Suomalainen kasvatusajattelu pähkinänkuoressa

Michelangelon "Pietas"-veistos kuvaa
1900-luvun suomalaista kasvatusnäkemystä,
jonka eetoksensa on rakkaus.

OLEN muutaman vuoden koonnut ajatuksiani perinteisestä suomalaisesta kasvatusopista: tavasta ymmärtää kasvatus. Pian ilmestyvässä kirjassa "Sata sanaa kasvatuksesta" lähestyn kasvatusta 100 käsitteen  kautta. Tämän aamun lastussa yritän kuvata kasvatusta kokonaisuutena niin kuin sen itse ymmärrän. Kuvaus on synteesi kymmenien kasvatusoppineiden teoksista; siksi en rasita lukijaa viitteillä.


 S uomalaisessa kasvatusajattelussa kasvatusta pidetään välttämättömänä. Toisin kuin eläinten jälkeläiset, ihmislapsi ei kasva elämässä selviäväksi aikuiseksi vaistojensa varassa. Hänen on opittava monia hyvin mutkikkaita asioita. Niitä ei opi yksin itsekseen, vaan ainoastaan elämällä muiden ihmisten kanssa.

Kasvatus on nähty erityisesti järjen ja tiedon suureen merkitykseen uskoneen valistuksen vaikutuksesta yleväksi sivistystoiminnaksi, jolla on kohottava vaikutus niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin.

Kasvatuksella on kaksi tehtävää: tukea jokaisen kasvua täydeksi omaksi itsekseen ja samalla  kompetentiksi jäseneksi omassa yhteisössään. Oikeus omaksi itseksi kasvuun on asetettu näin  ympäröivän yhteisön asettamiin rajoihin.

Kasvatuksen päämäärä

Kasvatuksen päämääränä on  kunkin ajan  oma käsitys ihanneihmisestä. Ihanneihmisyys koostuu hyvinä  ja arvokkaina pidetyistä valmiuksista, ja niitä yhdistää sivistyksen idea: toisaalta luonnollisen itsekkyyden,  Wanhan Aatamin, luonnon  taivuttaminen toisaalta vastuullisen roolin ottaminen omassa yhteiskunnassa.

Kasvatus on keskeisesti paitsi osaamisen (kulttuuriperinnön) siirtämistä, moraalista toimintaa. Yhtäältä kasvava on  herätettävä  moraalisesti tietoiseksi mm. siitä, että toisen vahingoittaminen on väärin. Toisaalta kasvavaa ei saa johdattaa mihinkään moraalisesti arveluttavaan tai hänelle itselle vahingolliseen.

Sivistys vaatii kasvatusta ja  kasvattajaa, mutta jokaisella on  myös oma vastuunsa ihmisenä jalostumisestaan ja siitä kuka hänestä tulee. Henkilökohtainen sivistysprojekti vaatii kasvatuksen lisäksi itsekasvatusta, itsen jatkuvaa kehittämistä.

Mikä ihmisessä kasvaa?

Kasvatuksen kohteena ovat  taipumukset, uinuvat kyvyt tulla joksikin.  Kasvu näkyy ihmisen myönteissävytteisesssä toiminnassa; siinä mitä hän tavoittelee, mihin hän pyrkii, siinä, mistä hän innostuu ja kiinnostuu. Se näkyy siitä,  minkä äärellä hän jaksaa harjoitella, yrittää ja ponnistella ja millaisiin asioihin hän lopulta omistautuu.

On kasvatussuuntauksia, joissa kasvatus kohdistuu suoraan lapsen näkyvään, ulkoiseen käyttäytymiseen. Esim. uusbehavioristi kasvattivat lasta vahvistamalla ja sammuttamalla hänen käyttäytymistään palkkioilla ja rangaistuksilla.

Yleisemmin suomalaisessa kasvatusajattelussa on kuitenkin haluttu vaikuttaa lapsen kasvuun hänen tahtonsa kautta. Tahdolla, volitiolla,  tarkoitetaan voimaa, jolla ihminen käynnistää ja vie loppuun jonkin haluamansa asian. Vielä 1900-luvun alussa lapsen tahto haluttiin murskata. Oma tahto liitettiin tuolloin perisyntiin.  Tänään lapsen tahtoa halutaan  taivuttaa  jalommaksi  ja vahvistaa.

Kasvatuksessa pyritään vaikuttamaan lapsen  tahtoon siten, että hän suuntautuisi arvokkaisiin asioihin ja että suuntautuminen vakiintuisi harrastukseksi. Tämä tapahtuu mm. liittämällä  arvokkaisiin asioihin myönteisiä tunteita ja päinvastoin. Kasvatus on siten myös  tunteiden ohjailua. Niinikään kasvatuksessa pyritään vahvistamaan kasvavan kykyä hallita tunteitaan niin, että ne eivät pääse kontrolloimatta purkautumaan toiminnaksi.

Mikä ihmistä kasvattaa?

Suomalaisessa kasvatusajattelussa kasvatuksen ytimessä on luonnollinen kasvun ilmiö. Kasvua  ohjaa jonkinlainen kasvuvoima, vitaalinen elämänvoima, johon liittyy mm. kypsyminen.  Kasvavassa on taipumuksia, sisäisiä kasvutekijöitä (nykyään puhutaan usein geeneistä) sekä pahaan että hyvää. Kasvatus on näiden arviokkaina pidettyjen taipumusten tunnistamista, herättelyä ja  voimistamista. Se on myös arvottomina pidettyjen taipumusten kiihoittamisen välttämistä ja heikentämistä.

Kasvatus on mahdollista, koska ihminen on plastinen, kasvatettavissa. Kasvatettavuus tarkoittaa sitä, että voimme tulla erilaisessa ympäristössa erilaiseksi. Ympäristön  virikkeet ja sieltä saatu palaute vaikuttaa meihin muuttavasti. Ihmisellä on luontainen taito oppia ja sopeutua.

Ihmisen kasvatettavuudella on kuitenkin rajat. Aikaisemmin kasvatettavuus liitettiin fyysiseen kasvuikään. Nykyään ajatellaan, että ihminen voi kasvaa viimeiseen elinhetkeensä saakka. Yhä ajatellaan, että ihminen voi kasvaa vain sellaiseksi, mihin hänellä on taipumuksia.

Kasvatuksen ja kasvun suhde

Kasvatus ei determinoi kasvua.  Kasvattaja ei  luo lapseen mitään eikä istuta häneen mitään. Kasvu ei synny mekaanisesti kasvattajan kasvatustoimista. Kasvu ei ole reagointia ärsykkeisiin.

Suomalaisessa kasvatusajattelussa kasvattaja  auttaa lasta kasvamaan, hän ”saattaa kasvamaan”. Kasvattaja  altistaa lapsen vaikutuksille,  luo mahdollisuuksia ja edellytyksiä ja tilaisuuksia kasvaa. Hän  ikäänkuin petaa  kasvulle vain alustaa. Omalla toiminnallaan ja vuorovaikutuksellaan kasvavan kanssa kasvatustilanteissa hän auttaa lasta vahvistaamaan hänessä herääviä taipumuksia, avautumaan uusille mahdollisuuksille ja vapautumaan kasvua haittaavista vääristymistä.

Kasvatus ja kasvattaminen

Kasvatus on sisäisten ja ulkoisten kasvutekijöiden vuorovaikutusta. Tavoittellinen kasvatus  tapahtuu  kasvuympäristöä säätelemällä ja kasvatettavaa ohjaamalla. Ympäristön  tavoitteellista ”lataamista” arvokkailla kasvuvirikkeillä kutsutaan positiiviseksi kasvatukseksi. Kasvatus voi olla myös negatiivista. Tuolloin lasta suojellaan "turmeltumiselta" karsimalla ympäristöstä  arvottomia vaikutuksia.

Kasvuympäristö koostuu kasvattavista tekijöistä. Voidaan puhua erikseen kasvattajista (tavoitteellinen  kasvattaja, myötäkasvattaja, oheiskasvattaja) ja kasvattavista tekijöistä (muu kasvua tukeva ympäristö, laajimmillaan koko elämä). Vain kasvattajien kasvatus on tahdottua.

Kasvatus on yläkäsite. Kasvattaminen on kasvattajan toimintaa kasvatuksessa. Ympäristö, elämä  kasvattaa kasvavaa hänelle osuvien kokemusten  kautta. Kasvattaja kasvattaa epäsuorasti järjestämällä kasvatettavalle  kasvattavia kokemuksia ja suorasti omalla esimerkillään ja vuorovaikutuksellaan kasvavan kanssa tuossa ympäristössä. Totuttaminen on keskeisimpiä kasvatuskeino. Se edellyttää pysyvyyden järjestämistä kasvuympäristöön.

Kasvattaminen on paljolti sytyttämistä, mahdollisuuksien tarjoamista itse niistä innostuen. Kasvattaminen on odotusten ja vaatimusten asettamista (ja niiden täyttämisen kontrollointia). Kasvattaja kasvattaa myös antamallaan palautteella.

Kasvatus on suostuttelua ja kasvatettavaksi suostumista. Lapsi vastustaa usein kasvatusta. Se on luonnollista, mutta kasvattaja ei anna periksi, koska hän tietää, että lapsi tarvitsee kasvatusta siitä huolimatta saadakseen ne valmiudet, jolla elämässä pärjätään (tullakseen yhteiskuntakelpoiseksi).  Kasvatusta on kuvattu rakkaudella kyllästetyksi tapaan (siihen, miten eletään) taivuttamiseksi.

Se, miten vahvasti kasvattajan kasvatus vaikuttaa kasvatettavaan  voidaan selittää ainakin kolmella tekijällä:

1. Kasvua tapahtuu, kun kasvatus osuus oikea-aikaisesti kasvavassa  mm. kypsymisen vaikutuksesta kehkeytyviin taipumuksiin, joko niitä herättäen tai sammuttaen.

2. Kasvatettava on muutoin altis ottamaan vastaan kasvattajan antaman kasvatuksen. Kasvatuksen ja kasvun väliintuleva tekijä on kasvavan oma tahto. Ratkaisevaa on, haluaako kasvava kasvaa siihen suuntaan, kuin kasvattaja häntä kasvattaa.

3. Kasvavan tahtoon kasvaa kasvattajan haluamaan suuntaan vaikuttaa kasvattajan ja kasvatettavan välinen suhde. Kasvattajalla ei ehkä ole kasvatusvaltaa kasvatettavaan? Parhaimmillaan kasvava arvostaa kasvattajaansa, ja  on ottanut hänet omaksi auktoriteetikseen.

Ymmärrämme kasvatukseen liittyvän auktoriteetin käsitteen tänään toisin kuin aikaisemmin. Vielä 1900-luvun alussa kasvattaja oli itsestään selvä auktoriteetti, jolla oli ehdoton oikeus vaatia lapselta kuuliaisuutta. Taustalla oli kuriin perustunut kasvatuksen eetos (kasvatusta ohjaava perusasenne).

Tänään auktoriteetti ymmärretään  kunnioitukseksi, joka annetaan, sitä ei oteta. Auktoriteetti on se, jota lapsi kunnioittaa ja jonka kasvatettavaksi hän suostuu. Kasvattajan auktoriteetti ei perustu oikeuteen käyttää voimatoimia, vaan hänestä välittyvään kasvatustahtoon, rakastavan ja välittävän huolen täyttämään kiintymykseen kasvavaan, jonka tämä aistii. Tämän päivän kasvatuksen eetos on kurin sijaan pietas, kuten Mika Ojakangas on ohittamattomasti tiivistänyt. Kasvatus on välittämistä: tradition ja itse välittämisen.

