LUIN lapsena Aku Ankkaa. Varmaan moni muukin. Aika ajoin lehdessä seikkaili Mummo Ankka, joka kirjoitti päiväkirjaa. Varmaan sieltä minuunkin tarttui tuo idea. Ja aika ajoin kirjoitan tässä blogissa yhä kuin Mummo Ankka. Tekee hyvää - erityisesti kovan viikon jälkeen sanoittaa ajatuksiaan. Tämä viikko oli sellainen.
SISÄISESTI minusta tuntuu juuri tuolta manipuloidulta kuvalta. Miksi? Viikkoon on kasaantunut tosi paljon tosi tärkeää. Mutta liikaa yhtä aikaa. Etäkokouksia - jopa viime tipassa ilmoitettuja- aamusta iltaan. Ja päällekkäim. Viime tippaan - toki omastakin syystä- on jäänyt rästejä. Tekniikka ei toimi...Kallista aikaa tuhraantuu. Itselle kulloinkin kaikkein tärkeimmälle sitä ei lyödy...
Ikäviä ja surullisia asioita, kuten tapa, jolla Espoossa ajetaan meitä poliittisia luottamushenkilöitä nielemään käsittämättömiä konsulttien ehdottamia leikkauksia kuntalaisten palveluihin järjettömällä kiireellä niin, ettei nittä ehdi juoksuttaa ei aivojen eikä sydämen kautta. Konsulttipuhe on ollut julma, sivistymätöntä ja arvotonta.
"Espoossa on liikaa niitä, joista aiheutuvat kulut ovat suuremmat kuin heidän tuomansa tulot. Poliitikkojen tekemät satsaukset sivistykseen ovat ylilaatua, joka pitää karsia. Koulupalvelumme ovat seitsemän tähden laatua. Ja turhaan, joska hyvät hyvät veronmaksajat muuttavat muualle."
Ja ainakin yhden puolueen edustajat ovat ihan innoissaan. Myötähäpeää.
MUTTA nyt perjantaina tiedän, kuinka paljon tosi hyvää ja arvokasta viikkoon on myös mahtunut. Työt on hoidettu. Niin myös luottamustehtävät politiikassa, seurakunnassa ja asuntoyhtiössä.
JA sain otettua ison loikan minulle osuneesta upeasta tilaustyöstä. Tarkoitus on tehdä tutkimusmielinen aikamatka noin 20 vuoden mittaiseen nykyisen Omnian huikeaan sivistysmatkaan. Työ viimeistellään kirjaksi ja siihen pohjautuvaksi esitykseksi elokuussa 2021. Palan intoa.
JA huomenna Mr. Milton - 6v ja Mr. Teo - 4v tulevat viikonlopuksi Ukin ja Mimmin luo. Ja huomiotakuu heihin on 100%.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti