Ei enää kesä. Ei vielä joulu.

 

Tällainen mieleltään vähän kaksisuuntainen (kesä- ja jouluhullu) dinosaurus on vähän hukassa syksyn alakulomaisemissa. 

Onneksi aina löytyy lohduttava viisaus.

Viikkoraportti 41

(+) Aikamoinen viikko. Asiat. Etenee. Tulee tulosta. Alkuviikko aika tiukkaa. Mutta sitten hiljenee  Tulee tulosta. (-) Ilmat biilenee. Pimenee. 

 Maanantai 7.10.

Hyvä aamu. Pari tuntia opetuksen seurantaa Juvanpuiston koulussa. Heitin Marjun Helsinkiin kampaajalle. PED0032- päivitettyjen kirjoitelmien dl. Yksi halusi nostaa arvosanaa. Lounaaksi maisis-kanaa. 

Klo 17.30 Suurleppävaarassa vaaliohjelmaa. Illan päätteksi hienoa poliisisarjaa ohuesta langasta.

Tiistai 8.10.

Rauhallinen aamu. Puoliltapäivin Alexandriaan katsomaan saldoja. Lounaaksi kaupan lihapullia. Edustajiston kokous illalla Valtuustotalolla. Tehtiin päätös 50 ensimmäisestä kunta-vaaliehdokkaasta. Ehdin kuunnella kahta kaupunginjohtajaehdokasta Kataisen Merviä ja Mykkäsen Kaita. Sitten himaan suunnittelemaan huomista musatuntia.

Keskiviikko 9.10.

Kouluvaaripäivä klo 8.15 - 12.05. Kotiin vaihtamaan vaatteet bussi-junalla Helsinkiin.  Jubilee 50 klo 14.30 - 19.  Mukavaa ja antoisaa oli. Puntit märkänä sateessa ja myrskyssä vähän aikaisemmin kotiin.  

Tein vielä pikkuleffan Toivasen Tapsa opiskelijoiden kanssa tekemästä esityksestä Paraskurssista ja laitoin linkin porukalle.  Illan päätteeksi jännityssarjaa. Santut Kanarialle.

Torstai 10.10.

Aleksis Kiven päivä. Alkuviikko on ollut aika haipakaa. Väysynyt Martti. Käytiin Jumbossa ruokaostoksilla. Remontti siellä etenee. Hauskat istumapaikat liukuportaisiin.

Oli luvattu palaute kirjoitelman uusijoille. Yksi halusi nostaa arvosanaa. Nousi. Illalla jännärin "Tappava yölento" seuraavat jaksot.

 Perjantai 11.10.

Viimeinen koulupäivä ennen syyslomaa. Eikun muistelemaan, milloin se oikein alkoi? Valo-kuvataiteen museoon. Hienoja kuvia. Voi, että oli vaikea löytää parkkipaikkaa.  

Sitten Lounaalle kehuttuun  Weeruskaan Kallioon. Marju sai hirveä. Ei ollut hirveä vaan maukas.  Minä Oskaria. Oma annokseni oli iso ja kaunis, ehkä kauniimpi kuin kuin maukas. Leivitetty liha kaipaa minusta  paljon kosteaa kastiketta. Aikanaan Itiksen Suolaa ja Pippuria oli siinä tosi taitava.  Mennä W:aan vielä uudelleen.  Illalla jännärisarja loppuun 

 Lauantai 12.10.

Pilveä ja aurinkoa. Ajeltiin Kivistöön. Onhan se nykyään iso kaupunginosa. Ihan uusi kauppakeskuskin. Lounaaksi uunifajitasta. Ahkerointia. Editoin Kiravuon Pirkon Lo50-vee artikkelia ja  päivittelin vaaliohjelmaluonnosta. 

Sunnuntai 13.10.

Viileää. Ihanan hidas aamu. eMailin tyhjentelyä ja vanhojen luentodiojen  poimimista talteen. Löytyi herkkujakin.Tekstien editointia. Telkusta unilääkkeeksi "Tanssii tähtien kanssa".

 

Mitä hyvään elämään tarvitaan?

Voiko sen tiiviimmin sanoa?  

Monen onneksi kouluilla on syysloma

Koulujen syyslomalla on varsin pitkät juuret. Sen on sanottu olevan jäänne  perunannostolomasta, joka otettiin käyttöön kouluissa 1940-luvulla. Tuo loma sijoittui kalenterissa syys- tai lokakuulle. Perunnanostoloma poistui 1970-luvulla,  kun Suomi oli siirtynyt maatalousvaltiosta teollisuusvaltioksi ja kansa-ja oppikouluista siirryttiin peruskoulujärjestelmään ja viisipäiväiseen kouluviikkoon. En kyllä itse muista, että 1960- luvullakaan olisi ollut Helsingissä tuollaista lomaa.