OPETUSTA koskeva yhteenvetoni  löytyy  tästä linkistä.

Ensimmäinen työviikko pian takana

AIKA on hupaa.  Ensimmäisen viikon viides työpäivä alkaa, mutta tehtävää riittää. Rexin tärkein kesäduuni: lukkarit seisovat vielä. Miksi? Ensi syksyn palkkabudjetti on sen verran tiukka, että ensimmäistä kertaa, joudun tosi tarkkaan pohtimaan jo etukäteen opettajien ns. vaihtotunteja. Pitkän aikaa  vaihtotunneilla on ensisijaisesti kohotettu opetuksen laatua, nyt niillä tasataan työtä.

Paljon on kuitenkin saatu jo aikaankin. Tiimeille on monistettu ajantasaiset opetussuunnitelmat. Henkilökunnan ryhmäytymisseminaarin (lauantai 14.8)  vaatima paperityö on hoidettu.  Uutta Sirpa-opettajaa on perehdytetty. Avoinna olevat työtehtävät on koottu ja niputettu.

Eilisen  ilouutinen oli, että kouluterveydenhoitajamme Anu Kiesvaara saa jatkaa meillä. Lisäksi hänen työaikansa kasvaa syyskuusta alkaen 18:sta tunnista 20:een.  Toinen mukava asia oli, että psykologin ja kuraattorin työtilaan asennettiin lyhennetty verhotanko. Sain myös tiedon, että lupaa koulun liikennejärjestelyjen vaatimille rakennustöille ollaan anottu.

Ratkottavaa riittää lukkarien lisäksi. Varastotilapula on huutava. Mihin sijoitamme nyt psykologin ja kuraattorin työtilassa olevat kuvataulut jne.? Entä hienot, uudet  liikuntavälineet? Pitääkö toinen jumppasalin pukuhuone ottaa varastoksi?  Arkiryhmälle tulee töitä suunnittelupäiväksi.

ONKO vauhti hiipunut. Millainen oli tunnelma muutamana aikaisempana vuonna?

2009

Viime kesänä koulun kanslian ovia tuunattiin. Mieli oli hyvin valoisa. Sikainfluenssaepidempia pelotti. 

Koulutoimessa oli tehty varsin rajuja säästöpäätöksiä, jotka olivat tuolloin voimassa (sijaiskielto, määrärahojen käyttökielto, virkojen täyttökielto). Itse pohdiskelin vaihtoehtoisia, vähemmän toimintaa vaurioittavia keinoja.

Näihin aikoihin näyttää minuun  iskevän jonkinlainen "muisteluvimma". Viime vuonna ajelin Vespalla nuoruuden työpaikkoja tsekkaamassa. Juuri nyt huomaan kokoavani muistoja 30 vuoden takaa Kettutien Nuorisoteatterin ajoilta.

2008

Kaikki energia näytti hyvin kuluneen koulun tulipalon aiheuttamiin kiireellisiin töihin. Huh. Ei siitä sen enempää. 

2007

Vuosi sitten koululla oli ollut piipahdellut paljonkin porukkaa. Sarpilan Jukka oli juuri lähdössä rexiksi Niittykumpuun. Muisteluvimma näytti vieneen omaan ensimmäiseen rehtorikesään. Lukkarien pohjatyö oli tehty.   

AIKA hyvältähän tilanne nyt näyttää. Ja tämä päivä vielä aikaa tehdä se paremmaksi. Nyt duuniin.




KELLO on jo ilta. Kävin läpi sähköpostit lähes kesäkuun alkuun saakka. Kokosin ja monistin opettajille oppimiskeskuksen lupaamat koulutustilaisuudet. Tulostin lukuvuosisuunnitelman  uuden lomakkeen.

Talo oli täysin hiljainen. Ei ristinsielua missään. Sähköpostissakaan ei mitään elonmerkki. Olenko ainoa töissä :-)

Jotain uutta pitkästä aikaa: resurssikoulu!

UPEAA. Ylen uutisten mukaan Pietarsaaressa avaa syksyllä ovensa harvinainen resurssikoulu. Se on maksimissaan kuuden oppilaan opinahjo lapsille, joiden opiskelu tavallisessa koulympäristössä ei onnistu.

Pietarsaaren Svedenissä sijaitsevan kerrostalon kahteen asuntoon perustettava resurssikoulu ottaa korkeintaan kuusi oppilasta: kolme paikkaa olisi pitempiaikaiseen opiskeluun ja kolme muuta intervallipaikkoja.

Resurssikoulussa ollaan aamusta myöhäiseen iltapäivään. Opetus jaetaan lyhyisiin tuokioihin, ja päivään mahtuu muuta toiminta, retkiä jne. Opettajan ohella ohjaajina on monen alan ammattilaisia. Nuoriso-ohjaaja  tukee harrastustoiminnassa. Perheohjaaja voi käydä lapsen ja hänen  vanhempiensa kanssa  keskusteluja. (Minusta mukaan tarvittaisiin vielä terveydenhoidon osaaja).

NÄIN sen pitäisi mennä:  Kun oppimisvaikeuksissa olevaa lasta autetaan ja tuetaan, vältytään monilta muilta ongelmilta, mikä myös säästää myöhemmin   rahaa. Näin lapsia autetaan pääsemään lopulta mukaan tavalliseen kouluelämään. 

Tällä hetkellä kaikkialla Suomessa on lapsia, jotka eivät kykene käymään lainkaan tavallista koulua. Heidän  opetuksensa  hoidetaan kotiopetuksena, yksityisopetuksena  tai  sairaalakoulussa. Ihan liian monelle heistä  ei kyetä järjestämään opetusta kuin yksi tunti päivässä. 

MIELENKIINTOISTA, että  Pietarsaareen haettiin mallia Espoosta. Ilmeisesti Aarnivalkean  ja Merisaappaan kouluista? Meillä vastaavia hoitavia  luokkia/kouluja  tarvittaisiin huomattavasti lisää. 

Kolmas kerta toden sanoo

Tältä Auroran koulu näyttää GoogleMapissa.

TÄNÄÄN siis kolmas työpäivä. Aamupäivän  olen tehnyt töitä kotona. Päivitän  parhaillaan muutoksia vuoden 2005 opsiimme niin, että sen saa monistettua uusille opettajille luettavaksi. Niinikään on tulostettava Espoon opsin oppiaineiden sisällöt.

Puhelin on pirissyt mukavasti.  Saamme mahdollisesti kolme uutta oppilasta. Jokainen oppilas tuo (ja vie)  repussaan tunteja (= rahaa), ja niille  on nyt käyttöä, kun  varsinainen budjetti on meillä aika niukka.

Kuten joku saattaa muistaa, jouduimme keväällä tekemään isohkoja leikkauksia mm. kerhotoimintaan, koska  kokonaisbudjettiin siirtymiseen liittyi merkittäviä muutoksia palkkioiden maksatuksessa. Leikkausten avulla kuroimme umpeen muutoin syntymässä olleen aukon palkkamenojen ja käytössä olevien palkkarahojen välillä. Nyt meidän pitäisi pysyä budjetissa "tasaisen vauhdin" %-lukujen mukaan.

Puolilta päivin menen konttorille. Lukkarien taustatyö vaatii tarkkuutta, nyt kun tunnit ovat tiukoilla. Opetusvelvollisuuksia täytynee täyttää erityistehtävillä ja kerhoilla, ja  oppiaineita  jouduttaneen vaihtelemaan opettajalta toiselle, jotta kaikille saadaan riittävä määrä opetusta. Aikaisempina vuosina liikkumavaraa on ollut enemmän.

Kielten, tekstiilityön  ja liikunnan opetusryhmien muodostamisessa, sekä ryhmien määrän että niiden opettajien määrittelyssä on eniten haasteita. Mutta jos tuo  pohjatyö onnistuu, itse lukkarien teko sujuu sitten  kohtuullisessa ajassa.

Ensimmäisen kahden kouluviikon ohjelma (versio 1.1.)

KUVA: Juha Hyvärinen

Versio 1.1 (27.7.-10)
AAMUTUIMAAN soitettiin oppilaskyydeistä vastaavasta firmasta. Tarvitsevat kahden ekan kouluviikon aikataulun. No suunnitellaan sitten.



Ensimmäisen ja toisen viikon ajan luokanopettajat vastaavat omien luokkiensa opetuksesta. Aineopetus (mm. vaihtotunnit) alkaa asteittain. Taksikyytijärjestelyjen vuoksi kahdella ensimmäisellä viikolla noudatetaan samaa lukujärjestystä, joka vaihtuu lopulliseksi kolmanneksi kouluviikoksi. Myös alkuopetuksen ns. jakotunnit alkavat myöhemmin.


ENSIMMÄINEN KOULUVIIKKO

Viikon avaintehtävä: on vaihtaa meidän lasten ja aikuisten päivärytmi. Tarkoitus on tarttua alusta alkaen tositoimiin, ja ottaa rutiinit taas haltuun. Luokanopettajille viikko antaa mahdollisuuden ajaa luokan työskentelyrutiinit sisään ja ryhmäyttää lapset.


Maanantai 16.8. 2010  OPPILAILLA LOMAA

Henkilökunnalla suunnittelupäivä. Ohjelma lähtee emailissa 10.8.2010. Kahvit klo 9 alkaen. Työskentely klo 10-16. Lounas noin klo 12.30.

Tiistai 17.8. 2010 klo 9- 12.45

Koulu alkaa klo 9.00 yhteislaululla pihalla. Luokkiin mennään jonoissa. Luokkien numerot (opettajien nimet) ovat ovissa. Ekaluokat ja startti viedään sisään kädestä pitäen nimenhuudon jälkeen. Uudet oppilaat autetaan oikeisiin luokkiin.
Mukaan tarvitaan:

• uudet eput: eppupassi (jos sellainen on)
• huoltajien allekirjoittama todistus
• reppu
• aimo annos hyvää mieltä.

Ensimmäinen koulupäivä päättyy kaikilla luokilla klo 12.45.
Iltapäiväkerho aloittaa toimintansa jo ensimmäisenä päivänä.
Opettajilla YT poikkeuksellisesti klo 13.15- 14.15
OHR-kokoontuu klo 14.15-15.

Keskiviikko 18.8. 2010. klo 9 - 13.30/14.15

Koulu alkaa klo 9.
Koulu päättyy Startilla ja 1.-2.-luokilla klo 13.30, 3.-6.-luokilla klo 14.15.
Kotien pitäisi pikaisesti palauttaa koulun tarvitsemat lomakkeet (mm. kuvauslupa).

Torstai 19.8. 2010. klo 9 - 13.30/14.15

Koulun johtoryhmän kokous klo 8-9.
Oppilalla koulu alkaa klo 9.
Koulu päättyy Startilla ja 1.-2.-luokilla klo 13.30, 3.-6.-luokilla klo 14.15.

Perjantai 20.8. 2010. klo 9-13.30/14.15

Koulu alkaa klo 9.
Koulu päättyy Startilla ja 1.-4.-luokilla klo 13.30, 5.-6.-luokilla klo 14.15. (korjattu)
Koulurauhan julistus salissa.

Koti ja Koulu tarjoaa Auroran koulun lapsille konsertin koulun alkamisen kunniaksi:
TOHTORI ORFF & HERRA DALCROZE soittaa pe 20.8.2010 kello 12.00.

Viimeisillä tunneilla katsomusaineet (uskonnot, ET).


