Auroran kerhot käynnistyvät pian

Kuvataiteilijoita. KUVA: Raija Herrala

VIIKOLLA 38 koteihin lähtee lomake, jolla ilmoittaudutaan koulun kerhoihin. Satsaamme kerhotoimintaan tosi paljon, mutta oppilaille tehdyn ennakkokartoituksen pohjalta näyttää siltä, että kaikki halukkaat eivät mahdu kaikkiin haluamiinsa kerhoihin. Innokkaimmat haliisvat seitsemään kerhoon.

Pyrimme siihen, että mahdollisimman moni pääsee johonkin kerhoista. Etusija on niillä 1-2-luokkalaisilla, jotka eivät ole mukana iltapäivätoiminnassa. Koulun kerhot ovat oppilaille maksuttomia. Toimintaan saadaan avustusta Opetushallitukselta ja Auroran Koti ja Koulu ry:ltä.

KOULULLA käynnistyy seuraavat kerhot, jos niihin ilmoittautuu riittävästi oppilaita. Ilmoittautuminen päättyy viikon 38 perjantaina.

1. Pienten liikuntakerho
Ma klo 11.30-12  salissa

2. Teatterikerho

Ma ja ke klo 12-12.30 salissa

3. Pienten ATK-kerho1

Ma ja pe klo 12.-12.30  ATK-tilassa.

4. Bändikerho

5.-6.-luokkalaisille. Toteutuu kutsukerhona. Bändien harjoitusvuorot koko viikon ajan siestoilla Lisäksi ti ja to- iltapäivisin koulun jälkeen.

5. Sirkuskerho

Ma klo 14.15- 15.45 salissa

6. Pienten TN-nikkarikerho

Ti  ja ke klo 11.30-12. TN-luokassa

7. Kuorokerho

Ti klo 12 - 12.30 salissa

8. Isojen TVT-(tieto- ja viestintä)kerho

Ti  jklo 12-12.30  ja pe klo 11.30-12. ATK-tilassa

9. Pienten ATK-kerho2

Ke klo 14.15-15.15 ATK-tilassa

10. Pienten tanssikerho

Ke klo 11.30-12 salissa

11. Palloilukerho

Koko torstain siestan ajan salissa.

12. Pienten englannin kerho

To klo 12-12.30

13. Lautapelikerho

Pe klo 11.30-12 erityisopettajan tilassa

14. Sporttis-kerho

Olarin voimistelijoiden kutsukerho pe klo 12-12.45

15. Maalaa maailmasi- kerho

Pe klo 12.00-12.30 (periodina) 4a-luokassa.

8 brasilialaista kylässä

Rexin luennon jälkeen 6b:n oppilasoppaat kierrättivät

vieraita luokissa. Tässä ollaan seuraamassa 1a+ startti-

luokan opetusta.

TÄNÄÄN rexin (melkein) koko työpäivä meni brasialaisvieraiden isännöintiin. Mutta mukavaa ja tärkeää. Viehättävillä rouvilla oli pitkästä matkasta hurja jetlag, joten kahvin voimilla mentiin. Kahdeksan opettajan tulkkina oli fiksu brassinuorukainen, ja lisäksi heitä saattoi Palmenian suunnittelija.

Esittelimme heille Auroran tapaa pitää koulua.  Heitä kiinnosti myös uusi  kolmiportaisen tuen malli, jota kaikissa suomalaiskouluissa ajetaan parhaillaan sisään.

Vieraille tarjottiin myös tosimaukas nakkikeitto , johon Kaitsu ja Arja olivat lisäänneet maukkaita  juureksia, sadonkorjuuviikkoa kun vietämme.

Teatteri- ja sirkuskerhojen tuokio siestalla teki vieraisiin

syvän vaikutuksen. Puhumattakaan bändikämpän tyttö-

bändin  esityksestä.

ERITYISOPETTAJAMME Eeva-Liisa, Hanna ja Pia tutustuttivat brasseja suomalaisen erityisopetuksen työtapoihin ja mm. oppimista tukeviin välineisiin.

Lopuksi klo 13 kokoonnuimme vielä taukotupaan päättämään päivän.  Vieraat kiittivät kauniisti ja halusivat ehdottomasti nähdä myös "kaikkein pyhimmän" eli rehtorin kanslian.  Muutama kuva pihalla ja kättelyt.  Sitten Palmenian ryhmä siirtyi bussipysäkille suuntanaan Helsinki.

Eeva-Liisa, Hanna ja Pia

VIERAILUN jälkeen kokoontui oma oppilashuoltoryhmämme. Kävimme läpi vuonna 2005 laadittua kriisisuunnitelmaa, ja etsimme 102 sivun joukosta ne, jotka täytyy päivittää.

KLO 15.30:ksi olin sopinut vielä neuvottelun Kasavuoren koulun TVT-gurun Alanin kanssa. Olipa mielenkiintoinen sessio "Unelmakoulu"-konseptin äärellä.

Kun lähdin kotiin, törmäsin YU-joukkueemme toiseen valmentajaan: Osmoon. Henriikka toi meille pronssimitallin 800 metrin juoksussa. Hieno päätös hienolle työpäivälle.

Pieni koulualan juristiikkatesti: OIKEAT VASTAUKSET

TÄSSÄ testin oikeat vastaukset. Ne ovat näkyvissä 24 tuntia.  Muistetaan kuitenkin, että juridiikassa 2+2 ei ole aina neljä. Aina on poikkeuksia. Perustelut löytää Nina Lahtisen kirjasta.


ONKO seuraava väite totta (T) vai valetta (V)?  (Oikea vastaus väritetty)

Opettaja saa
(1) kertoa  oppilaan saaman  koenumeron  toisille oppilaille.  T  vai  V
(2) antaa oppilaan kokeen  kaverin vietäväksi poissaolevalle oppilaalle.   T  vai  V
(3) poistaa pyörösahan suojan, jos se haittaa laudan sahaamista. T vai  V
(4) antaa oppilaalle tukiopetusta ekaluokalla niin, että päivän pituudeksi tulee 6 tuntia. T vai  V
(5) sopia oppilaan kanssa, ettei tämän saamasta rangaistuksesta kerrota vanhemmille. T vai  V
(6) pistää insuliinia diabetes-oppilaaseen vanhempien luvalla. T vai  V
(7) keskeyttää väkivaltaisen oppilaan koulupäivän ja lähettää hänet kotiin. T vai  V
(8) jättää naapuriluokkaan oppilaan, joka kieltäytyy noudattamasta retken ohjeita  ja lähteä retkelle muun luokan kanssa. T vai  V
(9) estää fyysisesti oppilaan karkaaminen kesken koulupäivän. T vai  V
(10) erottaa kiinnitarttumalla tappelevat oppilaat toisistaan. T vai  V
(11) kertoa oppilaan saamasta jälki-istunnosta ulkopuolisille. T vai  V

Opettajan tulee
(12) ottaa jo ennen oppilashuoltoryhmän kokousta yhteys kotiin, jos hän  huolestuu lapsesta. T vai  V
(13) tiedottaa molemmille eri osoitteissa asuville huoltajille  tasapuolisesti lapsen kouluasioista. T vai  V
(14) Ilmoittaa huoltajille, jos oppilas on poistettu luokasta käytävään.T vai  V
(15) Ilmoittaa huoltajille, jos lapsi on laiminlyönyt läksyt ja jää tekemään niitä koulupäivän jälkeen? T vai V

Koulu on korvausvelvollinen (vastuussa)
(16) jos oppilaalta varastetaan takki. T vai  V
(17) vahingosta, joka tapahtuu koulun pihalla ennen koulunalkua. T vai  V

Oppilaalla on oikeus
(18) vaikuttaa siihen, miten luokkaa opetetaan. T vai  V
(19) saada tukiopetusta niinkauan, kuin hän sitä haluaa. T vai  V

Peruskoulun oppilaalla on velvollisuus
(20) osallistua tukiopetukseen, jos opettaja katsoo siihen olevan aihetta. T vai  V

