Espoon perinneseuran syysseminaari 8.11. 2016. Tervetuloa.

ESPOON  Perinneseuran syysseminaarissa 8.11. 2016  muistellaan kansakouluaikoja ja käsitellään Espoon siirtymistä peruskouluun. Tervetuloa Espoon uusimpaan kouluun, Auroran kouluun, osoitteeseen Lippajärventie 44, 2 krs.

OHJELMA

Tilaisuuden aluksi on kahvitarjoilu klo 17.30 alkaen.

Klo 18. alkaen kuullaan muisteluksia kansakoulusta. Aitoja 1900- luvun kansakoululaisia tenttaavat Esko Uotila ja Pirkko Kivimäki.

Nähtävillä on myös palkittu teos: Espoolaisia kansakoulumuistoja / Pirkko Kivimäki ja Esko Uotila – 2015. Tässä siitä pieni puffi:

" Espoolaisia kansakoulumuistoja -kirja esittelee kansakoulun vaiheita Espoossa yli sadan vuoden ajalta ja kuvaa kansakoulun käyntiä lukuisten oppilaiden ja opettajien kertomana. 

Kirjassa on mieleenpainuvia kertomuksia koulujen opettajista, oppitunneista ja muusta toiminnasta. Pääosin muistot ovat valoisia, mutta mukaan mahtuu karvaitakin kokemuksia. Tarinoista välittyy se valtava muutos, jonka olemme sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kokeneet elintasossa, Espoon kasvussa ja koulumaailmassa."

Klo 18.40 julkistetaan  kirja "Usein ensimmäisenä – Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi". Kirjan esittelevät ja siitä keskustelevat opetusneuvos Atso Vilkkijärvi ja kirjan toimittaja Martti Hellström.

Ensimmäinen painos on lähes loppuunmyyty. Nopeat syövät hitaat. Yli 200-sivuisen teoksen saa omakseen hintaan 20 €.

Syyskokous

Espoon perinneseuran syyskokous pidetään seminaarin päätyttyä noin klo 19.30 alkaen. Listalla ovat yhdistyksen sääntömääräiset asiat.

Tervetuloa!

Viimeinen kesäaikapäivä

Alimmassa kuvassa panelistit Ari, Martti, Maarit Korhonen ja
juontaja Timo Forss.

HIENOA, että huomenna siirrytään ns. normaaliaikaan (kesäaika). Ensi yön uni pitenee tunnilla. Tekee kutaa, sillä tällä viikolla aikaisia herätyksiä on ollut ihan riittävästi.

TÄNÄÄN hypäsin mersuun klo 7.30. Kello  8.30 olin perillä Riihenmäen koululla Mäntsälässä pölyttämässä ops-innostusta.

Laihduin heti varttitunnissa kilon, kun osoittautui, ettei talon langaton videotykki tunnistanut Maccia. Ei vaikka väliin vedettiin HDM-kaapeli. Ei auttanut kuin siirtää diat pdf-muodossa teollisuus-standardin mukaiseen laitteeseen. Jäi videot ja musat kuulematta. Mutta kuvat näkyivät.

90 minuutissa käytiin  läpi 1000-sivuinen ops. Stand-up-pedakoomikkona yritin pitää positiivista virettä ja vauhtia yllä (ks. keskimmäinen kuva. Tanks Sari Auramo!).  Kun auditoriosta kuuluu naurua, tietää, että paikalla on fiksua porukkaa.  Monta tuttuakin jaksoi kuunnella. Heinoa.
Sekin oli tärkeää, että  opettajat pääsivät aikataulun mukaan syömään lounasta.

Kirjamessuille

SITTEN uudelleen mersuun ja kohti Pasilaa ja Helsingin kirjamessuja. INTO-kustannus oli buukannut minut kahteen paneeliin esittelemään yhteistoiminnallista oppimista.  Kullervo-salissa oli hienosti väkeä paikalla, ja juontaja Timo Forss veti keskustelua jouhevasti. Ekan session voisi tiivistää vaikka näin:

"Suomalainen koulutusjärjestelmä on ehkä maailman upein. Mutta hyvä se ei ole vieläkään. Puuttuu johtajuutta. Puuttuu eri tasojen yhteistoiminnallisuutta. Puuttuu resursseja. Suomen järjestelmän vahvuus on sen eettisyydessä ja opettajien huikeassa osaamisessa.  Pidetään huolta näistä upeista opettajista ja varmistetaan heille mm. oman rehtorin tuki ja riittävä perehdytys.  Digitaalisuus on tätä aikaa. Sitä tulee ottaa mukaan opetukseen, jos halutaan, etteivät lapset ja nuoret pidä koulua museona. Mutta sen tulee tuottaa aitoa pedagogista lisäarvoa tiedon keräämisessä, muokkaamisessa ja/tai jakamisessa (tanks ILONA ja Risto Korhonen)."

KLO 14.50 minulla ja Maaritilla oli vielä toinen 20 minuutin keikka. Kumpikin meistä esitteli teoksiaan ja kantojaan suomalaiseen kouluun. Yksimielisiä olimme siitä, että edessä on kipua, kuin kiirastulta, koska koulutuksen on muututtava, kun maailma muuttuu. Mutta ei epäilystäkään siitä, etteivätkö suomalaiset opettajat selviä tästä.

Spännande lektion i Rektorsdagar

FOTO: Kristiina Wikberg 

Päivitetty 27.10

Lyckligtvis har man då och då möjlighet att skända sig.  En säker väg att göra det, är att försöka att hålla en lektion på svenska, när man har skrivit lubenter approbatur  i studentexamen :-) (1973).

Joo, jag hade 70 minuters tid att tala pedagogik med ungefär 100 svenskspråkiga rektorer och andra tjänstemän i Rektordsagar i Helsingfors. Teman var " Skolan in förändring - med utgångspunkt från läroplanen".

Deltagarna var så snälla och artiga. De hjälpte att hitta de rätta ord, när jag hade svårigheter. Jag tackar särskilt Kurt Torsell från både Esbo och Sibbo.  Atmosfären var också bekväm. Och det var jätte fint att möta bl.a  rektor Fredrik Kullberg, som har översatt min 100 lätta LP-tips.

DET var lustigt att läsa feedback:  vad deltagarna skrev i Twitter.

Kristina Wikberg: "Tre ord för framtidens skola: använd huvud, händer o hjärta :) @Marttihellstrom #rektorsdagar" 

@Marttihellstrom pratar väldigt engagerande om skolan i förändring på #rektorsdagar - inte så mycket "nytt" i läroplanen egentligen. 

Rikard Lindström:  @Marttihellstrom har skrivit "100 helppoa ops-ideaa". Finns nu på svenska. 👍 #rektorsdagar. Hellströms 100 lätta ops-tips nu också på svenska. Översatt av rektor Fredrik Kullberg. http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/100-laroplans-tips.html … pic.twitter.com/6Iv9m5PkMT... "Pedagogisk kärlek är det viktigaste" "Rektor behöver vara lite galen. Men sitt inte i kansliet." @Marttihellstrom  #rektorsdagar...  tips: satsa på  första s. i rapport, ta papper från skräpkorg, fyll på. Skicka in, vänta på respons. #kopieringsmaskinsmiss... Hellströms 100 lätta ops-tips nu också på svenska. Översatt av rektor Fredrik Kullberg. http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/100-laroplans-tips.html … pic.twitter.com/6Iv9m5PkM 

Fredrik Kullberg : Många har frågat efter länken: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/100-laroplans-tips.html?m=1 …#rektorsdagar @Marttihellstrom

______________________________________________________________________

FÖR att implementera den nya läroplanen i skolan är det bra om rektorn är lite galen, säger undervisningsrådet Martti Hellström som talade under årets rektorsdagar. Många av rektorerna är nöjda med den nya läroplanen som nu sätter ord på det man jobbat med i flera år.

Den nya läroplanen innehåller enligt undervisningsrådet Martti Hellström egentligen inte så många nya idéer. Samma tankar om frihet, vikten av att arbeta själv och inte bara sitta och tyst och lyssna och förmågan att samarbeta i grupp hade redan de som ville förnya skolan i början av 1900-talet, menar han.

Det som han ändå lyfter upp som de viktiga aspekter är elevernas och lärarnas förändrade roller och att integrera aktivitet och innehåll med varandra.

– Lärarens roll är inte längre att undervisa, utan läraren ska motivera, sporra och möjliggöra, säger Hellström.

För elevernas del handlar det om att lära sig att lära sig.

–  Man kan inte räkna med att man alltid har någon som berättar hur det är. Eleverna måste lära sig att ställa de rätta frågorna och hitta svar på sina frågor. Lärarnas uppgift är att lära eleverna att lära sig själva.

Till rektorerna ger Hellström framför allt rådet att sluta göma sig i kansliet och gå in i klassrummen.

– Rektorn ska vara lite galen, men i en positiv bemärkelse. Rektorn ska uppmuntra lärarna att försöka sig på nya saker och säga att det inte är så sorligt om något inte lyckas. Det viktigaste är att våga försöka, säger Hellström.

”Ett bevis på att vi gjort rätt”

Flera av de rektorer Kommuntorget talat med under rektorsdagarna är nöjda med den nya läroplanen.

img_3116Martin Hartman är rektor för Kyrkbackens skola med årskurserna 1-6 och Skärgårdshavets skola åk 1-9.