TOINEN KOULUVIIKKO

Viikon avaintehtävä: Koululaisen perustaidot hallussa. Skidi- ja sinimixit (joustavat opetusryhmät) aloittavat toimintansa tällä  viikolla.

Maanantai 23.8. 2010  klo 9 - 13.30 (kaikilla)

Henkilökunnan YT(I) klo 8-9. Koulu alkaa klo 9
Koulu päättyy kaikilla klo 13.30
Henkilökunnan YT(II) klo 13.45- 14.45

Tiistai 24.8. 2010 klo 9 - 13.30/14.15

Koulu alkaa klo 9.
Koulu päättyy Startilla ja 1.-2.-luokilla klo 13.30, 3.-6.-luokilla klo 14.15.
OHR klo 13.30-15.

Keskiviikko 25.8. 2010 klo 9 - 13.30/14.15

Koulu alkaa klo 9.
Koulu päättyy Startilla ja 1.-2.-luokilla klo 13.30, 3.-6.-luokilla klo 14.15.

Torstai 26.8. 2010 klo 9 - 13.30/14.15

Koulun johtoryhmän kokous klo 8-9.
Oppilalla koulu alkaa klo 9.
Koulu päättyy Startilla ja 1.-2.-luokilla klo 13.30, 3.-4.-luokilla klo 13.30 ja 5.-6.-luokilla klo 14.15.

Perjantai 27.8. 2010 klo 9 - 13.30/14.15

Koulu alkaa klo 9.
Koulu päättyy Startilla ja 1.-2.-luokilla klo 13.30, 3.-4.-luokilla klo 13.30 ja 5.-6.-luokilla klo 14.15.
Viimeisillä tunneilla katsomusaineet (uskonnot, ET).
Oppilaat saavat "oikeat" työjärjestykset

Takaisin töihin

Vieläköhän sitä osaa koululle?

JAA-A. Edessä siis ensim- mäinen työpäivä. Ennen konttorille lähtöä hain vähän vauhtia muutamalta edelliseltä kesältä. Kuinkas paluu silloin onnistui?

 2009 

Ilma oli tuolloinkin  harmaa, ja sateinen, mikä sopi hienosti.  Päivä kului konttorilla omassa seurassa pääasiassa vanhoja asioita mieleen palauttaessa. Järjestelin tehtävälistoja. Tuntikehys tuli tsekattua. Noin 590 (vuonna 2009: 612, vuonna 2008: 604,  vuonna 2007: 596). Sisäposti ei vielä kulkenut, ja  sähköpostissakin oli  hiljaista. ELA-opettajan rekrytointi oli tuolloin kesken.  "Sanoisin että varsin ilomielinen työpäivä".

 2008 

Kaksi vuotta sitten olimme juuri olleet kesällä poisnukkuneen opettajamme Juha Hyvärisen  hautajaisissa,  Ja olin onnellisen tietämätön, että kohta koulu tulisi palamaan.  Aamulla tovi töitä kotona. Sitten konttorille. Paperiroskisten tyhjennystä.  Tuntikehyksen tsekkaus. Seurustelua  koululla piipahtaneiden opettajien kanssa. "Oman ensimmäinen työpäiväni jätin etuoikeutetun kevyeksi!"

 2007 

Aaamulla tein  hommia kotona. Ensimmäisen päivän tavoitteena oli laskea suunnittelussa tarvittava "lopullinen" kehys, laatia työlista ja aloittaa lukkariketjujen teko. Etuoikeutetun kevyt päivä näytti kuitenkin väsyttävän. Nukuin työpäivän päälle oikein tunnin nokoset. Touhusin ihan ahkerasti. Virkapäätökset nippuun. Kehys laskettiin. Työlistan koonta käyntiin. Pitkät pedagogiset keskustelut SixMixII:n vetäjien Ripan ja JJ:n kanssa. Luulen, että löysimme harrastusryhmille nyt toimivamman konseptin, kuin viime vuonna. Vespalähettinä postia virastoon. 

 2006 

"Ensimmäinen työaamu taas edessä. Ei se kuulema kenellekään ole herkkua. Tavallisesti olen kyllä jo tässä vaiheessa ihan innokas koulutöihin, nyt olisin voinut kehitellä omaa päätäni vielä viikon verran.

Mutta ei auta. LUKKARIT on tehtävä loppuun.";" Ensimmäinen työpäivä kannattaa organisoida kuulema lempeästi ja käyttää aikaa orientoitumiseen. Tavoitteeni on päivittää tänään tehtäväkortisto ja aloittaa 3-6-luokkien luokkarien pohjatyöt. Hyvä pohjatyö nopeuttaa sitten istumista Kurren (lukkariohjelman) äärellä. Jos nyt koneet toimivat. Ainakin eilen hallinnonverkko oli jumissa. Ja jos ilma säilyy kauniina, illansuussa vaimoa vastaan ja vaikka vielä hetkeksi rannalle.Miksi siis murehtia. Kyllä se tästä."

TÄNÄ KESÄNÄ  Nyt se on kokonaan takana:ensimmäinen työpäivä. Loma oli ilmeisesti loistava, koska en yhtään muistanut, mitä missäkin kansiossa on tai missä ne ylipäätään ovat. Viimeinen opettajapäätöspaperi. Palkkatoimiston kanssa asioiden selvittelyä. Virkapostin tyhjennystä. Hoidettavien asioiden muovitaskupinon kasvattamista. Kommentit uusiin ops-sivuihin valmiiksi opetuspäällikölle. Kehyksen laskin. Vähän tiukille vetää 540 (eikä siinä ole leikkausvaraa- mutta oppilaita liikkuu vielä).  Aurinko paahtoi tyhjän koulun tulikuumaksi. Klo 15 olin kypsä lähtemään kotiin.

Blogin ulkoasua on hieman tuunattu

LOMA loppui. Keventääkseni hieman siirtymää, vaihdoin pois kesäisen leppeän ulkoasun ja valitsin etunojassa tällaisen syksyisemmän. Samalla päivitin teksityökalun uudemmaksi.

PS. Heinäkuun 29. kyllästyin synkkyyteen, ja vaihdoin alustan kuitenkin kesäisemmäksi.

Huomenna alkaa työt

KUVA: Goodbye loma. Harmi mikä keli nyt.

NIIN se on rexin neljän viikon kesäloma nyt sunnuntaita vailla valmis. Tänään vielä perinteiseen tapaa kylään ystäväperheen puutarhamökille Herttoniemeen (jollei sade iske).

Hyvä loma. Siihen mahtui monenlaista. Italian kulttuuria, kuperkeikka Vespalla ja pikku naarmuja, hieman painonhallintaa, lämpimiä päiviä ja pari vähän viluistakin. Ja aivojen lähes totaali irtikytkeminen konkreeteista kouluasioista.

Maanantaina alkaa kolmen viikon vielä rauhallinen työrupeama. Sitten kaiken pitäisi olla valmiina, että Auroran koulun "tuotantokausi nro 54" saa alkaa. Ensi lukuvuodesta pitäisi tulla vallan mainio, ellei kummia satu.


 PS.   Muille vielä oikein  hauskoja lomapäiviä mm.   hyvän mielen videolla

R.I.P. Auroran koulun rehtori Olavi Lamberg

Olavi Lamberg ei tehnyt itsestään numeroa. 
Niinpä hän näyttää onnistuneen varsin hyvin 
välttämään myös kameraa. 
Netistä löytyi yksi kuva vuodelta 1958: 
siinä rehtori Lamberg (toinen vasemmalta)
 on nuori opettaja.

HÄVETTÄÄ, että on jäänyt nostamatta esiin, että edeltäjäni rehtori Olavi Lamberg on siirtynyt täältä ikuisuuteen. Olavin poismenosta on jo pian kolme kuukautta.

OLAVI ehti olla Aurorassa rehtorina 1982-1989, siis seitsemän vuotta. Hänen aikanaan koulu toimi tosi ahtaasti. Vaikka pihalle oli saatu kaksi punaista parakkia ja lisäsiipi, koulusn tiloihin majoitettiin mm. Karamzinin kouluun myöhemmin siirtyneitä oppilaita. Korkeimmillaan oppilasmäärä oli lkv 1984-85: 432!

1980-luvulla koulussa oli kova, ammattitaitoinen opettajatiimi. Talossa teki töitä mm. Kari Heikkilä, Juha Hyvärinen, Ulla Hämäläinen, Ulla Maija Jutila, Raita Karvinen, Seija Konsti, Anna-Liisa Korhonen, Ritva Korhonen, Kaija Kuivanen, Ulla Kujala-Pöntinen, Marketta Lehto, Leena Lindgren, Liisa Mattila, Osmo Sorsa, Maarit Tyrjy, Teresia Volotinen...Tuohon aikaan Auroralla oli myös oma talokohtainen talonmies: legendaarinen Pauli Puranen, jota Lamberg minulle kehui kovasti.

Rehtori ja hänen osa-aikainen sihteerinsä Airi Valkonen hallinnoivat nykyisessä opettajien ATK-kopissa. Monella opettajalla oli tapana kävella rehtorin kanslian poikki opettajien huoneeseen (nykyiseen työtilaan). Tuohon aikaan lukujärjestys suunniteltiin palikoilla ja budjetti ruutupaperille. Ei ollut tietokoneita eikä faxejakaan.

OLAVI oli leppoisa, hötkyilemätön rexi, minulle on kerrottu. Hän oli kouluttautunut luokanopettajaksi ja erityisopettajaksi.

Nykyään yhtenä hyvän rehtorin tunnusmerkkinä pidetään sitä, että alaisista tulee rehtoreita. Tässäkin suhteessa Lamberg onnistui. Rehtorin ja apulaisrehtorin tehtäviä ovat hoitaneet ainakin Kari Heikkilä, Ulla Hämäläinen ja Osmo Sorsa. Kari on nykyään oman työnsä ohella oppilaitosjohdon kouluttaja.

Minulla itselläni ei ollut iloa työskennellä Olavin kanssa yhtä aikaa. Sen sijaan kutsuimme usein häntä koulun juhliin, ja usein Olavi ehtikin ja toi herrasmiehenä kukkia yhdessä vaimonsa Anna-Ester Liimatainen-Lambergin kanssa.

Kiitos vielä tärkeästä työstä lippajärveläislasten hyväksi.

Lepää rauhassa.

Kaksi vuotta sitten paloi Auroran koululla

Voi näitä pikkupoikia.
Vantaan Poliisin kuva löytyy Ylen jutusta.

SIITÄ on kaksi vuotta. Keskiviikkoiltana 23.7.2008 paloi Auroran koulun parakki. Huh! Eipä aavistanut Martti-rexi miehistöineen tuolloin, millainen työrurakka oli edessä. Mutta kaikki asiat kuitenkin järjestyivät: löytyi väistötilat, järjestyi bussit, saatiin vakuutusrahoja jne.

Kun lukee tänään uutisia vantaalaisen päiväkodin tulipalosta, jonka sytyttämisestä on nyt kutsuttu poliisikuulusteluihin kaksi poliisin valvontakameroista tunnistettua 10-vuotiasta poikaa, ei voi kun yrittää aavistella, millainen kauhu poikien kotona vallitsee. Tässäkin tapauksessa korvausvelvollisuus on ehkä 10 miljoonaa euroa.

Minun päähäni ei edelleenkään mahdu, kuinka suomalainen oikeusjärjestelmä voi panna pienen lapsen, joka ei ole vastuussa juuri mistään, vastaamaan tuollaisesta korvauksesta. Julmaa.