Vanhemmilla on oikeus
(21) vaatia lapselle tukiopetusta, jos lomamatkan vuoksi tällä on tuen tarve. T vai  V
(22) tehdä virallinen valitus 5. Luokkalaisen oppilaan saamasta todistusarvosanasta. T vai  V 
- paitsi jos saa arvosanan 4
(23) saada tietää, onko lapsen opettaja muodollisesti pätevä. T vai  V
(24) kieltää antamasta lapselleen tukiopetusta. T vai  V
(25) vaatia lapselleen tukiopetusta, jos opettajan mielestä lapsi ei sitä tarvitse. T vai  V
(26) tulla oppilashuoltoryhmän kokoukseen, kun siellä käsitellään hänen lapsensa asiaa  T vai V
(27) tehdä kantelu lapsensa naapuriluokan opettajasta ? T vai  V

Vanhemmilla on velvollisuus
(28) opettaa lapsille kotiläksynä oleva asia.T vai  V

Koululla on oikeus
(29) siirtää kiusaava oppilas toiseen luokkaan. T vai  V
(30) järjestää englannin tukiopetus muun oppiaineen tunnilla. T vai  V
(31) järjestää äidinkielen tukiopetus samaan aikaan, kun luokalla on äidinkieltä. T vai  V
(32) velvoittaa huoltaja hakemaan lapsensa koulusta, jos tältä on evätty oikeus opetukseen esim. väkivallan vuoksi. T vai  V

Kunnalla on oikeus
(33) siirtää oppilas toiseen kouluun, jos siten pystytään paremmin turvaamaan oppilaalle hänen tarvitsemansa tuki. T vai  V

Karl Bruhn ja pedagogiikan kaari

Karl Bruhn (1894-1978).

Kasvatustieteen professori Karl Bruhnin nimen saattaa vielä jokunen vanhempi opettaja tunnistaa.  Hän oli aikanaan hyvin tunnettu kasvatusopin historian kirjoistaan. Niissä Bruhn esittää mm. mielenkiintoisen ajatuksen siitä, kuinka kasvatus on aikojen  kuluessa tehnyt omituisen kaaren. Lähtökohtana oli vapaa kasvatus ja lapsen oma-aloitteeseen toimintaan perustuva  opetustapa. Sieltä edettiin teoreettisiin opintoihin, joihin kuului pakko ja  lapsen toiminnanhalun kahlehtiminen. Lopulta lähetään taas lähtökohtaa. Asteittain kasvatus siis irtaantui arjesta ja sai yhä muodollisempia piirteitä. Mutta jo 1900-luvulla oli havaittavissa selkää vastaliikettä: paluuta arjessa oppimiseen.

Nykyään samasta ilmiöstä puhutaan käsitteillä formaali, informaali ja nonformaali oppiminen. Esimerkiksi sosiaalista mediaa (facebook, twitter) halutaan tuoda mukaan kouluopetukseen, koska ne ovat osa koululaisten arkea, jopa niin suuri osa, että se on muuttanut tuon ikäisten aivojen tapaa oppia.

JOS haluaa jotenkin suurina linjoina ymmärtää kasvatuksen kehitystä, tuo Bruhnin kaari voi olla hyvä punainen lanka. Olen näkevinäni saman kaaren  kaikissa kasvatuksen pääelementeissä: päämäärässä, sisällöissä ja  keinoissa.

Kasvatuksen päämäärä

Kasvatuksen muodollinen päämäärä on kunkin ajan  ihanneihminen. Yhteisöjen tiivistyminen valtioksi ja kansoiksi johti vapauden rajaamiseen ja kaikkia sitovan lain ikeeseen.  Ihmisen oli saatava itsensä kuriin. Oli alistuttava, oltava kuulainen alamainen. Yksilö ja oman itsen toteutuminen löydetään aluksi hitaasti mutta 1900-luvun lopusta alkaen hurjasti kiihtyen. Yhtenäiskulttuurin tilalle on tulossa kulttuurien ja elämäntapojen mosaiikki.  Nyt alkaa kaikki käydä. Nuoret tuunaavat itsensä. Oleellista on tulla nähdyksi. Vaikka Big Brotherissa. Viime vuosina on haikailtu taas yhteisöllisyyden perään.

Kasvatuksen sisällöt

Kouluinsituution  myötä koulujen  oppi kanonisoitiin, ja se oli opittava sellaisenaan, päntättävä ja uskottava. Oppi betonoitiin oppiaineiksi, ja annosteltiin vuosiluokkien oppimääräksi. Omalle vapaalle  ajattelulle ja mm. luovuudelle  on syntyy tilaa vastaa muutama vuosikymmen sitten. Nyt elämme aikaa,  jossa ei ole auktoriteetteja, joita on palvottava.  Jokainen on omalla tietämyksellään yhtä oikeassa kuin muut. Vaikka olisi väärässä. Vain pieni osa uskoo enää  objektiiviseen totuuden mahdollisuuteen.

Kasvatuksen menetelmät

Kouluinsituutio on laajentunut  koskemaan meitä kaikkia. Tiikerinloikka otettiin Suomessa 1800-luvulla. Samalla väheni epämuodollisen autenttisen oppimisen tila. Syntyi yleissivistävä ja ammatillinen koulutus. Opetussuunnitelmat ja  tutkinnot.

Kouluihin syntyi koululle tyypilliset tavat opettaa ja opetella asioita.  Osa oppi ne, osasta tuli 6-tunnin tyhmiä.

Jo uuden ajan alussa huomattiin vanhan  koulun epäinhimillisyys ja konemaisuus. Löydettiin  uudelleen luonnollinen tapa oppia. Klassikko toisensa perään huusi, että koulun pitää muuttua: Bacon, Locke, Comenius, Rousseau... Opetuksessa tulisi palata pakosta omaan mielenkiintoon, hiljaa kuuntelemisesta tekemiseen ja puhumiseen, kirjojen lukemisesta Luonnon suuren kirjan lukemiseen..

OLISI mielenkiintoista pudottaa kasvatusta koskevat innovaatiot Bruhnin kaarelle. Ehkä yritän sitä. Ennen kuin heiluri alkaa taas heilahtaa toiseen suuntaan, kohti formaalia.

Oppilaan oikeudet ja vanhempien vastuu

Lahtinen, N. (2011). Oppilaan oikeudet

ja vanhempien vastuu. Jyväskylä: Ps-

kustannus.

TÄMÄN lauantain kirjana haluan puffata OAJ:n kehittämis-johtaja Nina Lahtisen tuoretta "Oppilaan oikeudet ja vanhempien vastuu"-teosta. Nina on kirjoittanut teoksen paitsi edunvalvonnan asiantuntijana ja lakimiehenä, myös luokanopettajana ja äitinä. Roolit pysyvät hyvin tasapainossa.

Kirja on järkäle 516 sivua. Lakitekstiä, tulkintaa, oikeustapauksia. Mieluummin käsikirja kuin kerralla ahmittava. Opettajille on tarjolla tärkeä kattaus siitä, mihin lapsilla ja vanhemmilla on oikeus. Vanhemmille teoksessa on ohjeita näistä  oikeuksista kiinnipitämiseen. Mukana on monia kouluja ilahduttavia taulukoita mm. rangaistusten käyttöön liittyen.

Kirjan präntti on tämänikäisellä hieman liian pientä ja taitto ahdas.  Toivottavasti hinta (49 €) ei karkoita teemasta kiinnostuneita

LAITAN tähän lastuun pienen juristiikan testin.  Voit lähettää minulle oman "veikkausrivisi" kopioimalla kysymykset ja valitsemmalla vaihtoehdoista oikean (T tai V)  emailiin marttifi@gmail.com. Lupaan  kertoa, kuinka moneen kysymykseen vastasit oikein. Tarjous voimassa maanantaihin 12.9 klo 18 saakkaa.  Laitan oikeat vastaukset sen jälkeen sähköpostilla leikkiin lähteneille. Muut  löytävät oikeat vastaukset Lahtisen kirjasta ja erityisesti sen oikeustapauksista.

Pieni koulualan juristiikkatesti

ONKO seuraava väite totta (T) vai valetta (V)?

