Koulutusjohtajat puristuksissa

UUNITUORE raportti  kuvaa riipaisevasti  koulutus- ja kasvatusalan johtajien nykytilannetta Puristaa!!!!! 

Irmeli Myllymäki, Irmeli  & Johnson, Peter. 2021. Koulutusjohtaminen vaatimusten puristuksessa. Kuntien ja kuntayhtymien kasvatus- ja koulutusalan esimiesten näkemyksiä johtamisesta 2020. Kuntaliiton julkaisusarja Uutta kunnita 1/202 Helsinki: Suomen kuntaliitto. 

KOKO raporiti löytyy  osoitteesta https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2021/2093-koulutusjohtaminen-vaatimusten-puristuksissa

Kuntaliitto teki  yhteistyössä Opetus-hallituksen  ja Sivistystyönantajien kanssa viime syksynä kyselytutkimuksen. Siinä haluttiin selvittää mm  minkälainen on suomalaisten kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajien esimiesidentiteetti nyt.  Aineiston pohjalta Kuntaliitto ja  Opetushallitus ovat julkaisseet mielenkiintoisen osaraportin, jonka perusteella voisi väittää vähän provokatorisesti, että "jotain tarttis tehdä".

Tässä osaraportissa keskitytään varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen sekä sivistystoimen johtajien näkemyksiin. Näistä ryhmistä vastaajia oli yhteensä 759. Määrän perusteella  kirjoittajat itse katsova, että  että vastaukset ja niistä tehtävät johtopäätöksen ovat suuntaaantavia 

Esimiesidentiteetti

Vastaajia pyydettiin kyselyssä arvioimaan, kuinka paljon he keskittyvät hoitamaan 10 eri tehtävää asteikolla 1-5. Päivittäisessä työssään johtajat keskittyvätt edistämään eniten lasten ja nuoren oppimista ja hyvinvointia (4,3), yksikön strategian mukaista tavoitteellista toimintaa (4,3) sekä oman yksikön kehittämistä (4,2). Vähiten he edistivät tutkimus- ja kehittämistoiminta (2,8 )

Johtajilta kysyttiin myös, mitkä ominaisuudet ovat tärkeimpiä esimiestyössä. He kokivat, että esimiehiltä odotetaan paljon. Odotusten kirjo oli  valtava. Johtajan olisi oltava luotettava (4,9), paineensieto-,  yhteistyö- ja organisointikykyinen. Hänen on toimittava korkealla ammattieettisellä tasolla. Karismaattisuus  oli  odotuksista heistö merkitykseltään vähäisin (3,0).

Varhaiskasvatuksen ja ammatillisen koulutuksen esimiehet kokivat voivansa vaikuttaa asioihin vähemmän kuin muut. Varhaiskasvatuksessa vaikuttamismahdollisuudet koettiin kautta linjan  vähäisemmiksi kuin muissa ryhmissä. Ammatillisen koulutuksen johtajien vastauksissa  oli suurin kuilu sen suhteen, kuinka paljon voi vaikuttaa  tärkeäksi koetuihin asioihin.

Sivistystoimen johtajilla oli omasta mielestään muita enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa taloudellisten resurssien kohdentamiseen, mutta vähemmän kuin muilla yksiköiden toimintatapoihin.  

Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen johtajien  arviot eri tehtävien tärkeydestä ja vaikutusmahdollisuuksistaan olivat keskenään hyvin samankaltaisia. 

Kova muutosvauhti  

Suurin osa (72%) vastaajista koki, että viimeisen viiden vuoden aikana heidän toimintaympäristössään on tapahtunut paljon tai erittäin paljon muutoksia. Suurin  osa   liittyi lainsäädännön muutoksiin. Näin oli  erityisesti ammatillisessa koulutuksessa, varhaiskasvatuksessa ja lukiokoulutuksessa. Suuria muutoksia  on aiheuttanut myös  ministeriötason ohjaus.     

Johtajat tarvisisivat päättäjien tukea

Johtajat kokivat saaneensa  tukea esimiestyöhön henkilöstöltä - siis alaisiltaan-  ja kollegoilataan, mutta päättäjien tuki on ollut vähäistä. Noin puolet varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, lukio- koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen esimiehistä vastasi, että he eivät saa lainkaan tukea organisaationsa päättäjiltä.  Päättäjien ja virkajohtajien yhteistyöstä löytyykin tämän aineiso  perusteella paljon kehitettävää.

Ei himoa uusille urapoluille,koulutus kelpaa

Koulutusorganisaatiossa johtajat kokivat, että  uralla etenemisen mahdollisuudet  ovat vähäisiä, ellei halua siirtyä toiselle koulutuksen järjestäjälle tai johtajaksi toiselle alalle. Toisaalta kiinnostus vaihtaa alaa oli  vähäistä. Vastaajien mielestä paras vaihtoehto on kehittyä nykyisessä esimies-tehtävässään.

Oman johtajuuden kehittämistarpeissa  muutos- ja kriisijohtaminen korostuivat hieman muita tarpeita enemmän.. Vastaajat katsoivat, että organisaation kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja johtajan henkisten voimavarojen vahvistamiseen tulisi panostaa.