Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, helmikuuta 01, 2020

Väliaikatietoa uuden opsin käytöönotosta

KARVI julkaisi muutama viikko sitten 186-sivuisen raportin "NÄKYMIÄ OPS-MATKAN VARRELTA. Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi."

Tekijäryhmä on massiivinen ja ansioitunut: Salla Venäläinen, Jaana Saarinen, Peter Johnson, Hannele Cantell,  Gun Jakobsson, Päivi Koivisto, Mari Routti, Jorma Väänänen,  Mari Huhtanen, Laura Kauppinen ja  Mikko Viitala

TÄMÄN väliarvioinnin kohteena olivat opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttaminen sekä niitä edistävät ja estävät tekijät esiopetusyksiköiden ja koulujen arjessa.

Omat lukunsa ovat saaneet  paikallinen opetussuunnitelmaprosessi, oppimiskäsitys, laaja-alainen osaaminen, oppimiskokonaisuudet, oppimisympäristöt ja työtavat sekä toimintakulttuuri.

(Mielenkiintoista kyllä raportissa ei käsitellä lainkaan hyvän osaamisen kriteereitä eikä arviointia muutoinkaan).

Tiedot koottiin 33:sta esiopetusyksiköstä ja koulusta keväällä 2018 ja 2019. Vierailuilla kuultiin opettajien, rehtoreiden ja johtajien kokemuksia OPS:n käyttöönottoa edistävistä ja estävistä tekijöistä ja havainnoitiin opetus- ja oppimistilanteita. Lisäksi kaikille vierailukoulujen opettajille annettiin mahdollisuus vastata kyselyyn. 348 opettajaa vastasikin.

Arvioinnin perusteella ryhmä tekee ja perustelee 8 kehittämissuositusta: 

1. Opetussuunnitelmien käyttöönoton tukea ja ohjausta on lisättävä ja vahvistettava.
2. Opetuksen järjestäjän tulee yhdessä esiopetusyksiköiden ja koulujen johdon kanssa huolehtia selkeästä pedagogisesta johtamisesta kehittämisprosessin aikana.´
3. Osallistamista, vuorovaikutteista toimintaa ja yhteistyötä tulee lisätä esi- ja perusopetuksessa.
4. Esi- ja perusopetuksen opettajien hyvinvoinnista ja työssäjaksamisesta tulee huolehtia.
5. Oppimisympäristöjen kehittämistyössä tulee huomioida niiden fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet.
6. Opetussuunnitelmatyön merkitystä tulee painottaa enemmän koulutyön kehittämisessä.
7. Laaja-alaisen osaamisen ja (monialaisten) oppimiskokonaisuuksien merkitystä ja tavoitteita tulee selkeyttää esiopetusyksiköissä ja kouluissa.
8. Esi- ja perusopetuksen järjestäjien tulee huolehtia, että opetussuunnitelmien käyttöönottoon on varattu riittävästi resursseja.

Omaa tulkintaani arviointiryhmän saamasta tilannekuvasta

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden ns. jalkautumista on seurattu joka vuosikymmenellä. Jokseenkin aina on jouduttu toteamaan, ettei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Lopullista kuvaa tästä ops-kierroksesta joudutaan odottamaan vuoden loppuun, jolloin ilmestyy synteesi kaikista OPS-arvioinnin tuloksista.

Käyn ensin läpi lukemaani pääkohdittain ja sitten yritän vielä tiivistää ymmärtämääni onnistumisen j epäonnistumisen taustalla olevista tekijöistä.

1. Paikallinen opetussuunnitelmaprosessi

Perusopetuksen opettajat kommentoivat vastauksissaan toistuvasti opetussuunnitelma-asiakirjan ja kouluarjen välistä epäsuhtaa.

Vierailukohteissa yleistä oli, että koulutuksiin ja OPS-prosessiin osallistui aktiivisesti vain pieni osa henkilökunnasta. Perusopetuksen opettajien osallistuminen opetussuunnitelma-prosessiin liittyviin koulutuksiin on  kyselynkin mukaan jäänyt yllättävän pieneksi.