Opettaja saa
(1) kertoa  oppilaan saaman  koenumeron  toisille oppilaille.  T  vai  V
(2) antaa oppilaan kokeen  kaverin vietäväksi poissaolevalle oppilaalle.   T  vai  V
(3) poistaa pyörösahan suojan, jos se haittaa laudan sahaamista. T vai  V
(4) antaa oppilaalle tukiopetusta ekaluokalla niin, että päivän pituudeksi tulee 6 tuntia. T vai  V
(5) sopia oppilaan kanssa, ettei tämän saamasta rangaistuksesta kerrota vanhemmille. T vai  V
(6) pistää insuliinia diabetes-oppilaaseen vanhempien luvalla. T vai  V
(7) keskeyttää väkivaltaisen oppilaan koulupäivän ja lähettää hänet kotiin. T vai  V
(8) jättää naapuriluokkaan oppilaan, joka kieltäytyy noudattamasta retken ohjeita  ja lähteä retkelle muun luokan kanssa. T vai  V
(9) estää fyysisesti oppilaan karkaaminen kesken koulupäivän. T vai  V
(10) erottaa kiinnitarttumalla tappelevat oppilaat toisistaan. T vai  V
(11) kertoa oppilaan saamasta jälki-istunnosta ulkopuolisille. T vai  V

Opettajan tulee
(12) ottaa jo ennen oppilashuoltoryhmän kokousta yhteys kotiin, jos hän  huolestuu lapsesta. T vai  V
(13) tiedottaa molemmille eri osoitteissa asuville huoltajille  tasapuolisesti lapsen kouluasioista. T vai  V
(14) Ilmoittaa huoltajille, jos oppilas on poistettu luokasta käytävään.T vai  V
(15) Ilmoittaa huoltajille, jos lapsi on laiminlyönyt läksyt ja jää tekemään niitä koulupäivän jälkeen? T vai V

Koulu on korvausvelvollinen (vastuussa)
(16) jos oppilaalta varastetaan takki. T vai  V
(17) vahingosta, joka tapahtuu koulun pihalla ennen koulunalkua. T vai  V

Oppilaalla on oikeus
(18) vaikuttaa siihen, miten luokkaa opetetaan. T vai  V
(19) saada tukiopetusta niinkauan, kuin hän sitä haluaa. T vai  V

Peruskoulun oppilaalla on velvollisuus
(20) osallistua tukiopetukseen, jos opettaja katsoo siihen olevan aihetta. T vai  V

Vanhemmilla on oikeus
(21) vaatia lapselle tukiopetusta, jos lomamatkan vuoksi tällä on tuen tarve. T vai  V
(22) tehdä virallinen valitus 5. Luokkalaisen oppilaan saamasta todistusarvosanasta. T vai  V
(23) saada tietää, onko lapsen opettaja muodollisesti pätevä. T vai  V
(24) kieltää antamasta lapselleen tukiopetusta. T vai  V
(25) vaatia lapselleen tukiopetusta, jos opettajan mielestä lapsi ei sitä tarvitse. T vai  V
(26) tulla oppilashuoltoryhmän kokoukseen, kun siellä käsitellään hänen lapsensa asiaa
(27) tehdä kantelu lapsensa naapuriluokan opettajasta ? T vai  V

Vanhemmilla on velvollisuus
(28) opettaa lapsille kotiläksynä oleva asia.T vai  V

Koululla on oikeus
(29) siirtää kiusaava oppilas toiseen luokkaan. T vai  V
(30) järjestää englannin tukiopetus muun oppiaineen tunnilla. T vai  V
(31) järjestää äidinkielen tukiopetus samaan aikaan, kun luokalla on äidinkieltä. T vai  V
(32) velvoittaa huoltaja hakemaan lapsensa koulusta, jos tältä on evätty oikeus opetukseen esim. väkivallan vuoksi. T vai  V

Kunnalla on oikeus
(33) siirtää oppilas toiseen kouluun, jos siten pystytään paremmin turvaamaan oppilaalle hänen tarvitsemansa tuki. T vai  V

Viikon 37 ohjelmasta

JAA-A, tällä viikolla ollaan jo syyskuun puolivälissä.  



Maanantai 12.9.
YT klo 8-9. Asialista lähetetään henkilökunnalle emailina. Pääteemama turvallisuus, opettajan vastuut. Oppituntien jälkeen kokoontuvat  työryhmät klo 13.30-14.30. Kaikilla työryhmillä myös turvallisuusasioita (riskianalyysi), Viikolla  38 taas tiimit. Illalla Koti ja koulu ry:n vuosikokous ja 6.luokkien vanhempainilta.

Tiistai 13.9.
Koululla vieraita Brasiliasta klo 9 - 14. Teemme taas pedagogisen radan. 6.luokan oppilaita oppaina.
Ohjelma klo 9 Avaus (Rehtori)
klo 10-11 Pedagoginen rata I (oppilasoppaat ja eloja): 1a+startti, RI-luokka, Sinikarhuluokka.
klo 11- 11.30 Koululounas. 
klo 11.30- 12.15 Koulun kerhotoimintaa (teatteri-, bändikerho ja jokin muu kerho demoaa)
klo 12.15- 12.45 Tilausuus keskustella opettajien kanssa
klo 12.45- 13.30 Pedagoginen rata II (oppilasoppaat ja eloja): Käydään yleisopetuksen 2-3 luokassa. Esitellään ip-toimintaa.
Klo 13.30  Yhteenvetoa (rehtori)


OHR kokoontuu klo 13.30-14.30. 4c-luokan tukeen liittyvät asiat. Koulun YU-joukkue osallistuu Espoon kisoihin. Huoltajina  Osmo- ja Tiina-opettajat.

Keskiviikko 14.9

Koulunkäyntiavustajien info klo 10.10-10.30.  

Torstai 15.9
Johtoryhmän kokous klo 12. (Mm.  työryhmien muistiot). Illalla klo 18 alkaen 2. luokkien vanhempainilta-

Perjantai 16.9.

Normipäivä.

Turvallisuus syyskuun teemana

Koulun opettaja-asuntolan edessä oleva työmaa on sekin turvallisuus-

teko. Kun työ valmistuu,  vähenevät ne riskit, jotka liittyvät lapsia

kouluun saattaviin autoihin. Nyt saattopaikka on  melkoinen sumppu.

KOULUSSA opetettavista asioista pääosa on eri oppiaineiden sisältöjä.  Meilläkin alakouluna opetetaan 13-14 eri ainetta. Aineiden lisäksi kouluissa tulee opettaa myös  eri oppiaineita yhdistäviä teemoja. Näitä teemoja, aihekokonaisuuksia  on seitsemän. Tänä lukuvuonna toimimme niin, että joka kuukaudelle on valittu oma teemansa. Syyskuun teemana on turvallisuus ja liikenne.

TURVALLISUUS on tärkeä aihe. Turvallisuutta on tietoa siitä, mitä tapahtuu- siis ennakoitavuutta. Se  tunnetta siitä, ettei tarvitse pelätä vaan  tietää, kuinka eri tilanteissa  tulee toimia- ja myös toimii niin.  Se on varmuutta siitä, että saa apua, jos sitä tarvitsee. Ei-turvallisuus on vaaroja, vahinkoja ja pelkoa.

