Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

torstaina, huhtikuuta 01, 2021

Kevennys jo toiseen koronapääsiäiseen


 











Pestään mekin.  Ja muistetaan pitää maskit ja etäisyydet.

keskiviikkona, maaliskuuta 31, 2021

tiistaina, maaliskuuta 30, 2021

maanantaina, maaliskuuta 29, 2021

Rakastan veroja, mutta

RAKASTAN veroja. Maksan myös mielelläni omani, kunhan ne on arvioitu oikein.

Diagnoosi:

Viime verovuosi oli niin tulojen kuin menojenkin osalta meille monelle  opettajalle täysin poikkeuksellinen. Olisin kaivannut selkeitä ohjeita, miten poikkeusvuoden todelliset ylimääräiset tulonhankinnan kulut voisi vähentää. En löytänyt. Ehkä muut ovat?

Minun on palautettava oma veropaperini viimeistään aprillipäivänä. Kirjasin muistiin yön hiljaisia hetkiä varten oman vero-suunnitelmani joka on ihan -var så god -käytettävissä.

Reseptit

OHJE 1: Käy läpi saamasi ehdotus. Jokaiselle suomalaiselle on valmiiksi tehty 750 €:n vähennys kuluista, joita on aiheutunut, että syntyy tuloja.

OHJE 2: Käy läpi nämä allo olevat perinteisesti opettajille menoja aiheuttaneet ja verottajan vähennyksiksi hyväksymät kulueräryhmät ja pohdi, onko kuluja sittenkin yhteensä enemmän. Työhuonevähennystä lukuunottamatta menoista täytyy olla kuitti tai muu selvitys esim. ajopäiväkirja.

1. Ammattikirjallisuus ja lehdet

Oletko ostanut alan kirjoja? Tai omilla rahoillasi päiväkirjan tai kalenterin? Oletko Luma-opettajana tilannut esim. Tiede-lehden?

2. Kulut omien työvälineiden käytöstä

a) Vekottimet

Opettajalla on oikeus vähentää kulut, jos hän on hankkinut opetuksessa käytettäviä laitteita, huoltanut tai korjauttanut niitä. Niinikään saa vähentää ns. kontttoritarvikkeita: kyniä, tulostin musteita, kansioita...

Laitteet esim. padin saa vähentää kerralla, jos hinta on alle  1000 €. Muutoin poisto on 25 % vuodessa.

b)Puhelin- ja internetkulut

Moni opettaja on ollut etäopetuksessa. Näiltä ajoilta  - ainakin- voi vähentää 50 prosenttia, jos niitä on  käytetty  osin työtarkoituksiin.

c) Suojavaatetus    

Perinteisesti mm. TN-opettavat ovat voineet vähentää näitä kuluja. Itse vähensin aikanaa 170 €.

d) Liikuntaa opettavien erikoisvarusteet 

On saanut niinikään vähentää.

3. Työhuonevähennys  

JOS on tehnyt etätöitä täysipäiväisesti yli puolet viime vuodesta, verotettavasta tulosta voi tehdä 900 euron suuruisen työhuonevähennyksen. Sen lisäksi voi vähentää kuluja itse maksetuista työvälinehankinnoista, kuten vaikkapa työpöydästä tai erillisestä tietokoneen näytöstä.

JOS etätöitä on tehnyt alle puolet ajasta, verotettavasta tulosta voi tehdä 450 euron suuruisen vähennyksen ja lisäksi vähentää työvälinehankinnat ja internetyhteyden kuluista puolet.

4. Muut kulut

a) Opintomatkat

Nämä ovat olleet varmasti vähissä. Mutta tammi-helmikuun aikana niistä saattoi tulla kuluja.

b) Opetustaidon ylläpitämiseksi käydyt kurssit ja muut opetukseen liittyvät menot

Nämä ovat olleet varmasti vähissä. Mutta tammi-helmikuun aikana niistä saattoi tulla kuluja.

c) Jäsenmaksut - muut kuin OAJ

d) Muut tulonhankkimiskustannukset

Tämä on kaatoluokka.

5. Työmatkakulut

Pääsääntö on halvin, julkinen liikenne. Korona-pandemian aikana itse ehdottaisin vetoa-mista tartuntavaaraan maaliskuusta alkaen. Erityisesti riskiryhmäläiset-  kannattaa vedota riskiin- ja esittää oman auton käyttöä a´025 €/km - jos niin olette tehneet. Vespan jne. osalta  0,16 euroa kilometriltä.