Tsekkasin asiaa naamakirkakavereilta. Kyllä. Perunannostolomaa oli vielä tuohon aikaan. Huoltajien piti sitä erikseen anoa. (kuten lomapäiviä muutenkin esim. puolukoiden keräämiseen).

Ajatus syyslomasta heräsi henkiin 1980-luvun lopulla. Nyt sen tarkoitus oli raivata synkän syyslukukauden puoliväliin viikonloppuun yhdistettynä muutaman päivän lepotauko. Idean taustalla oli mm.  dosentti Raimo Mattisen kauan jatkunut tutkimus opettajien stressantumisesta. Marraskuussa opettajat olivat jo lopen uupuneita (HS 26.1. 1985). Tiettävästi ensimmäiset syyslomat pidettiin Kolarin kunnan kouluissa loka-marraskuun taitteessa 1985. Epäilijöitä piisasi mm. läänihallituksessa: Onkohan koulupäivät laskettu oikein?

Opettajajärjestöt kannattivat  tuolloin pidempää kesälomaa tai mallia, jossa kouluvuotta lyhennettäisiin muutamalla päivällä. Monelle perheelle syyslomasta ei ollut pelkkää iloa vaan myös  käytännön hankaluuksia.

Kaivelin vanhoja muistiinpanojani.  Syysloman herääminen näyttää  ajoittuvan omaan rexiaikaani  Auroran koulussa.  Syyslomaa ei ollut vielä 1989 eikä lamavuonna 1993.  Vuonna 1990 syyslomaa oli yksi arkipäivä. Vuonna 1991 lomapäivä oli kaksi. Viikon mittainen se oli vuosina  1992, 1994 ja 1995. Vuosina  1996 -1998, 2001, 2005, 2008, 2009 ja 2011 lomapäiviä oli taas vain kaksi. Vuonna 1999 enää  yksi päivä. Vuosina  2000, 2002, 2003, 2012 ja 2013 kolme päivää. Vuonna 2007  ja 2010 neljä päivää. Päivien määrään vaikutti se, kuinka monta korvaavaa lauantaipäivää koulu sai/halusi  pitää. Aurorassa syyslomaa pidennettiin usein kodin ja koulun yhteisellä Aurora-lauantaipäivällä ja  joulujuhlalla.

Poliitikon uralla olin eläkeläisenä mukana hyväksymässä syysloman kestoksi viikkoa vuodelle  2019. Kyselyssä huoltajat ja rehtorit olisivat kuitenkin toivoneet kahta päivää ja koulu olisi alkanut myöhemmin. Viikon mittainen se oli  ainakin jo vuonna 2018. Syysloma on sen jälkeen Espoossa  ollut viikon mittainen.

Toisin kuin kesä- ja talvilomalla, syyslomaa ei ole säädetty pidettäväksi, vaan sen käyttö perustuu kunnalla  olevaan valtaan sijoittaa maksimissaan 190 koulupäivää kalenteriin viikon 22 loppuun mennessä. Yleensä   syysloma on nykyään viikon pituinen, joissakin  kunnissa vain muutaman päivän kuten Vantaan ruotsinkielisissä kouluissa tänä vuonna.

Oikein antoisaa syyslomaa kaikille. Koulujen syysloma osuu hyvään kohtaan; se jakaa syyslukukauden kahtia. Loma tulee oivaan aikaan sekä oppilaiden että opettajien jaksamisen kannalta. Ja sitten alkaakin nousu kohti joulua.

Kasvatustieteellinen tiedekunta 50 vee Jubilee.

Olipa upeaa  olla mukana juhlistamassa  Kasvatustieteellisen tiedekunnan  50-vuotista taivalta Ratakadun Normaalikoulun juhlasalissa. Olipa kirkollisen komea sali saarnastuoleineen ja urkuineen. 

Ohjelmassa  oli juhlaesitelmiä - myös emeritus- että alumniperspektiivistä, Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhän puheenvuoro, Toivasen Tapsan porukan huikea 15 minuuttin draamaesitys ParasKurssista (= vuonna 1974 luokan-opettajaopinnot aloittaneet, joihin itsekin kuulun) sekä opiskelijajärjestöjen videopätkiä. Meitä Paraskurssilaisia oli paikalla yli 20! Ja varmaan toista sataa  muita monelle tuttuja.