Lasten tulisi kasvaa nuoreksi, joka suhtautuu turvallisuusasioihin asiallisesti, vakavasti ja vastuullisesti. Jokainen voi vaikuttaa omaansa ja toisten turvallisuuteen  vastuullisella käyttäytymisellä. Lapset tarvitsevat tietoa siitä, mitä vaaroja koulunkin arjessa on, kuinka niitä voidaan välttää - ja tahtoa toimia vastuullisesti.  Hyviä aiheita  tukemaan lapsen kasvua tähän suuntaan ovat esim.
- koulumatkojen turvallisuus (suojatie, liikennevalojen käyttö...)
- toiminta, jos joku ahdistelee koulumatkalla
- koulun ulko-ovien lukitseminen. Miksi? Palo-ovien kiinnipitäminen. Miksi?
- vaaralliset leikit
- kiusaaminen (KiVa-materiaali)
- väkivalta
- vaaratilanteet liikunnassa, käsitöissä (työturvallisuus, turvalaitteet...) ja siestoilla.
- liikkuminen sisätiloissa
- vaarallinen melu
- turvallisuus retkillä, yökoulussa jne.
- kouluruuan turvallisuus
- turvallisuus netissä
- onnettomuustapausten käsittely. Mikä meni pieleen? Mitä muuta voitaisiin tehdä?
- opetellaan sanomaan Ei, vaikka toiset houkuttelisivat kuinka typeryyksiin
- oman tahdon hallinta
- tottelemisen  taidon tärkeys.
- kuinka toimia hätätilanteissa (mm. tulipalo); mistä saa apua.
- luokkaan  turvallisuutta tuovat säännöt ja rutiinit.

Aloitamme teemakuukauden tänään yhteisellä päivänavauksella. Seuraavien viikkojen aikana opettajat nostava turvallisuusasiat erityisesti esille päivänavauksissa, oppitunneilla  ja mm. arkisissa tilanteissa. Avaamme järjestyssääntöjä nimenomaan turvallisuuden näkökulmasta.  Kuukauden aikana henkilökunta tarkistaa viime vuonna tekemämme riskianalyysit, päivitämme kriisiorganisaation ja toteutamme mm. poistumisharjoituksen. Otamme oppilaat mukaan tunnistamaan turvallisuusriskejä ja keksimään kaikkien turvallisuutta edistäviä ideoita.

Olisi hienoa, jos kotiväkikin tukisi koulua tässä asiassa esim. katsomalla, että lapsilla on kypärä, jos he  tulevat kouluun pyörällä.

Ruokatupa täynnä vanhempia

EILEN oli 3-4-tiimin vanhempainilta.  Kokoonnuimme kaikki ensin kouluravintolaamme, jossa esittelin kolmiportaisen tuen ajattelumallia. Puhuimme myös lyhyesti tulevasta saneerauksesta.

Sen jälkeen jakauduimme luokkiin. 3ab- "Kiinailmiö"-luokan vanhemmat jäivät vielä tupaan, Ulla ja Julia esittäytyivät ja näytimme 3ab:n päivästä tehdyn clipsin. Pienen porinan jälkeen pöytäkunnat kertoivat 49 oppilaan ja 2 opettajan luokkaan liittyvistä huolen ja ilon aiheistaan. Purimme niitä yhdessä, ja vastasimme kysymyksiin.

Vanhempien huolenaiheita

Huolta oli  herättänyt mm. :
- luokan suuri oppilasmäärä
- toistuvat muutokset
- aulapäivytyksen aikana läksyjen merkitseminen voi unohtua.
- onko luokassa liikaa melua (päänsärky)?
- onko luokassa levotonta?
- kuinka matematiikkaa opetetaan?
- kuinka kaksi erilaista luokkakulttuuria saadaan yhteen? Aihetuuko siitä tyhjäkäyntiä?
- kuinka pariopettajuudelle käy, jos opettajilla menee sukset ristiin?
- kuinka arka lapsi huomataan suuressa ryhmässä?

Vanhempien ilonaineita

Tyytyväisiä oltiin mm. seuraaviin asioihin:
- on loistavaa, että luokassa on kaksi opettajaa
- luokassa on lapsen mukaan hyvä työrauha
- lapset tuntevat nyt kaikki kylän omaikäiset kaverit
- tukee sosiaalisuutta
- vanhempainillan elokuva
- hyvät opettajat

Oleellisinta on, kuinka lapsi oppii ja kasvaa ja voi. Olimme pyytäneet lapsia myös itse kirjoittamaan kouluun liittyviä plussia ja miinuksia. Pieni kartoitus osoitti, että 3ab:n lapsilla on omasta mielestään hyvä olla koulussa.

KESKUSTELU päättyi klo 19.45. Sen jälkeen vanhemmat menivät vielä parakkiin tutustumaan luokan tiloihin. Osa oppilaista oli kirjoittanut vanhemmille mukavan pikku kirjeen, joka odotti heitä pulpetilla.

Nyt on se kiire

Kuvasimme 3ab-luokkien koulupäivää maanantaina ja

tiistaina. Sain leffan edioitua eilen illalla. 

JUURI tämä viikko on rehtorille syksyn kiireisin.  Ensi viikolla helpottaa. Perjantaihin mennessä on lyötävä oppilaiden ja opettajien tunnit kiinni ja ratkaistava lopullisesti, kuinka moneen tuntiin opetusta koululla on kokonaisbudjettinsa puitteissa varmasti varaa.  Ja kun päätös on tehty, on syötettävä tiedot oikeilla koodeilla palkkalaskennan käyttämään eHijat- järjestelmään. Ohjelma menee kiinni perjantaina klo 20. Toivottavasti en ole enää silloin konttorilla.

TÄNÄÄN työpäivä jatkuu kuitenkin klo 20:een. Illalla on 3-4-tiimin vanhempainilta, johon olen luvannut tulla tuomaan terveisiä.  Yhteisen alun jälkeen näytän vielä 3ab:n vanhemmille yhdessä Julia- ja Ulla-opettajien kanssa tekemämme noin 6 minuutin leffan luokan arjesta. Video on yksi tapa tehdä lasten koulupäivää tutuksi vanhemmille; näyttää, miten koulua käydään, toki tiiviissä muodossa.

Oppilashuoltotyö on yhä tärkeämpää

YKSI isoja muutoksia koulutyössä viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut oppilashuoltotyön merkityksen jatkuva kasvu. Meillä on hieno tilanne; kolme kokopäiväistä erityisopettajaa, kuraattori, koulupsykologi ja kouluterveydenhoitaja ovat sellainen moniammatillinen tiimi, että oksat pois. Jokaisen luokan oppilaiden osaaminen sekä matematiikassa että äidinkielessä testataan, ja yhdessä luokan opettajan kanssa ideoidaan tarvittavia korjausliikkeitä. Erityisopettajamme ovat myös "jalkautuneet" opettajien tiimeihin tukemaan uusien, kevyiden tuen muotojen käyttöönottoa luokkien arjessa.

Huhu mustasta autosta ja muutakin maanantaista

AAMUTUIMAAN syyskuun Luokanopettaja-lehden tsekkaus. Värit olivat kohdillaan. Eli painolle lupa panna koneet pyörimään pienien korjauksien jälkeen.

Sitten koululle. YT-istunnon aluksi valitsimme Ismo Lehikoisen ehdokkaaksemme henkilökunnan toiseksi edustajaksi johtokuntaan ja Osmo Huplin varajäseneksi. Kolme vuotta sitten valitut kun eivät enää ole meillä töissä. Ismo esitteli myös KiVa-koulun tuloksia. Olemme olleet hankkeessa mukana  vuodesta 2009. Kyselyjen tulokset  osoittava, että myös meillä kiusaajien määrä on laskenut, samoin kiusattujen. Hyvä niin.

Sitten  neuvotteluja eri kokoonpanoissa.  Liikuntaryhmien tsekkausta. Paljon pieniä asioita.

PIENIÄ  lapsia kuohutti tänään jostain levinnyt "tieto", että jotakin oppilasta olisi yritetty houkutella mustaan autoon. Juttu vahvistui juoksussa. Rehtorikin oli kuulema kertonut, että musta auto on ollut meidän koululla. Musta auto muuttui sitten mustaksi mieheksi. Osa osasi nimetä oppilaatkin, joita oli (muka) houkuteltu kyytiin kertomalla, että isälle ja äidille on sattunut jotain, ja setä veisi lapset kotiin.

Vastaava tarina leviää parhaillaan facebookissa. Voi olla, että jossain päin Suomea sellaista on sattunut. Mutta ei meillä. Aina kun lapsia pelottaa, me aikuiset rauhoitamme heitä. Puhutaan. Kuunnellaan lapsia. Kertaamme, että kenenkään vieraan kyytiin ei mennä. Jos joku houkuttelee, juokse takaisin koululle, siellä on aina aikuisia. Monella lapsella on kännykkä. Sillä voi soittaa isille tai äidille. Kannattaa painaa auton rekisterinumero mieleen. Tai ottaa autosta salaa kuva.

SIESTAN jälkeen kuvasimme vielä 3ab:n koulupäivää keskiviikon vanhempainiltaa varten. Viime vuonna hankittu parempi videokamera toimi oikein hyvin.

KOULUN jälkeen opettajat perehtyivät uusiin kolmiportaisen tuen lomakkeisiin ela-opettajien johdolla. Minä aloin syöttää palkkatietoja eHijat- järjestelmään.  On se  aika vuodesta. Deadline perjantaina.

"Ylisuuren" ryhmän pedagogiikkaa

Bell ja Lancaster kehittivät 1800-luvun taitteessa vuoro-opetukseksi ja

monitoriopetukseksi kutsutun menetelmän. Kuva on lainassa italiankie-

lisestä Wikipediasta. Itse kuva on Torinon kansallismuseon omaisuutta.

”Opettajan  ääni ei ole kuin ateria, joka riittää vain tietylle määrälle syöjiä, vaan muistuttaa aurinkoa, joka suo saman määrän valoa ja lämpöä kaikille.” Quintilianus

SUOMALAISEN peruskoulun opetusryhmien kokoja säädeltiin tarkasti 1980-luvulle saakka. Aluksi alakoulun luokkien koko oli 32, ja 70-luvun lopulla alkuopetusluokille määrättiin maksimiksi 25. Lisäksi luokka saatiin jakaa kahtia eräiden aineiden (mm. englannin) tunnilla.

80-luvulla luovuttiin tarkasta sääntelystä, ja tilalle tuli ns. tuntikehysmalli. Koulu sai tietyn määrän tunteja, ja se itse päätti, kuinka suurissa ryhmissä mikäkin asia opetettiin. Samalla lainsäädännöstä poistettiin  luokkien maksimikoot.

Kolme tapaa toteuttaa pariopettajuutta

PARIOPETTAJUUTTA on mm. Espoossa toteutettu kolmella  tavalla: (1) Muodostamalla tiivis yhteistyöpari pienestä erityisluokasta ja isommasta yleisopetuksen luokasta. Tämä malli on meillä käytössä EkaMix-luokassa. (2) Toinen tapa, jota käytetään paljon Espoossa  Opetushallituksen ns. POP-rahan turvin on sijoittaa ylimääräinen opettaja ns. resurssiopettaja isoon luokkaan tietyillä tunneilla. Meillä tätä mallia on käytetty usean vuoden ajan mm. musiikin, teknisen työn ja liikunnan tunneilla.  (3) Kolmas tapa on kahden normaalikokoisen luokan yhteiseen kotiluokkaan asti ulottuva  tiivis yhteistyö. Ensimmäinen tällainen luokka oli meillä SixMixI.

Suurryhmä  vaatii erilaista pedagogiikkaa

Monesta eri syystä yhtä oppilasta, pienryhmää, perusluokkaa ja suurryhmää opetetaan kaikkia hieman erilailla. Pienryhmässä on yleensä muutama oppilas, ehkä 3-5. Pienryhmässa jokainen puhuu vielä kaikkien kanssa. Suurryhmän tunnistaa siitä, että siellä jokainen puhuu kuin joukoille, tai sitten vain muutamalle.

Kotiopetus

Yhden oppilaan opetuksen juuret ovat   kotikasvatuksessa, jossa isä kasvattaa poikaansa ja äiti tytärtä. Eliittiperheet  "ulkoistivat" jo  keskiajalla kasvatusta kotiopettajille, informatööreille.   Kotiopettajat opettivat heille uskottuja lapsia lempeän tutorin tavoin. Opetus oli  kotiopetuksessa ystävällistä ja keskustelevaa, kun samaan aikaan kirkon koulujen ryhmäopetuksessa olleita opetettiin pänttäämään kovassa kurissa. Kotiopetus oli dialogista, kouluopetus tiedon yksisuuntaista siirtämistä.  Keskusteleva opetusoteen juuret ulottuvat antiikin Kreikkaan ja Sokratesiin. Kotiopettajalta odotettiin ehdotonta  esikuvallisuutta ja kykyä luoda lapseen lämmin mutta ei-hemmotteleva suhde. Oleellista oli tuntea oppilas, hänen luonteensa ja kiinnostuksen kohteensa. Ehkä kuuluisin yksityisopetuksen (tosin fiktiivinen) kuvaus on Rousseaun "Emile". Monet menneiden aikojen suuret filosofit ovat toimineet kotiopettajina/yksityisopettajina, mm.  John Locke.

Eräs mielenkiintoinen muunnelma kotiopetusta on ollut 1700-ja 1800-luvuilla ns. papinkoulu,  jossa pappi otti lahjakkaan pojan ja koulutti tätä itse apulaisekseen.

(Pien)Ryhmäopetus

VÄLIMUODOKSI  varakkaiden perheiden piirissä kehittyi pienryhmäopetus; jossa yksi kotiopettaja opetti useita perheen lapsia tai useiden perheiden lapsia- jo rahasyistäkin.   Elokuva Mary Poppins on tuttu esimerkki tästä.  Ehkä ensimmäisiä tällaisia kouluja, joissa lapsia opetettiin näin,  oli Kaarle Suuren hovikoulu jo ensimmäisellä vuosituhannella.

Pienryhmässä annettavan opetuksen ideassa yhtyivät  lasta kunnioittavan yksityisopetuksen ja  kovan kurin ryhmäopetuksen  edut. Pehmeyden malli otettiin yksityisopetuksesta. Opetus oli hyvin yksilöllistä, ja järjestelyt joustavia. Ehkä ensimmäisiä, jotka hahmottelivat tällaistä koti- ja kouluopetuksen välimuotoa, olivat Erasmus Rotterdamilainen ja hänen oppilaansa Luis Vives.   Ensimmäisenä modernina ihmisenä pidetty Michel de Montaigne piti parhaana kasvatuksen muotona pieniä ryhmiä, joita opettaisi koulumestari. Pienryhmäopetuksessa hyödynnetiin myös kouluopetukselle tyypillistä lasten myönteistä vaikutusta toisiinsa. Lapset pantiin  auttamaan toisiaan. Pienryhmää opetettiin luonnollisesti, keskustellen, tehden retkiä jne. Pienryhmäpedagogiikkaa soveltavat tänään mm. ela-opettajat.

Luokkaopetus

Koulujen keskeinen piirre on aina ollut ryhmänä opetus. Ryhmässä ei voida samalla lailla ottaa huomioon oppilasta yksilönä kuin kotiopetuksessa. Opettajilta myös usein puuttuu samanlainen tunnesuhde oppilaisiin, joka vanhemmilla on. Koulujen vastustajat aina roomalaisesta Senecasta alkaen ovat lisäksi pitäneet koulun huonona puolena tovereiden turmelevaa vaikutusta. Koulun puolustajat (esim. Quintilianus)  taas ovat tyytyväisiä paitsi koulukasvatuksen edullisuuteen, nimenomaan koulutovereiden myönteiseen vaikutukseen toisiinsa mm. kilpailuvietin vuoksi.

Suuremman ryhmän opetus on muuttunut vuosien varralle kovasti. Vielä uudella ajalla kirkon kouluissa samassa luokkatilassa oli suuri joukko oppilaita, joita opetettiin eri nurkissa. Kullakin osastolla saattoi olla oma opettaja; ja joskus omana opettajan toimi lahjakas vanhempi koulutoveri. Opetus oli pänttäystä ja kuulustelua.

Nykyinen luokka-astejakoinen opetus  on varsin nuorta. Yksiläksyinen frontaaliopetus syntyi vasta uskonpuhdistuksen jälkeen Saksassa. Perusluokkaa ruvettiin opetettamaan  luennoimalla ja kyselevän opetuksen keinoin.  Luokkaa johdettiin käskyillä ja komennoilla. Luokka liikkui ja toimi kuin sotilasosasto. Nousi ylös. Istui liikkumatta. Viittasi. Jne. Pulpetit oli pultattu lattiaan.Tämän menetelmän kulta-aikaa oli herbartilaisuus.

Isossa ryhmässä ei ole mahdollista ottaa käsiteltäväksi oppilaita juuri silloin kiinnostavia asioita. Ryhmää on motivoitava ulkoisesti.  Esim. 1600-luvun parhaissa kouluissa (lukio-aste) eli jesuiittakouluissa jokaisella oppilaalla oli oma pari, jonka kanssa hän kilpaili.  Ryhmät, luokat jne. kilpailivat keskenään, ja palkinnot jaettiin fanfaarien soidessa. Jesuiittakouluissa keksittiin myös antaa arvosanoja.

Isoissa ryhmissä  oleellinen kasvatuskeino on aina ollut  tiukka kurinalaisuus, jota on tehostettu rangaistuksilla.

Ensimmäisiä kouluja, joissa alettiin käyttää kotiopetukselle tyypillisiä humaaneja menetelmiä oli  ilmeisesti Vittorino da Feltren perustama "Iloinen talo"jo 1400-luvulla. Mallia, jossa vanhemmat oppilaat veljellisesti auttaisivat nuorempia hahmotteli  1500-luvulla mm. Luis Vives.

Laajemmin perusluokan opetukseen alettiin omaksua kotiopetukseen kuuluneita vuorovaikutteisempia keinoja 1900-luvulla ns. uuden koulun vaihtoehtopedagogisissa luokissa. Erityisesti perheenomaista koulua kehitteli Peter Petersen 1930-luvun Saksassa.

Pienessä ryhmässä hyvin toimivat menetelmät eivät kuitenkaan aina toimi suuressa ryhmässä. Sopimattomuus näkyy sosiaalisena laiskuutena, passiivisuutena ja työrauhaongelmina. Opettajat ovat saattaneet unohtaa, että suurissa  ryhmässä vaikuttaa toisenlaisen dynamiikkaa kuin pienessä ryhmässä. Suuri ryhmä vaatii mm. selkeitä rutiineitä ja käytänteitä.

"Ylisuuret" ryhmät

Suomalaiskouluissa ei  ole ollut eräitä poikkeuksia lukuunottamatta "ylisuuria" luokkia. Suomalaisen kansakoulun alkuvaiheessa yhdellä opettajalla oli  60 oppilasta.  Lukioissa saattaa yhä olla 40 oppilaan ryhmiä ja yliopistoissa luennoilla satoja.

Kautta aikojen suurissa ryhmissä oppilaita on jaettu osastoihin, joilla on oma kaitsija, ja jopa kaitsijoilla oma kaitsija. Näitä nimityksiä käytti mm. J.A. Comenius 1600-luvulla omassa Suuressa Didaktiikassaam, jossa hän etsi ihanteellista opetusmenetelmää. Ihannemenetelmään kuului rauhallisuus. Hänen aikalaisensa J.-B. de la Salle organisoi Ranskassa kouluja, joissa saattoi olla 100 oppilasta samassa luokassa. Hänen pedagogiikassaan korostui omatoimisuus ja hiljaisuus. Opettaja puhui mahdollisimman vähän. Ohjeet annettiin käsimerkeillä.

Kaikkien koneellisinta  tapaa järjestää suurryhmän opetus on kutsuttu vuoro-opetukseksi. Bell ja Lancaster kehittelivät 1800-luvun taitteessa uudenlaista pedagogiikkaa; sadat lapset jaettiin osastoihin, joissa vanhemmat lapset opettivat pienempiä. Yhdellä opettajalla saattoi olla 1000 oppilasta. Osastot  pänttäsivät suuren salin eri puolilla omien monitööriensä johdolla kuvatauluista asioita. Kun opettaja puhalsi pilliin, ryhmät siirtyivät seuraavaan pisteeseen. Tällaisia vuoro-opetuskouluja syntyi myös Suomeen ennen kansakoulua. Tämän toimintamallin alkujuuret ulottuvat kolmen tuhannen vuoden taakse spartalaiseen kasvatukseen asti.

Helen Parkhurst

1900-luvun alussa Yhdysvalloissa Helen Parkhurst kehittl ns. Dalton-pedagogiikan, jossa merkittävä osa lasten koulupäivästä oli itsenäistä työskentelyä. Oppisisällöt jaettiin 10 kuukausikurssiin, johon kuhunkin kuului 10 yksikköä. Lapset suorittivat niitä omalla vastuullaan ja omaa tahtiaan.  Tällöin oppilaita voi olla hyvinkin suuri määrä.

Ylisuurten luokkien pedagogiikka on kiehtova, lähes kirjoittamaton lehti. Muutama periaate voidaan kuitenkin  esittää:
- suurryhmään sopii kirjallinen, itsenäinen työ. Eritasoiset tehtäväkortit ovat mainio väline. Tehtävien tulisi olla monipuolisia. Nopeille tarvitaan lisätehtäviä.
- suurryhmään sopivat myös yhteiset kuuntelu- ja katselutehtävät (esim. elokuvat).
- opettajan puhe ei voi kestää pitkään.
- ohjeet näkyviin kirjallisesti.
- prosessijana avulla (oppilaat siirtävät oman nimilappunsa janaksi muodostetussa osatehtävien ketjussa oikealle kohdalle)
- toimitaan ja liikutaan ryhmissä
- ryhmänjohtajat tarkastavat päivän päätteeksi, että läksyt on merkitty jne.
- toiminnalliset työtavat kannattaa keskittää tunteihin, joissa ryhmä on jaettuna osiin.
- toiminnalliset tehtävät kannattaa tehdä isossa tilassa esim. liikuntasalissa.
- kaikenlainen fyysinen liikenne on suunniteltava huolellisesti. On sovittava liikennesäännöt: kuinka luokassa liikutaan.  tavaroilla on oltava helposti löydettävät paikat.
- tunnin sisäiset siirtymät vaativat selkeät käytänteet (valomerkki tms.) jottei melutaso nouse
- ryhmäytyminen etenee oman pienemmän osaryhmän kautta.
- luokan management kannattaa hoitaa ryhmänjohtajien kautta.
- keskustelu täytyy osittaa: ensin pienryhmä keskustelee, sitten  kootaan.
- vuoropuhelussa täytyy osallistaa oppilaita käsiä nostamalla tms. Kuinka monen mielestä 2+2 = 4.
- yhteistoiminnallinen oppiminen  saattaa nimenomaan sopia ylisuuriin ryhmiin.
- ohjeet täytyy antaa erittäin selvästi, ja mielellään panna ne esille myös kirjallisesti.

ERIKOKOISISSA ryhmissä pedagogiikan luonne siis vaihtelee. Mitä pienempi ryhmä on, sitä helpommin ote voi olla ohjaava ja joustava. Mitä suurempi ryhmä on sitä enemmän opetuksessa korostuu hallinnan  ja suunnitelmallisuuden vaatimus. Pariopettajuus sopii erinomaisesti suurryhmään.

Pariopettajuus- uljas menetelmä

Lotta Hagström - Auroran ensim-

mäinen pariopettaja kaverinaan
Marita Hammarén.

"Pariopettajuudesta on pelkästään positiivista sanottavaa!"

"Pariopettajuudesta hyötyvät kaikki ennen kaikkea oppilaat."
"Pariopettajavuosien jälkeen paluu tavalliseksi opettajaksi on kuin palaisi kivikauteen!"

AURORASSA on rohkeasti kokeiltu monenlaisia menetelmiä, jotta opetusta pystyttäisiin kehittämään vastaamaan yhä paremmin muuttuvaa maailmaa ja sen mukana muuttuneiden lasten tarpeita. Yksi näistä menetelmistä on pariopettajuus.

ENSIMMÄINEN opettajaparimme oli Lotta Hagström ja Marita Hammarén. Elettiin 1990-luvun puoliväliä, ja luokkien kokoa säädeltiin vielä tarkasti. Meilläkin oli kova tilanahtaus. Tokaluokalle oli tulossa muistaakseni 29 oppilasta, ja silloinen koulutoimenjohtaja  Atso Vilkkijärvi ehdotti, että hän antaa rahat toisen opettajan palkkaan, jos suostumme opettamaan "ylisuurta" luokkaa. Tämä suurluokka jatkoi sitten kolmannelle yhden opettajan ohjauksessa (tuolloin 3-6-luokilla uusi virka saatiin, jos näillä luokilla oli 33 oppilasta). Kaikki sujui mukavasti, ja tämän luokan lapset ovat nyt jo aikuisia.

Kaksi SixMixiä

SixMixI   ryhmäytyy.

SEURAAVAN kerran pariopettajuuteen tartuttiin 2000-luvun alussa. Joululoman juuri alkaessa kaksi viidennen luokan opettajaa: Risto Schiray ja Jukka Sarpila istuivat kanssani glögillä, ja ideoimme tavallista tiiviimpää yhteistyötä rinnakkaisluokkien välille. Mittailimme koulumme silloin suurinta luokkahuonetta, ja kipinä syttyi. Syntyi SixMixI- suurluokka, hieman yli 50 oppilasta ja kaksi opettajaa. Kevään ajan hioimme suurryhmäpedagogiikkaa, joka perustui pitkälti viikkoprojektien varaan. SixMix I:ä seurasi Six-MixII. Nyt Riston työpariksi tuli Jukka Jokiranta. Molemmat suurluokat oppivat 2000-luvun taitoja: tutkia, tehdä tuotoksia, suunnitella ja arvioida omia töitä ja opetusta.

3* EkaMix, DreamMix ja "ylisuuri" 2b

Samaan aikaan syntyi tarve kehittää koulullamme vuodesta 1997 toiminutta starttiluokkaa. Ideoimme mallin, jossa starttiluokka (usein 8 oppilasta) ja yksi ekaluokista toimisivat suurluokkana. Kokemukset ovat olleet hienoja. Pariopettajuutta ovat päässeet kokeilemaan mm. Marja Nuutila, Liisa Mattila, Julia Uotila  ja Leila Hänninen. Tätä suurluokkaa on kutsuttu EkaMixiksi.

DreamMix

SEURAAVA pariopettajapari olivat Katri Schiray ja Ulla Hämäläinen. Heillä oli ollut rinnakkaisluokat ekaluokasta asti, ja yhteistyö oli tuttua. Kun oppilaat olivat kolmannella, luokista muodostettiin suurluokka. Oppilaita oli 36 - mukana 4 kehitysvammaista oppilasta - opettajia kaksi ja avustajia kaksi. Luokkaa kutsuttiin aluksi TriMix1:ksi, ja sitten DreamMixiksi. Viidenneltä luokalta Ullan työpariksi tuli Jukka Jokiranta. Tämä luokka oli koulumme lippulaivoja. Nimenomaan  sitä käytiin  ihailemassa ulkomaita myöten. DreamMix oli suurluokkana neljä lukuvuotta.

Kun Katri siirtyi ekaluokalle, meille tuli hankala tilanne. Ekaluokkalaisia oli hieman yli 50. Oli tehtävä ratkaisu: joko lähettää osa oppilaista naapurikouluihin (esim. Mäntymäelle) tai muodostaa 90-luvun tapaa "ylisuuri" tokaluokka. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Opettajapariksi Katrille saimme TriMix-konkari Risto Schirayn. Luokka sai ison luokkatilan parakista, ja luokka toimi upeasti koko lukuvuoden. Oppilaita kuitenkin muutti alueelta pois, ja vuosi sitten olimme siinä tilanteessa, että Risto siirtyi viidennen luokan opettajaksi, ja Katri jatkoi luokassa yksinään.

TriMixII

VIIME keväänä koulun tilanne oli jälleen haastava. Ekaluokkalaisia ilmoittautui 56. Lisäksi me saimme kuin saimmekin starttiluokkaan tarpeeksi oppilaita. Jouduimme taas pohtimaan, kuinka ratkaista yhtälö niin, että mahdollisimman  monen oppilaan kannalta löytyy luova, hyvä ratkaisu. Mietimme, ketkä nyt saisivat tilaisuuden pariopettajavuoteen.  Useampi olisi halunnut, kuin mihin oli mahdollisuuksia. Päätimme perustaa kaksi suurluokkaa, ja näin neljällä opettajalla olisi mahdollisuus pariopettajuuteen. Toinen pari oli tuttuun (taitaa olla 3-4 kerta) tapaan EkaMix (startti ja ekaluokka): Marja Nuutila ja Leila Hänninen. Toinen pari Ulla Hämäläinen ja Julia Uotila ottivat vastuulleen 3a- ja 3b-luokat. Molemmilla oli jo innostava kokemus menetelmästä.

Pariopettajuuden uljaat ja haastavat puolet

MEILLÄ on siis vuosien kokemus pariopettajuudesta. Jos koulu keksittäisiin nyt, kukaan ei laittaisi yhtä opettajaa opettamaan 20-30-oppilaan ryhmää. Malli on liian haavoittuvainen.

Pyysin opettajiamme listaamaan niitä plussia ja miinuksia,  joita he ovat kokeneet toimiessaan pariopettajina. Tällaisia vastauksia sain:

PLUSSAT

Oppilaiden kannalta


+ luokkaan saadaan kahden ihmisen tieto ja taito, opetus monipuolistuu.
+ pariopettajuus synnyttää laadukkaampaa opetusta, koska miltei kaikki omat ratkaisut tulee perusteltua kollegalle. Näin asiat jalostuvat yleensä paremmiksi
+ pariopettajuus synnyttää rutiineja luokkaan. Rutiinit helpottavat lasten ja aikuisten työntekoa. Rutiineja on päivittäin mm. yhteinen aloitus, työnjako palaverit jne. ja viikoittaisia mm. viikon työn arviointi
+ Pariopettajuus antaa mahdollisen luoviin ryhmittelyihin. Pystyimme mm. Ripan kanssa sixmixissä tekemään elokuvia ja soittamaan bändikämpässä enemmän kuin yhden opettajan systeemissä. Esim. luottoryhmä bändikämpässä, opettaja luokassa ja opettaja opettamassa editointia.
+ enemmän aikuisten vahvuuksia lasten käytössä
+ oppilaat saavat aikuisten hyvästä vuorovaikutuksesta mallia.
+ odottamaton tilanne (kiusaaminen ym.) ei katkaise opetustilannetta.  Luokassa opetus ei keskeydy, kun opettaja joutuu selvittelemään esim. kadonneen kengän arvoitusta.  Yhden opettajan mallissa, muu luokka jää yksin.
+ oppilaat eivät häiriinny opettajan poissaolosta, kun toinen on kuitenkin paikalla.
+ opetuksen laatu ei  muutu opettajan sairastuessa. Toisen sairastuessa tai ollessa poissa toinen on todennäköisesti paikalla ja hommat voivat jatkua niin kuin ennenkin, ja sijaisen on helppo tulla vakituisen open pariksi
+ oppilaat saavat helpommin apua tuntitilanteessa. Toinen opettaa (niitä, jotka osaavat), ja toinen pääsee auttamaan niitä, joilla on vaikeaa.
+ erityisesti alkuopetuksessa oppilaat tarvitsevat paljon aikuisen apua ja tukea, yksi ope ei millään voi ehtiä kaikkeen.
+ pariopettajuus mahdollistaa erilaisten ryhmien muodostamisen luokan sisällä.
+ oppilailla paljon kavereita. (Pienissä luokissa olemme tunnistaneet erityisesti tytöillä ns. sosiaalisen ahtauden. Suuressa luokassa voi myös löytää uuden kaverin, jos tulee riita. MH)

 + yhdessä on hauskempaa ja se näkyy myös tunneilla: myös lasten on hauskempi ja innostavampaa opiskella kun aikuiset nauttivat työstään

+ lapsien kohtaamiseen jää enemmän aikaa

+ lapset oppivat yhteistyötaitoja, toisen kunnioittamista, käytöstapoja myös aikuisten mallista

+ eriyttäminen on helpompaa, kun on useampi aikuinen tunnilla - tarvittaessa ryhmää voi myös jakaa pienempiin osiin
+ oppilaan arviointi on luotettavampaa, kun arvioijia on kaksi.

Opettajien kannalta
+  opettaja oppii paljon kollegalta- vielä vanhanakin. Toiselta oppii aina uutta ja voi tarkistaa omia työtapojaan.

+ opettaja pääsee tekemään työtä yhdessä toisen kanssa, kuten niin monessa muussakin ammatissa nykyään. Taakka kevenee ja ainakin minulla opetuksen laatu parani.

+ huoltajat on helpompi kutsua seuraamaan opetusta luokkaan, kun toinen opettajista opettaa ja toinen voi opastaa huoltajia.

+ opettajat voivat jakaa mieltymyksensä mukaan ne oppiaineet, joista ovat pääasiallisesti vastuussa
+ toisen opettaessa toisella opettajalla on mahdollisuus tarkkailla luokkaa, oppilaiden keskittymistä, työtapoja, sosiaalisia suhteita ym.
+ arviointeja tehdessä opettaja ei ole yksin,vaan saa tukea
+ opetusta pääsee kehittämään paljon syvemmin, kun kaikesta keskustellaan, ja ajatuksia voi kritisoida ja nähdä useammalta kantilta kuin yksin
+ luokassa tapahtuvat hauskat asiat ja ikävämmätkin voi aina jakaa toisen kanssa
+  oppii kunnioittamaan toisenlaistakin tapaa opettaa
+ koulutyön suunnittelu on mielekkäämpää
+  yhdessä suunnittelu on hauskaa ja innostavaa ja kannustaa uudenlaisiin kokeiluihin.
+ projektien, retkien ym. toteuttaminen on helpompaa
+  parhaimmillaan, jos opettajien arvomaailmat ja toimintatavat ym. vastaavat toisiaan, opetus voi olla Tupu, Hupu ja Lupu-menetelmää,jossa toinen sa kiinni toisen tarjouksesta, ja voi jatkaa vaikka samaa lausetta sisällön mitenkään muuttumatta.
+ oma pedagoginen ajattelu kehittyy, kun joutuu perustelemaan ratkaisunsa toiselle.
+ ongelmia on helpompi ratkaista yhdessä: asioita näkee laajemmin kun on kaksi näkemystä
+ työtä voidaan jakaa tai tehdä yhdessä, joka tapauksessa työn määrä puolittuu.
+ kahden opettajan jaettu vastuu.
+ käytännön asioiden hoitamisen työmäärä vähenee ja aikaa ja energiaa pystytään käyttämään enemmän opetukseen ja sen kehittämiseen sekä suunnitteluun
+ vanhempien tukeminen vaikeissa asioissa helpottuu, kun voi keskustella parin kanssa.
+ päivän paineet voidaan purkaa päivän aikana, myös iloiset hetket ja asiat on mukava jakaa toisen kanssa.
+ opettajat tukevat toisiaan ja työhyvinvointi paranee ja sitä kautta työmotivaatio kasvaa
+ opettajat jaksavat paremmin; jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru kevyempi.

MIINUKSET

Oppilaiden kannalta
- Vaatii opettelua keskittyä kuuntelemaan opettajan ohjeet.
- Lapsista ja pulpeteista tulee ääniä. Vaatii opettelua oppia toimimaan toiset huomioonottaen.
- Luokkatilaa on tuuletettava aktiivisesti.

Opettajien kannalta
- Pariopettajuus edellyttää, että opettajien persoonat sopivat yhteen. Jos parina on  kaksi hyvin erilaista persoonaa, tulee lempeämpi- ja tiukempiroolitus, jota oppilaat käyttävät hyväkseen.
- Pariopettajuuden täytyy pohjautua omaan haluun tehdä yhteistyötä toisen kanssa, silloin asiat sujuvat.
- Siirtymät  eri tiloista ja toiminnoista toiseen vaativat toisenlaisia käytänteitä suurryhmässä kuin pienryhmässä. Ne on opettajan opeteltava.

Viikon 36 ohjelmasta

Parkkipaikan työmaalla työt etenevät rauhalliseen tahtiin. 

Päivitetty 6.9.-11

NELJÄS  kouluviikko alkaa viikonlopun jälkeen. Ikkunasta näkee aina välillä, että nyt on syksy.

Viikon 36  jännittävin juttu on varmaan koulukuvaus. Koti ja Koulu ry.  on valinnut meille uuden kuvaajan ja sopinut kuvapaketin hinnat.

Niillä luokilla, joilla pojilla ja tytöillä on vuorotellen salivuoro, parillisella viikolla sali on varattu tytöille.

Maanantai 5.9.

YT klo 8-9. Asialista lähetetään henkilökunnalle emailina. Oppituntien jälkeen kokoontuvat  tiimit klo 13.30-14.30. (Viikolla  37 taas työryhmät)

Tiistai 6.9.

Koulukuvaukset alkavat klo 8.20  Yhtä luokkaa kohti 30 min.OHR kokoontuu klo 13.30-14.30. 5b-luokan tukeen liittyvät asiat. 6-luokat tekevät Retken Heurekaan.

Keskiviikko 7.9

Koulukuvaukset jatkuvat  klo 8.20.  Yhtä luokkaa kohti 30 min. Henkilökunnan kuvaus siestalla.
Koulunkäyntiavustajien info klo 10.10-10.30. Illalla 3.-4.-luokkien vanhempainilta (Raijan luokalla myöhemmin) klo 18.

Torstai 8.9

Johtoryhmän kokous klo 12.  (Mm. tapahtumakalenteri, ohjaussuunnitelma, retket, työryhmien muistiot, syyskuun teema)

Perjantai 9.9.

Elo-syyskuun teemana on turvallisuus. Pidämme toisen yhteisen päivänavauksen klo 10.
Katsomusaineiden tunnit- opettajat muistavat lähettää oppilaat reippaasti ja ajoissa.  Opettajakortit oltava eHijat-järjestelmässä (rexillä siis deadline).

Toinen neuvottelupäivä

KUPU on  nyt ravittu. Salaattia, juustoa  ja broilerinrintaa. Aamupäivän ajan olemme pienissä ryhmissä pohtineet hallituksen asettaman työryhmän sääntömuutosehdotuksia.

Vartin kuluttua ryhmät esittävät pohdintojensa  tuloksia. Meidän nelos-ryhmämme teki omatekoisen "stressitestin". Katsoimme, miten valtuuston koon pienennys 150:sta 100:aan olisi vaikuttanut valtuuston kokoonpanoon. Kaivoimme esille valtuustovaalien 2010 henkilökohtaiset äänimäärät.  Putoajat olisivat olleet naisia suhteessa 70:30 kun valtuustossa suhde on 60:40. Uusia ja vanhoja olisi pudonnut molempia.

JOS tätä ehkä keskeisintä muutoskohtaa tarkastellaan eilisten arvojen näkökulmasta, tulisi kai kysyä, edistääkö valtuuston koon pienentäminen
- tasa-arvoa (esim. alueellisuutta)
- oikeudenmukaisuutta (pienten asema)
- avoimuutta (mm. tiedon kulku molempiin suuntiin)
- vastuullisuutta (esim. valtuutettujen sitoutumista)
- suvaitsevaisuutta (väheneekö erilaisuus, jota tulisi suvaita)
* ja omaa lisäystäni:vaikuttavuutta (paraneeko tavallisen opettajan edunvalvonta kun valtuutettuja on vähemmän)

Sääntöuudistus

Jaa-a. Onpa vaikea sanoa, saako valtuuston pienentäminen riittävästi kannatusta. Ote oli enemmän pohtiva ja kysyvä kuin kiinteitä kantoja argumentoiva. Arvopohjainen muutoksen tarkastelu sai lämpimän vastaanoton.

Seuraavina viikkoina muun maan valtuutetut tarttuvat teemaan, ja päätökset tehdään marraskuussa syysvaltuustossa.