Monet opettajat kritisoivat  sitä, ettei heille ole tarjottu riittävästi mahdollisuuksia osallistua OPS-prosessiin.  Kokemus aidosta osallisuudesta OPS-työhön ei sii kaikilla opettajilla toteutunut. Kuultiin kritiikkiä, että uudistukset tai muutokset olivat tulleet ylhäältä päin ja opetussuunnitelma oli osalle opettajista tullut annettuna sen sisältöjä avaamatta.

Perusopetuksessa on erityisen suuri ero koulujen ja opettajien arvioissa  opettajien osallistumisesta opetussuunnitelmatyöhön sekä opettajien tiedottamisesta opetussuunnitelmatyön eri vaiheissa.

Naisopettajat arvioivat paikallisen opetussuunnitelman oman työn kehittämisen kannalta keskimäärin tärkeämmäksi kuin miesopettajat.

Perusopetuksen opettajista noin puolet arvioi paikallisen opetussuunnitelmaprosessin ja siihen liittyvän arvokeskustelun tärkeyden vähäiseksi oman työn kehittämisen kannalta. Arvokeskustelu paikallisen opetussuunnitelman pohjana on oman työn kehittämisen kannalta keskimäärin tärkeämpää luokanopettajille kuin aineenopettajille.

Lisäksi noin kaksi viidesosaa opettajista arvioi, etteivät keskustelu oppimiskäsityksestä ja täydennyskoulutus  ole työn kehittämisen kannalta erityisen tärkeitä. Koulutuksiin osallistuneista perusopetuksen opettajista (vain) 38-39 % arvioi niiden olleen hyödyllisiä tai erittäin hyödyllisiä. Naisopettajat arvioivat Opetushallituksen järjestämät koulutukset keskimäärin hyödyllisemmiksi kuin miehet.

TIIVIISTI
Perusteet ovat jääneet osin vieraiksi ja jotku  kokevat  sen arjelle vieraaksi. Vain osa opettajista on osallistettu. Järjestetty koulutus ja keskustelut ovat olleet vain osasta opettajia hyödyllisiä. Aikaa ei ole annettu riittävästi.

2. Oppimiskäsitys

Oppimiskäsitys on raportin mukaan huomioitu hyvin esiopetusyksiköiden ja koulujen pedagogisessa kehittämisessä. Tilat, välineet ja laitteet koetaan joissain paikoissa esteenä oppimiskäsityksen mukaisen opetuksen toteuttamiselle. Opetuksen järjestäjien, esiopetusyksiköiden ja koulujen välillä on paljon vaihtelua siinä, miten oppimiskäsityksestä keskustellaan, miten sitä ymmärretään ja tulkitaan sekä millaisia painotuksia siihen on tehty.

Vierailujen aikana käydyissä keskusteluissa lapsen ja oppilaan aktiivinen toimijuus nousi voimakkaasti esiin. Muut oppimiskäsitykseen liittyvät asiat, kuten oppilaiden vahvuuksien huomioiminen, oppimaan oppiminen, oppimisen vuorovaikutteisuus, omien oppimistavoitteiden asettaminen tai oppimisprosessin ohjaus tulivat esiin vain silloin tällöin.

TIIVIISTI:
Oppimiskäsitys näkyy koulujen kehittämisessä, mutta se on ymmärretty kapeasti aktiiviisuudeksi.

3. Laaja-alainen osaaminen

Laaja-alainen osaaminen arvioidaan perusopetuksessa osittain vaikeaksi ja monitahoiseksi tavoitteeksi. Pelkona opettajilla on, että laaja-alaisuus jää omaksi paperikukkasekseen.
Laaja-alaisuuden  toteutumista estäviä tekijöitä ovat kiire, opettajien asenteet, stressi sekä tilojen ja välineiden asettamat rajoitteet. Laaja-alaisuus ei vielä ole osa koulujen arkea, vaan se nähdään ylimääräisenä työnä.

Opettajista vain kolmasosa arvioi, että laaja-alainen osaaminen on huomioitu hyvin tai erittäin hyvin opetuksen käytänteissä tai toimintakulttuurin kehittämisessä. Koulujen vastaajaryhmistä näin arvioi noin puolet.  Kyselyaineistosta ei selviä, miten laaja-alaisuutta on konkretisoitu tai tuotu esille käytännön työssä.

Vierailuaineistojen ja paikallisten opetus- ja vuosisuunnitelmien analyysien perusteella näyttää siltä, että kouluissa ja esiopetusyksiköissä on suuria eroja siinä, miten laaja-alaisuus on tuotu osaksi paikallista toimintakulttuuria.

Opettajien ymmärrys laaja-alaisesta osaamisesta vaihtelee, sillä joissakin OPS-arvioinnin vierailukohteissa keskustelut laaja-alaisesta osaamisesta on aloitettu vasta opetussuunnitelmien käyttöönottovaiheessa.

TIIVIISTI
Laaja-alainen osaaminen ei ole vielä koulun arkea. Se koetaan vaikeaksi. Kouluissa ja esiopetusyksiköissä on suuria eroja siinä, miten laaja-alaisuus on tuotu osaksi paikallista toimintakulttuuria.  Paikallisten toimijoiden tulkinnat laaja-alaisen osaamisen tavoitteista vaihtelevat. Opettajien ymmärrys laaja-alaisesta osaamisesta vaihtelee.

4. Oppimiskokonaisuudet

Opetussuunnitelman mukaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu ja toteutus on esiopetusyksiköissä ja kouluissa hyvällä alulla. Oppimiskokonaisuuksien laatiminen on  lisännyt yhteistyötä ja yhteissuunnittelua. Lisäksi se on mahdollistanut opettajien ja oppijoiden laajan osallistamisen. MOKista on siis ollut hyötyä.

Ryhmä näkee niiden toteutuksessa haasteita: Oppimiskokonaisuuksien tulisi rakentua OPS:n sisältöjen pohjalta ja esimerkiksi tehdä näkyväksi eri oppiaineiden välisiä yhteyksiä. Arviointitulosten mukaan tämä ei ole kaikkialla toteutunut.

Paikallisten toimijoiden tulkinnat oppimiskokonaisuuksien normeista vaihtelevat. Mikäli oppimiskokonaisuudet kytkeytyisivät paremmin oppiaineiden sisältöihin, varsinkin aineenopettajat kokisivat ne mielekkäämpinä. Oppimiskokonaisuuksien tavoitteiden toteutumiseen tulisi kiinnittää huomiota.

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetuksen tulisi kokonaisuudessaan muodostua eheytetysti oppimiskokonaisuuksista. Arviointitulosten mukaan tämä ei vielä täysin toteudu.

Useissa kouluissa monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu ja toteutus on ollut alussa kuormittavaa, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen on löydetty erilaisia ja vähemmän kuormittavia tapoja niiden toteutukseen. Tulkinnat monialaisista oppimiskokonaisuuksista sekä niiden tavoitteet, suunnittelu ja toteutus ovat moninaisia.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteutumista estäviä tekijöitä ovat kiire, opettajien asenteet, stressi sekä tilojen ja välineiden asettamat rajoitteet. Monialaiset oppimiskokonaisuudet eivät vielä ole osa koulujen arkea, vaan ne nähdään ylimääräisenä työnä. Yhtenä pulmana oli, ettei laajoja monialaisia oppimiskokonaisuuksia aina ollut etukäteen kytketty opetussuunnitelman sisältöihin tai arviointiin.

Oppilaan oppimiskokonaisuuden aikana osoittamaa osaamista tulisi arvioida suhteessa oppimis- kokonaisuudessa mukana olevien oppiaineiden tavoitteisiin. Opettajien arvioiden mukaan tämä on kuitenkin haastavaa.

Monialaisia oppimiskokonaisuuksia on toteutettu hyvin eri tavoin vierailukouluissa, ja osassa kouluja ei oltu etukäteen pohdittu, miten eri oppiaineiden sisällöt otetaan huomioon MOK:ien suunnittelussa. Osa vierailukoulujen opettajista oli huolissaan siitä, että monilaiset oppimiskokonaisuudet vievät liikaa aikaa oppiaineiden tunneista, jolloin joitakin niiden keskeisiä sisältöjä voi jäädä opettamatta.
Monialaiset oppimiskokonaisuudet on (kuitenkin) nimenomaan tarkoitettu toteutettaviksi siten, että niiden sisällöt ja tavoitteet nousevat eri oppiaineista.

Oppilaiden osallistaminen oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun voisi lisätä heidän motivaatiotaan ja sitoutumistaan MOK-työskentelyyn.

Alakouluissa monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen on jonkin verran helpompaa kuin yläkouluissa. Ero voi selittyä ehkä sillä, että luokanopettajien työssä on helpompi rakentaa eheyttäviä monialaisia oppimiskokonaisuuksia ja tehdä yhteistyötä kollegoiden kanssa, sillä luokanopettajat opettavat suurimman osan kaikista oppiaineista.

TIIVIISTI:
Monialaiset oppimiskokonaisuudet eivät vielä ole osa koulujen arkea, ne eivät ole oikein "auenneet" ja  ne nähdään vaikeina toteuttaa ja ylimääräisenä työnä. Mutta ne ovat alullaan. Ne eivät kytkeydy oppiaineiden sisältöihin Niiden arviointi on vaikeaa.


5. Oppimisympäristöt ja työtavat 

Esiopetusyksiköissä ja kouluissa työskennellään hyvin erilaisissa oppimisympäristöissä. Opettajat nostivat pulmiksi vanhat ja huonosti toimivat laitteet, välineet ja materiaalit.

Usein yksiköiden tai koulujen lähes kaikkia mahdollisia tiloja oli hyödynnetty varsin luovasti, ja muista kuin luokkahuoneista  (mm. käytävät) oli muokattu vaihtelevilla kalusteratkaisuilla oppimisen tiloja.

Digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisen tai käytön suhteen vierailukohteissa oltiin hyvin erilaisissa tilanteissa ja vaiheissa. Oppimisympäristöjen digitalisoituminen on monissa kouluissa vielä kesken. 

Opettajien puheessa oppimisympäristöillä viitattiin pääosin fyysisiin tilaratkaisuihin-  pääosin fyysisten tilojen rajoitteisiin ja puutteisiin-  vaikka kehittämistyössä olisi tärkeää huomioida myös oppimisympäristöjen psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet omina kokonaisuuksinaan.Tämä tukisi opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista ja oppimiskäsityksen huomioimista pedagogisessa toiminnassa.

Fyysisten oppimisympäristöjen tarkastelussa tulisi kiinnittää enemmän huomiota oppimista edistäviin tilaratkaisuihin haastavissakin tiloissa.

Työtavat

Perusopetuksessa opettajat ovat huomioineet työtapojensa kehittämisessä parhaiten pedagogisesti monipuolisen toiminnan ja oppilaiden sisäisen motivaation vahvistamisen. Vähiten  on huomioitu yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa sekä luonnon/rakennetun ympäristön hyödyntäminen.

Jos opettajilla on aikaa ja resursseja työtapojen kehittämiseen, he ovat uudistukseen ja muutoksiin erittäin tyytyväisiä.

TIIVIISTI
Oppimisympäristökäsite on ymmärretty suppeasti koulun fyysisiksi tiloiksi. Oppimisympäristöjen digitalisoituminen on monissa kouluissa vielä kesken.  Opsin työtapaideoista ovat  niiden monipuolistaminen ja oppilaan sisäisen motivaation vahvistaminen menneet parhaiten läpi.

6. Toimintakulttuuri.

Toimintakulttuuria käsittelevä osio on suurimmassa osassa perusopetuksen paikallisia opetus- suunnitelmia (16/19) kopioitu perustetekstistä.

33 arviointivierailun perusteella voidaan todeta, että esiopetusyksiköiden ja koulujen toimintakulttuurissa elävät traditiot ja perinteiset toimintatavat.

Perusopetuksen opettajista yli puolet arvioi, että kehittämismyönteinen ilmapiiri edistää hyvin opetuksen kehittämistä heidän kouluissaan. Sen sijaan tuntijako, kodin ja koulun yhteistyö, oppilaiden vaikuttamismahdollisuudet tai oppiainejakoinen opetus kehittävät perusopetuksen opettajien mukaan opetusta korkeintaan kohtalaisesti.

Ajan puute ja kiire estivät kehittämistyötä suurimmassa osassa vierailukohteita.

TIIVIISTI
Toimintakulttuuria ei ole juuri muutettu.

Yhteenvetoa

Yhteenvetona ryhmä toteaa  Opetussuunnitelman 2014 vaikutuksista opettajien työhön: perusopetuksen opettajilla on lisääntynyt oman työskentelyn reflektointi. 

Osaamisen ja oppimisen arvioinnin muutokset ja niihin luodut erilaiset järjestelmät ovat työllistäneet opettajia. Kaiken kaikkiaan opettajat kokevat, että kiire ja työn kuormittavuus on lisääntynyt. 

Osa vastanneista opettajista sen sijaan pohtii, ettei työhön ole tullut suuria muutoksia, koska he ovat opettaneet jo aiemminkin vuoden 2014 opetussuunnitelman hengen mukaisesti.


Missä on (jo) onnistuttu? Mikä uudesta opsista näyttää toteutuvan?

Pohdin lopuksi jopa omin sanoin, missä asioissa arviointiryhmän mukaan on jalkauttamisessa onnistuttu ja missä ei ihan. Lisäksi nostan mukaan tekstistä poimimiani selityksiä tuloksille.

Opettajien oman työn reflektointi, työskentelytapojen kehittäminen sekä erilaisten oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien hyödyntäminen ovat lisääntyneet. Hyvä.

Oppimiskäsityksen mukainen toiminta on konkretisoitunut muun muassa vuorovaikutteisena oppimisena sekä lasten ja oppilaiden aktiivisen toimijuuden vahvistamisena. Hyvä

Miksi näissä on (jo) onnistuttu?  

Opetussuunnitelmien käyttöönottoa tukevat koko henkilöstön perehtyminen opetussuunnitelmien tavoitteisiin sekä yhteisen ymmärryksen luominen opetuksen kehittämisen suunnista. Jos siis näin on toimittu.

Arviointiryhmä nostaa esiin kolme  tekijää, jotka edistävät opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista esiopetusyksiköissä ja kouluissa. Nämä ovat:  Kehittämismyönteinen ilmapiiri,  Pedagoginen johtaminen ja Sisäinen yhteistyö.

Opettajien hyvinvoinnin huomioiva pedagoginen johtaminen edesauttaa muutosmyönteistä ilmapiiriä. Koko työyhteisöllä on kuitenkin vastuu uudistuksiin perehtymisestä ja kehittämistyöhön sitoutumisesta. Arviointiin osallistuneiden opettajien mukaan yhteistyö edistää kaikkea kehittämistyötä. Pedagogisella johtamisella voidaan luoda tilaa yhteistyölle ja siten edistää yhteistä ymmärrystä. Yhteiset keskustelut arvoista, oppimiskäsityksestä ja opetussuunnitelman keskeisistä tavoitteista tukevat toimintakulttuurin kehittämistä.


