PITKÄSTÄ aikaa tuli tilaisuus tarttua ammattikirjaan. Kansasen Pertti lainasi minulle jo syksyllä Hilbert Meyerin teoksen "Was ist guter Unterrich", jotta saisin tuntumaa saksalaiseen didaktiikkaan. Oikein ostin sanakirjankin, mutta vasta nyt toukokuun puolivälissä ehdin käydä kirjan kimppuun. Meyerin teokset ovat kuulema Saksassa hyvin suosittuja, ja didaktiikka siellä vielä voimissaan. Meillä psykologia tekee rynnäköitä päästääkseen opetusta hallitsevaksi tiedetaustaksi.
MEYERIN teoksessa pohditaan didaktiikan aivan keskeistä kysymystä: Mikä on hyvän opetuksen salaisuus. Kysymys ei ole helppo, sillä vastaajan on pohdittava, keille, missä aineissa, mihin tavoitteisiin pyrittäessä ja millaisissa oppilaitoksissa (tarhoista yliopistoon) hänen ratkaisunsa on hyvää. Rohkeasti Meyer esittää kuitenkin, että tunnuspiirteitä, joille löytyy sekä teoreettista perustelua että empiiristä näyttöä, on 10.
NÄMÄ 10 hyvän opetuksen tunnuspiirrettä ovat karkeasti suomennettuina:
1. Opetuksen selkeä strukturointi. Kyse on luokan hallinnasta (classroom management). Hyvässä opetuksessa on selkeät roolit, säännöt, rituaalit jne.
2. Aidosti opetukseen käytetyn ajan suuri osuus. Tässä toisessa tunnusmerkissä on kyse tutusta Time On Task- ajattelusta. Hyvässä opetuksessa opettaja antaa oppilaille hallinnollisesti luvatun määrän aikaa opetella tiettyjä asioita, ja oppilaat myös käyttävät ajan siihen. Oppilaat ovat tarkkaavaisia ja tekevät töitä.
3. Oppimista edistävä ilmapiiri. Hyvässä opetuksessa oppilaat ja opettaja kunnioittavat toinen toisiaan. Heillä on yhteiset tavoitteet ( vrt. Paul Hellgrenin käsite me-intentio), ja oppilaat ovat sitoutuneet opiskeluun.
4. Sisällöllinen selkeys. Opetuksessa on selkeä punainen lanka.
5. Merkityksiä antava kommunikaatio. Sillä, mitä opiskellaan, on merkittävyyttä (mielekkyyttä) oppilaille. Oppilaat otetaan mukaan suunnitteluun ja heitä pyydetään arvioimaan, miten hyödylliseksi he opittavat asiat arvioivat.
6. Menetelmien monipuolisuus. Opetuksessa käytetään monipuolisia menetelmiä, mm. koska oppilaat ovat erilaisia.
7. Yksilöllisyyden edistäminen. Hyvässä opetuksessa on vapautta, kärsivällisyyttä ja aikaa. Opetusta eriytetään ja eheytetään. Huomiota kiinnitetään erityisesti riskiryhmiin.
8. Älyllinen harjoittelu. Hyvässä opetuksessa harjoitellaan hallitsemaan erilaisia oppimisstrategioita.
9. Läpinäkyvät suoriutumisodotukset. Hyvässä opetuksessa tavoitteet tehdään näkyviksi, ja niissä otetaan huomioon oppilaiden suoriutumisedellytykset.
10.Virikkeellinen opiskeluympäristö (luokka, välineet, tilat). Meyer nostaa tässä esikuvaksi Maria Montessorin.
SUOMALAISET didaktiikan tutkijat olisivat varmaankin varovaisempia. Ehkä meillä ei siksi tällaisia listoja julkaistakaan. Kaikki 10 tunnuspiirrettä tuntuvat kyllä ihan järkeviltä. Meyerin tunnuspiirrelista on lisäksi sellainen, että se sopii sekä perinteiseen että uudempaan ns. avoimeen opetukseen. Jotenkin lista jää kuitenkin hajanaiseksi. Olisi helpompaa ottaa tällainen lista käyttöön, jos sen takana olisi joku elementtejä perusteleva teoreettinen jäsennys. Täytyy maistella ja funtsia. Palaan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti