Kirjoja

Kirjoja

maanantaina, elokuuta 29, 2016

Muutoksen teoriaa osa 4. Muutoksen adaptaatiomalli

OPETUSSUUNITELMAUUDISTUS on mielenkiintoisessa vaiheessa. Opetushallituksen normi: opetussuunnitelman perusteet hyväksyttiin joulukuussa 2014. Tämän jälkeen alkoi paikallisen opetussuunnitelman työstäminen, johon liittyi samalla ideoiden jalkauttamiskoulutus.  1.8.2016 perusteet astuivat alakouluissa voimaan. Koulut ovat juuri käynnistyneet. Miten uusien  ideoiden käy, kun ne törmäävät koulun tunnetusti konservatiiviseen arkeen?

OLEN jo   aikaisemmessa blogilastussa ( ks. lisää)  ilmaissut huoleni siitä, että juuri uudistuksen käyttöönoton kynnyksellä median valokeila kutsuukin esiin uudistuksen mielen kyseenalaistajat. Viimeksi tänään professori Sanna Järvelä kiisti koulussa viihtyvyyden merkityksen "Viihtyvyys koulussa ei takaa motivaatiota". Pakko sanoa, että pidän myös syvästi arviostamani  Jouni Välijärven peruskoulukritiikin (ks. tästä)  ajoitusta muutoksen adaptaation  kannalta huonosti harkittuna.

ADAPTAATIO on   käsite, jolla kuvataan muutoksen vastaanottoa (reseptio) ja siihen sitoutumista. Käsite on  hankala. Wikipedian mukaan " adaptaatiolle (lat. adaptare, sovittaa, sopeutua) on esitetty lukuisia määritelmiä, mutta tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että adaptaatioksi voidaan nimittää mitä tahansa eliön ominaisuutta, jonka ajatellaan lisäävän eliön kelpoisuutta — toisin sanoen tietty piirre on adaptiivinen, jos tuo piirre edistää yksilön tai sosiaalisen ryhmän elossa säilymistä tai lisääntymistä." Kyse on myös ammatillisesta sitoutumisesta.  Mitä tarkoittaa, että olen sitoutunut? Parisuhteessa sitoutuminen tarkoittaa sitä, että jatkaa, vaikka kaikki ei suju ongelmitta. Sitä, ettei jätä toista, eroa,  ettei lähde karkuun tai etsimään onnea muualta. Kouluun sovitettuna  idea on selvä: Muutanko omaa opetustani niin, että se vastaa yhä enemmän opsissa esitettyä ihannekuvaa. Vaikka kaikki ei heti onnistu.

Leif Åberg on joskus määritellut sitoutumisen näin: henkilö hyväksyy tavoitteen tai tehtävän ja antaa panoksensa sen saavuttamiseen. Kyse on siis kahdesta asiasta: jonkin toimintatavan hyväksymisestä (mielentila) ja työpanoksen antamisesta (käyttäytyminen).


Omaa väitöskirjaani tehdessäni törmäsin sitoutumista koskevaan Ernst ja Youngin malliin. Löysin sen silloin osoitteesta: http://cgi.qualitas-fennica.fi/ artikkelit/muutoksenhallinta.html.  Linkin mukaan malli on alunperin esitetty  Ernst ja  Youngin vuosikirjassa 1999. Valitettavasti linkki ei enää toimi.

MUTTA itse malli toimii. Mallissa kuvataan sitoutumisen asteiksi 1. Tiedostamattomuus, 2. Ensi kohtaaminen, 3. Hyväksyminen ja 4.  Sitoutuminen.

Malli opettaa  meille, että sitoutuminen ei ole kertapäätös, vaan ihminen voi luovuttaa monessa eri vaiheessa. Luovuttamista  kuvataan näin:
  • Tiedostamisvaiheessa mielen täyttää  hämmennys
  • Muutoksen ymmärtämisvaiheessa syntyykin vastustus
  • Myönteisyyden syntyvaiheessa yksilö voikin tehdä päätöksen olla tukematta muutosta
  • Kokeiluvaihe voi loppua lyhyeen, ja yksilö hylkää muutoksen pettyneenä siihen
  • Vielä omaksumus-, vakiinnuttamis- ja sisäistämisvaiheessakin voidaan (monista eri syistä) hylätä jo käyttöönotettu muutos.
PALAAN alkuun. Suuri osa opettajista on käytännössä ops-uudistuksessa siirtymässä ensi kontaktista hyväksymisen asteelle. Juuri nyt on se aika, jossa opettajat - ja vanhemmat- muodostavat kantaansa uudistukseen. Siksi olisi erittäin tärkeää, että kaikki - sinänsä oikeutettu- kritiikki esitetään sen ajoituksenkin kannalta seurausvaikutukset ymmärtäen.

1 kommentti:

Rauno kirjoitti...

Kiitos Martti, rakentavasta ja oivaltavasta "lastusta". Olen ihmetellyt, että onko tämän opsuudistuksen ympärillä ollut aiempaa enempi tuota hiekan heittoa rattaisiin. Vai onko niin, että tämä opetussuunnitelmauudistus on saanut niin paljon huomiota, että negattivistakin tulee- ja sehän aina näkyy. Olen kyllä sitä mieltä myöskin, että mölyt voisi nyt pitää mahassa. Kun kerran päätös on tehty, niin olisi solidaarista tukea opsin mahdollisimman hyvää toteutumista. Varsinkin heidän, joita kuunnellaan. Onhan tässäkin opisissa paljon soveltamisen varaa.