– Det är den bästa läroplanen jag sett hittills. Den legaliserar det sätt vi arbetat på redan en längre tid med helhetskapande undervisning o.s.v. Nu har vi äntligen nedtecknat en plan för hur vi redan arbetar, säger Hartman.

Han får medhåll av sin kollega Saga Isaksson som är rektor för Malms skola med årskurs 1-6.

– Som klasslärare har man ju redan länge arbetat  på det här sättet, så det känns fint att fåimg_3120 ett bevis på att vi gjort rätt, säger Ísaksson.

Däremot tror både Isaksson och Hartman att det kan vara en större utmaning för ämneslärare än klasslärare att ta till sig den nya läroplanen.

– För ämneslärare som är vana att fokusera skilt på t.ex. engelska eller finska är det inte lika naturligt att tänka i ”mångvetenskapliga banor”. Som klasslärare är det bekantare, säger Hartman.

”Viktigt föregå med gott exempel”

Kari Rönnqvist är rektor för Risö skola i Larsmo. Han tycker den nya läroplanen är inspirerande.img_3123

– Men den ställer också krav på mig som utbildningsledare. Jag försöker föregå med goda exempel och se till att jag hela tiden håller igång den pedagogiska diskussionen med lärarna, säger Rönnqvist.

Ann-Britt Romar är platschef för Bobäcks skola i Kyrkslätt. Hon poängterar att det är viktigt att inte tvinga lärarna till förändring utan istället uppmuntra dem att ta i bruk den nya läroplanen.

– Det är viimg_3124ktigare att ta små steg framåt än att tvinga fram förändring, säger Romar. Hon tycker om Hellströms råd att lämna kansliet och bege sig ut i klasserna.

– När man har mycket att göra är det bra att fundera på vad man ska göra och vad som är sådant man kan lämna bort. Man ska inte begrava sig i pappersarbete.

Linda Grönqvist

Viikko 43

ENNEN vanhaan, kun tein vielä töitä koulussa,  sunnuntain rituaaleihini kuului seuraavan viikon ohjelman kokoaminen blogiin. Se ei ollut hassumpi tapa. Samalla moni asia dokumentoitui ja niihin saattoi palata.

Juuri näihin aikoihin, kun koulujen syysloma oli hoidettu kanta,  rytmiä suunnitteluun toivat  lokakuun lopussa käynnistyneet joulunäytelmä-harjoitukset. Niihin riitti yleensä 8 viikkoa. No nyt toimitaan Aurorassa varmaankin jollain uudella tavalla, ja minunkin duunilistani on erilainen.

HUOMENNA alkaa siis vuoden 2016 viikko nro 43. Se on muuten erikoisen haastava. Olen näköjään ahtanut erilaisia hommia oikein kenkälusikalla kalenteriini.

Viikon keskeisin koulutusteema on jo pari kuukautta  alakouluissa jalkautettu  opetussuunnitelma.  Siitä saan puhua tiistaina englanniksi, keskiviikkona ruotsiksi ja torstaina ja lauantaina suomeksi. Torstain keikan pääfokus on arvioinnissa tapahtuneissa muutoksissa, ja tällainen uusi sivuteema virkistää.

Keskiviikon ruotsinkielinen 70 minuutin luento Helsingissä tekee kielitaidolle kutaa, mutta vaatii tietysti lähes kaikkien diojen päivittämistä. Lepopäivä siihen meni, eikä ihan valmista ole vieläkään.

PERJANTAINA saan ottaa uusiksi yhden mieliaiheistani: suomalaisen rehtoriuden erityispiirteet. Yleisönä on tällä kertaa iso joukko etelä-afrikkalaisia yrittäjiä. Englanniksi pitämäni luento on  osa ryhmän lähes kahden viikon mittaista excursiota Suomeen.

LAUANTAILLE osuvat myös Helsingin kirjamessut, joilla edustan Yhdessä oppiminen- teoksemme koko tekijäryhmää Hellström- Johnson- Leppilampi- Sahlberg.

Konkreetisti olen mukana kahdessa kouluaiheissa paneelissa. Ensin kello 13.30  Suomalainen koulutusihme- kansakoulu 150 vuotta- paneelissa Kullervo-lavalla.  Puffin mukaan "Opettamisen ammattilaiset keskustelevat suomalaisen koulun menestystarinasta ja huolestuttavasta
tulevaisuudesta. Mukana Yhdessä oppiminen -kirjan tekijä Martti Hellström, useita koulua käsitteleviä kirjoja kirjoittanut Vuoden 2016 luokanopettaja Maarit Korhonen sekä rehtorien maailmanneuvoston puheenjohtaja, Schildtin lukion rehtori Ari Pokka. Haastattelijana on Timo Forss. Into"

Kirjoista puhumista jatkan klo 14.50 Rosebudin osastolla 6b99 Maarit Korhosen kanssa.

ELI touhua riittää ilman näytelmäharjoituksiakin.  Ja jottei tule liikaa äitiä ikävä, juoksen (tai siis ajan autolla) maanantaina aamulla viemään ainakin yhdelle koululle Atson muistelmat. Sitten Helsinkiin taidekasvatuskirjaa työstävän ryhmän kokoukseen ja iltapäivällä takaisin Espooseen valtuuston  neuvottelukunnan ja valtuustoryhmän kokouksiin.

Tiistain iltaohjelmassa on Espoon perinneseuran hallituksen kokous, jossa valmistellaan sekä syyskokousta että syysseminaaria 8.11. Seminaarin teemana ovat kouluasiat, ja siellä julkistetaan Atso Vilkkijärven muistelmat.

Keskiviikkona on näillä näkymin viimeinen didaktiikka-kirjan työryhmän kokous, ja sitten teksti lähtee oikolukuun ja taittoon.

On palkitsevaa, että asioita  tulee  myös valmiiksi ja  niille saa sanoa näkemiin. Vain näin vapautuu tilaa ja aikaa taas jollekin toiselle uudelle.

Viime viikolla oli  viimeinen Tuomiokirkko-seurakunnan tulevaisuustyöryhmän kokous. Toimin sen puheenjohtajana. Oma suunnitelmamme on nyt valmis vietäväksi seurakuntaneuvoston hyväksyttäväksi.

Uudelle tilaa tulee myös siksi, että  ymmärtääkseni Espoon seurakuntien viestintäryhmän  toiminta muuttuu oleellisesti ellei lopu kokonaan, kun Esse lakkaa ilmestymästä.

Kuukauden kasvatusalan kirja: Puhujan kasvatus

KUUKAUDEN KIRJA:
Quintilianus, M.F. (2014 ). Puhujan kasvatus.  I-IV-kirja. Turku: Faros. Suomentanut: Aulikki Vuola


Espanjalaissyntyinen Marcus Fabius Quintilianus (35- 95 jaa.) oli  roomalainen asianajaja, konsuli ja valtion palkkaama retoriikan opettaja. Useat keisarit olivat hänen suosijoitaan.
Hän opetti  omassa puhujakoulussaan siihen saakka, kun hän jäi  eläkkeelle. Quintilianusta pidetään Rooman suurimpana - myös ainoana merkittävänä  kasvatusteoreetikkona ennen kirkkoisä Augustinusta.

Eläkevuosinaan Quintilianus kirjoitti kuuluisimman teoksensa, puhetaidon 12-osaisen oppikirjan ”Institutio Oratoria”. Sitä  voidaan pitää ensimmäisenä didaktiikan kirjana. Tästä kirja(sarja)sta on nyt ilmestynyt suomeksi neljä ensimmäistä osaa. Teoksessa Quintilianus kuvaa, kuinka ylimyksestä koulutetaan täydellinen  puhuja ensin litteratorin alkeiskoulussa, sitten grammatikon ja lopulta reettorin koulussa.

Julkisen koulun kannattaja

Quintilianus kannatti  laadukkaita julkisia kouluja,  joissa oppilas oppii välttämättömiä sosiaalisia taitoja ja hyötyy muiden oppilaiden opetuksesta, erityisesti virheiden korjaamisesta.  Opetusryhmä sai olla suuri. Suuri kuulijamäärä innostaa.  Hänen mukaansa kaikki hyvät opettajat ovat mielissään  isosta kuulijamäärästä ja katsovat ansaitsevansa kunnon yleisön. Heikkotasoisemmat opettajat  taas tuntevat  omat rajansa, eivätkä pane pahakseen keskittyä yhteen ainoaan oppilaaseen ja toimia siten kaitsijan  (paedagogus) tehtävässä.

Ryhmän suuri koko ei haittaa, koska ppettajan ääni ei ole niinkuin ruoka, josta riittää vähemmän yhdelle mitä useampia syöjiä on,  vaan se suo auringon tavoin saman verran valoa ja lämpöä kaikille kuuljoille.”

Samassa ryhmässä oli hyvä olla eritasoisia oppilaita. Kilpailu siivittää opinnoissa pidemmälle ehtineiden menestystä ja  herkässä iässä olevien vasta-alkajien on mukavampi jäljitellä oppilastovereitaan kuin opettajaansa siksi että sen on helpompaa.

Opetukseen dynamiikkaa tuo oppilaiden keskinäinen kilpailu. Lapselle on  hyödyksi olla tovereita,  joita hän voi  aluksi jäljitellä ja jotka hän pian jo haluaa ylittää taidoissa.  

Kilpailuhalu  kasvaa kehuista. On noloa olla vertaistaan huonompi ja hienoa voittaa joku etevämpi toveri.  

Opetusnäkemys

Quintilianus kirjoitti kirjan nimenomaan  jalosukuisille pojille puhetaitoa opettavalle. Kirjan alkusivuilta voi hahmotella  hänen opetuskäsitystään.  Saatteen mukaan  ohjeilla ei mitään arvoa, jos  oppilaalla ei ole luontaisia  valmiuksia puhetaidon alalle. Niistä ei ole hyötyä lahjattomalle ihmiselle.

Oppilas tarvitsee siis lahjat, asiantuntevan, oivallisen opettajan, sinnikkään opiskelun ja jatkuvan harjoittelua. Asiat piti ymmärtää.  Hän ymmärsi lapsuuden eritysluonnetta.  Ihminen ei ole missään muussa  iässä  niin väsymätön. Poikaikäiset kestävät  luonnostaan paremmin vaivannnäköä kuin nuoret miehet.

" Opettajan velvollisuus on opettaa, oppilaiden velvollisuus puolestaan osoittautua oppivaisiksi, kumpikaan ei riitä ilman toista.  Niinkuin ihminenkin saa alkunsa molemmista vanhemmistaan ja siemenet kylvetään maahan turhaan, elleivät ne päädy peltoon muokattuun vakoon, samoin ei kaunopuheisuuskaan pääse varttumaan, ellei opettajaa ja oppilasta yhdistä keksinäinen yhteisymmärrys."

Ikäkausipedagogiikkaa

Quintilianus oli ensimmäisiä, joka ymmärsi lapsuutta psykologisesti. Yleensä lapsia pidettiin tuohon aikaan tyhminä. Quintilianuksen mielestä lapset käsittivät asioita nopeasti ja heillä oli luonnollinen halu oppia.

Opetus oli aloitettava varhain, mutta opinnoillakin on lapsuusvaiheensa. Opettaja ei saa kuormittaa heiveröisiä oppilaitaan…Kapeasuistakin astiaa nopeasti täytettäessä nestettä valuu yli, mutta se täyttyy kyllä vähitellen, jos siihen kaataa vähitellen tai jopa tipan kerrallaan. Vastaavasti on otettava huomioon, minkä verran lapsen mieli pystyy vastaanottamaan tietoa: käsityskyvn ylittävät asiat eivät pääse kiinnittymään lapsen mieleen, koska se ei ole vielä tavallaan tarpeeksi avautunt niiden omaksumiseen. Pienet lapset omaksuvat helpommin pieniä asioita.  Aivan pienikin lapsi pystyy jo painamaan mieleensä monenlaisia asioita.  Opetuksen on oltava aluksi lapsille leikinomaista. Lapselle tulee esittää kysymyksiä ja antaa tunnustusta. Norsunluisia kirjaimia kannattaa antaa leikkikaluiksi. Lapsen on hyvä oppia iloitsemaan  osaamisestaan.

Eriyttämistä

Quintlianus kuvailee  erilaisia lapsia: velttoja, sellaisia, jotka eivät siedä käskyjä, pelokkaita...Niitä jotka työskentelevät  pitkäjänteisesti ja niitä joiden työskentely on nopea kuohahdus. Opiskeluinto on kiinni pojan omasta tahdosta, sitä ei voi pakottaa. Mutta silti on hyvä antaa kaikille virkistystaukoja.

Erilaisille lapsille piti opettaa eri asioita ja eri tavalla. Opetusta piti siis  eriyttää.  On tunnistettava  lasten lahjat.` Kokenut opettaja tarkastelee opetettavakseen uskotun pojan lahjoja ja luonnetta.

Muisti oli Quintilianuksen mukaan  lahjakkuden merkki. Hyvä muisti omaksuu helposti ja pitää luotettavasti mielessä muistiin painetut asiat. Seuraavaksi tärkein ominaisuus on jäljittelykyky.
Todella lahjakas poika on myös hyväkäytöksinen.   Ihanteellinen oppilas omaksuu hänen mukaansa opetettavat asiat vaivattomasti ja esittää välillä kysymyksiä, mutta ennemminkin seuraa perässä kuin rientää opettajan edelle. Vastahakoinen lapsi kannatti tehdä kateellisesksi suuntaamalla opetus toiselle oppilall.

Opetussisältöjä piti  eriyttää oppilaiden lahjojen mukaan. On hyödyllistä opettaa siten, että edistetään kunkin oppilaan omia luonnonlahjoja ja ohjataan tämän taipumuksia mieluiten siihen suuntaan, jonne ne luonnostaan viittaavat.

Quintilianus kuvailee ihanneoppilaista näin: " Haluaisin opetettavakseni sellaisen pojan, jota kehuminen kannustaa ja maine ilahduttaa ja joka itkee häviölle jäämistään. Tällaista lasta on kasvatettava vetoamalla hänen kunnianhimoonsa, moite sattuu hänen kipeästi."

Heikkolahjaisia tuli ohjata vain heidän luontaisten taipumustensa suuntaan. Näin he ovat tehokkaampia ainoassa osaamassaan asiassa.

Kasvatuksen ja opetuksen päämäärä

Quintilianuksen  kasvatuspäämäärä oli terve sielu terveessä ruumiissa. Sielun kasvatuksen päämääränä oli humanitas - rikas ja monipuolinen inhimillisyys.

Kasvatuksen  ja opetuksen sisällöt

Puhetaito oli Quintilianukselle ihmisen ja kulttuurin kehityksen korkein päämäärä. Puhetaidon lisäksi tärkeää oli moraalikasvatus. Vain hyvä mies saattoi olla hyvä puhuja.  Jo alkeiskoulussa oli tärkeää osata kirjoittaa hyvin ja nopeasti.

Keskeinen oppimateriaali oli hyvät puheet. Hän halusi  opettajienkin huolehtivan imettäjien tapaan siitä, että he ruokkisivat herkässä iässä olevien oppilaiden mieltä pehmeällä ravinnolla ja sallisivat näiden ns.  imeä miellyttävänkin  oppiaineen maito.

Myös monesta muusta aineesta oli hyötyä (Ars Liberales). Erikseen hän kirjoittaa mm musiikista,  matematiikasta ja komedianäyttelijän opettamasta esiintymisesta  ja elehtimisestä. Quintilianus kannatti  jo Platonin ja Aristotelesin esittämää peräkkäisyysperiaatetta. Kaikkia aineita ei tulisi opettaa yhtä aikaa, vaan yhtä tai kahta ainetta yhdellä kouluasteella.

Opetusta ja kasvatusta tuli eheyttää. Jäljennettävissä teksteissä tuli olla moraaliopetus. Ajankuluksi kannatti opetella kuulusien miesten sanoja ja valikoituja kohtia runoista,

Opetus tuli antaa kreikaksi.

Kasvatuksen ja opetuksen keinot

Keskeinen kasvatuksen väline oli kasvattaja. Pojan vanhempien tuli olla sivistyneitä. Oli harkittava, mitä lapsen kuullen puhuttiin ja tehtiin, koska lapset olivat innokkaita matkimaan. Lapsen hoitajien   kielenkäytön tuli olla virheetöntä.  Tärkeitä olivat myös puhujatoivoa kaitsevat korkeasti oppineet orjat. Orjan  jatkuva seura muokkaa parempaan suuntaan niitäkin tovereita, joiden vaikutusta on aluksi syytä pelätä.

Opettaja teki työtä vastustuskyvyttömien lasten kanssa. Siksi häneltä vaadittiin nuhteettomuutta, harkintaa ja  suunnitelmallisuutta. Opettajiksi tuli ottaa vain kaikkein parhaita, oppineita, taitavia ja lapsen tasolle asettumaan pysyviä.  Opettajan tuli olla kuin isä: luja muttei ankara, ystävällinen muttei liian tuttavallinen. Opettaja ei saanut olla veltto ja periksiantava. Hänen tuli puuttua havaitsemiinsa virheisiin menettämättä itsehillintäänsä. Opettajan henkilökohtainen auktoriteetti ja esikuva tehosivat paremmin kuin pakko. Opettajan oli osattava varoittaa niin, ettei rangaistuksia tarvita.

Opetusmenetelmän tuli olla mahdollisimman ankara. Opettajan oli vaadittava oppilaita kuuntelemaan häntä tarkkaavaisesti ja kurinalaisesti. Pehmeä kasvatus  rappeuttaa kaiken sielun ja ruumiin. Toisaalta Quintilianus uskoi kehumisen voimaan.  Etenkin nuorimmille oppilaille oli varottava valitsemasta kuivakkaa  ja ikävystyttäävää opettajaa.

Opettaja, joka hoiti opetuksensa oikealla tavalla, sai oppilaat kiintymään itseensä ja ihailemaan häntä. Jäljittelemme innokkaasti niitä ihmisiä, joita kunnioitamme.

Oppilaille hän antoi ohjeen: "Mieltykää opettajiin yhtä paljon kuin itse opintoihin. Pitäkää heitä henkisinä joskaan ei ruumiillisina vanhempinanne."

Keskeisin opettajan opetusväline oli elävä sana. Opettajan oli kerrottava omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan.

Tärkeää oli lukea hyviä puheita.  Opettaja itse opetti luettavien puheiden ansioita ja heikkouksia, mutta kannatti myös esittää oppilaille kysymyksiä ja testata  näiden arvostelukykyä.  Tekstejä luettiin ääneen. Luokka pantiin hiljaiseksi ja yksi lukijaksi. Opettajan oli itse luettava joka päivä ääneen jokin teksti…elävästä äänestä saa taysipainoisempaa ravintoa. Ennen muuta pitäisi lukea eturivin kirjailijoita.  Toisaalta hänestä kannatti lukea ääneen myös kehnoja ja virheitä sisältäviä puheita. … Puheita ei tullut opetella ulkoa -  Vain valikoituja kohtia.

Harjoituspuheen pitäminen oli Quntilianiksen mukaan uusin ja hyödyllisin harjoittelumenetelmä. Oppilaiden oli myös annettava esittää kirjoittamiaan  puheita.

Puhujalla  on oltava hyvä muisti. Sitä kehitettiin ennen muuta harjoittelulla.  Selkeää puhumista kehitettiin lasketelemalla hankalia sanoja.

Hän kannatti myös  vaihtelua.

Oppilaiden pieksemistä  Quintlianus ei kannattanut, vaikka se oli yleisesti sallittua.  Hän vastusti  ruumiillista kuritusta siksikin, ettei  rangasitusmuotoa tarvita lainkaan, jos oppilaalla on uuttera opintojen  valvoja mukana.

Reettoreilta hän vaalti paljon. Opettajan on pidettävä ankaraa kuria ja hillittävä oppilaiden käytöstä. Hänen on oltava ankara, muttei tyly,  ystävällinen muttei liian tuttavallinen. Hänen on puhuttavaalinomaa kunniallisuudesta ja hyveellisyydestä. Hän ei saa kiivastua helposti, muttei liioin ummistaa silmiään.

Toverit stimuloivat toisiaan, ja suuri joukko myös opettajaa. Oppilas oppii myös muille oppilaille opettavia asioita.  Koulussa syntyi myös elinikäisiä ystävyyssuhteita  Tovereiden tuli kuitenkin olla parhaita mahdollisia.  ”Jokaisen koulun uskotaan turmelevan oppilaiden moraali, ja toisinaan se turmeleekin, mutta voihan näin käydä kotioloissakin”.

Erityisesti siirryttäessä reettorin kouluun murrosiässä vanhemmista tovereista oli myös vaaraa.  Herkässä iässä olevat pojat oli  pidettävä erossa varttuneemmista  ja vältettävä näin siveellisyysrikos.

Opetuksessa edistymisen arviointi

Quintilianus piti virheiden korjaamista tärkeänä, mutta se piti tehdä taidolla. Korjaukset on tehtävä oppilaan ikätasoon sopivalla tavalla ja huomioitava höneltä vaadittavissa suorituksissa ja niiden korjaamisessa  hänen voimavaransa. Itse Quintilianus kertoi vakuuttavansa aina oppilaalle hänen pystyvän parempaankin.

Reettori ei saa  olla oppilaiden virheitä korjatessaan liian pisteliäs, eikä missään nimessä pilkallinen.  Hän ei saa kehua esityksiä liian ylitsevuotavasti, muttei toisaalta olla liian ankarakaan. Joitakin kohtia esityksessä  tulee kehua,  joitakin vain suvaita, joitakin myös muuttaa.  Oppilaat voivat myös välillä lannistua, jos opettaja korjaa heidän virheitään liian ankaralla kädellä. He eivät enää usko kykyihinsä ja käyvät alakuloisiksi, saatavat lopulta alkaa inhota koko koulunkäyntiä.

Myös toverit osallistuivat palautteen antamiseen. Heidät oli opetettava reagoimaan hillitysti (ei saa hyppiä). Vastavuoroinen kohteliaisuus oli sekin haitallista.

Summaa

Quintilianus kirjoitti kirjansa noin 1900 vuotta sitten. On mielenkiintoista, kuinka monet hänen ajatuksistaan ovat yhä ajankohtaisia. Näitä ovat mm.
- ajatus, että lahjakkuutta tarvitaan, mutta se ei riitä. Tarvitaan myös ponnistelua
- holistinen kasvatuspäämäärä
- kasvattava opetus
- kunnianhimoon vetoaminen
- lapsuuden ymmärtäminen omaleimaisena ikäkautena, johon opetus on sovitettava
- omille vahvuuksille rakentaminen
- opettajan ja oppilaan suhteen merkitys
- opetuksen näkeminen opettajan ja oppilaiden yhteistoimintana
- ruumiillisen kurituksen vastustaminen
- usko palautteen merkittävyyteen: kehumiseen ja kannustamiseen
- usko opettajan merkitykseen
- varovaisuus kielteisen palautteen antamisessa
- vertaisten hyödyntäminen opetuksessa (jäljittely)  ja palautteen antamisessa
- yhdysluokat

Toisaalta on todettava, että monesta hänen esittämästäään ajatiksesta on irtauduttu Näitä ovat
- ankaran kurin ihanne
- muistin merkityksen ylikorostaminen
- opettajan auktoriteettiasema
- opettajan siveellisyyden korostaminen
- oppilasta kouluun seuraava kaitsija (vrt. kuitenkin kouluavustaja)
- puhetaidon ylikorostaminen opetusohjelmassa
- usko jatkuvaan harjoitteluun?
- usko kilpailun hyödyllisyyteen
- vieras kieli opetuskielenä

Quintilianuksen omat aikalaisensa eivät häntä ymmärtäneet. Monet Insitutio Oratoriossa esitetyt  ajatukset koulukasvatuksen kehittämiseksi, esim. ruumiillisesta kurituksesta luopuminen,  eivät  toteutuneet moniin vuosisatoihin. Keppi kuitenkin poistettiin roomalaiskouluista hänen ansiostaan.

Quintilianuksen teos löydettiin uudelleen 1400-luvun alussa, ja sen humaaneilla kasvatusperiaatteilla  oli suuri merkitys  sekä renessanssin että humanismin aikana kouluopetuksen kehitty-miselle.

Hyvää nimipäivää Kasper, Jesper ja Joonatan!

NORJALAINEN  Thorbjørn Egner kirjoitti-  ja sävelsi-  vuonna 1955 lastenromaanin: Kasper, Jesper ja Joonatan – kolme iloista rosvoa.

Teimme Aurorassa kirjan pohjalta kolme kertaa koko koulun näytelmän, viimeisen kerran jouluksi 2009.

Näytelmä  kertoo kolmesta rosvosta,  Kasper, Jesper ja Joonatan, jotka ryöstelevät Kardemumman kaupungissa kunnes jäävät kerran kaupunkilaisten virittämään ansaan.

Tulipalon sattuessa rosvojen rohkeudelle löytyy myönteistä käyttöä, ja onnistumisen kokemus saa heidät palaamaan kaidalle tielle.  Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kiitoksia Kasper, Jesper ja Joonatan. Teidän ja muiden Kardemumman hullunkuristen asukkaiden kanssa oli tosi lystiä touhuta. Niiden aikojen muistoksi  löytyy minuutin clipsi u-tubesta. Tässä linkki:  https://youtu.be/4ukvDUFuXLw

2010-luvun didaktiikka

Didaktiikkaa kirjoittaessaan tietää olevansa hienossa joukossa.

PS-kustannus otti vuonna 2015 yhteyttä Kari Uusikylään ja pyysi häntä kokoamaan ryhmän, joka voisi kirjoittaa didaktiikan oppikirjan tämän vuosikymmenen tarpeisiin.

Kari kokosi tiimin. Mukaan pyydettiin toinenkin kasvatustieteen emeritus-professori Pertti Kansanen, Helsingin OKL:lla luokanopettajakoulutusta johtava dosentti Riitta Jyrhämä ja minut vielä koulun hopeanharmaata arkea muistavana rehtorina. Valtava etuoikeus.

KUN on neljä kirjoittajaa, tekstiä voidaan työstää monella eri tavalla.

Luokanopettajan päiväkirja on syntynyt myös neljän kirjoittajan voimin  yli neljännesvuosisadan ajan vain muutamilla yhteisistunnoilla. Tuoreinta lukuvuodelle 2017-18 suunnattua painosta työstää kanssani tuttu trio: Mirja Holste, Pekka Rokka ja Inger Sundblad.

Tässä työtavassa tärkeää on tarkka etukäteisrakenne ja selkeä työnjako. Päiväkirjan kuukausirakenne helpottaa tilannetta. Jokainen kirjoittaa 2-3 kuukauden viriketekstit, Inge kuvittaa ja minä päivitän pykäläviidakkoa.  Yhden on hoidettava yhteydet painoon ja taittoon, ja minä olen ottanut sen homman hoitaakseni.

Viime syksynä ilmestynyttä "Yhdessä oppimaan"- teosta kirjoitti niinikään neljän hengen - itse asiassa neljän äijän- ryhmä.  Palautetta on tullut siitä, että mukana ei ollut yhtään naista.

Veturina prosessissa toimi Peter Johnson, ja hän vastasi kokonaisuudesta.  Teksti syntyi noin vuodessa pääosin sähköpostikommentointina. Nelikkomme (johon kuului Peterin ja minun lisäkseni Asko Leppilampi ja Pasi Sahlberg) kun asui eri puolilla maata ja maailmaa. Kukin tuotti oman osuutensa, mutta jokaista pätkää pöllytettiin myös ristiin. Asko oli kirjan synnyttämisessä keskeinen aloitteentekija. Peter teki ison työn pitäessän tekstit ajantasalla, mutta julkaisulla oli myös käytössään ammattitoimittaja Lauri Eirola.

OPETTAJAN didaktiikka teoksen teksti on syntynyt osittain toisin kuin ym. julkaisut. Heti aluksi kirjalle luotiin rakenne, joka perustuu Erkki Lahdeksen jo 1980-luvulla esittämään didaktiikan kehämalliin. Kirjan identiteetti, omaleimaisuus näkyy jo nimestä: Opettajan didaktiikka. Teos ei ole reseptikokoelma, vaan se tarjoaa aineksia, virikkeitä ja tutkimusevidenssiä, jonka pohjalta opettaja rakentaa omaa pedagogista ajatteluaan. Pedagoginen ajattelu ja tutkimusperustaisuus on kirjan avainideoita.

Jokainen ryhmän jäsen on tuottanut kirjaan tekstiä: sekä täysin uutta että aikaisempien julkaisujen helmiä.  Pertti ja Kari tuottivat tiukimmin teoreettiset, tiiviit tutkimusperustaiset osat, ja Riitta ja minä  vähän leppoisammat, usein teoriaa arkeen ja 2016 käyttöön otettuun opetussuunnitelmaan soveltavat, väljemmät  ja keveämmät osat.  Riitta on lisäksi kantanut  ison vastuun kokonaisuudesta pitämällä käsikirjoituksen eri osat tiukasti kasassa.

Työkokouksissa on nyt usean kuukauden ajan luettu tekstiä oikein vanhanaikaisen vastuullisesti ääneen. Luvuista ja jopa yksittäisista sanoista on kiistelty akateemisesti ja kiitelty toverillisesti.

Aikataulu on ollut tiukka. Työ alkoi syksyllä 2015, ja ensimmäinen deadline oli toukokuu 2016. Nyt kustantaja on ihan käytännön syistä  asettanut uuden deadlinen. Käsikirjoitus lähtee kielen huoltoon ja taittoon lokakuun viimeisenä päivänä. Näin kirja saadaan painosta ulos tämän vuoden puolella, ja se ehtii esiteltäväksi tammikuun 2017 Educaan.

Kalentereihin on   pudotettu vielä useita työkokouksia   -  ensimmäinen ensi tiistaille.   Oman viikonloppuni sainkin viettää upeiden didaktiikan klassikoiden Comeniuksen, Pestalozzin, Herbartin, Deweyn, Soinisen ja Koskenniemen kanssa "keskustellen".  Tehtäväni oli tuottaa heistä jokaisesta yhden sivun essee. Onneksi sitä joutui Luokanopettaja-lehden päätoimittajana opettelemaan tekstin lyhentämisen vaikeaa taitoa.

Digiloikka. Luentomuistiinpanot.

Digiloikka. Miten turvataan menestyvä peruskoulu tulevaisuudessa? 

MUISTIINPANOT
Tein vanhanaikaisesti muistiinpanoja Musiikkitalossa pidetyssä Koulutuksen digiloikka-seminaarissa. Alustajia oli kuusi. Kullakin aikaa 15-20 minuuttia.
Nappasin lainauksia myös Twitteristä.

Hallituksen kärkihanke: uudet oppimisympäristöt ja digitaaliset materiaalit peruskouluihin
Opetusneuvos Armi Mikkola, opetus- ja kulttuuriministeriö

Mikkola esitteli varsin ylpeänä Hallituksen Uusi Peruskoulu-hanketta,
jonka kolme keskeistä iskulausetta ovat: ops eläväksi, pedagoginen vapaus ja huoli alueellisista eroista.

Armi Mikkola

Hanke jakaa  opetuksen järjestäjille 90 miljoonaa euroa. Rahoilla rahoitettaan mm. 2500 tutor-opettajan korvauksia ja koulutusta. Hankkeeseen kuuluu myös erillisen kokeilukeskuksen perustaminen OPH:n yhteyteen.

Miten uudet opetussuunnitelmat tukevat digiloikan toteutumista?
Opetusneuvos Leena Nissilä, Opetushallitus

Nissilä avasi uutta opsia nimenomaan TVT:n näkökulmasta. Maailma on muuttunut niin nopeasti, että opsin 10 vuoden välein tapahtuva uusiminen on liian pitkä väli. TVT on hitsattu perusteisiin erittäin moniin kohtiin. Se on yksi laaja-alaisen osaamisen taito. Se on osa jokaista aineitta. Se on menetelmä. Sitä voidaan käyttää etäopetuksessa. Se voi olla myös oma vapaaehtoinen aineensa. Kaikessa TVT:n käytössä edellytetään lisäarvoa.

Leena Nissilä

"Oppimaan oppiminen on tärkeää."

" Ei ole huonoja oppijoita. On oppijoita, jotka ovat valinneet itselleen liian työlään tavan oppia."

"  Kysy lapseltasi "MITEN sinä opit tänään koulussa?", ei niinkään MITÄ. "







Mitä opettaja tarvitsee digiloikkaan?
1. varapuheenjohtaja Petri Kääriäinen, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

Petri Kääriäinen

Petri Kääriäinen kertoi, mikä on digiloikan suhteen mahdollista opettajien mielestä. Taustalla oli laaja  1100:lle opettajalle suunnattu kysely, jonka tulokset olivat asenteiden kohdalta hyvät, mutta pedagogisen osaamisen ja laiteresurssien osalta aika lohduttomat. OAJ vaatikin kansallista strategiaa ja laatukriteerien käyttöönottoa. Täydennyskoulutusta tarvitaan, ja se tulee tehdä työajalla.

Ks. lisää OAJ:n julkaisusta OAJ:n askelmerkit digiloikkaan. Tässä linkki. 

Ovatko kunnat valmiina kouluttamaan opettajia digiloikkaan?
Kasvatus- ja sivistystoimenjohtaja Esa Ukkola, Tuusulan kunta

Ukkola sai porukan pohtimaan, mitä kunta oikein on.  Kunta on yhtä valmis loikkaan kuin jokainen opettaja ja sivistysjohtaja. Kunnan valmiutta heikentää jyrkkä keskustelu digitaaliosta, puolesta ja vastaan. Kunnalle koulutuksen digitalisaatio on keino edistää sivistystä.  Kuntien tulee jatkossa olla entistä enemmän sivistyskuntia.

Ukkola halusi kertoa myös positiivisia asioista. Monin paikin digitalisaatio etenee hienosti-mm. Kuuma-kunnissa, joissa on työtä tehty yli kuntarajojen. Tuusulassa oli myös järjestetty TVT-veso uuden opsin menetelmien mukaisesti: opettajat otettiin mukaan suunnuttilemaan tapahtumaa, kouluttajina toimivat kollegat ja opettajat saivat valita workshoppinsa oman kiinnostuksensa mukaan. Respect!

Opettajankoulutus vuonna 2020
Professori Jari Lavonen, Helsingin yliopisto

Esa Lavonen

Lavonen avasi eilen julkaistua opettajankoulutuksen kehittämissuunnitelmaa. Aivan oikein hän pohti, että opettajankoulutuksessa on arvioitava kriittisesti myös opetuksessa käytettäviä menetelmiä.

Itse ohjelmasta olen kirjoittanut arvion eilen. Tässä linkki siihen.






Ovatko raportin ehdotukset käytännössä riittäviä opettajan valmistamiseen digitoituvaan opetukseen? Rehtori Martti Hellström

"Jos halutaan että digitaalisuus todella vaikuttaa, se tulee ottaa osaksi oppimisprosessia." (SOOL)

" Opettajia kuunneltava #digiloikka'a otettaessa" (Kopiosto)

" Digitutoreita ei voi valita hulmutukkaisista vaan niistä jotka ovat luotettavia eivätkä hötkyile." (SOOL)

" Kaikkein parhaiten digitalisaatio menee läpi jos se tuo lisäarvoa." (Kopiosto)

Pääsinpä näyttämään tämänkin dian :-)

Onko suomalainen peruskoulu maailman huipulla 2020?
Saku Tuominen, HundrED 

Saku Tuominen

Saku Tuomisen sessio alkoi  kuvalla Pisan vinosta tornista, jota yritetään korjata niin ettei se kaadu, mutta niin ettei siitä myöskään tule suoraa. Huikea avaus. Seuravaat Pisa-tulokset tulevat 6.12.

Tuomisen mukaan parhaimpien menestystarinoiden takana on rohkeus ottaa riskejä, ja karmeimpien romahdusten takana tuon rohkeuden menettäminen. Nokia. Muutos pitää aloittaa vielä kun kaikki toimii.

Meidän pitäisi olla selvillä, miten digitalisaatio on muuttanut työtä. Millainen on tulevaisuuden oppimateriaali?  Millaista uutta tekemistä digitalisaatio mahdollistaa?

Oleellista on, että on visio.Nyt visiota ei koulutuksen digitalisaatiossa ole. Mitä sitä seuraa, siitä Monty Phyton on tehnyt tästä loistavan clipsin, jonka Tuominen näytti. Tässä linkki siihen.

Ennenkuin viedään koulutusosaamista, kannattaisi tuoda sitä.  Kannattaisi selvittää, mitä kaikkea maailmalla jo tehdään.

Tarvitaan   visionääristä johtamista.  Johtamista, joka saa jokaisen uskomaan siihen, mitä ei pitänyt mahdollisena.  Uskomaan, että muutoksesta seuraa jotain hyvää.

Valtteri Niiranen

TILAISUUS pysyi hienosti aikataulussaan. Aamukahvit oli katettu kauniisti.  Ohjelma alkoi ajallaan ja päättyi myös timmisti. Yleisö oli kohteliaan hiljaista.

Kiitos Kopiostolle ja erityisesti puheenjohtajana  toimineelle toimitusjohtaja Valtteri Niiraselle.

Opettajankoulutuksen kehittämisohjelma 2016

VARSIN vaativa työ on juuri julkistettu. Opettajankoulutus- foorumin ja sen jaosten
lähes 100 jäsenen ja asiantuntijan voimin sekä   opettajankoulutuksen sidosryhmien verkkoaivorii- hen tuotosten pohjalta on kirjoitettu kehittämisohjelma, jossa ideoidaan tulevaisuuden koulutuksen ja opettajankoulutuksen tavoitteita sekä keinoja, joilla niihin päästään.

Tuotoksesta on ministeriön sivuilla 1-sivuinen infoposteri, 8-sivuinen  varsinainen ohjelma ja kaksi noin 44-sivuista laajempaa julkaisua. Tässä linkki sivustolle.

ESITTELEN  lyhyesti laadittuja linjauksia ja kommentoin niistä minua eniten kiinnostavia.

Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman linjaukset 

Opettajankoulutuksen - ja laajemmin kaiken koulutuksen- kehittämiselle foorumi on esittänyt kuusi periaatetta. Ne ovat:

(1) Opettajan osaaminen kokonaisuudeksi
(2) Ennakoinnilla ja valinnoilla vetovoimaa
(3) Opettajat uutta luoviksi osaajiksi ja oppijat keskiöön
(4) Opettajankoulutus vahvaksi yhteistyöllä
(5) Osaavalla johtamisella oppilaitos oppivaksi ja kehittyväksi yhteisöksi
(6 ) Vahvistetaan opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta 

(Klikkaamalla viereistä kuvaa, saat napakan kuvauksen kustakin)

MUUTAMA poiminta kustakin.

(1) Opettajan osaaminen kokonaisuudeksi 

Kehittämisohjelmassa kuvaillaan tulevaisuuden opettajan osaamista jakamalla se kolmeen eri osa-alueeseen. Nämä ovat: 1. Laaja-alainen perusosaaminen, 2.  Uutta luova asiantuntijuus ja toimijuus sekä 3. Oman osaamisen ja oppilaitoksen jatkuva kehittäminen. Ei hassumpi jäsennys.

IDEA on, että kaikilla  eri opettajilla on sama opettajuuden yhteinen ydin. Opettajankoulutus nähdään myös kokonaisuutena, johon  kuuluvat valinnat, perus- ja perehdyttämiskoulutus sekä uranaikainen ammatillisen osaamisen kehittäminen ja oppiminen.  Mentorointi ja vertaistukimallit halutaan vakiinnuttaa  systemaattiseksi osaksi opettajankoulutuksen kokonaisuutta.

Konkreetisti luvataan, että  opettajille ja rehtoreille  laaditaan opintojen aikana ammatillisen osaamisen kehittymis- suunnitelmat.

Se todetaan, että sirpaleisilla täydennys- koulutusmalleilla ei saada aikaan tavoiteltavaa muutosta. (Myös lyhytkestoisia räätälöityjä täsmäkoulutuksia tarvitaan edelleen).

Ryhmä on ideoinut, että täydennyskoulusta integroidaan entistä enemmän osaksi muuta opettajankoulutusta.

Perustelut ovat hyvät: Opiskeluaikana kerran hankittu osaaminen ei riitä koko opettajan työuralle. Uranaikaisella oppi- misella ja taitojen kehittämisellä on näin opettajan työssä entistä suurempi merkitys.  Opettajien osaamisen kehittämisestä peruskoulutuksen jälkeen on  toistaisejsi puuttunut tavoitteellisuus ja suun- nitelmallisuus.

(2)  Ennakoinnilla ja valinnoilla vetovoimaa 

Parhaat tulevaisuuden opettajat saadaan ryhmän mukaan onnistuneilla opiskelijavalinnoilla. Valintamenettelyn osina esitellään soveltuvuuskokeet, haastattelut ja ryhmätehtävät (jääkö siis kirjallisuustentti pois?)

Opettajatarpeen ja opettajien osaamistarpeiden ennakoinnista huolehditaan. Kelpoisten opettajien saatavuus kaikilla koulutusasteilla ja koko maassa varmistetaan. 


Opettajankoulutuksen vetovoima varmistetaan innostavalla ja ajankohtaisella koulutuksella. Opettajaopiskelijoiden aiemmin hankittu osaaminen tunnustetaan.   Poistetaan sekä opettajien joustavan liikkumisen että kaksoiskelpoisuuden opiskelun rakenteellisia esteitä. 
Lisätään  maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kouluttautumismahdollisuuksia. 
 Opettajaopinnot ovat edelleen opiskelijalle maksuttomat. 


Ryhmä on ideoinut muuttama tosi  tärkeän toimenpiteen:

• Kehitetään ja ideoidaan opetusajan uudelleenjärjestelyjä, uusia työaikamalleja, jotka vastaavat opettajien nykyistä moni- puolista työnkuvaa
• Eri kouluasteille ei tarvitse hankkia erillistä pedagogista kelpoisuutta, kuten aiemmin tehtiin. 

Ryhmän ideoista on julkaistu myös about 44-sivuinen
 laajempi julkaisu.

(3) Opettajat uutta luoviksi osaajiksi ja oppijat keskiöön 

Opettajankoulutuksen ja oppilaitosten työtavoissa korostetaan jatkossa oppijalähtöisyyttä, tutkimus- perustaisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Opettajankoulutus ja oppilaitokset, koulutuksen järjestäjät ja sidosryhmät luovat fyysisiä, digitaalisia ja sosiaalisia oppimisen ympäristöjä.

Opiskelu- ja oppimisympäristöjä ja pedagogiikkaa uudistetaan yhdessä kokeillen ja innovoiden.

Tässä osioissa nousee ICT erityisesti esiin. Ryhmän esityksissä mainitaan, että opettajuuden, johtajuuden, tukipalvelujen, teknologisten ratkaisujen, fyysisten ja virtuaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen ovat tulevaisuuden oppivassa kouluyhteisössä avainasioita.   Koulun opetus- ja oppimiskulttuuria kehitetään  tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen sekä koulun sisäisiä ja paikallisia yhteistyömuotoja kehittäen. Samalla vahvistetaan lasten ja oppilaiden yhteiskuntataitojen sekä tiedonhallinnan ja -tuottamisen taitojen kehittymistä. Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään dokumentoinnissa, esimerkiksi kehitetään pitkäjänteisesti esiopetuksessa oman kasvun ja kehittymisen portfoliota.

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön kehittämisessä kiinnitetään huomiota erityisesti oppilaitoksen infrastruktuurin kuntoon saattamiseen ja koulun tukipalveluiden toimivuuteen. Onnistunut yritysyhteistyö ja tarkoituksenmukaiset yhteistyökumppanit takaavat oppilaitoksen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön ja arjen sujuvuuden. Tavoitteena on tukea oppijoiden oppimista ja kasvua, esimer- kiksi tutkivan ja toiminnallisen mobiilioppimisen keinoin. Koulun ja oppilaitoksen rutiinitoimintoja ja oppilaitoksen ja kodin yhteistyötä helpottavia digitaalisia välineitä ja palveluita otetaan käyttöön.  Opetuksessa  hyödynnetään pedagogisten tavoitteiden saavuttamiseksi opis- kelijoiden ja oppilaiden omia laitteita ja BYOD-periaatetta.

Ryhmä kirjoittaa: "Perusopetuksessa uusien opetussuunnitelmien mukaisesti hyödynnetään digipedagogiikkaa ilmiölähtöisessä eri oppiainerajat ylittävässä opetuksessa. Toisen asteen lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa digitaalisia ympäristöjä voidaan hyödyntää kaikissa oppiai- neissa ja harjoitteluissa, työpaikalla oppimisessa ja työpaikalla oppimisen ohjauksessa."  Pieni muikkari. Koko sanaa ilmiölähtöisyys ei ole perusteissa ;-)

Opettajankouluttajien ideoidaan luovan ja kehittävän yhteisiä avoimia verkkokursseja, resursseja ja materiaaleja verkkoon
eri toimijoiden ja sidosryhmien kanssa.

Jukka Husu ja Auli Toom ovat koonneet raportin
opettajankoulutusta koskevista tutkimuksista.

(4)  Opettajankoulutus vahvaksi yhteistyöllä 

Opettajankoulutusta vahvistetaan tiivistämällä yhteistyötä, verkostoitumalla ja rakentamalla yhdessä tekemisen kulttuuria.  Erilaisia vertaistuen ja yhteistyön malleja hyödynnetään entistä tehokkaammin. (Rahaa tai lisää henkilökuntaa ei luvata?)

Ryhmä ideoi, että  eri tieteenalojen ja oppiainerajat ylittävää yhteistyötä  lisätään ilmiölähtöisen oppimisen mahdollistamiseksi. Hyvä, että tekstistä löytyy kirjaus: Opettajuuteen kasvu vaatii kontaktiopetusta ja ryhmässä tapahtuvaa vertaisoppimista sekä oman opettajuuden kriittistä reflektointia.

Ilmeisesti rahapulan vuoksi muistutetaan, että vaikka opetuksen ja koulutuksen järjestäjällä on tehtävänä huolehtia henkilöstönsä osaamisen kehittämisestä... "akateemisissa ammateissa on myös työntekijällä selkeä velvoite huolehtia oman osaamisensa ylläpitämisestä. Työnantajan vastuulla oleva osaamisen kehittäminen perustuu koulutuksen järjestäjän strategiapohjaiseen tarpeeseen." 

(5)  Osaavalla johtamisella oppilaitos oppivaksi ja kehittyväksi yhteisöksi

Oppilaitosten strategista johtamista  ja laatutyötä vahvistetaan ohjelmassa kehittämällä johtamisen koulutuksia. Se varmistetaan, että opettajankoulutus antaa opettajille valmiudet ottaa vastuuta ja osallistua johtamisprosesseihin.  Koulutuksen järjestäjät sekä oppilaitosten ja varhaiskasvatuksen johtajat vahvistavat omia ammatillisia verkostojaan ja ottavat vertaistukimallit.

Opettajien peruskoulutukseen sisällytetään johtajuuden koulutusta ja täydennyskoulutuksen moduuleilla laajennetaan ja syvennetään johtajuuden kehittymistä aina yksikkötason johtamiseen eli rehtoriuteen asti.  Perehdyttämiskoulutusta  vahvistetaan  työuran alussa.  Täydennyskoulutusmoduuleita lupaillaan uran eri vaiheisiin.

Rehtoreiden toiveita tyydyttänevät seuraavat lupaukset: "Rehtorin työhön tarvitaan valmistava koulutus. Oppilaitosjohtamisen lisäksi tulee varmistaa myös täydennyskoulutus sivistystoimen johtajille. Koulutuksen järjestäjät kehittävät kunnan tai alueen johtamisjärjestelmää suhtees- sa muihin kuin kunnallisiin koulutuksen järjestäjiin." Ja..  "Koulutuksen järjestäjät kehittävät kunnan, alueen tai verkostojensa oppilaitosten johtamista yhdessä niin, että johtajilla on aikaa johtaa ja myös kehittää pitkäkestoisesti omaa osaamistaan." Niinikään tekstistä löytyy kohta: "Vahvistetaan pedagogista johtamista ja varataan sille aikaa opetuksen järjestäjän taholta. Johtamisen tulee tukea osallistavaa ja yhteisöllistä toimintakulttuuria."  

(6)  Vahvistetaan opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta 

Opettajankoulutuksessa vahvistetaan opetuksen ja oppimisen uusimman tutkimustiedon hyödyntämistä. Tavoitteena on, että opettajaopiskelijat oppivat tutkivan ja uutta luovan otteen opettajan työhön.

Yhteenvetoa

Ei huano! Mutta ei täydellinenkään.

Kehittämisohjelmassa ei esiinny kertaakaan sana yliopisto. Tarkoittaako se jotain? Ohjelmassa ei myöskään mainita koulutuksen tasoa. Onko se jatkossakin maisteritasoinen? Omasta tutkielmasta (pro gradu) ei ole mainintaa.  Opetusharjoittelu on mukana tekstissä. Mutta siinä ei mainita harjoittelukouluja. Onko niiden asema turvattu?  Opettajankouluttajien virkarakenteeseen tai pätevyysvaatimuksiin ei ole otettu kantaa.

Ehkä huolestun turhaan?

Opetuksen digiloikka- seminaari

PERJANTAILLE osuu mielenkiintoinen työtehtävä. Minun on 15 minuutissa kerrottava, kuinka ministeriön huomenna julkistaman raportin (opetuksen digitoitumisesta) keinovalikko antaa opettajille tarvittavan valmiuden uudistaa opetusta. Raporttia esitellään ja kommentoidaan Helsingin musiikkitalossa. Tässä ohjelma.

Digiloikka. Miten turvataan menestyvä peruskoulu tulevaisuudessa?
SEMINAARIOHJELMA

9.00 Ilmoittautuminen ja aamupala

9.30 Avaussanat: toimitusjohtaja Valtteri Niiranen, Kopiosto ry

VT Valtteri Niiranen on Kopioston toimitusjohtaja. Hän on kirjoittanut tieto- kirjoja tekijänoikeudesta, työskennellyt uransa aikana muun muassa tekijänoikeusneuvoston päätoimisena sihteerinä, tekijänoikeus- ja medialainsäädännön asiantuntijana sekä johtajana media-alan järjestöissä. Lisäksi hänellä on pitkäaikainen kokemus toimitusjohtajan tehtävistä sekä koti- että ulkomailla.

9.40 Hallituksen kärkihanke: uudet oppimisympäristöt ja digitaaliset materiaalit peruskouluihin
Opetusneuvos Armi Mikkola, opetus- ja kulttuuriministeriö

FM Armi Mikkola työskentelee opetus- ja kulttuuriministeriössä korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osastolla. Mikkola on aiemmin toiminut Helsingin yliopiston, Opetushallituksen ja Uudenmaan lääninhallituksen palveluksessa opettajien
ja oppilaitosjohdon täydennys-koulutustehtävissä. Hän on Jyväskylän
yliopiston kasvatustieteiden kunniatohtori.

10.00 Miten uudet opetussuunnitelmat tukevat digiloikan toteutumista?
Opetusneuvos Leena Nissilä, Opetushallitus

FT Leena Nissilä on opetusneuvos ja yksikön päällikkö Opetushallituksessa. Hän on ollut laatimassa uusia opetussuunnitelman perusteita. Ennen Opetushallitukseen tuloaan hän on opettanut eri kouluasteilla sekä työskennellyt opettajien peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen parissa.

10.20 Mitä opettaja tarvitsee digiloikkaan?
1. varapuheenjohtaja Petri Kääriäinen, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

Petri Kääriäinen on OAJ:n 1. varapuheenjohtaja ja OAJ:n yleissivistävien opettajien puheenjohtaja. Hän on toiminut Jyväskylän kaupungin luokanopettajana 18 vuotta, mistä noin vuoden ala-asteen rehtorina. Hän on toiminut vuodesta 2005 OAJ:n jäsenten päätoimisena pääluottamusmiehenä Jyväskylän kaupungilla.

10.40 Ovatko kunnat valmiina kouluttamaan opettajia digiloikkaan?
Kasvatus- ja sivistystoimenjohtaja Esa Ukkola, Tuusulan kunta

Esa Ukkola on Tuusulan kunnan kasvatus- ja sivistystoimenjohtaja. Hän on toiminut luokanopettajana, rehtorina, opetuspäällikkönä ja sivistystoimenjohtajana. Takana kasvatus- ja sivistystoimen erilaisia esimiestehtäviä yli kaksikymmentä vuotta

11.00 Opettajankoulutus vuonna 2020
Professori Jari Lavonen, Helsingin yliopisto

Jari Lavonen on fysiikan ja kemian didaktiikan professori ja Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen johtaja. Hän toimii kansallisen opettajankoulutusfoorumin puheenjohtajana ja arviointi- neuvoston jäsenenä.

11.20 Ovatko raportin ehdotukset käytännössä riittäviä opettajan valmistamiseen digitoituvaan opetukseen?
Rehtori Martti Hellström

Martti Hellström on kasvatustieteen tohtori ja opetusneuvos. Hän ehti olla eri viroissa koulumaailmassa 38 vuotta ja niistä Auroran koulun rehtorina 25 vuotta. Sen jälkeen Martti on mm. kouluttanut opettajia ja rehtoreita uuden opetussuunnitelman haltuunoton sekä opetuksen ja koulun kehittämisen teemoihin sekä ohjannut tulevien opettajien opintoja mm. opetusharjoittelua.

11.40 Onko suomalainen peruskoulu maailman huipulla 2020?
Saku Tuominen, HundrED

Saku Tuominen on yrittäjä ja kirjailija sekä HundrEDin perustaja ja luova johtaja.

12.00 Päätössanat: toimitusjohtaja Valtteri Niiranen, Kopiosto ry

Terveisiä Itämereltä!

KOTONA taas. Takana jälleen kerran antoisia keskusteluja espoolaisten opettajien, suomenkielisen opetuksen tulosyksikön johdon ja eri puolueiden edustajien kesken.  Opetuslautakunnasta mukana laivalla olivat kokoomuksen Sanna Lauslahti, Jarmo Niemilä, Tiina Thure-Toivanen  ja HenrikVuornos. Vihreitä edusti Antti Kainulainen. Valtuustosta paikalla oli kaksi entistä rehtoria: minä ja Jukka Karhula (vas.) sekä Kurt Byman (sit.)

Luentojen ja tapaamisten lisäksi matkaan mahtui myös naurua,  hyvää ruokaa ja  jopa teatterinautintoja.

Murheenaiheita

KAHDESSA lukuvuodessa, jotka olen ollut pois koulun arjesta, moni ikävä asia näyttää olevan edelleen ajankohtainen. Mm. näissä riittäisi korjattava: asiakirjatyö, avustajien liian pieni määrä, rakennusvalvonnan puutteet, sisäilmaongelmat....

Kaksi asiaa on aihetta nostaa tässä vielä erikseen tikkuun:

(1) Tietotekniikka ei vieläkän  toimi, ja korjaustyöt on silputtu  järjettömiksi Käytännössä opettajat joutuvat itse teknikoiksi.

(2) Yhtiöitetty kiinteistönhoito lähettää käsittämättömiä laskuja. Opettajan  nimikyltin saaminen luokanoveen on maksanut 1000 € !!!!

NÄIDEN tuttujen seikkojen lisäksi murhelista on jos mahdollista vieläkin kasvanut. Kuulimme kuinka opettajia huolestuttaa suunnitelmat purkaa hienosti toimineita esiopetusrakenteita erityisesti valmistavan opetuksen osalta.

OAJ:n työolobarometrin mukaan opettajien työaika karkaa käsistä.

Oppilaiden tukeen liittyvä dokumentointi on raskasta, ja varsinkin nuoret opettajat uupuvat ja kokevat oman työnsä hallinnan puutetta.

Uudessa opsissa erityisesti käsityön opetusta koskevat ratkaisut koettiin huonoiksi. Kädentaitajat katoavat!

REHTORIJAOSTO nosti esiin syvän huolensa sukon toimintakulttuurin muuttumisesta luottamuksen kulttuurista käskyttämiseksi. Rehtorit  kokivat, ettei heitä kuulla eikä heiltä kysytä. Yhteyttä ei saa ottaa kuin omaan aluepäällikköön. Rehtorit kaipaisivat enemmän yhteisiä tapaamisia.

SISÄILMAONGELMISTA kärsivien koulujen lista kasvaa pian pitelemättömäksi.

Ilon pilkahduksia

OAJ:n Petri Lindroos toi risteilylle lohtua kertomalla alustavia hahmotelmia opettajien vuosityöaikakokeiluista, joiden pitäisi alkaa jo vuoden kuluttua. Niissä luovuttaisiin opetusvelvollisuuksista, ja aikaa raivattaisiin opetuksesta aidosti muulle työlle. Niinikään about 1500 tunnin vuosityöaikaan varattaisiin edelleen aikaa opetuksen suunnitteluun ja jälkitöihin.

MUKAVAA oli myös nähdä,  miten myönteisesti monet opettajat ovat ops-uudistuksen ottaneet vastaan. Niin ala- kuin yläkouluistakin kuuli innostuneita ja luovia ideoita, kuinka toteuttaa mm. toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia.

JA tietysti on aina kiva nähdä vanhoja tuttuja.

Koulutus- ja vaikuttamisseminaari 7.10.- 9.10.

HUOMENNA perjantaina lähtee merkittävä joukko espoolaista edunvalvonnasta kiinnostunutta kouluväkeä ja koulutuksen määrärahoja sääteleviä poliittisia päättäjiä koulutus- ja vaikuttamis- seminaariin Itämerelle. Minä edustan seminaarissa jo kolmatta kertaa poliitikkoja:  Espoon demareita. Sitä aikaisemmin olin pöydän toisella puolella vaikka kuinka monta kertaa.

Tukholmaan rantaudumme lauantaina ja kotiin palataan sunnuntaiaamuna.

Ohjelma on tällainen: 

Perjantai 7.10.2016

14.30–16.00 Lippujen jako satamassa (Helsinki, Olympiaterminaali)
15.00–15.30 Kahvitarjoilu, kokoustilan aula (kokouskannella)
15.30–16.20 Puheenvuoro työhyvinvoinnista, Riina Länsikallio, OAJ:n työsuojeluasiamies
16.20 Tervetulosanat, Heli Haaro, EKOAY:n puheenjohtaja
16.30 Päättäjädeitit. Kutsuvieraat ovat  opettajien tavattavissa. Kutsuvieraiden pisteitä on viis. EKPY:n uusi puheenjohtaja Antti Piiroinen ja EKOAY:n hallituksen jäsen Mikko Löyttyniemi ovat deitin juontajia. He esittelevät aluksi deitin idean yleisölle. Tämän jälkeen jokaisen pisteen päättäjävieraat esittäytyvät  ja kertovat, millaisia asioita he  pisteellä esittelevät (3 min). Pisteillä on tarkoitus myös keskustella ja kuulla pisteellä vierailevien kysymyksiä. Yleisölle määrätään aloituspiste, ja tämän jälkeen he saavat valita, millä pisteellä he kiertelevät. Lopussa jokaisen pisteen vetäjät pitävät minuutin pituisen yhteenvedon salin yleisölle. Minä olen Kaupunginvaltuuston pisteessä yhdessä Sanna Lauslahden  ja Jukka Karhulan kanssa. EKOAY:n hallituksesta pisteessä ovat  Marko Väistö ja  Terja  Isokorpi.
19.30 Buffet-illallinen, Grande Buffet

Lauantai 8.10.2016 (ajat ruotsin aikaa)

7-9.30 Aamiainen
(9.30 Laiva saapuu Tukholmaan)
- vapaa aikaa-
Jos kaikki menee hyvin ohjelmassa on tutussa porukassa Tukholman kaupunngiteatterin soppateatteriesitys.
15–15.30 Kahvitarjoilu, kokoustilan aula
15.30–16.50 Puheenvuoro ja keskustelua, Petri Lindroos, OAJ:n neuvottelujohtaja
(16.45      Laiva lähtee Tukholmasta)
17–18.30 Luottamusmiesasiaa, Markku Kälviä, Kaarina Salo ja koulujen luottamusmiehet
17.00–18.30 Erillisohjelma päättäjille:  Päättäjätapaamisessa keskustellaan ryhmissä kahdesta aiheesta. Puolet ajasta käytetään ryhmäkeskusteluun ja puolet ryhmien aiheiden ja ajatusten esittelyyn sekä yhteiseen loppukeskusteluun: 1.  Miten koulussa voidaan? ( työolobarometrin aiheita Espoon näkökulmasta)ja 2.  Riittävätkö rahat laadukkaan opetuksen järjestämiseen? ( EKOAY:n kannanoton näkökulmia talouteen)  
18.30 Seminaarin yhteinen lopetus, pääkokoustila
21.00 Ala carte -illallinen, ravintola Seaport

Sunnuntai 9.10.2016 (ajat suomen aikaa)

7.30 Meriaamiainen, Grande Buffet
9.55 Laiva saapuu Helsinkiin

Ops-oppia OKL:n ekavuosikurssilaisille

MINULLA on ollut iso ilo pitää jo useana vuonna luento OKL:n opiskelijoille opetus- suunnitelmasta. Usein kuulijona ovat olleet aineen- opettajaksi opiskelevat, tänään aivan uunituoreet luokanopettaja- opiskelijat.

AIKAA oli  90 minuuttia, ja paljon ehdittiin pohtia.  Otteena oli keskusteleva luento, johon oli upotettu yhteistoiminnallinen tiedonhankintatehtävä.

MIKÄ oli tällä kertaa perusmessageni? Uusi ops lupaa tuhansia asioita. Mitä enemmän sitä luen, sitä vakuuttuneemmin tulkitsen että tämän opsin tärkein idea kiteytyy Mika Ojakankaan viisaaseen sloganiin....

FIKSUA porukkaa sain juoksuttaa.  Tiimit toimivat ihan yto-hengessä- ei työjuhtia eikä vapaamatkustajia. Ja kohteliaitakin. Useampi kuin yksi kävi puhumassa kauniita sanoja.

TULI hakematta mieleen omat opiskeluajat, kun POPSIA päntättiin päähän, ja siitä imettiin ainekset ja virikkeet omalle pedagogiselle ajattelulle. Teksti oli selkeää. Silloin opittu on  päässä yhä.

Viive POPSIN ilmestymisen ja pääkaupunkiseudun peruskouluun siirtymisen välillä oli siksi pitkä, että kun oma kurssini valmistui, me pääsimme tällä alueella opettamaan uuden, umpituoreen opsin pohjalta. Olimme täynnä intoa.

Tämä OKL:n porukka  saa nyt luettavakseen huomattavasti tiivimmin kirjoitetun - ehkä myös vaikeammin omaksuttavan paketin. Lukemisen vaiva kannattaa edelleen nähdä.  Mutta kun he valmistuvat - todennäköisesti vuonna 2021- Suomessa aletaan  työstää jo  seuraavan (vuoden 2024 perusteiden) opsin  pohjana olevia uusia perusopetussäädöksiä ja tuntijakoa. Tuolloin alkaa  irtaantuminen tästä nyt uudesta, silloin vanhasta opsista.  Kuulostaa heidän kannaltaan vähän kurjalta.

Pöhkösti buukattu päivä?

HUOLETTOMALLA kalenterinpidolla järjestää itselleen helposti pöhkösti buukatun päivän.  Ei ihme, että naama on maanantain kunniaksi  about tällainen. Mutta liukkaasti liikkumalla tästäkin selvitään- kun itse pysäkit ovat kaikki innostavia.

TÄSSÄ elämänvaiheessa en millään viitsisi panna kelloa soimaan aamutuimaan. Mutta taas sovin työtapaamisen Helsinkiin klo 9:ksi, mikä tarkoittaa, että pitäisi olla ruuhkien vuoksi autossa jo 7.45. Tuo kokous Helsingin OKL:lla loppuu klo 11, ja sitten taas autoon. Nyt suuntana Espoon keskus.  Nopeasti toimimalla ehdin toimittaa Atso Vilkkijärven muistelmia Sukon ja Siton johdolle. Sitten reipas varttitunnin neuvottelu toisesta työn alla olevasta kirjasta.

Ja sitten liukkaasti demarien kaupunginhallituksen ryhmän kokoukseen kiukkuilemaan mm. hallituksen tekemästä ratkaisusta tyrmätä pääkaupunkiseudun soten erillisratkaisu. Mikä määrä turhauttavaa työtä taaskin on teetetty.

PIENI tauko. Ehkä ehtii syödä jotain?

KELLO 14.30 aloitan ops-luennon vantaalaisille opettajille Kilterin koululla. Kolmessa tunnissa ehtii paljon ja toivottavasti myös syvälle.

Vielä yksi sessio edessä. Olen lupautunut vetämään espoolaisille kuntavaalien demariehdokkaille koulutusosuuden teemasta "kunnallinen päätöksenteko". Paikalla Valtuustotalolla pitäisi olla klo 18.30.

SITTEN yöksi kotiin.

UPEAA maanantaita kaikille!