Jollei, on hyvä muistaa, että 11.9 alkaen voi vähentää julkisissa kulkuneuvoissa maskin 2 €/pv.

Muistetaan, että jos on tehnyt osin etätöitä, työmatkakuluja voi vähentää vain niiltä päiviltä kuin työpaikalla on todellisuudessa käynyt.

Epidemia-ajan poikeus: maskikuluina voi vähentää kaksi euroa päivää kohti niiden päivien osalta, kun on käynyt työpaikalla julkisilla välineillä. Vähennyksen saa kuitenkin vain 13. elokuuta jälkeen tehdyistä matkoista. Silloin THL antoi suosituksen maskien käytöstä.

Päivän aforismi

 


sunnuntaina, maaliskuuta 28, 2021

perjantaina, maaliskuuta 26, 2021

torstaina, maaliskuuta 25, 2021

Dr. Martti. Lääkkeitä kouluun. Osa 1: Kokeet

 

LAPSENA halusin lääkäriksi, kun Lauri-serkkukin halusi. Nooh. En edes pyrkinyt. Mutten olisi päässytkään. Niinkuin en päässyt teatterikouluun enkä oikeustieteelliseen. Rupesin ajamaan paketti-autoa ja menin alokkaaksi armeijaan. RAUK jäi kesken, koska  Haapaniemen Rauno ja minä päätimme pyrkiä luokanopettajiksi. Kelpasimme sinne molemmat. Valmistuimme. Menimme kouluun töihin. Minä olisi siellä 37 vuotta. Ja nyt saan eläkettä.

Kaukaa näkee paremmin. Eläkeläinen usein halua  kirjoitella nuoremmille hyvää tarkoittavia reseptejä, joiden viimeinen myyntipäivä on kyllä saattanut usein mennä ohi. 

Niinpä  aloitan tässä  uuden blogilastussarjan "Lääkkeitä kouluun". Palaan siis lapsuuden toive-ammattiin, noin vertauskuvallisesti.Teen ensin oire-diagnoosin potilalle: Miksi koulu on tällä kertaa kipeä. Ja sitten "määrään" lääkkeen.  Ensimmäinen sairaus on...

Diagnoosi:

ARVIOINTIFOBIA

MUUTAMAN viime vuoden ajan opettajat ovat saaneet pahoja näppylöitä vuoden 2014 perusteiden arviointiluvusta no 6. Ja lisää rupia tuli, kun kunnat keksivät omasta pääs-tään  lisää ja lisää vääräoppisia tulkintoja. Hallinto sitten katui ja teki parannuksen. Tekstiä korjailtiin. Ja opettajien vuosien opstyö turhattiin. Mutta sotku jäi opettajien päähän

.

Lääke :

Peep Koort 1966. Koulunkokeet. Helsinki: Otava

FOBIAAN auttaa syvä hengitys ja ahdistavan kokemuksen yksinkeraistamnenj a sanallistaminen selkosuomella. Ei helppo tehtävä professori Peep Koortille, joka puhui ensin viroa, sitten ruotsia ja lopuksi suomea.

Mutta hyvän kirjan kirjallisista tietokokeista hän kirjoitti opettajille about 60 vuotta sitten. Ensipainos ilmestyi vuonna 1962 Uppsalassa. Miksi se on hyvä? Se tekee 72 sivullaan arvioinnin ja eriyisesti kokeen roolia  tällaiselle  tyhmällekin ymmärrettäväksi.

Mikä on koe?

Jokaisessa kokeessa on ainakin yksi kysymys.  Kysy-misen syy määrittelee kokeen tyypin. Jos sen pohjalta on tarkoitus antaa arvosana karsinnan pohjaksi, koe on prognostinen.. Jos tarkoitus on selvittää oppilaiden tiedoissa olevat puuteet ja ottaa ne opetukessa huomion, koe on oppilasdiagnostinen. 


Koortista tärkein  oli juuri diagnostisen koe. Sen tuli  olla suhteellisen helppo. Kaukonäköisen opettajan oli tutkittava oppilaiden lähtätaso heti lukuvuoden alussa pitämällä helpohko, edellisen lukuvuoden tietoja kertaava koe. 
Koort kirjoitti myös päättävästä diagnoosista; jossa oppilaan loppukokeessa saavuttamaa tulosta verrattiin hänen lähtökohtiinsa;  Olinko  tulosten suunta ollut vakaa, nouseva vai laskeva?

Oli vielä yksi koetyyppi. Opettajadiagnostinen. Jos oppilaat eivät opi, vika voi olla myös opettajan tavassa opettaa.

Miksi pitää kokeita?

Koortin mukaan kokeet oliva todistusten ja, tutkintojen ohella koulun ehkä tehokkaimpia motivaatiota aikaansaavia keinoja. Koko luokka oli niissä aktiivisesti työssä. Kokeissa oli yhtäläiset mahdollisuudet näyttää tietojaan, myös hiljaisilla ja ujoilla .Ne voivat antaa oppilaille  arvokkaan,  hyvää mieltä herättävän onnistumisen tunteen. 

Tietokokeilla oli kaksoisluonne: Ei ollut muita menetelmiä, jotka toisaalta saisivat aikaan läheskään saman oppimistehon ja toisaalta loisivat jännittyneisyyttä sekä omakohtaista työhön antautumista.

Millainen on hyvä koe?

Oli  siis kahdenlaisia kokeita, diagnostisia ja prognostisia. Kummankaan ei pitäisi olla  rasittavia. Diagnostisia, lyhyitä kokeita voisi olla joka päivä. Prognostisia kokeita  ehkä 4 kertaa vuodessa.

Hyvä koe oli  sommiteltu oikein. Siinä oli monipuolisia tehtävätyyppejä: valintatehtäviä, vaihtoehtotehtäviä, yhdistelytehtäviä, järjestelytehtöviä, luokittelutehtäviä, kertomuksia, joissa on virheitä, lyhyitä ja pikkiä esseitä. Ongelmanratkaisua...

Kokeen arvostelu

Ihanne oli, että arvostelu olisi objektiivista. Mutta subjektiivista se oli. Virhelähteitä olivat:

  • Haloefekti eli naamakerroin.
  • Yhteisvaikutus: opettaja yliarvostaa omankaltaisiaan vastauksia,  
  • Tasovaikutus: hyvässä luokassa annetaan huonompia arvosanoja kuin heikossa,
  • Empimisvaikutus: epävarma opettaja käyttää asteikon keskiväylää.
  • Kontrastivaikutus: toiset opettajat vaativat enemmän itseltään ja myös oppilailtaan.  

Koort pohtti kahta erilaista parannusmallia. Toinen oli  suhteellinen. Kun luokka oli heterogeeninen, voitiin käyttää myös  suhteellista  arvostelua, jossa otetaan lähtökohdaksi oppilaan omat edellykset. Bonuspisteet rohkaisivat heikkoja oppilaita.Toinen oli Gaussin käyrä.- hän ei tosin nimennyt käyrän kehittäjää.

Koort päättää teoksen pohtimalla, mikä olisi kokeiden asema tehokkaassa opetus-tapahtumassa, jonka hän vaiheistaa näin:

  1. valmistelu 
  2. pääkohtien esittäminen ja jäsentely  
  3. omaksuminen
  4. soveltaminen.

Vaiheita 1-3 tukee hänestä diagnostinen koe. Vaihetta 4 loppukertaus  ja päätteeksi pidettävä prognostinen koe. Ei huono.

Päivän aforismi


 

keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2021

tiistaina, maaliskuuta 23, 2021

Sivistyspedagogiikka

 


TÄMÄ vihkonen löytyi Finlandia-nettidivaristta. Oli pakko ostaa:

Niemelä, Seppo. 2014.  Johdatus sivistyspedagogiikkaan. Kansalaisfoomi. 31.s

EN ollut koskaan törmännyt käsitteeseen sivistys-pedagogiikka.  Kun googlettaa sanan, saa 364 osumaa, ja lähes kaikki viittaavat FT Niemelään. 

OMATEKOINEN käsite osoittauttui oikein  mielenkiintoiseksi. Se on selvästi "ase", jolla haluttiin palauttaa aikuiskasvatusta takaisin sivistystehtävään ja palauttaa kunniaa alkuperäiselle vapaalle sivistystyölle. Mutta hyvän työkalun se antaa meille muillekin opettajille.

Pedagogiikka vaatii uusimista!

NIEMELÄ siteeraa Bengt Holmströmiä: "Nykykoulu tuottaa ylikoulutettuja alisuoriutujia." Koulu on hyvä antamaan opetusta, mutta sen kyky herättää halu itsensä kehittämiseen on huono.

"Vanhalla" tavalla opettavaa Niemelä kutsuu opettajajohtoiseksi ja  välityspedagogiseksi  opettajaksi.  Hänen roolinsa tiivistyy hyvin ruotsinkielen sanaan: Undervisning, alaspäin ohjaaminen. Akiivinen tietäjä jakaa tietoa passiiviselle tietämättömälle. Pitää kokeita ja tenttejä, kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin ja antaa todistuksia.

"Uudella " tavalla opettava sivistyspedagogi kulkee rinnalla,  tasavertaisena  keskustelukumppanina. Ilman etukäteen määrättyä oppimäärää.  

ITSE asiassa tämä uusi pedagogiikka ei ole uutta. Niemelä nostaa esiin Antiikin Sok-rateen, joka keskittyi kumppaninsa oman oppimisprosessin käynnistämiseen. Hän nostaa esiin valistuksen ajan  J.-J. Rousseaun, joka uskoi jokaisessa olevan potenttian kehkeytyvän  luonnollisesti samaan tapaan kuin siemenestä tulee kasvi. Ja N.F.S. Grundtvigin jonka kansanopistossa ei hyväksytty  oppimääriin perustuvaa opetusta kokeineen, tentteineen, todistuksineen.

SUOMALAISISA filosofeista hän muistuttaa J.V. Snellmanista, jolle sivistys oli luova itsekasvatusprosessi. Joka sukupolvelle tulee välittää oleellinen ja paras siitä, mitä ihminen on saanut aikaan kultttuuihistoriana aikana. Jo tämä perinteen omaksuminen on luovaa. Snellmanhan puhui siitä, että oli rakentanut itse oman päänsä. Kun näin on, jokainen meistä  jättää tradition jälkeensä toisenlaisena, kuin millaisena olemme sen saaneet. 

Mutta sivistysprosessi ei pääty tähän. Sivistys ei ole jokin kiinteä oppimäärä. Sivistys on uutta luovaa toimintaa, kuten Pauli Siljander on kirjoittanut. Sivistys muuttuu jatku-vasti, etsii levottomasti uutta ja pyrkii usein vastakohtien kautta ponnistaen parempaan maailmaan.  Sivistys on olemassa olevan ylittämistä. Sivistystyö ei ole ensisijaisesti menneen luovan työn välittämistä. Niin tekemällä tulee oppineita, ei sivistyneitä. On opittava antamaan muutokseen oma persoonallinen panos.

Sivistyspedagogi opettaa toisella tavalla. Hän uusii pedagogiikkaa niin, että se herättää ja auttaa opiskelijoita löytämään oman  luovuutensa, intohimonsa ja "oman juttunsa" sekä ajattelemaan omintakeisesti. Oleellista on löytää oma kiinnostuneen uteliaisuuden alue. Tämä edellyttää opiskelijoilta omaehtoisuutta.

Omaehtoisuus?

Sivistyspedagogiikassa keskeinen käsite on omaehtoinen oppiminen vastakohtanaan  opettajaehtoinen oppiminen. Omaehtoisen oppimisen käsitesukuun kuuluvat: itsekasvatus, itsen kehittäminen, itsen toteutuminen ja persoonallisuuden kehittäminen.

ITSEKASVATUSTA pohtinut Kirsti Sivonen näkee sen "komplementeiksi" vieras-kasvatuksen ja yhteisökasvatuksen. Oleellista on, kuka  määrittää tavoitteet.

Sivistyspedagogiikassa on kolme periaatetta:

  • konstruktivismi
  • dialogiset suhteet - mahdollistavat vapauden
    • pedagoginen suhde - Hermann Nohlin käsite 1920-luvulta ja
    • pitkäaikaisesti toimivan vertaisryhmän  keskinäinen vuorovaikutus. 

Pedagoginen suhde on opettajan ja oppilaan välinen suhde, jota kuvaa tasavertaisuus, pedagoginen rakkaus ja tahdikkuus.

Vertaisyhmän vuorovaikutus on se paja, jossa oma ajattelu kehittyy. Se vaatii osallisuutta. Ensin kuuluu johonkin > sitten tuntee kuuluvansa > ja sitten osallistuu. Ryhmässä omat ajatukset ja mielipiteet, niihin saatava palaute ja vertaisryhmän keskustelu ovat parasta itsenäisen ajattelun ja omaehtoisen toiminnan koulua. Opettaja korostakoon avoimuutta, kysymistä ja haastamista, Hyviä keinoja ovat mm. opintopiiri ja   internaattipedago-giikka.

Sivistysprosessissa ei lopputulosta tiedetä etukäteen. Uutta tietoa luodaan yhteisessä tiedon hank-kimisen prosessissa.

Niemelän sivistyskäsite mahtuu  pitkälti yleiseen ajatukseen sivistyksestä jatkuvana prosessina, jossa traditiota säilytetään, uusinnetaan ja uudistetaan. Jossa sivistys on liikettä. Jossa sivistys on  halua ja kykyä kulkea eteenpäin totuuden ja oikeuden tietä. Ja kuten Jarmo Toiskallio on kuvannut:  "Sivistys on päätymätön prosessi, jossa itseymmärrys  syvenee."  Sivistyksessä on kyse sekä yksilön että yhteiskunnan hyvästä  - ei siis vain hyödystä.  

Kirjoittajasta 

FT Seppo Niemelä (1946 - 2015) oli suomalainen toimittaja, Alkio-opiston opettaja, järjestöjohtaja mm. Maaseudun sivistysliiton johdossa vuodet 1991–2003.Vuodet 2003–2007 hän oli valtion kansalaisvaikuttamisen ohjelman johtaja.

Niemelää on kuvattu suomalaisen sivistysaatteen uudis-tajaksi ja puolestapuhujaksi. Hän väitteli tohtoriksi 65-vuotiaana otsikolla Sivistyminen. Väitöskirja käsitteli pohjoismaisten kansansivistysliikkeiden perusteita ja pedagogiikkaa.  


Päivän aforismi


 

sunnuntaina, maaliskuuta 21, 2021

lauantaina, maaliskuuta 20, 2021

perjantaina, maaliskuuta 19, 2021

torstaina, maaliskuuta 18, 2021

Luokanopettajista leivottu maistereita vuodesta 1979 alkaen

 

1979 suomalaisyliopistoissa toteutettiin merkittävä  tutkinnonuudistus, jonka osana myös luokanopettajan tutkinnosta tuli akateeminen loppututkinto. Ensimmäinen heistä valmistui keväällä 1983.

MINULLA on ilo kuulua Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa toimivaan OpeUra- tutkimus-hankkeeseen, jossa seurataan ensimmäisten Helsingistä valmistuneiden maisteriluokanopettajien uran vaiheita koulutukseen hakeutumisesta eläkkeelle siirtymiseen. Muut ryhmän jäsenet ovat emeritusprofessori Pertti Kansanen, dosentti Riitta Jyrhämä ja KT Pekka Rokka.

LUOKANOPETTAJA-lehti julkaisi helmikuun numerossaan aukeaman jutun tästä tutkimuksesta. Miksi nämä nuoret  halusivat juuri luokanopettajiksi vai halusivatko? Ja millaisia urapolkuja he ovat valinneet? 

Suomen luokanopettajien jäsenet ovat saaneet paperilehden kotiin. Muut voivat lukea artikkelin netissä:

https://issuu.com/luokanopettajat/docs

kunhan seuraava numero on huhtikuussa ilmestynyt. 

JA jos kaikki menee hyvin, siinä  numerossa on toinen juttu OpeUran tuloksista. Nyt kysytään, kuinka tyytyväisiä  maisteriluokanopet ovat uran tässä vaiheessa siihen, että aikanaan hakeutuivat luokanopettajiksi? Ja jos he olisivat nuoria, lähtisivätkö he yhä opiskelemaan luokanopettajaksi?  

KUMMASSAKIN jutussa on kiinnostavia, yllättäviäkin tuloksia. Huhtikuun lehti tulee luettavaksi nettiin syyskuun puolivälissä.

TOSI mukava olo. Työstin tänään ryhmän valitsemat kuvat julkaisukuntoon. Hieno hanke on seisonut nyt muutoin pandemian vuoksi jo vuoden.



   

Päivän viisastelu 3


 

keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2021

tiistaina, maaliskuuta 16, 2021

maanantaina, maaliskuuta 15, 2021