Opettajankoulutuksen kehittymisestä kiinnostuneille parituntinen saliosuus oli tosi antava. Nyt juhlittiin opettajankoulutuksen akatemisointia ja kasvatus-tieteellistämistä, joka astui voimaan vuonna 1974 niin aineenopettajien kuin luokanopettajien koulutuksen osalta. Aluksi kyse oli hallinnollisesti filosofisen tiedekunnan kolmannesta osastosta: kasvatustieteellisestä osastosta. Tänään se on oma tiedekuntansa. 

Professori-emeritus Pertti Kansanen piti juhlaesitelmän, jossa hän kuvasi opettajan-koulutyksen akateemisuuden kehityspolkua. Varsin pitkään kasvatusopin (sillä nimellä sitä pitkään kutsuttiin ) professorit olivat teologeja tai filosofeja. Kasvatuskäsitys  perustui toki teoreettisiin malleihin, mutta ne eivät perustuneet  tutkimukseen  eivätkä olleet empiiristä  oikeastaan ennen Aukusti Salon ja Matti Koskenniemen aikoja. Kasvatusoppi  vaihtoi nimensä kasvatustieteeksi.

Iso ja globaalisti aivan poikkeuk-sellinen suuri harppaus otettiin vuonna 1979, kun  vasta noin viisi vuotta yliopistossa tutkintodiplomiin tähdännyt  luokanopettajankoulutus muutettiin yliopistolliseen maisterintutkintoon tähtääväksi. Sen pääaine oli kasvatustiede. Samalla luokanopettajat saivat tutkinnollaan  jatko-opetuskelpoisuuden.

Nyt opettajankoulutuksen metodologinen runko on kasvatustiede. Kasvatus nähdään siinä eettisenä, suljettuna kontekstisidonnaisena, kansallisena systeeminä.

Opettajankoulutus perustuu tutkimukseen. On myönnettävä, että tutkimusperustaisia ohjeita on löydetty varsin vähän, mutta kasvatustiede antaa virikkeitä opettajan omalle didaktiselle ajattelulle.

Suomalaista opettajankoulutusta on arvioitu kansainvälisesti. Olemme pärjänneet niissä kohtuullisesti. Mm. Vuonna 1994 tehdyssä arvioinnin rankingissä suomalainen opettajankoulutus ja sen tutkimus oli  keskimääräistä parempaa.

Vahvuuksiamme on neljä: (1) opettajan ammatin vetovoima, (2)  opettajan autonomia, (3) Harjoittelukoulujärjestelmä ja (4) opettajankoulutuksen hallinnollinen  rakenne omana yksikkönä, jolloin koulutus suunnitellaan fiksusti ja opiskelussa on selkeä rakenne. 

Yliopistopedagogiikan keskuksen johtajan Auli Toomin luennon aiheena  oli tutkmus-perustainen opettajankoulutus, ja kuinka se onnistuu tukemaan opettajien ammatillista toimijuuttaa. Toomin mukaan opettajankoulutuksen historiassa on kolme eri tekijää, käännettä: (1) Käytännöllinen käänne, (2) Tutkimuksellinen käänne ja (3) Tulosvastuullisen  käänne.

Käytännöllisyys oli nimenomaan kansakoulun opettajaseminaarien hallitseviä periaatteita. Koulutuksessa harjoiteltiin nimenomaan opetuksen käytännän taitoja.

Tutkimusperustaisuuden periaate syttyy 1970-luvulla. Uutta oli keskittyminen myös siihen, kuinka opetetaan  hyödyntämään tutkimustietoa. Keskeisiä ideoita oli Kansasen sanoin omaa opetustaan tutkivan opettajan idea.

Tulosvastuullisuus opettajankoulutuksessa tarkoittaa meillä suurta vastuuta opetuksen tasosta opettajankoulutukselle itselleen, opiskelijoille, kouluille ja yhteiskunnalle.

Olellista myös jatkossa on löytää optimaalinen tasapaino näiden kolmen eri alueen välille ja ymmärtää, miten ne vaikuttavat toisiinsa.