KAKSI vuotta sitten, 23.7.2008 Hesarin nettisivuilla oli juttu: "Poikien epäillään sytyttäneen Auroran koulun tulipalon Espoossa". Juttu on yhä luettavissa esim. tästä linkistä.

 Ks.  myös Essen haastattelu.

Luennon valmistelu vie totisesti aikaa!

KAKSI lomapäivää on taas hurahtanut elokuisen luennon "Oppilaan oppimistilan idea ja opetuksen käsiteen laajentaminen" valmisteluun. Aihe on tärkeä. Mutta, joku tolkku kai tämän ikäisen pitäisi jo oppia:-) No tein luennon dioista pikku QT-leffan, ja se on alla. Toivottavasti dioista saa jotain selvää. Slidet vaihtuvat vauhdilla (75 minuutin luento on leivottu neljän minuutin pikapaketiksi), mutta videon säätimestä (play) voi vauhdin halutessaan pysäyttää. Neljän nuolen näppäimellä diat saa suuremmiksi, mutta valitettavasti resoluutio ei ole kaikissa dioissa häikäisevä.

Edelleen kaikki kommentit otetaan nöyrästi vastaan.

Interskola- konferessi Forssassa ja Tuusulassa

KUVA: Kansainvälisen interskola-verkoston nettisivujen logo

TÄNÄ PÄIVÄNÄ koulualan kansainvälistä yhteistyötä tehdään tosi monella tasolla. Yksi toimija on Interskola-verkosto, joka on järjestänyt vuodesta 1968 alkaen opettajien tapaamisia. Tämän vuoden konferenssi järjestetään Suomessa, ja vastuuhenkilöinä ovat Forssan yhteislyseon lehtori Kaija Parko ja rehtori Simo Veistola. Osallistujia on 17-29.

Konferenssin teemana on mm. taidekasvatus, johon otetaan otetta Tuusulassa. Minulla on siellä pieni alustus suomalaiskoulujen taidekasvatuksesta.

Päädyin hyödyntämään syksyllä 2009 Opetushallituksen järjestämässä pohjoismaisessa opetussuunnitelmaseminaarissa pitämäni esitelmän runkoa ja materiaalia: Ideana on avata taidekasvatusta kouluissa yhden koulun (Auroran koulun) casen kautta.

Upeaa, kun saa ihan itse päättää, mitä tekee!

Skootteristeja kokoontuu joka tiistai Regatalle juomaan kahvia ja
syömään korvapuustia.

LOMA! Työhullu joutuu oikein opettelemaan lomailua. Mutta kuinka upeaa, kun saa ihan itse päättää, mitä tekee. Lapset ovat isoja- ja vaimo töissä :-)

Tämä tiistai oli 85 %:sesti täynnä hyödyntä mutta niin nautinnollista touhuilua. Päivän kohokohta oli tutustuminen Suomen Skootterisclubin (ks. nettisivut) Helsingin porukkaan ja perinteinen letka-ajo, tällä kertaa Soutustadionilta Vuosaareen.

Onneksi porukassa on Mankkaan rexi Lasse Utti. Olin kuin "hang around-kokelas". Kuuntelemalla oppi paljon, mm. ajotakeista ja kengistä. Mukavaa porukkaa.

KIVAA oli. Ja tulihan Vespa tuunattua ja puunattua.

Oppilaan oppimistilan idea ja opetuksen käsitteen laajentaminen

KUVA: Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskus järjestää 4.-5.8. kasvatuksen ja opetuksen juhlakongressin. Ohjelma on monipuolinen, ja luentoja kulkee kolmessa linjassa. Minua on pyydetty puhumaan keskiviikkona klo 16.15-17.45.

Versio 1.1.

OMA luentoni Jyväskylässä tulee käsittelemään kahta teemaa: 1. konstruoimaani ideaa oppilaan oppimistilasta ja 2. opetuksen käsitteen laajentamisesta. Pyrin antamaan opettajille käsitteellisiä työkaluja jäsentää toivottavasti uudella tavalla opetustapahtumaa ja sen haasteellisia ongelmatilanteita.

Sanoilla on iso merkitys. Niihin tarttuu usein vuosien varrella negatiivista kuonaa. Sanat voivat kuitenkin myös kantaa energiaa, siksi mm. opetusta koskevaa sanastoa kannattaa aika ajoin ravistella. Uskon, että sitä uusimalla voidaan löytää energiaa vapauttava tapa vastata nyt uusittavan ops-osuuden vaatimukseen: taata jokaiselle oppilaalle mahdollisuus onnistua omista lähtökohdistaan. Enää ei riitä, että opettajalla on hänelle istuva, nykyaikainen opetusmenetelmäpaletti. Menetelmät ja työtavat tulee suunnitella yhdessä oppilaitten kanssa toisaalta tavoitteisiksi (opsin kriteerit), toisaalta sellaisiksi, että ne istuvat opetusryhmän tarpeisiin. Mutta ei vain keskimääräisesti ryhmän, vaan myös jokaisen oppilaan tarpeisiin. Avainsanoja ovat eriyttäminen, ohjaus ja tuki. Suuntana on useiden eri menetelmien käyttäminen samallakin oppitunnilla, niin että kukin oppilas saisi opiskella itselleen luontevalla tavalla.

Opetuksen käsitteellinen jäsentäminen

Suomalaisessa didaktikassa opetusta jäsennetään opetus-opiskelu-oppimis-prosessiksi. Idean yksi isä on Pertti Kansanen. Opetus on yläkäsite, opiskelu on sitä, mitä oppilas tekee ja oppiminen on opiskelun ja opetuksen päämäärä. Opettajan osuutta opetuksessa kutsutaan opettamiseksi.

Opiskelun käsite on varsin tuore didaktiikassa. Peep Koortia väljästi tulkiten opiskeluun kuuluu kaksi prosessia: osaamisen haltuunotto ja näytön antaminen siitä, että osaa.

Yrjönsuuret tarttuivat opiskelun käsitteeseen (Koortin ajattelun näkökulmasta nimenomaan osaamisen haltuunottoon) 1990-luvulla, ja kuvasivat sitä varsin mainiosti.

Osaamista haltuunottava opiskelu on kokemusten keräämistä ja niiden reflektointia.

Opiskelu on raskasta, ja se voi keskeytyä milloin vain ja monesta syystä. Karkeasti putoaminen opiskelusta voi johtua merkitys- tai merkittävyysongelmasta. Yrjönsuurten mukaan opettajan tärkeä tehtävä on tukea oppilasta näissä ongelmatilanteissa: auttaa häntä ymmärtämän opittava tietoa tai taito tai auttaa häntä ymmärtämään opittavan osaamisen merkittävyys, tärkeys.

Opiskelun käsite muuttaa mielikuvaa siitä, mitä opettaminen on. Opettaminen ei ole vain kirjan tekstiä avaavaa kertomista ja oppimistehtävien ohjeistamista koko luokalle. Se on myös yksittäisen oppilaan oman tietämyksen ja osaamisen konstruoinnin tukemista. Uudessa ops-tekstissä puhutaan paljon ohjaamisesta. Ohjaaminen voidaan ymmärtää opettamiseksi, jolla on erittyisesti tarkoitus estää oppilas putoamasta opiskelusta.

Oppilaan oppimistilan idea

Tähän kontekstiin olisin tuomassa ideaa oppilaan oppimistilasta. Sen aihiona on minulle muutama vuosi sitten eräällä neuvottelutaidon kurssilla opetettu tapa jäsentää neuvottelua. Ennenkuin varsinainen neuvottelu voi alkaa, toinen osapuoli on saatettava (henkiseen) neuvottelutilaan. Simppeli jäsennys vapautti energiaa. Vaikea neuvottelutilane saattoikin johtua siitä, että osapuolia ei oltu autettu siirtymään neuvottelun vaatimaan mielentilaan, vaan oli suoraan rynnätty malttamattomasti itse asiaan. Toinen tärkeä taustateoria oli W.R. Bionin konstruoima ryhmän työtilan käsite. Palaan siihen vähän tuonnempana.

KUVIO: Opetuksen eri tilat: Oppimistila on ydintila, johon yritetään päästä opiskelemalla. Oppia voidaan myös osallistumalla koulun moniin muihin toimintoihin esim. oppilaskuntatoimintaan. Oppia voidaan myös siinä muu tekemisen tilassa, mutta silloin oppiminen ei perustu opetukseen eikä koulun muuhun toimintaan.

Mutatis mutandis: oppimistilalla tarkoitan tuokiota, jossa oppilas oppii. Oppiminen tapahtuu hermostoissa, joten sitä ei suoraan näe eikä tunne. Ihminen kuitenkin aistii jotakin kun osaaminen varmistuu.

Keskeisin keino, jotka koulussa käytetään, jotta oppilaat saavuttaisivat oppimistilan, jossa he oppisivat uusia asioita, on opetus ja sen oleellisin osa on opiskelu. Opiskelu on oppilaan (opetussuunnitelmallisesti) tavoitteellista, intentionaalista toimintaa, jolla pyritään ottamaan uusi osaaminen haltuun. Opetukseen kuuluu, että oppimista kontrolloidaan ja arvostellaan, siksi opiskeluun kuuluu myös osaamisnäytön antaminen.

Periajatus on, että mitä keskittyneemmin oppilas opiskelee (työstää uutta asiaa), sitä paremmat edellytykset hänellä on oppia. Mitä lyhyemmän ajan oppilas pystyy opiskelemaan, sitä suurempi osa kouluajasta menee hukkaan.

Oppimisen tilan rinnalle tarvitaan siis toinen käsite: opiskelutila. Opiskelun mielentila on tila, jossa oppilaan tietoisesti tavoittelee uutta osaamista opiskelemalla.

Kolmas tarvittava käsite on muun tekemisen tila. Kun oppilas herkeää opiskelemasta, hän voi levätä, vaipua muihin ajatuksiin, aloittaa jonkin korvaavan toiminnan (joka voi häiritä muita ja pudottaa heitä opiskelutilasta).

Time on Task-malli

OPPIMISEN ja opiskelun tilojen käsitteitä tukee 1960-luvun Mastery Learning-didaktiikasta tuttu Time on Task- malli. Tuolloin ajateltiin, että oleellista oppimiselle on siihen käytettävä aika. T-O-T-mallia voidaan kuvata kolmeksi sisäkkäiseksi kehäksi: 1) varausaika 2) opetusaika ja 3) aktiiviaika. T-O-T on konkreetti työkalu, jonka avulla voidaan seurata luokan ja yksittäisen oppilaan opiskelun tehokkuutta.

Mitä lisäarvoa oppimisen tilan idea opetukseen tuo?

Uudessa ops-tekstissä korostuu jokaisen oppilaan oikeus onnistua koulutyössä omista lähtökohdistaan. Oppimis-ja opiskelutilojen- käsitteillä voidaan auttaa opettajaa ottamaan haltuun oppilaan koulutyö. Luokka ja oppilas ovat opiskelutilassa, kun opetus etenee sujuvasti ja "kaikki ovat mukana". Ja aina ajoittain päästään oppimistilaan. Kun luokka tai oppilas ei tavoita oppimistilaa tai se katkeaa, he putoavat usein opiskelutilasta ja opetus keskeytyy.

Oppiminen, opiskelu ja niiden keskeytyminen kannattaa ottaa jatkuvan tarkkailun ja ohjauksen kohteeksi. Kuinka kauan meiltä menee tunnin aloittamiseen? Kauanko teemme töitä? Opimmeko?