Missä ei ole (vielä) onnistuttu? Mikä uudesta opsista ei näyttää toteutuvan tai toteutuu "väärin"?

ERITYISESTI arviointiryhmä nostaa esille neljä  asiaa, joissa ei olla (vielä ihan ) oikeilla raiteilla: monialaiset oppimiskokonaisuudet, laaja-alaisen osaamisen, oppimisympäristöpuheen sekä oppilaiden ja huoltajien osallistamisen. Oppilaiden ja huoltajien osallisuus ei vielä toteudu tavoitteiden vaatimalla tavalla.

Mistä epäonnistuminen opsin ideoiden jalkauttamisessa (ilmeisesti) johtuu?

EPÄONNISTUMISTEN syyt voisi tiivistää muutosteorioiden hahmottamiin keskeisiin kompastuskiviin
1. MITÄ: Ei tiedetä, minne pitää mennä.
2. MIKSI: Ei haluta mennä sinne.
3. MITEN: Ei osata mennä sinne.
4. MILLÄ JA MILLOIN: Ei ole välineitä, joilla mennä sinne.

MITÄ?
Kuntatason tulkinnoissa opetussuunnitelmien normeista, opetussuunnitelmien sisällöistä ja niiden keskeisistä käsitteistä ei ole yhteistä ymmärrystä. Opetussuunnitelmien perusteiden tavoitteet ovat abstrakteja  ja idealistisia.

LÄÄKKEEKSI:
Opetushallituksen onkin  selkeytettävä käytettyjä käsitteitä ja huolehdittava käyttöönoton jälkeisestä tuesta.

Ryhmä ehdottaa korjausliikkeitä:  Oppimisympäristöjen kehittäminen vaatii valtakunnallisen ja paikallisen tason eri toimijoiden selkeää viestintää, monipuolista keskustelua ja yhteistä ymmärrystä oppimista tukevista oppimisympäristöistä. Kattavaan viestintään ja tiedottamiseen on resursoitava.

Kuntatasolla tulee käydä riittävästi keskusteluja. Yhteinen keskustelu on ollut vähäistä. Opetuksen järjestäjän tulee määrätietoisesti osallistaa koko henkilöstöä. Kattavaan viestintään ja tiedottamiseen on resursoitava. Jotta opetussuunnitelma voi muodostua ”eläväksi” asiakirjaksi, sen tavoitteisiin ja keskeisiin sisältöihin tulee palata säännöllisesti.

Opetussuunnitelmien valmistelu- ja käyttöönottovaiheessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota ohjeistuksiin ja koulutuksiin, jotka liittyvät keskeisiin uudistuksiin.  Opetussuunnitelmien käyttöönotto on pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii aikaa monipuoliseen keskusteluun ja yhteistyöhön.

MIKSI?
Osa perusopetuksen opettajista ei  koe opetussuunnitelman perusteiden, paikallisen opetussuunnitelman tai lukuvuosisuunnitelman merkitystä opetustyön kehittämisessä suurena.

LÄÄKKEEKSI:
Opetushallitus voi vaikuttaa asiakirjaan sitoutumiseen selkeällä viestinnällä ja koulutuksella. Paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön osallistamista ja opetussuunnitelmatyön merkitystä tulisi painottaa opettajan työn tukena enemmän. Näin vahvistetaan opettajien kokemusta asiakirjojen tärkeydestä sekä sitoutumista opetussuunnitelmien toteuttamiseen.

MITEN?
Osaamisen kehittämisen näkökulmasta keskeisimpiä ongelmia ovat pedagogisen keskustelukulttuurin puuttuminen, resurssien ja ajan puute, asiantuntijaorganisaation johtamisen vaikeus sekä osaamisen erilaisuus. Pedagoginen johtaminen on epäselkeää.

LÄÄKKEEKSI: 
Arviointivierailuilla opettajat toistuvasti korostivat rehtorin tärkeää roolia opetussuunnitelma- prosessissa ja koulun toiminnan kehittämisessä. Opetuksen järjestäjälla ja sekä esiopetusyksikön ja koulun johdolla on  oltava ymmärrys opetussuunnitelmien sisällöistä ja tavoitteista. Tarvitaan Tämä pedagogista johtamista, aikataulutusta ja resurssointia.

Muutosjohtaminen vaatii strategisen suunnitelman, aikaa, henkilöstön osaamisen kehittämistä ja keskustelua.

Esiopetusyksiköiden ja koulujen tulee huolehtia riittävän yhteissuunnitteluajan toteutumisesta ja lisätä vuorovaikutteisten työtapojen käyttöä sekä henkilöstön kesken että opetuksessa.

Työyhteisöissä tarvittaisiin mentorointia tai muuta opastusta uudistusten toimeenpanossa.

Opettajat kokevat, että opetussuunnitelman uudistuksia ei kiireen vuoksi ehditä suunnittelemaan saati toteuttamaan onnistuneesti, sillä uudistuksille asetetaan usein liian tiukka aikataulu.

MILLÄ?
Toiminnan kehittämisen pulmia ovat ajan, resurssien, yhteisen keskustelun ja käytännön-läheisten täydennyskoulutusten puute.

Vaikka tahtoa kehittämiseen ja yhteistyöhön on, arviointivierailut osoittivat, että  yhteistyöhön on harvoin tarpeeksi aikaa. Kouluissa on kiire.  Kovin monia muutoksia osuu yhtä aikaa. Aika ei välttämättä riitä opetussuunnitelmallisten uudistusten läpiviemiseen halutulla tavalla.

Osassa kouluja on haastavat tilat. Osa opettajista kokee, että esiopetusyksikön tai koulun tilat, laitteet, välineet ja oppimateriaalit estävät OPS:n sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista

Kunnissa muutospainetta aiheuttavat  opsuudistuksen lisäksi väestö- ja koulurakenteen muuttuminen ja rajalliset resurssit.  Kuntatalous on  tiukalla, ja esiopetusyksiköt ja koulut joutuvat toimimaan hyvin erilaisilla resursseilla

LÄÄKKEEKSI: 
Vastalääke olisi  resursointi ja töiden organisointi, ajan käytön suunnittelu  ja yhteistyö. Opetuksen järjestäjä voi lievittää kiirettä ja kiireen tuntua resursoinnilla. Esiopetusyksiköt ja koulut puolestaan töiden organisoinnilla, ajan käytön suunnittelulla ja yhteistyöllä.

Jotta vähäiset resurssit edistäisivät opetussuunnitelmien käyttöönottoa parhaalla mahdollisella tavalla, tulee niiden kohdentamisen suunnitteluun osallistaa esiopetusyksiköitä ja kouluja.

Resurssien kohdentamisessa tulisi varata liikkumavaraa käyttöönoton edetessä mahdollisesti ilmeneviin uusiin tarpeisiin. Näitä voivat olla esimerkiksi esiopetusyksiköissä ja kouluissa havaitut täydennyskoulutustarpeet.

Kouluissa on tärkeää keskustella arvoista, oppimiskäsityksestä ja opetussuunnitelman tavoitteista sekä tavoitella kehittämismyönteistä ilmapiiriä. Mm.  laaja-alaisen osaamisen merkityksestä tarvitaan  toistuvaa yhteistä  keskustelua.


2 kommenttia:

Antti Vuolanne kirjoitti...

Mielenkiintoisia huomioita. Kehittämiseen kannattaisi aina varata riittävästi resursseja.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hyvästä yhteenvedosta.
Tässä yksi huomio. Laaja-alaisen osaamisen arviointi tuntuu irralliselta, kun tekee päättöarviointia yhdessä oppiaineessa. Tämän takia myös laaja-alaiseen osaamiseen panostaminen yläkoulun aikana tuntuu aineenopettajasta irralliselta.