Omassa puheennvuorossaan dekaani Johanna  Mäkelä summasi  että suomalainen akateeminen opettajankoulutus toimii tänään hyvin, ja täältä valmistuneet myös työllistyvät. Vain 2 % joutuu valtiolle :-)

Jubilee 50- seminaari toimi mainiosti. Puheenvuorot olivat sopivan lyhyitä ja silti  antavia. Parin tunnin saliosuus oli sopivan lyhyt,  tarjoilu oli oikein riittävää, ja aikaa kohdata ja jopa halia tuttuja,  ja tuntemattomiakin oli riittävästi.

Tottakai minulle ja koko Paraskurssin porukalle oli niin upeaa saada nähdä se Tapsan porukan versio omasta muistelmateoksestamme, joka julkistettiin kesäkuussa. Ja miten huikea esitys kursimme kokemuksista tuolloin uuden akateemisen luokanopettajan-koulutuksen koekaniineina olikaan. 

Kuvasin siitä 15 minuttin eesityksestä  pätkiä ja editoin sen leffaksi. Tässä linkki, jos sattuu kiinnostamaan.

Kouluvaarin terveisiä juuri ennen syyslomaa

  K ylläpä aika rientää. Viimeinen keskiviikko-   ja kouluvaaripäivä ennen syyslomaa.  Loma tekee kaikille varmasti hyvää. Sen jälkeen  alkaakin nousu kohti joulua.  

Päivän ja seuraavienkin ohjelmaa käytiin läpi. 4b:lla on nyt vastuullaan ruokasalin tuolien alaslasku ja pöytien pyyhkiminen. Keiden vuoro? Työkasvatusta. Yes. . Siestalla otettaisin sisaruskuvia, ja nyt saatiin ohjeet pikkusisaruksen hakemisesta. Oppilaat otettiin mukaan suunnittelemaan torstain liikunnan ohjelmaa. Jumppasali  kun on varattu koulukuvauksille, ja luvassa on huomenna hurja ilma. Paras ehdotus voitti: liikuntaleikkejä omassa luokassa. Oppilaita houkuteltiin menemään mukaan ensi viikolla maanantai-iltapäivisin alkavaan sanataiteen kerhoon. Valtio maksaa.

Sitten musatunti. Luokka harjoitteli niin innoissaan kuppien avulla rytmijuttuja. Youtubesta. Hauskaa. Sitten katsottiin oppilaiden pyynnöstä uudelleen leffa nokkiskeikasta. Viimeiset soittonäytöt annettiin. Nokkahuilun soittojakso päättyy nyt,  ja vihkoon koottiin muistoja siitä. Syysloman jälkeen keskitytään sitten laulamiseen. Lopputuotteena  saattaa olla  oma  lastenlaululevy. Lähes kaikki halusivat laulaa soolon . Loput saavat  säestystehtävän.

Musa vähän venyi, mutta hyvin ehdittiin hyvin tarkastaa, että kotilaskut oli tehty ja treenata jakolaskua pelaamalla pareittain. 

Opettaja määräsi pelikaverit. Näin kaikki kohtaävat näin vuorollaan toisensa, eikä ketään torjuta- mikä on vaarana, jos oppilaat itse valitsevat parin.

Tauolle. Kahvi maistui ja raikkaat viinirypäleet.

Kouluvaari pääsi "rehtorin puhutteluun"  tärkeistä ajankohtaisista kouluasioista. Luokassa syvennyttiin sillä aikaa suomen kieleen ja  opeteltiin ymmärtämään sen monelle vieraampia sanoja. 

 

Espoo Cateringin lounaslistalla  oli  kaksi keittoa: tomaatti- ja jauhelihakeitto. Lisäksi tarjolla oli lämmintä leipää, juustoa, omenaa ja banaania, vettä ja maitoa. Tykättiin.

 

Pikku ruuansulattelutauon jälkeen alkoivat kielitunnit. Tunnin alussa oli sanakoe. Sitten kuunneltiin emateriaalista natiivien repliikkejä Lontoosta, toistettiin  yhteen ääneen ja drillattiin vielä kolmen hengen ryhmissä. Repetitio mater studiorum est.

Ulkona  satoi. Sisällä oli taas  tarjoilla teatteri- ja  bändikerho. Iltapäivällä oli luvassa laaja-alaisen erityisopettajan tunti koulukiusaamisen vastustamisesta,

Kouluvaari  joutui sanomaan kesken päivän iloiset heipat, koska hänellä oli kiire yliopistolle. Siellä oli alkamassa kasvatustieteellisen tiedekunnan 50-vuotisjuhlat.

Kiitoksia taas auroralaisille ja 4B-luokalle mukavas-ta koulupäivästä. Nähdään hyvin ansaitun syysloma-viikon jälkeen