Perinteisesti- näin väitän- opettaja kokee opetuksen keskeytymisen negatiivisesti, poikkeukseksi normaalista. Tämän luennon clue on tässä: Meidän pitää opetella uusi ajattelutapa: Opetuksen keskeytyminen ei ole poikkeus vaan pääsääntö. Se ei ole häiriö, se on luonnollinen ilmiö. Se ei ole opetuksen keskeytymistä vaan laajemmin ymmärretyn opetuksen olennainen osa.

Sen sijaan, että opettaja tulkitsisi mielessään oman opettamisensa tai oppilaiden opiskelun keskeytymisen häiriköinniksi, opettajan on opeteltava uusi tulkinta: kun luokka tai oppilas putoaa opiskelutilasta, hänen tehtävänsä on siirtyä vastaavasti opettamisen tilasta ohjauksen tilaan.

Oppilas on avuton kun hän ei opi. Kun oppilas putoaa oppimistilasta, hän jää opiskelutilaan, mutta opiskelutila, jossa ei opita, on vain yrittämistä ilman onnistumisen kokemuksia. Jos yrittäminen ei nosta häntä uudelleen oppimistilaan, ennemmin tai myöhemmin lapsi lopettaa opiskelun ja putoaa opiskelutilasta muun tekemisen tilan. Hän tarvitsee tukea. Oppilasta on autettava ymmärtämään, mikä haittaa häntä oppimista ja miten toimimalla tuo este voitaisiin voittaa. Opettaja voi myös auttaa osittamaan tavoitteita tai muuttamaan valittua työtapaa.

Opettaja oppilaiden opiskelutilan fasilitaattorina

Yksittäinen opetustapahtuma on dynaamista liikettä oppilaissa opiskelun ja muun tekemisen tilojen välillä. Opettaja johtaa opetustapahtumaa vaihtamalla omaa toimintaansa opettamisesta ohjaamiseen oikea-aikaisesti.

Opettajalla on tällaisen "operatiivisen" opetuksen johtamisen lisäksi myös fasilitaattorin tehtävä: strategisena johtajana hän luo luokalle ja sen oppilaille edellytyksiä pysyä opiskelun tilassa yhä pidempään.

Keskeinen keino on nostaa opiskelu ja oppiminen, uuden osaamisen haltuunotto ja osaamisen näytön antaminen (ei esim. pelkkä kiltti tehtävien loppuun värittäminen) koulutyön ytimeksi.

Koulussa ei tulisi tehdä tehtäviä, joista ei pystytä sanomaan, mitä osaamista niissä harjoitellaan. Koulussa ei tulisi ylenpalttisesti antaa samoja oppimistehtäviä tasapuolisuuden vuoksi niillekin, jotka jo osaavat vaaditun asian. Oppiminen lähtee siitä, missä ollaan- myös lahjakkailla. Tällä en tarkoita sitä, etteikö koulussa saisi kerrata asioita. Kertauksen tarkoitus on vahvistaa osaamista. Kertaus voisi mielellään ollaan soveltavaa.

Toinen keino on rakentaa opetukseen selkeät, turvalliset rutiinit, joista pidetään kiinni. Sekä osaamisen haltuunotto että osaamisen näyttö voidaan vakioida sovituiksi menettelyiksi. Varsin mainio peruslaki voitaisiin lainata Juha Juurikkalan johtajuusvuosien Ilolan koululta: Kaikesta muusta voidaan neuvotella, mutta ei siitä, tehdäänkö töitä vai ei (siis tässä: opiskellaanko).

Uusi ajattelutapa hyötyy opettajan ja oppilaitten yhteissuunnittelusta. Viikon alussa käydään läpi asiat, jotka tulisi osata viikon lopulla. Hyvä keino on esittää opittava tiedollinen asia kysymyksen muodossa, esim. Miten orava selviää talvesta? Osaaminen on tällöin ymmärtämistä. Minusta olisi tärkeää asettaa myös kysymyksiä, joissa oppilas saa otteen opittavan asian merkittävyydestä itselleen. Esim. Nyt kun tiedät, mitä orava tarvitsee, aiotko tehdä jotain oravien eteen? Vain itselle merkityksellinen säilyy mielessä.

Millä eri tavoilla tuo osaaminen voidaan hankkia? (Taululla tai seinillä voisi olla pysyvä lista erilaisista työtavoista). Mistä näemme, että osaamme? Millaisia mahdollisuuksia on antaa näyttö? (Taululla tai seinillä voisi olla pysyvä lista erilaisista näyttötavoista). Osaako joku jo nyt? Suhtaudun itse osaamisen merkittävyyteen hyvin vakavasti, ja siksi pitäisi järkevänä että oppilailla on mahdollisuus osaamisnäytössä paitsi osoittaa osaavansa, myös kertoa, millaisen merkityksen hän hankitulle osaamiselle antaa.

Oppilaitten kanssa sovitaan työtavat. Kaikkien ei tarvitse työskennellä samalla tavalla. Viikon osaamistavoitteita voidaan sitten suorittaa esim. urakkana. Sovitaan aikataulut: milloin näyttöjen on oltava valmiit. Jokainen oppilas pitää omaa lokikirjaa opiskelustaan.piskeluntila ja oppimisen tila sanallisestaan, ja niitä seurataan.

Opettajalla voi olla ohjauspiste, johon voi tulla, kun apua tarvitsee. Taululle voidaan myös merkitä jonojärjestys. Odotuksen ajan oppilas voisi vaikka lukea ns. pulpettikirjaa.

VIIKON lopulla annetaan näytöt ja arvioidaan ne yhdessä. Samalla arvoidaan paitsi hankittua osaamista, myös tapoja, joilla luokka/oppilas päätti osaamista hankkia. Toimiko se? Mitä pitää seuraavalla kerralla kehittää.

Vaikea ja helppo luokka

PERINTEISESTI luokat ovat olleet "helppoja" ja "vaikeita". Oppimis- ja opiskelutilan käsitteiden avulla tätä piirrettä voi lähestyä uudella tavalla. Vaikea luokka on vaikea, koska se ei pysty pitämään itseään opiskelutilassa. Helpolle luokalle se on helppoa.

Minusta opettajan tulisi rohkeasti käyttää aikaa mm. luokan ryhmäyttämiseen ja vuorovaikutuksen pelisääntöjen haltuunottoon. Luokkaan tarvitaan säännöt, joista pidetään kiinni. Yksi parhaista "järjestyssäännöistä" oli aikanaan Vantaan Ilolan koulussa:

" Koulussa ei ole yksityiskohtaisia järjestyssääntöjä, on vain kaksi lakia:

1. Koulu on työpaikka. (Tässä koulu on paikka, jossa opetellaan osaamaan tärkeitä asioita). Kaikesta muusta - miten työt tehdään, missä ne tehdään, kenen kanssa ne tehdään, missä asennossa ne tehdään, koska ne tehdään jne. - voidaan neuvotella paitsi siitä, tehdäänkö töitä vai ei, eli syntyykö tulosta vai ei.(Tässä tehdään kaikkemme, että opimme osaamaan ne).

2.Kiusaaminen on kielletty. Jokaisen ihmisen henkinen ja ruumillinen koskemattomuus on pyhä."

Luokan opiskelutilan käsitteessä voi hyvin soveltaa W.R. Bionin ylipäätään ryhmien työskentelyä kuvaavaa teoriaa. Psykoanalyytikko W.R. Bionin (1897- 1979) teorian mukaan ryhmä voi olla työtilassa, jolloin energia käytetään työhön, ryhmä suuntautuu todellisuuteen ja yhteiseen tehtävään. Ryhmä voi myös alkaa käyttäytyä oudosti. Se alkaa suuntautua sisäänpäin kohti fantasioita (tai selkokielellä: energia alkaa kulua kolmeen asiaan: 1. varsinaisen tehtävän 2. johtajan aseman tai 3. muiden ryhmän jäsenten aseman horjuttamiseen. Ryhmän jäsen- ja lopulta muutkin putoavat työtilasta ja käyttää yhä enemmän aikaa muuhun kuin työhön.

Varsinaisen tehtävän horjuttaminen näkyy tavaroiden unohteluna, opittavien asioiden merkittävyyden kiistämisenä, tunnin häiritsemisenä jne.

Opettajan johtajan aseminen näkyy ilkeilynä, uhmana, juonitteluna, kieltäytymisenä jopa väkivaltana. Luokka voi muistuttaa opettajalle, kuinka paljon paremmin asiat olivat vanhan opettajan aikaan.

Ryhmän muiden jäsenten aseman horjuttaminen näkyy pilkkana, kantelemisena, kiusaamisena, tönimisenä, klikkiytymisenä, vetäytymisenä jne.

Työtilasta putoava ryhmä keskittyy työnteon sijasta käyttämään energiaansa ylitsevuotavasti näihin suhteisiin. Ryhmässä käynnistyy ryhmäprosesseja, jotka ovat suureksi osaksi tiedostamattomia ryhmän jäsenille ja jotka näyttävät noudattavan tiettyä kaavaa ja jopa tapahtumajärjestystä.

Bionin teorian mukaan ryhmä on jatkuvasti muuttuvassa tilassa. Jotta luokasta tulisi Joycen ja Joycen kuvaama maailmaa oppimalla haltuun ottava tutkiva tiimi, ryhmän on kasvettava

1. Tehtäväsuhteessa hyväksymään osaamisen tavoittelun ydintehtäväkseen, johon aika käytetään.

2. Johtajasuhteessa opettajan johtajuuden hyväksymiseen niin, että jokainen kantaa myös oman osansa johtajuutta (esim. toimiessaan oppikunnan vastaavana).

3. Suhteessa ryhmään jäseniin niin, että jokainen hyväksytään omana itsenään ja että sekin hyväksytään, että kaikilta ei vaadita samoja asioita. Vaarana on, että opiskelussaan onnistuva oppilasryhmä tulee ylimieliseksi ja omahyväiseksi.

Opettajan tärkeä tehtävä on rakentaa luokkaan yhteishenkeä, ryhmäkoheesiota. Tällöin on tärkeä ymmärtää, että imu ryhmään syntyy siitä, että koetaan kiintymystä yksittäisiin ryhmän jäseniin. Kiintymys syntyy yhdessä onnistumisesta.

Sitä ei voida sallia, että luokka liittyy vain yhteen opettajaan. Opettajan on muistutettava oppilaita siitä, että samat opiskeluperiaatteet ovat voimassa myös mm. sijaisopettajan aikana.

Oppilailla ei ole näitä taitoja valmiina.

Bionin teoriasta enemmän pian kolmen vuoden takaisessa lastussa.

Opetuksen käsitteen laajentaminen

Mikäli opettaja muuttaa opetustaan niin, että se tietoisesti rakentuu opettamisen ja ohjaamisen strategiselle ja operatiiviselle dynamiikalle, opetuksen käsite syvenee.

KUVIO: Opetuksen elementit oppimisen tilan näkökulmasta: oleellisin opetuksen elementti on opiskelu. Yhteissuunnittelun ja yhteisarvioinnin avulla opiskelu laajenee myös suunnittelu- ja arviointiosaamisen hankkimiseksi. Opettajan osuus on kaksitasoinen: toisaalta hän vaikuttaa opetustapahtumaan sen osapuolena liikkuen dynaamisesti (varsinaisen) opettamisen ja ohjaamisen välillä. Toisaalta hän fasilitaattorina luo opiskelulle reunaehdot, säätelee oppilaiden sijoittumista tilaan jne.

Yhteissuunnittelun avulla oppilaitten tavoitteisuus ja osallisuus sekä vastuu kasvavat. Opetuksen käsite laajenee kattamaan suunnittelua ja arviointia yhdessä. Opetus syvenee itse osaamisen hankkimisesta (materiaalinen oppiminen) tuon osaamisen hankkimisen osaamiseen (formaali oppiminen) eli oppimaan oppimisen osaamiseksi.

