, että lapsi ei vain lue kirjasta, vaan "lukee ympäristöään". Hänen oppaissaan korostuivat tutkimustehtävät, jotka aktivoivat kaikkia aisteja. 

Vällä sai elää pitkän elämän. Eläkkeelle hän on todennäköisesti jäänyt jo 1960-luvulla. Hänen perheestään en löytänyt tietoja.