Osallistumistila opetuksen käsitteen laajentajana

Opetuksen käsitettä on aihettaa laajentaa myös toiseen suuntaan. Oppimista tapahtuu kaiken aikaa, ja myös perinteisen tuntiopiskelun ulkopuolella. Koulun arki ja juhla tarjoavat uskomattoman määrä mahdollisuuksia, tarjoumia oppia arvokkaita asioita. Ottaessaan vastuuta näistä tehtävistä, he ovat osallistumistilassa. Osallistumisen tilassa opitaan muilla tavoilla, toisin, kuin opiskelutilassa. Osaaminen kasvaa tekemällä, kokemalla, olemalla mukana.

Jos näemme oppilaille annettavat erityistehtävät (mm. koulunäytelmien pääroolit, vieraiden opastukset, oppilaskuntatoiminta jne.) osana opetusta, on uskallettava kysyä, tarjoammeko näitä mahdollisuuksia tasapuolisesti kaikille. Ja riittääkö pelkkä tarjoaminen? Ehkä joku oppilas hyötyisi tavattomasti mahdollisuudesta toimia koulun juhlan juontajana, mutta hän ei ole itse oivaltanut sitä. Pitäisikö meidän ajatella, että häntä tulisi esim. kutsumenettelyllä tukea siirtymään epätavanomaisen opiskelun tilaan, jossa opitaan uudenlaista toisenlaista osaamista.

Meidän tulisi analysoida oma arkemme ja juhlamme. Meidän tulisi luoda niihin runsaasti autenttisen, aidossa toiminnassa tapahtuvan oppimisen mahdollisuuksia. Myös nämä tehtävät tulee kuvata oppilaille osaamisena ja heille tulee kertoa, miten tuolla erityistehtävällä osaaminen hankitaan.

Kommentteja pliis

OMA luentosi on niin keskiviikkona 4.8. klo 16.15-17.30. Aikaa on 75 min. Kaikki kommentit tässä lastussa esittämääni auttavat tekemään luennosta kiinnostavan. Olen jo ottanut tässä versiossa 1.1. huomioon joitain ensimmäisiä vinkkejä.

Opetussuunnitelman nyt uudistettavat luvut 2-5

KUVA: Oph:n sivuilta lainattu kuva vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet- julkaisusta. Koko julkaisu löytyy netistä.

Päivitetty 18.6.2010

EDELLISESSÄ lastussa esittelin oman tiivistelmäni siitä, kuinka perusopetuslakia on muutettu 24.6.2010 hyväksytyssä versiossa.

OPETUSHALLITUS on mielenkiintoisesti päivittänyt luonnoksensa lainmuutoksen vuoksi uusituksi opetussuunnitelman lukujen 2, 3, 4 ja 5 sivuiksi jo 23.6. Luonnos on lähetetty eri tahoille kommenttipyynöillä. Espoo kokoaa oman lausuntonsa elokuun aikana. Auroran on yksi Kelpo-pilottikouluja, ja siksi opetuspäällikkö on haastanut meidät lukemaan tekstin.

LUIN sivut ja vertaan seuraavassa uutta tekstiä vuoden 2004 version sivuihin. Nostan esiin minusta mielenkiintoisia ratkaisuja:

(1) Ensinnäkin tekstin määrä on kasvanut. Vuonna 2004 näihin lukuihin tarvittiin 10 sivua, nyt 39 (vaikka ennallaan säilyneitä kappaleita ei ole uudessa versiossa).

(2) Toiseksi teksti on kirjoitettu taitavasti ja älykkäästi ja myös suomalaista didaktiikan käsitemaailmaa tukien. Lähipykäliin viitataan alaviitteillä, joka on fiksu idea.

LUKU 2:

(3) Käsitys perusopetuksesta on ennallaan. Arvoja ei ole kirjoitettu uusiksi eikä perusopetuksen tehtävä- ja perusopetuksen rakenne-osia.

(4) Lukuun on lisätty uusi alaluku 2.3. Opetuksen järjestäminen- ja tuo luku on kirjoitettu tosi kauniisti. Tekstissä korostuu jokaisen oppilaan oikeus hyvään ja turvalliseen koulupäivään sekä yhteinen vastuu, osallisuus ja yhteisöllisyys. Kouluyhteisön ilmapiirin tulee olla mm. kunnioittava ja ystävällinen. Lyhyt luku sisältää oivaltavaa käsitteellistä ajattelua. Koulupäivässä erotetaan rakenne, sisältö ja toimintatavat.

LUKU 3

Kolme ensimmäistä alalukua: oppimiskäsitys, oppimisympäristö ja toimintakulttuuri ovat ennallaan.

(5) Uusitussa alaluvussa 3.4. Opetuksen eriyttäminen, opetusmenetelmät ja työtavat on kirkkautta!

(6) Käsitys opetuksesta on pitkälti ennallaan (ks. kuitenkin seuraava luku). Opetus ymmärretään edelleen oppimisen edistämiseksi, jossa oppilaalla on hyvin aktiivinen rooli.

(7) Yksilöllisyys on nostettu tekstissä hyvin myönteisesti esiin. "Jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus omista lähtökohdistaan onnistua oppimisessa, kehittyä oppijana sekä kasvaa ja sivistyä ihmisenä" (lainauis upeasti sanottu luvussa 4). Jokaisen tulisi saada oppia itselleen sopivalla tavalla. Opetuksessa tulee ottaa huomion oppilaiden kiinnostuksen kohteet.

(8) Eriyttämisen käsitettä lähestytään taidolla. Se on ensisijainen keino ottaa huomioon oppilaitten erilaisuus (yksilöllisyys). Eriyttämiselle esitetään kolme ulottuvuutta: opiskelun laajuuden (määrä?), syvyyden (laatu) ja nopeuden vaihtelu. Mitä voidaan eriyttää? Mm. sisältöjä, materiaaleja, menetelmiä, työtapoja, tehtävien määrää, arviointia, palautetta ja aikaa- myös oppimiisympäristöä rohkaistaan muokkaamaan.

(9) Opetusmenetelmäajattelu on ennallaan. Opettaja saa edelleen valita menetelmät vuonna 2004 annettujen kriteerien pohjalta. Uutta on vaatimus: " opettaja... suunnittelee työtavat yhdessä oppilaitten kanssa".

LUKU 4 "Oppimisen ja koulunkäynnin tuki" ja LUKU 5. "Oppimisen ja koulunkäynnin tukimuodot".

(10) Opetuksen ja tuen lähtökohtana ovat "sekä opetusryhmän että kunkin oppilaan vahvuudet ja oppimis-kehitystarpeet". Opetusryhmän merkitys on nostettu esiin kirkkaasti. Myös ryhmä voi tarvita tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin. Tämä on uutta innostavaa ajattelua (vai mitä, Haapaniemen Rauski).

(11) Koko uudistuksen ydinkäsite on uudella tavalla jäsennetty tuki-ajattelu. Tuki on osa kaikkea kasvatusta, opetusta ja ohjausta. Tuki voi olla yhteisöllistä tai kohdistua yksilöön. Tuen tarve voi vaihdella a) tilapäisestä jatkuvaan, b) vähäisestä voimakkaaseen, c) yksilöllisesti annetusta samanaikaisesti annettavaan, d) yhden tukimuodon tarpeesta useampaan tukimuotoon. Tuella on kolme tasoa: yleinen, tehostettu ja erityinen. Yes!

(12) Oppimisen esteet tulee tunnistaa mahdollisimman varhain ja lapsen tulee saada riittävästi, oikeatasoista tukea heti. (Huh! Mistä resurssit!)

(13) Yksi uudistuksen perusideoita on annetun tuen suunnitelmallisuuden lisääminen. Olen sitä mieltä, että arjessa tuki on ehkä usein ollut sattumanvaraista, ja se on joskus voinut riippua epäoleellisista tekijöistä kuten lukujärjestyksistä tai opettajan omasta viitsimisestä. Uudessa tekstissä tavoitellaan tilannetta, jossa tuki on moniammatillisesti suunniteltua, kirjattua ja seurattua. Idea tuntuu resurssien niukentuessa järkevältä.

Yleinen tuki

(14) Laadukas perusopetus on oppilaan oikeus. Opettajan vastuulla on, että jokaisen oppilaan (ja opetusryhmän) tarpeet ja lähtökohdat otetaan huomioon. Ensimmäinen keino on eriyttäminen.

(15) Jokaisen opettajan tehtävä on antaa myös tukea. Tuen muotoja ovat: aamu- ja iltapäivätoiminta, apuvälineet, avustajan työpanos, eriyttäminen (ks. edellä mm. menetelmät), joustavat opetusryhmät, kerhotoiminta, kodin ja koulun yhteistyö, oppilashuollon asiantuntemus, oppimissuunnitelma, osa-aikainen erityisopetus, samanaikaisopetus,tukiopetus, ... Jokaisen oppilaan tuen tarvetta on havainnoitava, ja tukitoimet on suunniteltava. Kannattaa hyödyntää koko opetusryhmän voimavaroja! Yleisen tuen antamisesta ei ole pakko tehdä kirjallista suunnitelmaa.

(16) Tukiopetuksen idea on ennallaan. Tekstissä korostetaan, että tehtävät tulisi suunnitella yksilöllisesti. Ideana on löytää uusia tapoja lähestyä opittavaa asiaa.

(17) Osa-aikaisesta erityisopetuksesta todetaan, että se suunnitellaan ja oppilaan oppiminen arvioidaan opettajien yhteistyönä.

(18) Kodin ja koulun välinen yhteistyö on myös tuen muoto. Yhteistyö perustuu keskinäiseen kunnioitukseen. Huoltajille on annettava varsin paljon tietoa.

(19) Ohjaus on myös tuen muoto. Tavoitteena on itseohjautuvuus. Jokaisen opettajan tehtävä on ohjata oppilasta.

(20) Tulkitsemis- ja avustamispalvelut. (eivät kuulu vielä yleiseen tukeen?). Tuki voi olla yksilöllistä tai ryhmäkohtaista. Arvion tarpeesta tekevät opettajat ja oppilashuollon henkilöstö yhdessä.

(21) 7.-9.-luokilla voi olla myös joustavaa perusopetusta (pajakoulut).

(22) Moniammatillista oppilashuoltoa toteutetaan yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa. Tuki voi olla yksilöllistä ja yhteisöllistä. Oppilashuollon tavoitteena on hyvinvointi. Työtä ohjaa luottamuksellisuus ja huoltajan kunnioittaminen sekä osallisuuden tukeminen.

(23) Turvallisuuden edistäminen on sekin liitetty tähän yhteyteen. Se hoituu- luenma - suunnitelmilla. (Heh). Hienoa on, että opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että kaikilla kouluilla on turvallisuutta koskevat toimintaohjeet.

Tehostettu tuki

(24) on jatkuvampaa, vahvempaa ja yksilöllisempää tukemista kuin yleinen tuki. Sitä annetaan oppilaalle laaditun (25) kirjallisen oppimisuunnitelman mukaisesti oppilaalle, joka tarvitsee säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja. Oppilas ja huoltaja osallistuvat sen laadintaan. (Oppimissuunnitelma saadaan laatia myös kaikille oppilaille,kuten ennenkin- mutta voimavarat eivät kaikissa kouluissa tähän riitä). Oppimissuunnitelmaan ei saa sisältyä oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien kuvailua.

(26) Ennen kuin oppimissuunnitelma laaditaan tehdään ns. pedagoginen arvio. Arvion kirjoittavat lapsen opettajat. Arviossa kuvataan oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tilannetta, annettua tukea, oppilaan oppimisvalmiuksia jne sekä arviota siitä, millä ratkaisuilla oppilasta voisi tukea.

(27) Oppimissuunnitelma käsitellään oppilashuoltotyössä (sitä ei siis hyväksytä siellä?).

(28) Tehostetun tuen vaiheessa keinovalikkoon kuuluvat kaikki tuen muodot paitsi (kokoaikainen) erityisopetus ja oppimäärän yksilöllistäminen. Oppilashuolto kuuluu erityisesti keinoihin.

(29) Yksi keino tukea on keskittyä eriyttämisen avulla oppiaineen keskeisiin ydinsisältöhin.

(30) Tehostetun tuen aikana oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä seurataan.

Erityinen tuki

(31) on erityisopetusta ja muuta tukea. Se edellyttää hallinnollista päätöstä. (Päätöksen tekijän päättää kunta). Päätöksen pohjalta laaditaan (32) HOJKS, joka on nyt pedagoginen ei hallinnollinen paperi. Hojks ja itse erityisen tuen päätös erotetaan nyt toisistaan. (33) Oppilas saa sen mukaan tukea. Hojksilla ohjataan paitsi opetusta myös ohjausta. Oppilaan opettajat laativat HOJKSIN.

(32) Ennen päätöstä tehdään pedagoginen selvitys, jossa arvioidaan mm. tehistetun tuen vaikutukset ja saatu ohjaus. Pedagogisen selvityksen laativat lapsen opettajat (ei yksin ela-opettaja).

(33) Tukikeinoina erityisen tuen vaiheessa ovat nyt myös erityisopetus ja oppimäärän yksilöllistäminen. Oppimäärän yksilöllistäminen tarkoittaa tavoitetason asettamista oppilaan omalle tasolle. Oppilas ikäänkuin opiskelee oman opsinsa mukaan (aineisiin, joissa opetusta yksilöllistetään, kirjoitetaan yksilöllistetyt tavoitteet sisällöt jne.).

(34) Erityistä tukea annetaan mm. niille oppilaille, joiden oppimisen edellytykset ovat heikentyneet vamman tai kasvuympäristön riskitekijöiden vuoksi. Sitä ei anneta oppilaille, joilla on (vain) motivoitumisongelmia.

(35) Ihan oikein kiinnitetään huomiota siihen, että opettaja, jonka oppilas saa erityistä tukea, tarvitsee uudenlaisia taitoja.

(36) Erityisen tuen päätös on tarkistettava ainakin toisen ja kuudennen luokan jälkeen.

YHTEENVETOA

Luonnoksen opsteksti on minusta kirkasta ja tausta-arvot ovat kohottavia. Kaikkialta paistaa läpi oppilaan yksilöllisyyden kunnioittaminen, perheiden ja lasten osallisuuden lisääminen. Ihanteet innostavat- mutta ne myös vaativat resursseja.

Ennen muuta olen huolissani kolmesta seikasta:

(1) Valitun paperisuunnitelmatyön vaatiman työajan löytymisestä. Työtä on vahvasti siirretty oppilashuoltoryhmästä opettajille.

(2) Sinänsä erittäin tärkeän ja nyt korostuvan salassapitoperiaatteen tuoman byrokraattisuuden uuvuttavuudesta. Vaatimukset esim. siitä, että oppilashuoltotyössä joka kerta kun käsitellään yksittäisen oppilaan asioita, on täytettävä yksityiskohtainen lomake siitä, mitä asioita on sanottu jne voi syödä liian suuren osan OHR:n asiantuntijoiden tähän työhön käytettävissä olevasta ajasta.

Työaikakysymys voi johtaa siihen, että tukea koskevien asioiden hoito hidastuu entisestään.

(3) Siitä, kuinka me opettajat selviämme uusista haasteista. Opettajalle uudistus tuo lisää töitä ja uusia haasteita, siitä ei pääse mihinkään. Jokaisen opettajan tehtävä on kasvattaa, opettaa, ohjata ja oppilashuoltaa.

Opettajat laativat pedagogisen arvion, pedagogisen selvityksen, oppimissuunnitelman ja HOJKSIN. Tähän tarvitaan uutta osaamista. Uutta osaamista ja uudenlaista ajattelua tarvitaan myös siihen, että uudistuksen keskeinen idea: jokainen oppilaan oikeus onnistua omista lähtökohdistaan, toteutuu. Eriyttämiseen on ryhdyttävä tosissaan. Opettaja ei saa enää ajatella, että riittää, kun opetustapa sopii enemmistölle.

Tämä vaatii korkeatasoista täydennyskoulutusta.

Perusopetuslain muutokset menivät siis läpi

KOKO viime lukuvuosi jännitettiin, missä muodossa perusopetuslakiin tehdään muutoksia, kun erityisopetusta halutaan uudistaa. Lakimuutokset on vahvistetty 24.6.2010. Muutetut pykälät löytyvät osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100642

LUIN uudet pykälät läpi.

• tukiopetukseen on oikeus, jos on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissa tai muutoin tarvitsee oppimisessa lyhytaikaista tukea
• osa-aikaiseen erityisopetukseen on oikeus, jos on vaikeuksia oppimisessa tai koulunkäynnissä (hyvä!)
• oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan tai koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on annettava tehostettua tukea hänelle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti. Oppimissuunnitelma on laadittava... yhteistyössä oppilaan ja huoltajan ... kanssa.
• Tehostettu tuki sisältää oppilaalle annettavia tukimuotoja (mm. tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, tulkitsemis- ja avustuspalvelut), sekä tarvittavia pedagogisia järjestelyjä.
• Tehostetun tuen ja oppimissuunnitelman keskeisestä sisällöstä määrätään opetussuunnitelman perusteissa (Oph ei siis laadi valmista lomaketta).
• Tehostetun tuen aloittaminen ja järjestäminen käsitellään pedagogiseen arvioon perustuen moniammatillisesti oppilashuoltotyössä (kappas, ei siis oh-ryhmän kokouksessa). Oppilaalle järjestettävä tuki kirjataan oppimissuunnitelmaan.
• Tehostettu tuki järjestetään laadultaan ja määrältään oppilaan kehitystason ja yksilöllisten tarpeiden edellyttämällä tavalla (velvoittaa!)
• Erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja muusta ... tuesta. Erityisopetus järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset (meni siis läpi myös koulun ja luokan tilanne) huomioon ottaen muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla (huoli erityisluokkien alasajosta siis kevenee) tai muussa soveltuvassa paikassa.
• Erityisen tuen antamiseksi opetuksen järjestäjän tulee tehdä kirjallinen päätös, jota tarkistetaan ainakin toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä...Päätöksessä on määrättävä oppilaan pääsääntöinen opetusryhmä, mahdolliset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä muut ... palvelut sekä tarvittaessa... oppilaan opetuksen poikkeava järjestäminen.
• Ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjän on (1) kuultava oppilasta ja (2) tämän huoltajaa... sekä hankittava (3) oppilaan opetuksesta vastaavilta selvitys oppilaan oppimisen etenemisestä ja (4) moniammatillisena oppilashuollon yhteistyönä tehty selvitys oppilaan saamasta tehostetusta tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta sekä (5) tehtävä näiden perusteella arvio erityisen tuen tarpeesta (pedagoginen selvitys). Pedagogista selvitystä on (6) tarvittaessa täydennettävä psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla tai vastaavalla sosiaalisella selvityksellä.
• Erityisen tuen päätös voidaan tehdä ennen esi- tai perusopetuksen alkamista taikka esi- tai perusopetuksen aikana ilman sitä edeltävää pedagogista selvitystä ja oppimisen tehostetun tuen antamista, jos psykologisen tai lääketieteellisen arvion perusteella ilmenee, että oppilaan opetusta ei vamman, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön taikka muun vastaavan erityisen syyn vuoksi voida antaa muuten.
• Niiden opetusryhmien muodostamisesta, joissa on yksi tai useampia erityisen tuen päätöksen saaneita oppilaita tai pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvia oppilaita, säädetään valtioneuvoston asetuksella (tuleeko joitain rajoituksia oppilasmääriin?)
• Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma on laadittava ..erityistä tukea koskevan päätöksen toimeenpanemiseksi. Suunnitelma on laadittava... yhteistyössä oppilaan ja huoltajan... kanssa. Suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaan erityistä tukea koskevan päätöksen mukaisen opetuksen ja muun tuen antaminen. Suunnitelma tarkistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa, oppilaan tarpeiden mukaiseksi. Suunnitelman keskeisestä sisällöstä määrätään opetussuunnitelman perusteissa (siis Oph).
• Opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. (velvoittaa!)
• Oppilashuoltotyötä toteutetaan yhteistyössä oppilaan ja hänen huoltajiensa ... kanssa. Silloin kun oppilashuoltotyössä käsitellään yksittäistä oppilasta koskevaa asiaa, asian käsittelyyn voivat osallistua vain ne oppilaan opetukseen ja oppilashuollon järjestämiseen osallistuvat, joiden tehtäviin oppilaan asian käsittely välittömästi kuuluu.(Tämä kohta jäi edelleen vaikeaksi). Oppilaan huoltajan tai muun laillisen edustajan kirjallisella suostumuksella tai niin kuin laissa erikseen säädetään oppilaan asian käsittelyyn voi osallistua myös muita tarvittavia tahoja.
• Käsiteltäessä yksittäistä oppilasta koskevaa asiaa oppilashuoltotyössä kirjataan asian vireillepanija, aihe, päätetyt jatkotoimenpiteet ja niiden perustelut, asian käsittelyyn osallistuneet sekä se, mitä tietoja ja kenelle oppilaasta on annettu. Henkilötietojen käsittelystä vastaa rekisterinpitäjänä opetuksen järjestäjä. (Huh! Byrokratia siis todella lisääntyy).
• Henkilötietojen salassapito on edelleen tärkeää. "Sen estämättä, mitä 1 momentissa tai salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään, on oppilaan oppilashuoltotyöhön osallistuvilla oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä oppilaan opettajalle ja tämän lain mukaisesta opetuksesta ja toiminnasta vastaavalle viranomaiselle oppilaan opetuksen asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot". Muulta taholta (esim. Jorvi?) opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömän, salassa pidettävän tiedon saaminen edellyttää oppilaan huoltajan ... yksilöityä kirjallista suostumusta.
• Jos oppilas siirtyy toisen opetuksen järjestäjän tämän lain mukaisesti järjestämään opetukseen tai toimintaan, aikaisemman opetuksen järjestäjän on salassapitosäännösten estämättä viipymättä toimitettava oppilaan opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot uudelle opetuksen järjestäjälle.
• Opetuksen järjestäjällä on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta oppilaan opetuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiselta, muulta sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajalta sekä terveydenhuollon ammattihenkilöltä. (Tärkeä asia, koulu saa oikeuden tietää)
• Opetushallituksen on uudistettava opetussuunnitelman perusteet tämän lain mukaisiksi siten, että opetuksen järjestäjä voi ottaa niiden mukaiset opetussuunnitelmat käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2011. Opetuksen järjestäjän tulee ottaa tämän lain mukaiset opetussuunnitelmat käyttöön viimeistään 1 päivänä elokuuta 2011. (Aikaa tuli siis)
• Ennenlain voimaantuloa tehty päätös, jolla oppilas on otettu tai siirretty erityisopetukseen, jää edelleen voimaan. Näitä päätöksiä on arvioitava tämän lain voimaan tultua 17 §:n 2 momentin mukaisesti määräajoin tai tarvittaessa (antaa väljyyttä). Tällöin on tehtävä päätös erityisen tuen antamisesta oppilaalle.

Miksi kasvatus ahdistaa vanhempia? Vai ahdistaako?

KUVA: 4.7. Hesarissa oli Asta Lepän kahden kokosivun juttu kasvatuksesta. Harvinaista herkkua.

NYKYVANHEMPIA ahdistaa luenma. Nettikeskustelupalstojen, oikeiden vanhempien ja monen alan asiantuntijoiden haastattelujen pohjalta toimittaja Asta Leppä esittää, että kasvatus on tänään vanhemmille vaikeaa, koska

• kasvatus on muuttunut perheen sisäisestä toiminnasta julkiseksi, valvotuksi ja kontrolloiduksi. Lapsia ei saa enää esim. kurittaa fyysisesti.
• julkiseksi tullut kasvatussysteemi asiantuntijoineen levittäytyy neuvoineen kaikkialle. Koko yhteiskunta pedagogisoituu.
• asiantuntijat kontrolloivat lapsia monin eri tavoin. Normaalisuus on normi. Persoonallisuuden piirteistä tehdään oireyhtymiä.
• asiantuntijoiden neuvot ovat ristiriitaisia ja vaihtuvia.
• erilaisia ihannevanhemmuuksia on liikaa.
• käytännössä nykyvanhempien kasvatus on muuttunut suorittamiseksi, hyödyllisten (ja vain sellaisten) virikkeiden tarjomiseksi ja lasten pakottamiseen kehittäviin harrastuksiin.
• arkea kuvaa kiire, aikaa kasvatukselle on ylipäätään vähän. Työ vaatii yhä enemmän.

Toimittaja on haastatellut mielenkiintoisia asiantuntijoita, mutta mukana ei ole yhtään nimenomaan kasvatuksen asiantuntijaa. Mitähän sellainen vastaisi kysymykseen, onko kasvatus tänään vaikeampaa kuin aikaisemmin?

HERKÄSTI unohdetaan, kuinka vaikeaa kasvatus on joskus aikaisemmin ollut. 1860-luvun suurien nälkävuosien aikana. 1900-luvun alun katulapsien aikana. Sisällisodan koston vuosien aikaan. Toisen maailmansodan kauhujen aikaan. Kasvatustietelijä sanoisi varmaan, että kasvatus on aina haastavaa, eri aikoina eri syistä.

Kysymystä voisi pohtia myös toisin päin. Millaisissa olosuhteissa kasvatus olisi kasvattajalle niin vaikeaa/helppoa kuin se vain voi olla? Kasvatuksen asiantuntija varmaankin vastaisi jotain tähän suuntaan:

Kasvatus on kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutusta, niin että kasvatettavassa kehittyisi hänen kunkin ajan kasvatusihanteeseen nähden parhaat kasvunaiheensa.

Kasvatus on vaikeaa,

• kun kasvatusihanne on epäselvä, kohtuuton tai arvopohjaltaan tyhjä.
• kun kasvattajalla ei ole tahtoa eikä kykyä kasvattaa.
• jos kasvattajan ja kasvatettavan välille ei ole syntynyt keskinäistä pedagogista rakkautta.
• jos kasvatettava ei muista syistä hyväksy kasvattajaa kasvattajakseen.
• jos kasvatettavaa ympäröivä traditio ja ajanhenki vesittää kasvattajan kasvatusta.

Kasvatus on vastaavasti helppoa,

• kun kasvatusihanne on selvä, kohtuullinen tai arvopohjaltaan innostava.
• kun kasvattajalla on tahtoa ja kykyä kasvattaa.
• jos kasvattajan ja kasvatettavan välille on syntynyt keskinäinen pedagoginen rakkaus.
• jos kasvatettava ei muista syistä hyväksy kasvattajaa kasvattajakseen.
• jos kasvatettavaa ympäröivä traditio ja ajanhenki tukevat kasvattajan kasvatusta.

MILTÄ ylläesitetystä näkökulmasta nykyvanhempien kasvatustoiminta näyttää? Kasvatuksen asiantuntija varmaan toteaisi, että

• kasvatusihanne on tänään epäselvempi, vaativampi ja arvopohjaltaan (individualistinen selviäjä) vain harvaa sytyttävä.
• kasvattajat eivät ole kasvatustahdon ja -kyvyn suhteen homoliittisia. Pieni, mutta yhä kasvava ryhmä vanhempia ei kykene kasvattamaan lapsiaan.
• pedagoginen rakkaus, välittäminen, luottamus, auktoriteetti vaativat aikaa ja välittäviä tekoja. Niistä on monella lapsella pula.
• pieni, mutta yhä kasvava osa lapsista ei ole saanut kasvaa ympäristössä, jossa parasta heissä tuetaan, ja jokaisessa olevia kielteisiä ominaisuuksia olisi rajoitettu. Tämä osa lapsista, ns. rajattomat lapset, ovat myöhemmin erittäin vaikeasti kasvatettavia.
• 2000-luvulla lasta ympäröivä maailma ei enää suojele lasta asioilta, jotka kuuluvat aikuisille. Maailma on itse asiassa (toisin kuin artikkelissa esitetään) alipedagogisoitu.

Siksi kasvatus on vaikeaa tänään. Tänään mm. näistä syistä.

Fallåkerissa kuohuu? Osa 2

TÄSSÄ lastussa kommentoin Länsiväylä-lehdessä esitettyjä perusteita, joilla vanhemmat ovat vastustaneet Kirkkojärven koulun osoittamista Fallåkerin alueen lasten lähikouluksi.

HETI aluksi haluan todeta, että tätä lastua ei varmaan kannattaisi lainkaan kirjoittaa, koska näissä asioissa kaikilla asianosaistahoilla on tunteet pinnalla. Mutta kirjoitan kuitenkin, koska kyse on myös tärkeästä asiasta, vanhempien huolesta oman lapsensa tulevaisuudesta, jossa kouluvuosilla voi olla tosi iso merkitys.

LEHTIJUTUSSA esitetään seuraavat perustelut lähikoululle, jota alueen vanhemmat toivovat:

1. koulutie on turvallinen

2. koulumatka on lyhyt

3. opetus on hyvää ja tähän liittyen

4. koulussa ei saisi olla liikaa maahanmuuttajia

5. koulu on pieni/puhdas alakoulu

1. Koulutie on turvallinen

Koulumatkan tulee jo perusopetuslain mukaan olla turvallinen. Matka Kirkkojärvelle ei sitä ole, kuten kehittämispäällikkö myöntää. (Ainakin) pienille oppilaille on siksi luvassa matkakortti. Myös koulumatkaa Auroraan voidaan pitää turvattomana. Myös meille tarvittaisiin bussikyytiä.

2. Koulumatka on lyhyt

Koulumatka Kirkkojärven koululle lienee karkeasti yhtä pitkä, noin 3 km (korjattu), kuin Auroran koululle.

3. Opetus on hyvää ja tähän liittyen 4. koulussa ei saisi olla liikaa maahanmuuttajia

Tottakai hivelee, jos Fallåkerista asunnon ostamiseen on vaikuttanut mielikuva, että opetus Aurorassa on hyvää. Meillä on kokenut ja pitkään töitä yhdessä tehnyt henkilökunta ja aktiivinen kodin ja koulun yhteistyötapa. Oppimistulosten suhteen olemme ihan tavallinen maailman parasta opetusta antava peruskoulu (Pisan mukaan).

Minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä Kirkkojärven koulun kanssa yli 20 vuotta. Koulu on koko sen ajan ollut yksi Espoon innovatiivisimmista. Se on valittu muutama vuosi sitten vuoden työyhteisöksi. Koulun rehtori Kari Louhivuori on yksi Espoon kokeneimpia rehtoreita. Hänen johdollaan kouluun on luotu uskomattoman upea ilmapiiri, ja siellä on ideoitu systeemejä, joita pidetään sellaisen opetuksen osalta, jossa opetusryhmissä on paljon maahanmuuttajalapsia, esimerkillisinä. Opetus on hyvää kaikille lapsille.(täsmennetty)

Se on fakta, että Kirkkojärven koululla on paljon maahanmuuttajalapsia. Maailma muuttuu. Maahanmuuttajien määrä tulee tulevaisuudessa jatkuvasti kasvamaan. Voi olla suuri etu oppia elämää monikulttuurisessa koulussa, kun koulu sen haasteisiin osaa vastata niinkuin Kirkkojärvi on osannut.

Myös se on fakta, että Kirkkojärvellä maahanmuuttajia on lähes 50 %. Määrä kasvattavat vielä keväällä lakkautetun Keski-Espoon koulun Kirkkojärvelle muuttavat yläkoululaiset. On tutkimusnäyttöä siitä, että ihanteellinen maahanmuuttajalasten osuus olisi noin 20 %. Tällöin vanhasuomalaisten tulokset (esim. Pisassa) eivät laske, ja luokassa käytetty vahva suomenkieli imee myös maahanmuuttajien tulokset nousuun. Kun suhdeluku kasvaa tästä, kummankin ryhmän tulokset heikkenevät.

Siksi maahanmuuttajia ei pitäisi keskittää tietyille luokille. On kaksi tietä "kohtuullistaa" maahanmuuttajien osuutta. Toinen on sijoittaa kouluun myös vanhasuomalaisia.

5. Koulu on pieni/puhdas alakoulu

Kirkkojärven koulu kasvaa nyt isoksi yhtenäiseksi peruskouluksi, jossa saattaa olla hyvinkin pian 600 oppilasta. Kansainvälisesti tämänkin kokoinen koulu on vielä pieni. Suomessa on 90-luvulta alkaen ollut käynnissä pienten koulujen avohakkuut. Peruskouluja on listitty 10 vuodessa noin tuhat. Espoossa on vielä muuttama hyvin pieni alakoulu.

Auroran koulu ei ole pieni koulu. Meillä on oppilaita noin 330, ja naapurissamme Karamzinissa yli 400.

Valtakunnallisessa koulutuspolitiikassa yhdeksi tavoitteeksi on asetetty yhtenäinen peruskoulu. Pääosa uusista peruskouluista on nykyään 1-9-luokkien kouluja. Tavoite sitoo myös Espoota.

Yhteenvetoa

Fallåkeriin on syntymässä aktiivinen pienalueyhteisö, jonne muuttaneet lapsiperheet kokevat tulleensa petetyiksi, kun heidän lapsensa lähikouluksi on osoitettu Kirkkojärven monikulttuurinen ja yhtenäinen peruskoulu. Minusta heidän huoltaan on aihetta kuunnella molemmilla korvilla.

Näyttää siltä, että pääosa lapsista on tosi pieniä, joten Kirkkojärven koululla on hyvää aikaa käynnistää yhteistyö tulevien oppilaittensa vanhempien kanssa mahdollisten epäilyksien kumoamiseksi. Kaupungilla on myös aikaa saattaa koulutie turvalliseksi.

Uskon, että kun Kirkkojärven uusi koulu upeine tiloineen ja upouusine välineineen tulee vanhemmille tutuksi, tunnelmat voivat vaihtua. Ja niillä perheillä, joille niin ei tapahdu, on aina mahdollisuus anoa lapsellen toissijaista koulupaikkaa muusta koulusta. Tänä kesänäkin Auroraan pääsi meille hakenut lapsi Fallåkerista, kun meiltä vapautui paikka.