Terveisiä Turusta!

UPEA päivä tänään. Turku kylpi auringonpaisteessa. Minä ja 12 opetuslasta  istuimme  kuitenkin tiiviisti kivitalon sisällä. Mutta meillä olikin tärkeää asiaa. Kuinka opettaja voi  antaa oppilailleen eväät, joilla selvitään tulevaisuuden haasteiltaan kovenevassa maailmassa?

ONNEKSI meilläe oli  hyvä vastaus: NPDL-ohjelma,  joka näkee jopa kauemmaksi kuin oma opsimme.

Minulla oli ilo valmentaa tänään mahtavaa,  pientä turkulaista opettajajoukkoa  ottamaan kansainvälinen uuden, syvemmän opetuksen idea haltuun. Huomenna toista turkulaisryhmää valmentaa teeman guru: Vesa Äyräs.

NPDL on suomeksi "uusi pedagogiikka, joka tähtää syvään oppimiseen". Opettelimme muokkaamaan oppilaille annettavia oppimistehtäviä sellaisiksi, että ne haastavat oppilaat oppimaan kuutta keskeistä tulevaisuustaitoa.

JÄRJESTELYT olivat hienot. Huikea lounas ja iltapäiväkahvi. Respect koko ryhmälle. Vaikka osa oli pakotettu paikalle. Olitte upeita.

Viisaita ajatuksia. Osa 20 Jasminiitta Lumpeen pointit

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 20  esittelen tänään espoolaisen luokanopettaja Jasminiitta Lumpeen kuusi pointtia. Hän on  kaksoiskelpoinen luokanopettaja ja kuvataideopettaja sekä  kaupunginvaltuutettu.

Jasminiitan kuusi pointtia

1. Opettajille tarjolle paljon ja monipuolisesti uuden opetussuunnitelman mukaista koulutusta!


2. Lapset ja nuoret tarvitsevat konkreettisia kokemuksia ja elämyksiä. Leikkiä, luovuutta, draamaa, taidetta, kädentaitoja, kokeilemista ja retkiä.  Kulttuuri- ja liikuntapolku Kulps! on pidettävä voimissaan ja yhteistyökanavia tarvitaan lisää. Olisi mahtavaa, jos Espoolla olisi koulujen tarpeisiin yhteistyömaatiloja lehmineen ja kanoineen.

3. Ruutuajan lisääntyessä on tärkeää huomioida lasten ja nuorten motorisen kehityksen ja fyysisen hyvinvoinnin edistäminen kaikessa toiminnassa ja oppimisympäristöjen suunnittelusta.

4. Riittävästi resursoidut perheiden tukipalvelut ja oppilashuolto ovat jouhevan koulutyön kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Annetaan opettajille työrauha keskittyä osaamisensa ydinalueisiin ja oppilaiden kanssa toimimiseen.


5. Kouluarjen toimivuutta lisäisi, jos siisteydestä, kunnostustöistä ja vahtimestarintehtävistä vastaavien henkilöiden esimies olisi koulun rehtori. Työnjaon tulisi olla joustavasti koulukohtaisesti sovittavissa.  Kaikkien koulussa työskentelevien aikuisten roolin keskiössä pitäisi olla lasten- ja nuorten hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen tukeminen. 


6. Korjausta vaativat koulurakennukset tulee remontoida kuntoon nopeutetulla aikataululla. Koulurakennusten kuntoa on seurattava asianmukaisesti ja tarpeelliset korjaukset on tehtävä ajallaan.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Muutoksen teoriaa. Osa 5. Hyvä paha rutiini

RUTIINI on mielenkiintoinen  myös muutoksen adaptaatioon (hyväksymiseen, omaksi ottamiseen)  liittyvä käsite.

Rutiinin sanakirjamerkitys on tottumuksen kautta omaksuttu taito. Käsitteellä viitataan vakiintuneeseen tapaan toimia, jota ei tarvitse enää erikseen ajatella.

Arkikielessä rutiinista puhutaan toisaalta myönteisesti ylpeyttä aiheuttavana  harjoittelun myötä kypsyneenä osaamisena ja toisaalta kielteisesti  tylsänä ja arkisena,  ilottomana ja  ponnettomana toimintana.  Ihminen urautuu ja leipääntyy.

Kasvatuksen klassikoista  John Dewey pohti hänkin rutiinia. Hän jakoi toiminnan kahteen perustyyppiin, rutiininomaiseen toimintaan ja ajateltuun eli reflektiiviseen toimintaan. Matti Koskenniemi (1968) käytti sanaa samaan tapaan ja esitti sen vaihtoehdoksi didaktista ajattelevaa opettajaa,  taitavaa, luovaa opettajaa, joka ei suhtaudu opetukseen rutiinimaisesti eikä byrokraattisesti.

EHKÄ voimme summata asiaa niin, että rutiini voi olla sekä paha että hyvä. On hyvä muistaa, että oppilaat tarvitsevat rutiineita. Päivittäiset rutiinit tuovat opetukseen osalle oppilaille jopa välttämätöntä ennakoitavuutta, hallittavuutta ja turvallisuutta.  Timo Saloviidan (2008) mukaan rutiinit ja säännöt suojaavat koulutyötä. Ne luovat luokkaan johdonmukaisen, työrauhaa edistävän järjestyksen. Tällaisia rutiineita tarvitsevia arkisia asioista ovat: istumajärjestys, päivän alku, tunnin alku, myöhästymiset, tavaroiden unohtelut, puheenvuoron pyytämistavat, oppilaiden liikkuminen ja keskusteleminen, kuinka pyydetään apua, mitä tehdään, kun oma työ on valmis, millaisia vaiheita tunnissa on, kuinka oppitunti ja koulupäivän lopetetaan jne.

Rutiini voi olla arvokas myös opettajalle. Tällöin rutiini liittyy oman, itselle ja oppilaille sopivan opetustavan löytämiseen. Voi ajatella,  että opettaja etsii koko uransa ajan tällaista tapaa opettaa.  Erkki Lahdeksen (1969, 30) vaeltajan didaktiikan käsite kuvaa tätä mainiosti: Opettaja pyrkii tarkastelemaan aikakauden virtauksia valppaasti, mutta samalla harkitusti, sitten valitsemaan kestävimmät ratkaisut ja lopuksi toteuttamaan ne omassa työssään mahdollisuuksien sallimissa rajoissa. Opettaja poimii ideoita, jotka toimivat hänellä, näiden oppilaiden ja tämän oppiaineksen kanssa. Opettajan ajattelu ja hänen näkyvä opetustyylinsä kasvavat ja rikastuvat uusista kokemuksista.

Rutiinit ovat näin ajatelleen opettajan ammatillisen kehityksen tuki, mutta  niillä  on erilainen rooli uran eri vaiheissa.  Vasta-alkajan ammatillinen kehitys on toiminnan rutinoitumista alun kaaoksesta.  Ekspertin taas on tarpeen päinvastoin uskaltautua irti rutiineistaan.  Niistä voi tulla kehittymisen este, jos opettaja ei uskaltaudu jatkuvasti arvioimaan ja tarvitaessa päivittämään niitä - jopa  luopumaan niistä. Opettajan ammatilliseeen kehitysprosessiin kuuluu toisaalta vakiintumisen toisaalta kokeilun ja uuden kokeilemisen rytmiä. Siihen voi myös kuulua myös pysähtyneisyyttä ja taantumista. Ilman "päivitystä" opettajan tiedot ja taidot vanhentuvat. Opettaja ei pysy ammatillisesti ajan tasalla.

Reflektoitu rutiini

Kuvan idea perustuu Jankin ja Meyerin  (1997) pohdintoihin teorian ja                  
 käytännön välisesta suhteesta. 

Hyvä rutiini on siis harkittu, reflektoitu rutiini.  Rutiinien reflektio edellyttää pedagogista ajattelua, siis sitä, että valittu tapa toimia  perustellaan.  Perustelu voi olla arvopohjainen tai empiirinen, kokemuksellinen.

Pertti Kansasen (1999, 8) mukaan opettaja ei  aina tiedosta ratkaisujensa perusteita, mutta jos opettajalta niitä kysytään, ne tiedostuvat. Perustelut voidaan hänen mukaansa luokitella kahteen luokkaan. Intuitiivinen perustelu nousee kokemuksista. Rationaaliselle perustelulle on ominaista vetoaminen tutkimustuloksiin ja koeteltuihin kokemuksiin. Käytännössä pääosa opettajista käyttää molempia perusteluita sekaisin.

Rutiinien taustalla voi myös olla jokin didaktinen periaate, siis tavoite, joka "betonoidaan".  Kasvatusopin historiassa tunnetaan laaja kirjo tällaisia periaatteita. Näistä esim. lapsikeskeisyys, aktiivisuus ja yhteistoiminnallisuus ovat kaikille tuttuja.  Opettaja perustelee tällöin esim. työmuodon valintaansa tällaisella periaatteella.

Opettajien  opetusta koskevia periaatteita on tutkittu osana suomalaisen perusopetuksen pedagogiikkaa (Atjonen ym. 2008). Raportin mukaan suomalaisille opettajille omassa opetus- ja kasvatustyössä kaikkein tärkempiä pedagogisia toimintaperiaatetteita olivat mm. jokin menetelmä tai järjestely, yksilön tarpeiden ja kykyjen huomioonottaminen, toiminnallisuus, tekemällä oppiminen, oppilaan oikeudenmukainen ja reilu kohtelu, työrauha, oppilaan kasvun ja kehityksen edistäminen, konstruktivismi, oppimaan oppiminen, esimerkkinä olemisen tärkeys, omalla persoonalla työskentelyn merkitys, oppimiselle otollisen iloisen, avoimen, virikkeellisen ja turvallisen ympäristön luominen.  Esko Korkeakoski  (2008,17) kiinnitti huomiota siihen, että opettajien pedagogisten periaatteiden joukossa ei juurikaan ole innovatiivisuutta, luovuutta tai muutoshakuisuutta.

Opettaminen on ajattelua ja toimintaa, parhaimmillaan ajateltua toimintaa ja toiminnan ajattelua. Teoria ja käytäntö leikkaavat rutiineissa. Rutiini on käytännön ratkaisu, ja sen taustalla on jokin perustelu tai periaate. Rutiini on usein jonkin pedagogisen tavoitteen tai periaatteen näkyvä puoli.   Kun oma tapa opettaa on reflektoitua, siis harkittua, pohdittua ja seurattua, opettaja on sovussa itsensä ja maailman (sekä opetussuunnitelman) kanssa.

Kasvaakseen opettajana opettaja tarvitsee uutta, joka haastaa jo olevan.  Opettaja voi hioa suorituksiaan tai syventää ajatteluaan, hän voi pohtia omia rutiinejaan kriittisesti ja kehitellä luovasti omia yhä paremmin kirkastuneita pedagogisia periaatteitaan vastaavia uusia rutiineita.  Tämä edellyttää rutiinien ja niiden perustelujen sanallistamalla esim. puhumalla niistä toisten opettajien kanssa.

Uuden opsin astuessa voimaan opettajille tarjoutuu  jälleen kerran luonteva tilaisuus reflektoida omia rutiineitaan ja kehittää itseään.

KIRJALLISUUTTA 

Atjonen, P., Halinen, I., Hämäläinen, S.,Korkeakoski, E.,Knubb-Manninen,G., Kupari, P., Mehtäläinen, J., Risku, A.-M., Salonen, M. & Wikman, T. (2008). Tavoitteista vuorovaikutukseen. Perusopetuksen pedagogiikan arviointi. Koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 30. Jyväskylä.

Hellström, M. (2008). Sata sanaa opetuksesta. Jyväskylä: Ps-kustannus.

Jank, W. ja Meyer, H. (1997). Sambandet mellan didaktisk teorikunskap och handlingskompetens, ss. 35-46, teoksessa M. Uljens (ed.). Didaktik. Lund: Studentliteratur.

Kansanen, P. (1999). Motivaatiosta pedagogiseen ajatteluun. Opettajankouluttaja 2, 7-10.

Korkeakoski, E. (2008). Tavoitteista vuorovaikutukseen. Perusopetuksen pedagogiikan arvioinnin tulosten tiivistelmä ja kehittämisehdotukset Koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 32. Jyväskylä.

Koskenniemi, M. (1968). Opetuksen teorian perusaineksia. Helsinki: Otava.

Lahdes, E. (1969). Peruskoulun opetusoppi. Otava: Helsinki.

Saloviita, T.(2007). Työrauha luokkaan. Löydä oma toimintamallisi. Jyväskylä: PS-kustannus.

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2008/06/pedagogisista-rutiineista.html

Viisaita ajatuksia. Osa 19. Raimo Hautanen

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 19 esittelen tänään seinäjokelaisen Raimo Hautasen ajatuksia koulun tehtävästä ja kasvatuksesta.
Näin hän kuvailee itseään:  " Olen Seinäjoella työskentelevä rehtori, joka aloitti opettajanuransa tasan 40 vuotta sitten. Toki tuohon neljään vuosikymmeneen mahtuu työn lisäksi opiskelua ja toimittajan pätevyyden hankkiminen työharjoittelun kautta." Raimo on ollut mm. Luokanopettaja-lehden päätoimittaja ja useiden lehtien taidekriitikko.

Raimon 6 pointtia

1. Koulu on tehty oppimista varten. Rehtorit, koulusihteerit, laitoshuoltajat ja opetuspäälliköt turvaavat koulun tärkeimmän tapahtuman: Oppilaan ja opettajan vuorovaikutustilanteen. Kaikki byrokratia ja apuammatit ovat olemassa opettajan ja lapsen kohtaamista varten.
2. Yhteiskunta ja siihen kuuluva koululaitos on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Syrjäytymisvaarassa olevat lapset pitää vetää takaisin rekeen. Siinä tarvitaan vankkaa ja tiivistä yhteistyötä kotien sekä sosiaali- ja perhetyön kanssa.
3. Yhteistyö oppilaiden huoltajien ja opettajien kesken on tärkeää. Ikävätkin asiat on helpompi selvittää, kun huoltajat ja opettajat tuntevat toisensa ja arvostavat toisiaan. Vapaamuotoisissa tapahtumissa, kuten retkillä ja myyjäisissä opimme tuntemaan toisiamme.
4. Kouluyhteisön hyvä henki heijastuu ympäristöönsä. Erilaisuutta ja kriittisyyttä tarvitaan, mutta ei veneenkeikuttajia.
5. Uusi opetussuunnitelma kertaa ja kirkastaa vanhoja ja hyväksi todettuja opetusmenetelmiä. Niitä on aina kirjattu suunnitelmiin, mutta nyt ne pitää ottaa käyttöön.
6. Lisätkäämme koulun arkeen myönteisyyttä ja välittämistä. Niillä karkotamme vihan ja kateuden.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Muutoksen teoriaa osa 4. Muutoksen adaptaatiomalli

OPETUSSUUNITELMAUUDISTUS on mielenkiintoisessa vaiheessa. Opetushallituksen normi: opetussuunnitelman perusteet hyväksyttiin joulukuussa 2014. Tämän jälkeen alkoi paikallisen opetussuunnitelman työstäminen, johon liittyi samalla ideoiden jalkauttamiskoulutus.  1.8.2016 perusteet astuivat alakouluissa voimaan. Koulut ovat juuri käynnistyneet. Miten uusien  ideoiden käy, kun ne törmäävät koulun tunnetusti konservatiiviseen arkeen?

OLEN jo   aikaisemmessa blogilastussa ( ks. lisää)  ilmaissut huoleni siitä, että juuri uudistuksen käyttöönoton kynnyksellä median valokeila kutsuukin esiin uudistuksen mielen kyseenalaistajat. Viimeksi tänään professori Sanna Järvelä kiisti koulussa viihtyvyyden merkityksen "Viihtyvyys koulussa ei takaa motivaatiota". Pakko sanoa, että pidän myös syvästi arviostamani  Jouni Välijärven peruskoulukritiikin (ks. tästä)  ajoitusta muutoksen adaptaation  kannalta huonosti harkittuna.

ADAPTAATIO on   käsite, jolla kuvataan muutoksen vastaanottoa (reseptio) ja siihen sitoutumista. Käsite on  hankala. Wikipedian mukaan " adaptaatiolle (lat. adaptare, sovittaa, sopeutua) on esitetty lukuisia määritelmiä, mutta tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että adaptaatioksi voidaan nimittää mitä tahansa eliön ominaisuutta, jonka ajatellaan lisäävän eliön kelpoisuutta — toisin sanoen tietty piirre on adaptiivinen, jos tuo piirre edistää yksilön tai sosiaalisen ryhmän elossa säilymistä tai lisääntymistä." Kyse on myös ammatillisesta sitoutumisesta.  Mitä tarkoittaa, että olen sitoutunut? Parisuhteessa sitoutuminen tarkoittaa sitä, että jatkaa, vaikka kaikki ei suju ongelmitta. Sitä, ettei jätä toista, eroa,  ettei lähde karkuun tai etsimään onnea muualta. Kouluun sovitettuna  idea on selvä: Muutanko omaa opetustani niin, että se vastaa yhä enemmän opsissa esitettyä ihannekuvaa. Vaikka kaikki ei heti onnistu.

Leif Åberg on joskus määritellut sitoutumisen näin: henkilö hyväksyy tavoitteen tai tehtävän ja antaa panoksensa sen saavuttamiseen. Kyse on siis kahdesta asiasta: jonkin toimintatavan hyväksymisestä (mielentila) ja työpanoksen antamisesta (käyttäytyminen).

Omaa väitöskirjaani tehdessäni törmäsin sitoutumista koskevaan Ernst ja Youngin malliin. Löysin sen silloin osoitteesta: http://cgi.qualitas-fennica.fi/ artikkelit/muutoksenhallinta.html.  Linkin mukaan malli on alunperin esitetty  Ernst ja  Youngin vuosikirjassa 1999. Valitettavasti linkki ei enää toimi.

MUTTA itse malli toimii. Mallissa kuvataan sitoutumisen asteiksi 1. Tiedostamattomuus, 2. Ensi kohtaaminen, 3. Hyväksyminen ja 4.  Sitoutuminen.

Malli opettaa  meille, että sitoutuminen ei ole kertapäätös, vaan ihminen voi luovuttaa monessa eri vaiheessa. Luovuttamista  kuvataan näin:

• Tiedostamisvaiheessa mielen täyttää  hämmennys
• Muutoksen ymmärtämisvaiheessa syntyykin vastustus
• Myönteisyyden syntyvaiheessa yksilö voikin tehdä päätöksen olla tukematta muutosta
• Kokeiluvaihe voi loppua lyhyeen, ja yksilö hylkää muutoksen pettyneenä siihen
• Vielä omaksumus-, vakiinnuttamis- ja sisäistämisvaiheessakin voidaan (monista eri syistä) hylätä jo käyttöönotettu muutos.

PALAAN alkuun. Suuri osa opettajista on käytännössä ops-uudistuksessa siirtymässä ensi kontaktista hyväksymisen asteelle. Juuri nyt on se aika, jossa opettajat - ja vanhemmat- muodostavat kantaansa uudistukseen. Siksi olisi erittäin tärkeää, että kaikki - sinänsä oikeutettu- kritiikki esitetään sen ajoituksenkin kannalta seurausvaikutukset ymmärtäen.

Viisaita ajatuksia. Osa 18. Kirsi Kolun 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 18 esittelen tänään vantaalaisen aluepäällikön Kirsi Kolun ajatuksia. Kirsi kuvailee itseään  vantaalaisen perusopetuksen sekatyöläiseksi. Takana on 10 vuotta luokanopettajana (josta osa ohjaavana opettajana ja kehittämiskonsulttina open työn ohella), 20 vuotta rehtorina (josta kolme vuotta yhdysrehtorina ja viisi aluerehtorina), kolme vuotta aluepäällikkönä (josta reilut puolivuotta vs. opetuspäällikkönä).  Ja sitten vielä  koulutushommia.


Kirsin pointteja

1. Olemme samassa veneessä: oppilaat, opettajat, huoltajat, hallinto, luottamusmiehet, yhteistyökumppanit. Miksi ajoittain tuntuu kuin tämä unohtuisi? Lasten oppimisen ja kasvun tukeminen on kaikkien meidän yhteinen juttu, sitä voimme auttaa vain hyvällä yhteistyöllä. Ei se aina helppoa ole, mutta ei odoteta toisiltamme mahdottomia. Hyväksytään omat ja toisten puutteet ja tehdään aidosti parhaamme ja luotetaan, että toisetkin tekevät.
2. Kouluun ei sovi vain yhden totuuden toitottaminen. Uusista asioista, vaikkapa nyt digiloikasta, puhutaan niiden tullessa suurilla kirjaimilla. Hyvä pedagogi ymmärtää poimia uudesta sen, mikä lapsille on tarpeen. Erinomainen pedagogi ymmärtää uuden tullessa jättää myös jotakin vanhasta pois. Koulun pitää olla edelläkävijä ja saman aikaan muistaa perinteiden koossapitävä voima.
3. Opettajat osaavat ja haluavat tukea vaikeassakin tilanteessa olevia lapsia. Kaikille lapsille se tuki ei vaan riitä. Osa lapsista tarvitsee sen lisäksi myös muuta apua ja tukea. Nämä haasteet ratkeavat vain koulun ja sosiaali- ja terveystoimen entistä tiiviimmällä yhteistyöllä.
4. Opettajalla on ja tulee olla pedagoginen vapaus. Opettajalla on siis vastuu ja vapaus valita menetelmät, jotka ovat OPS:n mukaisia ja tukevat oppilaan/oppilaiden oppimista ja kasvua. Opettajien välinen yhteistyö ei sitä rajoita, vaan tuo siihen uuden ulottuvuuden ja mahdollisuuden täydentää käytettävissä olevia keinoja.
5. Opettajaurani alussa rehtorini sanoi, että rehtorin työ on turhaa, jos sillä ei ole vaikutusta oppilaisiin. Se on juuri niin. Oikeudenmukainen ja kannustava johtaminen on kouluyhteisön hyvinvoinnin perusta. Rehtorin tehtäväkenttä on paisunut aikalailla. Jotta rehtorit jaksaisivat tulevaisuudessakin kehittää ja kannustaa, pitäisi työnkuvasta ja vastuista aloittaa pikimmiten vakava keskustelu.
6. Vuodesta 1983 saakka olen odottanut (ja jotain yrittänyt tehdäkin) kahta asiaa: uudenlaista opettajien työaikaa ja arvioinnin muuttumista oikeasti arvostelusta oppimista ohjaavaksi arvioinniksi. Odotan edelleen…

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Muutoksen teoria. Osa 3. Rogersin ja Shoemakerin (1971) nelikenttä

Everett Rogers (1931 –  2004) on yksi tunnetuimpia innovaatio-teoreetikkoja. Vuonna 1971 hän julkaisi yhdessä F.F. Shoemakerin kanssa toisen painoksen klassikkoteostaan  "Communication of innovations: A cross-cultural approach."

Teoksen helmiä on mm. ihmisten jakaminen ryhmiin muutos-herkkyyden mukaan. Tässä blogilastussa esittelen kuitenkin teoksen toisen helmen.

Rogers ja F. Floyd Shoemaker   (1933- ) luokittelivat sosiaaliset muutokset neljään ryhmään kahden ulottuvuuden suhteen: onko muutostarve havaittu ja idea keksitty sosiaalisen systeemin sisällä vai ulkopuolella. Näin saadaan neljä muutostyyppiä:

MH:n mukaelma  Rogersin ja Shoemakerin ideasta

A. Muutos voi olla itse havaittu ja ratkaisu voi olla itse ideoitu, jolloin kyseessä on systeemin  sisäinen ilmiö.

B. Muutostarve voidaan havaita ja sen ratkaisu ideoida systeemin ulkopuolella, jolloin systeemiin tuodaan ulkopuolisten määrittämiä tavoitteita ja muutos on ohjattu.

C. Kolmannessa tyypissä muutostarve havaitaan ulkopäin, mutta sen ratkaisu ideoidaan itse.

D. Neljännessä tyypissä systeemi havaitsee muutostarpeen, mutta ratkaisu tuodaan ulkoa.

MALLI auttaa jäsentämään mahdollisia syitä siihen, miksi esim. opetussuunnitelmaan (uuteenkin) sisältyvät muutosideat eivät siirry koulun arkeen. "Vika" voi olla sekä ongelmassa että ratkaisussa.

Ongelmana ongelma?

Vuoden 2014 perusteet ratkaisevat ymmärtääkseni megaluokan ongelmia: Fundamentaalinen on maailman muutos: digitalisaatio, globalisaatio, ilmaston muutos ja tarve pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio niiden alta päivittämällä perusopetus.  Ongelma on tosi, ei juuri kukaan (ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta) enää kiistä niiden ratkaisun kiireellisyyttä.

Mutta, mutta... koulujen tasolla koetaan aivan muun tasoisia ongelmia, joille huudetaan ratkaisua: hallitsematon työmäärä, homekoulut, koulujen lakkauttamiset, liian pienet resurssit, lomautukset, osaamisvaje erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden auttamiseksi, puuttuvat digivälineet, sijaiskiellot, täydennyskoulutuksen puuttuminen, vanhentuneet työaikajärjestelmät...

Ongelmana ratkaisu?

Vuoden 2014 perusteet eivät siis ratkaise niitä ongelmia, joista arjessa kovaan ääneen puhutaan. Mutta uskotaanko kentällä, että koulut yleensä ja opsin ratkaisut erikseen auttavat pelastamaan Suomen, luomaan osaamista, jolla jokainen saa työpaikan ja ilmastonmuutos pysähtyy?  Oppilaiden osaamisen lasku tulkitaan perusteita avaavassa puheessa koulunkäynnin tylsyyden syyksi. Ratkaisuksi esitetään mm. vastuunsiirtöa oppilaille, digilaitteita (BYOD), oppilaskeskeisempiä työtapoja, opetuksen eheyttämistä ja mm.  kannustavaa arviointia.

KOKO syksyn ajan on professori kerrallaan astunut esiin ja ampunut valittuja ratkaisuja alas.
Yksi  kiistää digiloikan hyödyt ja toinen varoittaa koulun muuttumisesta pelihalliksi. Kolmas varoittaa vakavasti luopumasta opettajajohtoisesta opetuksesta ja siirtymästä kokonaisuuksien opetteluun. Neljäs vaatii koko oppivelvollisuuden muuttamista ikäperustaisesta osaamisperustaiseen ja tuntijaon avaamista. Esiin on kaivettu  myös tutkimuksia, joiden mukaan kynä onkin parempi työväline kuin näppäimistö.

Sosiaalisessa mediassa kiistetään inkluusion oikeutus ja tuomitaan kaunokirjoituksesta ja oppikirjoista luopuminen,  käsityöaineen yhdistäminen ja  ulkoa-oppimisen vähentäminen. Koko koulutuspolitiikka haastetaan. Ilmeisesti ainoa uudistukseen liittyvä ratkaisu, jota kannatetaan on liikunnan lisääminen.

MITÄ siis haluan sanoa? Jos haluamme, että opetus kouluissa uudistuu, on (1) saatava ensin arki sujumaan. Nyt se ei aina suju.  (2) On vakuutettava ihmiset siitä, että tunnistettu ongelma on äärimmäisen tärkeä ja että ratkaisut siihen ovat varmasti harkittuja. On siis synnytettävä riittävä muutostarve. Tämäkään ei vielä riitä, sillä (3) ihmiset on myös vakuutettava siitä, että ongelma ratkeaa esitetyillä  ratkaisuilla.

EIKÄ tämäkään ehkä riitä. Tutkimusten mukaan parhaiten onnistuu muutos, jossa jokainen on aidosti otettu mukaan sekä ratkaistavien ongelmien että ratkaisujen valintaan. Osa kokee saaneensa kutsun ops-uudistukseen Kaikki eivät. Osallistamisen vahvistamiseksi on kehitetty oma muutosotteensa ns. hybridinen muutos. Palaan siihen myöhemmin.

KIRJALLISUUTTA  Rogers, E. ja  Shoemaker, F.F. (1971). Communication of innovations: A cross-cultural approach. New York: Free Press.

Viisaita ajatuksia. Osa 17. Jorma Kuuselan 7 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 17 esittelen tänään vihtiläisen Jorma Kuuselan ajatuksia. Jorma jäi jokin vuosi sitten eläkkeelle opetushallituksen erikoistutkijan tehtävästä. Väitöskirjansa hän teki oppilaiden ajattelun kehittämistä. Hänellä on hyvin monipuolinen kokemus suomalaisesta koulusta Yläluokkien erityisopettajana,  osa-aikaisena matematiikan aineenopettajana, harjoittelukoulun  alaluokkien erityisopettajana  ja osa-aikaisena luokanlehtorina,  erityisopettajan koulutuslinjan opettajana ja tutkijana. Ennen luokanopettajaopintoja on hän ruotsinsuomalaisten lasten opettajana. Hän ehti olla myös kaksi kautta sivistyslautakunnassa ja lukion johtokunnan puheenjohtajana.

Jorma Kuuselan 7 pointtia

1. Terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön varmistaminen.

a. Home‐ ja sisäilmaongelmat vihdoinkin hallintaan
b. Yhtenäinen laatusivu  jokaiselle koululle, joista käy ilmi esimerkiksi 

• Koska sisäilman laatu on tarkistettu   

• Mikä on tulos   

• Mihin toimenpiteisiin on tarvittaessa ryhdytty 

• Oppilashuoltopalvelujen saatavuus

• Terveydenhoito ja psykologipalvelut 

• Kuraattori

• Oppimisen tuki

2. Opsin yleisen osan keskeisten kohtien avaaminen jaetun yhteisen käsityksen saavuttamiseksi avaintaitojen monitulkintaisista käsitteistä ja opetuksen painoalueista niiden saavuttamiseksi. Painoalueiksi valitsisin ainakin seuraavat:

a. Oppimaan oppiminen

• Mitä se on?
• Miten siihen päästään?

b. Opetuksen eheyttäminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet

• Mihin tällä pyritään?
• Ovatko ”teemat” ulkoisia (tyyliltään ”metsä”) vai oppilaan ajattelun kehitystä tukevia (tyypiltään ”luokittelu”)?
• Aineiden integrointia tukevat selkeät ja konkreettiset suunnitelmat

c. Miten arviointi saadaan tukemaan avaintaitojen saavuttamista?

3. Arvioinnin pelisääntöjen selkeyttäminen tarvittaessa koulujen ja kuntienkin välisellä yhteistyöllä.

a. Käsitteellinen selkeys muodosta ja tehtävistä 

• Formatiivinen vs. summatiivinen
• Yläluokilla summatiivisen arvioinnin selkeyttäminen ja toistakymmentä vuotta sitten havaittujen systemaattisen vääristymän oikaiseminen reilujen ja realististen jatkokoulutusmahdollisuuksien takaamiseksi.

4. Opettajien täydennyskoulutukseen panostaminen.

5. Rehtorille mahdollisuus toimia koulun pedagogisena johtajana sen sijaan, että aika kuluisi niihin töihin, jotka kanslisti tekisi huomattavasti tehokkaammin huomattavasti pienemmällä palkalla.

6. Kaikilta turhan dokumentoinnin ja ”paperityön” minimoiminen, erityisesti erityisopettajilta ja rehtoreilta.

7. Pitkäjänteinen kehittäminen ja tietoinen irtautuminen hankekulttuurista.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 16. Pia Kaspin viisi pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 16 esittelen tänään espoolaisen erityisopettaja Pia Kaspin ajatuksia. Hänellä on muuten synttärit tänään.

Pian 5 pointtia

1. Aikuisilla on halutessaan kyky nähdä lasten ja nuorten ymmärryksen taakse. 
Turvallisten aikuisten myötävaikutuksella lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan ja hyväksymään sekä vahvuutensa että vaikeutensa. Omiin taitoihin uskomalla ja luottamalla myös haasteista on mahdollista selvitä, opiskelussa ja elämässä. Meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa oppilaitamme nousemaan siivilleen. Parhaiten se onnistuu uskomalla heistä enemmän, kuin mitä he vielä ovat. 


2. Omaan tulevaisuuteen vaikuttamisen halu ohjaa opiskelua parhaiten.
 Arvioidaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa heidän omaa näkemystään oppimansa riittävyydestä pitkällä matkalla kohti tulevaisuutta. Annetaan heidän itsensä kertoa, missä tarvitsevat apuamme, mitä haluavat oppia ja missä tuntevat jo olevansa riittävän hyviä. Oppiminen ja opetuksen suunnittelu helpottuu, kun kumpikin osapuoli tietää mitä tehdä, millä aikataululla, miten ja miksi.


3. 3. Pedagoginen uusiutuminen on yhteinen asia.
Täydennyskoulutukseen osallistuminen ei aina ole taloudellisesti tai ajankäytöllisesti mahdollista, vaikka halua siihen laajasti onkin ja oppiminen ja opetuksen suunnittelu helpottuvat. Otetaan työyhteisön monipuolinen osaaminen kaikkien käyttöön järjestämällä koulun sisäistä koulutusta. Suunnitellaan ja toteutetaan uuden opetussuunnitelman mukaisia oppimisprosesseja yhdessä, käytetään luovuuttamme mielekkäiden kokonaisuuksien luomiseksi oppiainerajat unohtaen.
 Ammatillisen kasvun tueksi tarvitaan kollegiaalista keskustelua.
Jokainen opettaja kaipaa työuransa aikana ajatustenvaihtoa kollegoiden kanssa. Vain harvoin pedagogiselle keskustelulle kuitenkaan on aikaa. Luodaan mahdollisuuksia vertaismentoroinnille ja  työnohjaukselle ajankäyttöä joustavasti organisoimalla.


4. Tuen portailla liikkumiseen voi suhtautua toisinkin.
 Kohdennetaan koulukohtaisesti kolmiportaisen tuen resurssit tarkoituksenmukaisesti työyhteisön vahvuudet huomioiden. Annetaan osa-aikaisen erityisopettajan aikaa alkuopetuksessa suoraan tuen tarpeessa oleville oppilaille. Siirretään painopiste kolmannella ja neljännellä luokalla opettajan konsultointiin ja tukemiseen eriyttävän materiaalin ja toimintamallien yhteisellä suunnittelulla. Otetaan viidennellä ja kuudennella luokalla erityisopettaja yhteis- ja samanaikaisopettajaksi. Tehostetaan resurssien mielekästä käyttöä sijoittamalla äidinkielen ja kirjallisuuden, matematiikan sekä kielten tunnit mahdollisuuksien mukaan palkkeihin luokka-asteen sisällä. Pyritään toimimaan joustavasti yhteistyössä eri ammatti- ja hallintokuntien kanssa oppilaan ja perheen tarpeiden määrittelemällä tavalla.

5. Läsnäoloa ja aitoa välittämistä ei koskaan voi saada liikaa.
Oppilailla on oikeus taukoihin oppituntien välillä, ja me opettajat olemme heitä varten myös silloin. Välitunneilla ja siestoilla moni yksinäinen kaipaa kuulluksi tulemista, ja useat tarvitsevat ohjausta, tukea ja valvontaa sosiaalisissa tilanteissa. Ollaan siis olemassa heille kaikin aistein koko koulupäivän ajan ja varataan aikuisten yhteiset ajat iltapäiviin.


Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Atso Vilkkijärven muistelmat kohta painoon

ISO työ alkaa olla valmis. 254-sivuinen teos "Usein ensimmäisenä. Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi" on nyt oikoluettu about sata kertaa, ja kansikin on lähes valmis. Painopaikka on valittu ja ISBN-numeroa haettu. Painosmäärä ja hinta päätetään ensi tiistaina Espoon perinneseuran hallituksen kokouksessa. Varsinainen julkistustilaisuus pidetään 8.11. 2016 seuran syyskokouksessa.

Vilkkijärven muistelmat on mielenkiintoinen ja jännittävä elämäntarina ja sukukertomus, mutta se on myös enemmän. Teos piirtää lukijalle kuvaa suomalaisen koulun matkasta 1940-luvun supistetuista kansakouluista moder- niksi kansainvälisesti arvostetuksi nykyjärjestelmäksi. Erityisesti esillä on Espoon koulutoimen kehitys peruskoulu-uudistuksen kitkaisestakin sisäänajosta tämän päivään menestystarinaan saakka.

Atso Vilkkijärvi syntyi Sauvossa vuonna 1937 upseeriperheeseen. Isä Urho kaatui jatkosodassa, ja Atson ja Tuuli-siskon kasvatus jäi Helvi-äidin vastuulle. Atso kävi kansa- ja oppikoulua Sauvossa, Saarenkylässä, Misissä, Turussa ja Rovaniemellä. Ahkera ja lahjakas koulupoika teki myös töitä. Kesäisin hän oli mm. linja-auton rahastajana. Jo lukioaikoina hän soitti lähes ammattimaisesti opiskelun ohella myös eri orkestereissa.

Vuonna 1957 Atso kirjoitti hyvin arvosanoin ylioppilaaksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän valmistui kansakoulunopettajaksi Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitokselta. Sitten oli vuorossa armeija ja perheen perustaminen. Yhdessä opettajavaimo Tuulikin kanssa he saivat kaksi tytärtä Tiinan ja Niinan. Ura vei pidetyn opettajan jatko-opiskelun kautta tutkijaksi Oulun yliopiston kasvatustieteen laitokselle ja sitten kouluhallinnon tehtäviin, ensin Kemiin ja muutaman vuoden kuluttua Espooseen. Espoossa Vilkkijärvi toimi opetuspäällikkönä vuodet 1974- 89. Vuonna 1989 hänet valittiin Espoon koulutoimenjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti menestyksekkäästi 11 vuotta. Kaikkiaan Atso Vilkkijärvi palveli koulutoimea eri tehtävissä 40 vuotta. Eläkkeelle Atso siirtyi vuonna 2000. Samana vuonna Tasavallan Presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle opetusneuvoksen arvonimen.

Teos on jatkoa Espoon perinneseura ry:n aikaisemmin julkaisemille koulumuistoille, ja se avaa niihin erilaisen, kokeneen koulumiehen näkökulman.

KIRJASTA otetaan pienehkö ensimmäinen painos. Jos haluat varmistaa, että saat sen ensimmäisten joukossa,  voit laittaa minulle viestiä. Kirja tulee myös myyntiin Espoon perinneseuran nettikauppaan.

Viisaita ajatuksia. Osa 15. Kai-Ari Lundellin 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Nyt ollaan päästy jo numeroon 15. Esittelen tänään  vantaalaisen juuri eläkkeelle siirtyneen luokanopettajan Kai-Ari Lundellin 6 pointtia. Kai-Ari  on monelle tuttu somevaikuttaja, bloggaaja ja vuoden luokanopettaja vm. 2013. Kai-Arin blogi löytyy osoiteesta http://www.properuskoulu.net

Kai-Arin kuusi pointtia

1. Peruskoulun resurssit on palautettava. Kaikki esikouluun ja peruskoulun alaluokille suunnattu raha tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja humaania toimintaa.

2. Inkluusio on julkista heitteillejättöä. Erityiskoulujen ja -luokkien alasajo on ollut hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Erityistukea ei ole riittävästi tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikista lapsista on huolehdittava. Opettajat on jätetty yksin. Säästökeinoista inkluusio on iljettävin.

3. Suomeen ei tarvita enää yhtään homekoulua. Koulurakennusten säännöllisistä korjauksista säästäminen on silkkaa typeryyttä. Yksikin homeelle altistunut lapsi tai opettaja on liikaa.

4. Peruskoulun luokkakoot on säädettävä lailla. Nykyluokat ovat hyvin heterogeenisia. Sopivat maksimiluokkakoot ovat: 1-3 luokat 18 oppilasta, 4-9 luokat 20 oppilasta. Pienessä ryhmässä voidaan paremmin keskittyä myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

5. Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota. Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo. Opettajuuden alentaminen on säälittävää. Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten.

6. Miesopettajia on saatava peruskouluun tavalla tai toisella. Mieskato on ollut hirvittävää. Yhdenvertaisuus kärsii, lapsilla on oltava oikeus myös miesopettajiin. Paras lääke mieskatoon on palkkauksen reipas kohentaminen.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Tule mukaan parveen pohtimaan koulupolitiikkaa!

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Olen avannut  blogissani  sarjan blogilastuja, johon kokoan ehdotuksia siihen, miten  ennenmuuta kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Sarjassa julkaistaan yksi blogilastu/päivä. Jokainen saa puhua omalla tavallaan. Sarjan idea perustuu ns. parviälyyn, jossa uskotaan että kokonaiskuva  lähestyy todellisuutta sitä mukaa, mitä erilaisempia näkemykset ovat. Tervetuloa  kirjoittamaan oma listasi. Tai kommentoimaan rohkeasti muiden pointteja. Tähän mennessä viisaita ajatuksia ovat esittäneet Rauno Haapaniemi, Heli Haaro, Olli- Pekka Hiipakka, Marle Himberg, Marko Jokinen, Pia, Kaspi. Timo Kettunen, Sari Karjalainen, Kari Kinnunen, Kirsi Lindoos, Kai- Ari Lundell, Antti Piiroinen, Aki Saariaho, Matti Sippola, Arja Susi, Lea Tornberg.

SEURAAVAT pointit on luettavissa joka aamu klo 00.05.

Viisaita ajatuksia. Osa 14. Kirsi Lindroosin 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 16 esittelen tänään todella monelle tutun Kirsi Lindroosin 6 pointtia. Kirsi Lindroos on toiminut opettajana, rehtorina, koulutoimen-johtajana, kuntien sivistystoimen edunvalvojana Kuntaliitossa, OKM:ssä johtajana, OPH:ssa pääjohtajana, Pariisissa Suomen edustajana OECD:n ja Unescon koulutusalalla ja parhaillaan EU Twinning-hankkeen vetäjänä Kosovossa.

Suomeen ja johtajan tehtävää hoitamaan OKM:ään hän palaa näillä näkymin vuoden 2017 tammikuussa yli kahdeksan ulkomaan missiovuoden jälkeen.

Kirsti Lindroosin 6 pointtia kansalaisten laadukkaan koulutuksen ja sivistyksen varmistamiseksi

1. Koulutus ja tutkimus valtion ja kuntien ykkösprioriteetiksi! Rankat resurssileikkaukset on peruttava. On ymmärrettävä, että koulutuksessa kyse ei ole vain ihmisten tärkeästä osaamisen ja sivistyksen korkean tason saavuttamisesta vaan myös kansalaisten terveydestä ja laajasti hyvinvoinnista, johon koulutuksen keinoin positiivisesti vaikutetaan. Koulutuksen ja tutkimuksen merkittävyys tulee näkyä niille osoitettuina voimavaroina ja toimintamahdollisuuksien turvaamisena konkreettisesti. Kehitysmaissa viesti meiltä ”kehittyneiden” maiden edustajilta on aina selvä: koulutus on yhteiskunnallisen kehityksen ehto. Suomessakin asia kannattaa ottaa todesta joka hetki.

2. Kuntien on otettava kokonaisvastuu laadukkaista koulutus- ja sivistyspalveluista vauvasta ikäihmisiin! Yksin tai yhdessä naapurikuntien kanssa. Alueelliset sivistyspoliittiset ohjelmat laadintaan ja toimeenpanoon, varhaiskasvatuksesta perusopetuksen kautta toiselle asteelle ja vapaaseen sivistystyöhön, eri ikäisten ja eri elämänvaiheessa olevien kuntalaisten parhaaksi. Ennakkoluuloton eri koulumuotojen välinen yhteistyö tarjoaisi lisäarvoa ja rikastaisi kansalaisten oppimisympäristöä. Samoin formaalin ja non-formaalin koulutuksen välinen yhteistyö.

3. Kaiken toiminnan lähtökohdaksi oppilas ja opiskelija! Tämä näkökulma muuttaa radikaalisti opetusmenetelmiä, oppimateriaalia, oppimisympäristöjä... eikä kaada oppimista yksin oppilaan vastuulle. Tarvitaan välittävää opettajaa, joka niin opettaa, ohjaa, tukee ja on viisas aikuinen muutenkin. Sekä tietysti vanhempien vastuuta lapsesta. Tämän hetken paradoksi on uusi hieno opetussuunnitelma, joka tavoitteiltaan ja toimeenpanohaasteiltaan hipoo vuorenhuippuja, kun arkitodellisuudessa rämmitään yhä syvemmällä suossa säästöjen ja leikkausten syövereissä, eikä sitä monipuolisisuutta, jota opetussuunnitelma edellyttää toteutuakseen, saavuteta nykyisillä eväillä millään.

4. Koulutussektorilla on huolehdittava siitä, että kaikilla tasoilla toimivat vahvat, vastuunsa kantavat, osaavat johtajat! Muutosjohtajuus ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Oppivan organisaation idean toteuttamisen ei luulisi olevan vaikeaa opettamisen ja oppimisen asiantuntijoille. Siitähän koulutusalan työyhteisöissä tulisi olla kyse. Johtajien jaksamisesta ja koulutuksesta on huolehdittava. Onneksi arjen kiireiden keskellä esim. mentoroinnille ja verkostoyhteistyölle on olemassa monet työkalut ja menetelmät.

5. Opettajien koulutuksen korkeasta tasosta on huolehdittava! On sitten kyse peruskoulutuksesta tai täydennyskoulutuksesta. Vastuu on niin opettajankoulutuksen järjestäjillä kuin koulutuksen ylläpitäjillä, joiden on huolehdittava työssä olevien opettajien pääsystä koulutukseen.

Kasvatustieteellisten tiedekuntien resursoinnin on oltava niin korkealla tasolla, että opettajiksi opiskelevien on käytännössä saatava tiedot ja taidot modernille koulunpidolle ja opettamiselle ja oppilaantuntemukselle. Sekä eväät omasta kehittymisestään huolehtimiselle. Kosovossa opettajan on joka viides vuosi osoitettava pätevyytensä jatkaa työssään osallistumalla vuosittain riittävään määrään täydennyskoulutusta ja osoittamalla päivitetyn ammattiosaamisensa. Mikä voisi olla Suomen malli?

Koulutusalan tutkimuksen voimavarat ovat kansainvälisessä vertailussa olleet aina minimaaliset. Jatkossa eivät senkään vertaa. Tämän ”omaan jalkaan” ampumisen on sellaisella tulevaisuussektorilla kuin koulutus ja tutkimus! loputtava.

6. Mikään ei voi olla yhteiskunnassa tärkeämpää kuin lasten ja nuorten hyvinvointi!  Kouluissa on oltava sellaiset olosuhteet ja oppimisympäristöt, että oppiminen onnistuu erilaisilta lapsilta ja nuorilta. Koulutyön on oltava mahdollisia oppimisen ongelmia ennaltaehkäisevää ja innostavaa ja turvallista. Opetusryhmien on oltava kooltaan sellaisia, että yhdessä ja yksin työskentely onnistuu. Ja erityistä tukea on sitä tarvitsevalle oppilaalle oltava tarjolla. Opettajien on oltava osaavia ja oppimateriaalien asianmukaisia. Oppilashuollon on toimittava, sisäilman on oltava terveellistä hengittää ja kouluruoan on oltava ravitsevaa.

Tällä hetkellä liian usein nämä arjen asiat ovat lasten ja nuorten elämässä ihan toisin päin. Kuunnellaan heitä ja otetaan opiksi!

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 13. Antti Piiroisen 7 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Nyt ollaan päästy jo numeroon 13. Esittelen tänään Espoossa opettavan Antti Piiroisen  7 pointtia.

Antti on kielten lehtori, Espoon yläkoulujen luottamusmies ja OAJ:n Espoon ja Kauniaisten paikallisyhdistyksen puheenjohtaja ja OAJ pääkaupunkiseudun alueyhdityksen YSI-jaoston jäsen.

Antin 7 pointtia

1. Lisää tietotekniikkaa kouluihin. Digiloikka ei onnistu, jos laitteet eivät ole ajan tasalla.
2. Vähemmän byrokratiaa ja opettajille enemmän aikaa toimia oppilaiden parissa. 
3. Kouluviihtyvyyden kannalta on olennaista, että kouluissa oppilaat järjestävät opettajien avustuksella erilaisia teemapäiviä ja siellä toimii erilaisia oppilastiimejä (mm. liikunta- , ympäristö- , kansainvälisyystiimi). YT-aika ei saa kulua kokonaisuudessaan opettajakunnan yhteisiin suunnittelu- ja kehittämisiltapäiviin.
4. Sisäilmaongelmaiset koulut peruskorjattava perusteellisesti. Asia on jo saanut suurta huomiota mediassa, mutta on edelleenkin äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen.   
5. Monipuolinen kielivalikoima. Harvinaisia kieliä (mm. saksa, ranska, venäjä) on tarjottava joka kunnassa A-kielenä ja kieliryhmien oppilasmäärä, jolla ryhmä perustetaan, on pidettävä matalana. 
6. Koulujen kansainvälistämiseen lisää resursseja. 
7. Kädentaidot kunniaan. Digihuumassa ei saa unohtaa käsitöiden merkitystä. Nuoren kasvun kannalta monipuolisten taitojen kehittäminen on tärkeää. Materiaalihankintarahoitus on pidettävä riittävällä tasolla.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 12. Marle Himbergin herätteleviä ajatuksia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 12 esittelen tänään rehtori Marle Himbergin ajatuksia. Marle on Suomen kristillinen yhteiskoulun rehtori. Koulu toimii Kaarinassa. Titteli ei kerro työnkuvan monipuolisuutta, sillä tuossa koulussa toimenkuvaan kuuluu  esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja  yläkoululaisille ja lukiolaisille tarkoitetun asuntolatoiminnan johtaminen. Harrastuksenaan Marle rehtoroi vielä Toivonlinnan avointa musiikkiopistoa, joka toimii yhdistyspohjalta.

Tässä Marlen ajatuksia

Ilman kuntatason tukea muuttuneiden opetussuunnitelmien toteutus jää puolitiehen

Uudet opetussuunnitelmat ovat hienosti rohkean idealistisia. Nyt tarvittaisiin vielä samaa otetta koulutoimen tasolla toiminnan jatko-organisoimiseksi enenevässä määrin uudensuuntaisesti. Tärkein kysymys lienee: “Minkälainen  fyysinen, sosiaalinen ja henkinen ympäristö sekä toimintakulttuuri tukisi toteutusta omassa kunnassa parhaiten?”

Toivon oman kouluni - Suomen kristillinen yhteiskoulu - tarjoaman esimerkin herättelevän ajatuksia eri mahdollisuuksista. Sovellus ei olisi toteutunut ilman ylläpitäjän myötävaikutusta ja panostusta, sekä pitkäjänteistä toimintaa alkaen aina vuodesta 1932 lähtien. Kukaan ei tosin arvannut, että kasvatusfilosofiaamme parhaiten yhteensopiva valtakunnallinen opetussuunnitelma astuisi voimaan juuri vuonna 2016! Kuntien rooli onkin erityisen tärkeä mahdollistajana ja jatkuvuuden turvaajana. Mikään kovin uusi ja ainutlaatuinen sovelluksemme ei tietenkään ole, koska opettamisen historia on pitkä ja monenlaista on ehditty siinä ajassa kokeilla Suomessa ja maailmalla.

Kasvatusfilosofiaamme on aina kuulunut aitojen vuorovaikutustilanteiden, monimuotoisuuden, synergioiden hyödyntämisen, sekä selkeän arvopohjan keinoin tuottaa laadukasta oppimista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia yksilöille yhteisössä. Koulurakennus itsessään on melko perinteinen. Se on kuitenkin aina ollut vain pieni osa kokonaisuutta. Koulu toimii pääasiallisesti Toivonlinnan kylässä ja kampusalueella eri yksiköt (päivähoidosta lukioon, asuntola, seurakunta, perheasunnot, rantasauna, musiikkiopisto, urheiluhalli, leiritoiminta, kasvi- ja omenatarha, meren ranta, lähimetsät, kokoustilat, jne) sijoitettuna samaan pihapiiriin tai sen välittömään läheisyyteen. Uutuutena avautuu senioreiden oma asuntola vuodenvaihteessa. Kansainvälistä yhteistyötä on toteutettu koko olemassaolon ajan pääasiassa samojen yhteistyökumppaneiden kanssa.

Koulun opetussuunnitelman jalkautus

Koulun opetussuunnitelman jalkautus voidaan tiivistää neljään pääkohtaan:

1. OPPIMISKYLÄ. Opimme yhteisöllisesti yhteistyön kautta kampuksen ja lähialueen eri toimijoiden kanssa. Läheiseltä Luonnonvarakeskukselta opimme lajien säilyttämisestä ja viljelemisestä, sekä saamme kasveja istutettavaksi. Yleishyödyllinen musiikkiopisto tukee koulun instrumenttihankintoja, tarjoaa laadukasta teoriaopetusta ja järjestää kaikille avoimia konsertteja. Kampuksen paikallisseurakunta tukee kristillistä arvokasvatusta ja järjestää mahdollisuuksia hyväntekeväisyyteen osallistumiseen. Kampuksella toimiva aurinkosähköveneiden rakentaja jakaa tietotaitoaan teknisen työn opettajalle ja tukee ekologisuuteen kasvattamista. Oppilaan isä säilyttää laivaansa koulun rannassa ja vie oppilaita merelle virkistys- ja merentutkimusretkille. Asuntola tarjoaa opiskelijoille harjoitusta työelämäkasvatuksessa opettamalla kädestä pitäen eri työtehtäviä. Yhteistyökumppanimme yritysmaailmasta opettavat lukiolaisille media- ja markkinointitaitoja. Kampuksella asuvan yksityisperheen kanat ja mehiläiset ovat ympäristötiedon tutkimusten kohteita. Kampus ei ole valmis vaan kehittyy koko ajan. Tänä vuonna olemme suunnitelleet esimerkiksi ympäristötaideteoksen toteuttamista kuvaamataidon tuntien tuotoksena kaikkien käyttäjien iloksi ja ajatusten herättelijäksi.

2. ELINKAARIYHTEISÖ. Koulu voi olla aito palveluntuottaja ja harjoittelupaikkojen tarjoaja kun edetään kasvatuksen ja opetuksen ehdoilla. Samassa pihapiirissä elävät ja asuvat eri ikäiset oppijat, opiskelijat, siviilipalvelusmiehet, perheet, työikäiset ja pian myös seniorit. Senioreilla on paljon tukea ja viisautta jaettavaksi nuoremmille sukupolville. Heillä on aikaa toimia kuuntelevina korvina pienille vaikkapa heidän harjoitellessaan ääneen lukemista. Koululaiset taas voivat ilahduttaa senioreita esimerkiksi esityksillään. Vanhemmat opiskelijat ottavat nuoremmat mukaan koulun urheilujoukkueisiin ja muuhun toimintaan. Lukiolaisille suunnattu paikallinen soveltava kurssi esimerkiksi lasten ja varhaisnuorten kanssa toimimisesta on helppo toteuttaa koska lukio sijaitsee samassa pihapiirissä alakoulun kanssa ja tehdään muutenkin yhteistyötä. Halukkaan kyläläiset ja puutarhanhoidon opiskelijat läheisestä ammattioppilaitoksesta saavat harjoitella vanhojen omenapuiden leikkaamista koulun omenapuilla. Ilman opiskelupaikkaa jääneet ylioppilaat eivät jää tyhjän päälle kun hakeutuvat töihin koulunkäynnin ohjaajiksi ja harrastustoiminnan vetäjiksi entiseen opinahjoonsa. Koulu kiittää ja rahaa säästyy opetusmenoista.

3. KOKONAISVALTAINEN IHMISKÄSITYS. Luomalla oppimiskylämäisiä yhteisöllisiä toimintaympäristöjä ihmisen viipaloituminen osiin toisistaan irrallisten asiantuntijoiden hoideltavaksi vähenee. Aito ja välittävä vuorovaikutus lisää merkityksen tunnetta ja motivaatiota. Oleellista on, että koulun arvomaailma on tiedossa, toiminta läpinäkyvää ja että oppiminen lepää selkeän ja kaikkien toimijoiden sisäistämän kasvatusfilosofian päällä. Ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja aitoon vuorovaikutukseen perustuva kasvatus voi olla yksi parhaista tavoista torjua henkistä pahoinvointia, koulukiusaamista ja irrallisuuden sekä tarpeettomuuden tunnetta.

4. VAPAAEHTOISUUTTA TUKEVA TOIMINTAKULTTUURI. Koulutyötä on jalkautettu tiimeille, joissa kussakin on opettajien lisäksi mukana yhteistyökumppaneiden, vanhempien ja oppilaskunnan edustajia. Koulumme ei ole linnake johon sivullisilla ja amatööreillä ei ole asiaa, vaan koulua remontoidaan, rahoitetaan, markkinoidaan, kehitetään ja vaalitaan yhdessä vapaaehtoisten (jotka voivat olla eri alojen asiantuntijoita) kanssa. Tämä lisää positiivista suhtautumista, sitoutumista ja koulun ympärille rakentuneen yhteisön hyvinvointia, turvallisuutta ja toiminnan laadukkuutta sekä tuloksellisuutta. Näin ovat toteutuneet ja kehittyneet viime aikoina mm. koulun kasvitarhahanke, digiympäristöjen kehittäminen, asuntolan toiminnan kehittäminen, palautteen saaminen ja monet muut tärkeät hankkeet ja osa-alueet. Koulu on palautettu sille kuuluvaan asemaan kylän keskuspaikaksi ja inspiraation lähteeksi koko yhteisölle. Toimintakulttuurin osalta kehitystä on tapahtunut viime vuosina kovasti, mikä on luonut uudenlaista nostetta ja hyvää ilmapiiriä koko kylälle.

Lopuksi totean, että kannattaa huomioida oman kunnan erityislaatuisuus ja lähtökohdat, kuten perusteissakin on esitetty. Pienemmissä kunnissa päästään pitkälle synergioilla ja ketteryydellä, sekä opetushenkilöstön arvostuksella ja valtuuttamisella.  Suuremmissa koulutoimissa tarvitaan määrätietoisuutta ja tahtoa yhteistyön lisäämiseksi eri kunnallisten toimialojen ja koulutusmuotojen välillä, sekä asiakaspalautteen ja ruohonjuuritason aloitteiden kuulemiseksi ja ottamiseksi vakavasti.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Ensimmäinen yhteenveto

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

ON aika tehdä ensimmäinen  yhteenvetoa 10 pointtilistan pohjalta.

Keskityn tässä koonnassa niihin ajatuksiin, jotka nimenomaan koskettavat kunnan (ei valtion tai koulun tai yksittäisen opettajan) tasoa.

Yhteenvedon tarkoitus olisi saada nyt kommentteja jo tehtyihin ehdotuksiin. Liity parveen!

Mutta sitä ennen muutama sana parviälyn ideasta- johon tämä ajatusten kerjääminen perustuu.

Parviälystä

Parviälyllä/joukkoälyllä  tarkoitetaan tapaa ratkoa ongelmia keräämällä joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia. Kun ne on koottu, joku koordinoiva taho käsittelee ja kokoaa ne yhteen.

Parviäly on ottanut mallinsa lintuparvesta, joka toiminta yhdessä näyttää älykkäältä.  Jotta vastava ihmisparvi syntyy, jonkun pitää jakaa ainakin alustava aihio yhteisestä kohteesta, jonka ympärille kiinnostuneet ihmiset voivat liittyä jakamaan omia ajatuksiaan.  Osallistujamäärää ei rajata.  Parvet hyödyntävät  osaamista tehokkaimmin pyytämällä mukaan henkilöitä, joilla on aiheeseen liittyvää osaamista tai kiinnostusta. Vastauksiin saadaan diversiteetti kutsumalla mukaan ihmisiä eri kokemustaustasta ja asemista.

30 pointtia

Jäsensin koordinaattorina 10 ensimmäisen viisaita ajatuksia yhdistelemällä niitä "aineistolähtöisesti". Tässä yhteenvedossa ideat on transponoitu (sovitettu, käännetty) kunnan tasolle: siis imperatiiviseiksi kunnan poliittiselle ja hallinnolliselle johdolle. Lisäksi ne on jaettu 12:een osa-alueeseen:

• ERITYISOPETUS
• KOULURAKENNUKSET JA MUUT OPPIMISYMPÄRISTÖT
• KOTI JA KOULU
• KOULUN RESURSSIT
• KUNNAN TOIMINTAKULTTURI
• KUNNAN JÄRJESTÄMÄ TÄYDENNYSKOULUTUS
• OPETTAJIEN  TYÖAIKA
• OPETUSJÄRJESTELYT
• OPETUSTOIMEN  TOIMINTAKULTTUURI
• PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA
• REHTORIN TYÖ
• TUKI JA OHJAUS

Esittelen osa-alueet aakkosjärjestyksessä.

ERITYISOPETUS

(1) Kohdennetaan erityisopetuksen lisää resursseja ja jaetaan ne toisin

* ”Pikkuapureista  erityisasiantuntijan rooliin koulussa.” Erityisopettajat  ensisijaisesti opettajien työpareiksi kartoittamaan kunkin luokan tilanteen ja sitten ohjeistavat opettajaa erilaisten tukitoimien muodoista.

* Vahva elatuen panostus nimenomaan alkuopetukseen. Luku- ja kirjoitustaito ehdottomasti kuntoon.

* Erityisopetuksen järjestelyihin joustavuutta ja resursseja nopeisiinkin toimenpiteisiin, sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen yhteistyö erityisen tärkeää.

(2) Erityisluokkien alasajo pysäytettävä

* Liika integraatio ei ole kenenkään etu.

KOULURAKENNUKSET JA MUUT OPPIMISYMPÄRISTÖT

(3) Koulut kuntoon

* Korjataan välittömästi huonokuntoiset koulutilat sekä ennakoidaan tarkastuksilla tulossa olevia sisäilma- ja homeongelmia.

* Tilat kuntoon/ Toimivat  ja terveelliset tilat kaikkiin kouluihin

* Rakennetaan selkeä ohjelma, jonka mukaisesti sisäilmaongelmaisten koulujen korjaukset hoidetaan kuntoon. Ohjelma sisältää aikataulutavoitteet, budjetin, rahoitusratkaisut ja selkeät vastuut kuntien ja valtion välillä.

(4) Ei enää palatseja

* Riittää, kun opetustilat  terveet ja asialliset, monipuoliset ja käytännölliset. Ei arkkitehtonisesti kalliita ratkaisuja vaan perusrakentamista.

(5) Ympäristö monipuoliseksi

* Oppimisympäristöt kaikille innostaviksi tuomalla kouluun ilo, värikkyys ja monenlaiseen tarkoituksenmukaiseen toiminnallisuuteen ohjaava oppimisympäristö.

* Koulujen piha-alueet rakennettava lähiliikuntapaikoiksi, näin oppilaiden liikkumista ei voi estää. Samalla lähiliikuntapaikka palvelisi perheitä vapaa-ajalla ja jopa kesäasukkaita kesäisin.

KOTI JA KOULU

(6) Resursseja (aikaa, osaamista) mahdollistaamaan avointa kodin ja koulun yhteistyötä

* Enemmän  huoltajayhteistyötä, oppilaan osallisuutta  unohtamatta.

* Mitä luontevampia ja arkipäiväisempiä yhteistyön muotoja syntyy ja löydetään, sitä vaivattomammin ja tuotteliaammin arki sujuu. Yhteisö suojaa, kantaa ja kannustaa myös silloin, kun ollaan isojen haasteiden edessä. Peloille ei synny kasvualustaa siellä, missä asiat on luvallista ottaa puheeksi ja toista osataan kuunnella ja kuulla.

KOULUN RESURSSIT

(7) Resurssit kuntoon ja harkintaa suuntaukseen

* Perusopetuksen kivijalkaan, alakouluun, tarpeeksi panostuksia./ Alakoulut ovat kasvatuksen ja koulutuksen kivijalka. Sinne tarvitaan resurssiloikka.

* Opetusryhmissä pitää olla riittävä määrä opetuksen ammattilaisia suhteessa oppilaisiin./ Riittävän pienet ryhmäkoot ja riittävästi opettajia.

* Oppilaalle opettajan aikaa.

KUNNAN TOIMINTAKULTTURI

(8) Laadulliset tavoitteet ohjaamaan perusopetuksen taloudellista resurssointia

* Kunnan onnistuminen  perusopetuksen järjestäjänä vaatii pitkäjänteisen yli vaalikausien ulottuvan strategia,  missä laadulliset tavoitteet ohjaavat taloudellista päätöksentekoa eikä päinvastoin.

* Lisää budjetista päättävien arvostusta koulutusta kohtaan, niin että opetuksen resursseihin satsataan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.

KUNNAN JÄRJESTÄMÄ TÄYDENNYSKOULUTUS

(9) Täydennyskoulutukselle kehittämisohjelma

* Rakennetaan täydennyskoulutuksen kehittämisohjelma tiiviissä vuorovaikutuksessa kentän koulujen, opettajien ja rehtoreiden kanssa. Meidän pitää osata vastata aidosti siihen, millaista opettajuutta tulevaisuuden koulussa ja yhteiskunnassa tarvitaan.

* Rakennetaan systemaattinen  rehtoreiden ja opettajien  täydennyskoulutusohjelma. Sen sisällöt perustuvat tulevaisuuden koulun kehittämistarpeisiin johtamisesta pedagogiseen kehittämiseen ja kulloinkin koulutuspolitiikassa määriteltyihin painopistealueisiin asti.

* Laaditaan täydennyskoulutukseen jokaiselle opettajalle yksilölliset ja yhteistoiminnalliset oppimispolut.

(10) Ei vain suunnitella vaan myös järjestetään täydennyskoulutusta

* Järjestetään opettajien täydennyskoulutus  säännölliseksi, tavoitteelliseksi ja tukemaan koulujen toimintakulttuurin muutosta/ Täydennyskoulutuksen kytkeminen koulun kehittämiseen (Työstä YT:lla)

* Järjestetään digitaalista täydennyskoulutusta (webinaarit)

(11) Määrätään täydennyskoulutusvelvoite (ja luodaan sille edellytykset)

* Määritellään jokaiselle opettajalle ja rehtorille vuosittainen velvoite ja oikeus täydennyskoulutukseen osallistumiseen ohjelman sisältöjen mukaisesti/ Opettajien täydennyskoulutus kuntoon. Ammattitaidon kehittäminen tulee olla todelliseen tarpeeseen perustuvaa ja säännöllistä ja velvoittavaa.

* Kytketään palkkaus  sitoutumiseen päivittämään osaamisensa voimassa olevan opsin mukaiseksi. Perusteeksi tälle riittävät peruskoulun periaatteet ja lasten perusoikeudet.

(12) Vahvistetaan työssoppimisen mahdollisuuksia

* Systemaattista työnkiertoa.

OPETTAJIEN  TYÖAIKA

(13) Heti mukaan työaikakokeiluihin

* Opettajien työaikaa koskevilla uusilla kokeiluilla on kiire.  On luotava työaikamalli, joka tukee opettajaa muuttuneen työnkuvan hallinnassa./ Opettajille läpinäkyvästi palkattua opetuksetonta aikaa suunnitella, kehittää ja tehdä yhteistyötä./ Lähdetään rohkeasti mukaan jo 2017-18 alkaviin vuosityöaikakokeiluihin.

(14) Karsitaan turhaa paperityötä

* Liika byrokratia karsittava, opettajan saatava tehdä sitä työtä, mikä on koulun ja opettamisen tarkoitus./ Luovutaan turhasta lomaketyöstä ja saadaan näin isää aikaa opetukseen.

(15) Työaikaa yhteissuunnitteluun

* Monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen koulujen pedagogisen kehittämisen keskiöön. Opettajien yhteissuunnittelu ja yhteiset pedagogiset projektit lisääntyvät.

* Opettajien yhteissuunnittelu ja yhteiset pedagogiset projektit lisääntyvät ja vahvistavat samalla koulun yhteisöllisyyttä ja moniammatillista yhteistyötä. Yhteisiin projekteihin ja toteutukseen otetaan mukaan myös koulun muu henkilöstö.

OPETUSJÄRJESTELYT

(16) VSOP henkiin!

* Vuosiluokaton alkuopetus (2-3 v), yhteissolussa ja yhteisopettajuudella. 3. luokalle siirrytään joustavasti, mutta vasta kun alkuopetuksen perusoppimäärä välineainessa on hallussa. Vielä parempi on, jos saada vuosiluokaton esi-ja alkopetussolu.

(17) Rohkaistaan johtamispuheessa yhteisopettajuutta

* Enemmän yhteisopetusta, pariopetusta, kollegiaalista tukea.

Enemmän yhteisopetusta, pariopetusta, kollegiaalista tukea, joustavuutta, läpinäkyvyyttä,

(18)  Malttia digiloikkaan

* Digiloikasta tai yksittäisestä kehittämishankkeesta ei voi tulla toimintaa ohjaava asia, sillä niin laajat ovat ne tavoitteet ja haasteet, mitä tämän päivän koululta odotetaan.

OPETUSTOIMEN  TOIMINTAKULTTUURI

(19) Vahvistetaan kaikilla tasoilla luottamuksen ja yhteistyön kulttuuria

* Eri ammattilaisten, eri ikäisten ja erityyppisten koulun aikuisten on tärkeä löytää kunnioittava, kuunteleva, arvostava ja reagoiva tapa tehdä työtä yhdessä päämäärien eteen. Tässä ei titteli auta, onnistuminen perustuu luottamukseen/ Luottamuksen kulttuuri.

* Kulttuuri, jossa  asiat on luvallista ottaa puheeksi ja toista osataan kuunnella ja kuulla.

* Positiivinen lähestymistapa asioihin

* Avoin yhteisöllisyys. Oppilaat, opiskelijat, vanhemmat, naapurusto, yritykset, yhteiskunta luomaan ja uudistamaan koulu siksi, mikä se voi olla.

(20) Luodaan kokeilemiseen ja erehtymiseen kannustava ilmapiiri

* Erehtymisen salliminen. Suomalaisia vaivaa oikeassa olemisen pakko ja erehtymisen pelko. Voimme rohkaista toisia ja itseämme yrittämään rennommin ja nauttimaan virheistämme.

* Uskallus (rajojen rikkominen).Yritetään. Kokeillaan. Opettajia ja rehtoreita tulee kannustaa ja tukea uudenlaisten toimintatapojen käyttöönotossa ja kokeilemisessa.

(21 Lisää  arvoa hyvinvoinnille ja mielenterveydelle

* Vaalitaan mielenterveyttä lapsuus- ja nuoruusvaiheessa.

(22) Puretaan byrokratiaa

* Byrokratia ja hallinto kevyeksi.

(23) Ei tingitä turvallisuudesta

* Asiat, jotka voi ennakoida, kannattaa ennakoida. Ainakin turvallisuuteen liittyvät. Asiat, joita ei voi ennakoida, kannattaa silti ennakoida.

PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA

(24) Muutetaan arviointia rohkeasti

* Räjäytetään vanhat perinteet ja rakennetaan oppimisen ja osaamisen arviointikäytännöt uusiksi kohti vuorovaikutteista ja jatkuvaa oppimisen ja osaamisen arviointia, jossa on selkeät ja johdonmukaiset kansalliset ja paikalliset sisällöt ja tavoitteet.

(25) Kunnioitetaan johtamispuheessa opettajuutta

* Vaikka opettaja olisi kuinka "ohjaaja" ja "oppimisen mahdollistaja", ei aikuisen vastuusta pääse kiemurtelemaan. Aikuinen ohjaa, opettaa, kasvattaa, antaa esimerkin ja palauttaa pelikentälle, sääntöjen ja rajojen sisälle.

* Opettaminen on etuoikeus!

* Opettajan rooli on aina vain tärkeämpi laadukkaassa opiskelussa.

(26) Varmistetaan, että perusasiat on pääasia

* Kaikista ilmiöistä huolimatta peruskoulusta tulee saada hyvät perustaidot ja - tiedot./ Lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka keskiöön/ Luku- ja kirjoitustaito ehdottomasti kuntoon.
/Vuosiluokkien 1-2 vahvojen perustaitojen opetusta.

* Yleissivistys  jäsentää kvasitiedon ja propagandan kaaosta. (vrt. Tuntijako)

(27) Tuetaan kouluja liikunnan lisäämista  

* Liikuntaa ennen ruokailua!

REHTORIN TYÖ

(28) Arvostetaan konkreetisti esimiestyötä

* Esimiestyön tärkeys. Rehtorien työn tukeminen ja johtamisjärjestelmän kehittäminen on koko koulun etu.

* Hyvä johtajuus rakentuu yhdessä, eikä se keskity yksilöpalvontaan.

* Jokainen rehtori ansaitsee hyvän esimiehen.

TUKI JA OHJAUS

(29) Lisää resursseja oppilaan ohjaukseen

* Resurssien lisääminen oppilaanohjaukseen

* Tehostetaan ohjausta perusopetuksen viimeisillä luokilla.

(30) Huomio tukeen eikä papereihin

* Kolmiportaisen tuen raportoinnin taakkaa pitäisi keventää  (kunnankin tasolla).  Paperille kirjoitetut tuet eivät auta mitään, jos ne eivät jalkaudu käytäntöön. Opettajien energia  ja ajankäytön painopiste konkreettisten tukitoimien toteuttamiseen, ei paperitöihin.

* Byrokratian ja hallinnon riittävää keveyttä niin, että niin varhaiskasvatuksesta kuin oppilashuollossa lapsen avun tarpeisiin voidaan reagoida nopeasti.

PARVIÄLYTEHTÄVÄ: Ovatko kaikki 30 ideaa arvokkaita ja tehokkaita? Onko niissä kaikki arvokas ja tehokas?

Viisaita ajatuksia. Kouluttaja ja tietokirjailja Rauno Haapaniemen 6 pointtia. Osa 11.

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 11 esittelen tänään Sipoossa sekä koulumaailmassa että poliitikassa vaikuttavan Rauno Haapaniemen 6 pointtia. Rauno on luokanopettaja, tietokirjailija ja Sipoon  valtuuston ja kunnanhallituksen pitkäaikainen jäsen. Hän on ollut jo jonkin vuoden eläkkeellä, mutta toimii yhä  tvt:n pedagogisena  kouluttajana ja  uskoo yhdessä oppimiseen. Rauno pitää aktiivisesti blogia. Tässä linkki.

YLE on tehnyt muutama vuosi sitten hauskan 15 minuuttin videon Raunon pedagogisista ajatuksista. Ks. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/03/tyon-iloa

Tässä Raunon kuusi pointtia

1. Rehtoreita koulutetaan muutosjohtajiksi.

2. Jokaiselle opettajalle tehdään täydennyskoulutussuunnitelma. Kouluvierailut, mentorointi ja koululla tapahtuva koulutus otetaan laajalti käytäntöön.

3. Laaditaan kuntaan toimintasuunnitelma siitä, miten koulut rakennetaan oppiviksi yhteisöiksi. Esimerkiksi rakennetaan opettajien ammatillisen yhteistyön kulttuuria.

4. Hiljaisuuden pedagogiaa suosivia käytäväkouluja ei enää rakenneta ja entiset muutetaan yhteisöllisempää pedagogiaa suosiviksi (avoin oppimisympäristö).

5. Suositaan koulujen joustavia työaikoja ja ollaan mukana opettajien työajan kehittämisessä.

6. Vahvistetaan perinnettä, jossa koulut ovat lähiympäristönsä aktiivisia kulttuuri- ja harrastuskeskuksia. Kouluihin kutsutaan toimijoita (kunnan toimintaa ja kolmas sektori) myös päivisin.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Muutoksen teoria. Osa 2. Oman edun käyttöteoria

MIKSI sanat eivät muutu teoiksi, kysyi Matti Kuittinen Psykologia-lehdessä 3/98 (ss. 205-209). Tämäkin lehti osui käteeni, kun siivosin kirjakasojani rapujuhlien alla. Artikkelista minuun tarttui mielenkiintoinen käsite oman edun käyttöteoria.

Artikkelin teoreettisena lähtökohtana ovat mm.  oppivan organisaation teoriaa luoneen organisaatiotieteilijän  Chris Argyriksen (1923 – 2013) tulkinnat muutoksen esteistä. Näihin kuuluu ns. käyttöteoria, joka ohjaa oikeasti - tiedostamatta - ihmisen toimintaa. Sen vastakohtana on julkiteoria, jonka mukaan me väitämme mielellämme toimivamme. Käyttöteoria paljastuu tarkkailemalla ihmisen toimintaa.

Kuittisen mukaan muutos edellyttää onnistuakseen, että muutosta toteuttava yhteisö pystyy käymään rakentavaa, ongelmanratkaisuun pyrkivää  ja rehellistä keskustelua omasta tavastaan toimia. Yhteisön on opittava yhdessä rakentavaa dialogia. On opeteltava kysymään rakentavia kysymyksiä. Yhdessä oppiminen onnistuu, jos jokainen voi aidosti osallistua keskusteluun ja tuoda mielipiteensä rehellisesti esille. Jos keskustelun tavoitteena on tuoda julki omia ajatuksia ja testata niitä. Se onnistuu, jos kukaan ei aja yksin omaa linjaansa. Jos ongelmia ei henkilökohtaisteta.

Käytännössä me ihmiset toimimme kuitenkin usein toisin; muutostilanteissa meitä ohjaa ns. oman edun käyttöteoria. Pyrimme taivuttamaan tai voittamaan toiset tilanteissa, jotka koemme  itsellemme (omalle asemalle, asiantuntijuudelle jne.) uhkaaviksi tai noloksi. Emme uskalla testauttaa ajatuksiamme. Emme halua menettää kasvoja. Nostamme esiin vain omaa mielipidettä tukevia asioita. Syytämme virheistämme  muita. Käytämme valkoisia valheita. Pidämme omaa tulkintaamme automaattisesti oikeana.  Ja vastapuolemme toimii aivan samoin. Muutostilanteessa ei näin tunnisteta niitä usein piiloisia tekijöitä, jotka estävät meistä muuttumasta.

MUUTOKSEN onnistumiselle on siis tärkeää, että yhteisö uskaltaa nostaa esille kipeitä asioita ja  käsitellä omaa toimintaamme avoimesti. Ja että se myöntää  virheensä ja käyttää niitä arvokkaina ryhmän oppimisen välineinä.  Luvassa on kivuliasta itsetutkiskelua, mikä vaatii rohkeutta ja turvallisuutta.

PsT Matti Kuittinen toimii lehtorina Itä-Suomen yliopistossa.

Viisaita ajatuksia. Osa 10. Aki Saariahon kuusi pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 10 esittelen tänään espoolaisen Aki Saariahon, joka kuvaa itseään seuraavilla sanoilla:  Kasvattaja? Opettaja? Mahdollistaja?Tsemppaaja? "Ei sitä oikein tiedä, mikä oli ja mikä tulee isona".

Tässä Akin kuusi pointtia

1. Riko rajoja, kaikkia mahdollisia.
2. Luota lapsiin, nuoriin ja toiseen ihmiseen. Yhteistyön oppii tekemällä.
3. Hyväksy epäonnistuminen, mikään ei mene peruuttamattomasti pieleen.
4. Vain yrittämällä oppii - onnistuminen tai epäonnistuminen ei ole mittari, vaan yrittäminen ja kokeileminen.
4. Jos mittaat jotain, seuraa mittaus tulokseen asti. Jos mittaamisen tulos ei johda muutokseen, se oli turha.
5. Luovu lukujärjestyksestä mahdollisimman pitkälle - oppimisen yksilöllistäminen mahdollistaa todellisen tasa-arvon koulussa.
6. Tee koulusta yhteisö - tuo oppilaat, opiskelijat, vanhemmat, naapurusto, yritykset, yhteiskunta luomaan ja uudistamaan koulu siksi, mikä se voi olla.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Muutoksen teoria. Osa 1. Demokraattinen dialogi

Tämä blogilastu avaa juttusarjan, jossa pohdin muutosilmiötä teoreettisesti,
käsitteellisesti ja empiirisesti. 

SIIVOILIN kirjapinoja, ja käteen osui Psykologia-lehti 1/97. Siinä on julkaistu  Satu Kalliolan lectio, jonka otsikkona on (se oli myös väitöskirjan nimi)  "Lewiniläinen ryhmäpäätös kunnallishallinnon työyhteisöissä." 

Kalliola pohti lectiossaan toimintatutkimuksen roolia  eräissä 90-luvulla  toteutuissa kunnallishallinnon kehittämishankkeissa, joiden keskiössä oli osallistava johtaminen.  Minua jäi  erityisesti kiinnostamaan ei niinkään pääkysymys vaan artikkelin sivujuoni: Kalliola avaa käsitettä demokraattinen dialogi kovasti minua miellyttävällä tavalla.

KALLIOLA  tutki Laatu-projektissa mm. erästä "Välkkyläksi" kutsumaansa kaupunkia, jossa kehittämishanke ei ihan onnistunut. "´Välkkylän´ kaupunki osoittaa, kuinka pitkä matka yleisestä kehittämisretoriikasta voi olla käytännön tason toiminnan muutoksiin." Kehittämishankkeiden ongelmat ja tavoitteet eivät nimittäin aina ole samoja, jotka kehittämiskohteissa koetaan ongelmiksi.

Hanketta toteuttiin yhteistoiminnassa (oikeiden) toimijoiden kanssa. Kalliolan mukaan yhteistoimintana pidetään kovin erilaisia asioita. Termi  voi tarkoittaa näkemysten vaihtoa, demokraattista johtamista tai edustuksellisia rakenteita. Mutta se voi tarkoittaa myös autoritääristä manipulaatiota, "jossa erilaisin tiedotuskampanjoin ja yhteishengen rakentamistoimenpitein työntekijöille yritetään  antaa illuusio osallistymisesta." Tällöin osallistutaan tunteella, mutta vaikuttamismahdollisuutta ei ole.  (-SIC-). Yhteispäättäminen voi olla joko (aitoa) demokratiaa tai manipulaatiota. Se voi olla vapautuksen väline tai sosiaaliteknologiaa.

Kalliola päätyykin määrittelemään (aidon) yhteistoiminnan yhteispäättämiseksi, jossa kaikki työyhteisön jäsenet osallistuvat päätöksentekoon yhteisön tavoitteista ja toimintalinjauksista. Hän nostaa esiin Kurt Lewinin ryhmäpäätöskäsitteen, ja määrittelee sen  pohjalta,  että yhteispäättämisen tunnuspiirteitä on ongelmalähtöisyys. "Kun jokin ryhmä kokee (itse) jonkin asian ongelmaksi, se haluaa yleensä myös ratkaista ongelman. Tuolloin on olemassa aito muutostarve." 

Kalliolan  mukaan yhteisesti koettu muutostarve on kehittämistyön onnistumisen keskeinen edellytys.
Kestävän ryhmäpäätöksen esteitä ovat hänen aineistonsa perusteella yksintekemisen kulttuuri,  hallinnon hierarkisuus ja yhteisön ristiriidat.

Yhteistoiminnallinen kehittäminen edellyttää yhteisöiltä kykyä ratkaista ristiriitoja ja luottamuksellista ilmapiiriä. Tärkeää on myös, että kehittämistyöhön mukaan otetaan ns. portinvartijat (poliittiset luottamushenkilöt ja ammattijärjestöt).

DEMOKRAATTINEN dialogi, yhteispäättäminen ja ryhmäpäätös ovat tärkeitä käsitteitä, jotka sopivat erittäin hyvin myös yhteistoiminnallisen muutosjohtamisen viitekehykseen.

PS. Satu Kalliola on nykyään sosiaalipolitiikan professori Tampereella.

Viisaita ajatuksia. Osa 9. Lea Tornbergin 6 pointtia.

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin viime viikolla  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla yhdeksän  esittelen tänään Haapavedellä opettavan Lea Tornbergin  6 pointtia. Lea on  esi- ja alkuopetukseen erikoistunut luokanopettaja. Intohimoisena ongelmien ratkaisijana hän etsii sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat ja innostavat sekä oppilaita että opettajia koulutyössä. Lealla on myös oma yritys, joka kehittää mm.  liikunnallistavaa oppimiskeskusta suomalaisiin kouluihin.

Tässä Lean kuusi pointtia

1. Täydennyskoulutukseen jokaiselle opettajalle yksilölliset ja yhteistoiminnalliset oppimispolut. Nämä sidotaan palkkaan (johonkin TVA-lisään tms.) Opettaja saa 100% palkan vain, kun sitoutuu päivittämään osaamisensa voimassa olevan opsin mukaiseksi. Perusteeksi tälle riittävät peruskoulun periaatteet ja lasten perusoikeudet.

Täydennyskoulutuksellista tasa-arvoa kaipaan digitalisaation avulla. "Pilkotaan norsu" eli ajanmukaiset oppimisteoriat ja osaamisvaatimukset sopivan pieniksi webinaareiksi (teoria+käytännön esimerkkejä) niin, että ne voi joka puolelta Suomea kukin opettaja oman työpöytänsä äärestä opiskella. Sitten yt-ajalla niitä työstetään koulukohtaisesti käytäntöön yhteistoiminnallisin menetelmin. Tähän siis tietyt "minimivaatimukset" joka osa-alueeseen, mitä voidaan odottaa "maailman parhailta opettajilta".

2. Erityisopetuksen resurssien kohdentaminen toisin; Erityisopettajat kuuluisivat erityisasiantuntijan rooliin koulussa. Erityisopettajat (työnkuvasta riippuen) toimisivat ensisijaisesti opettajien työpareina siten, että kartoittavat kunkin luokan tilanteen ja sitten pääasiassa ohjeistavat opettajaa erilaisten tukitoimien muodoista. Tällöin luokanopettajat ja aineenopettajat osaisivat antaa nykyista paremmin tukea tarvitseville oppijoille jatkuvasti tukea ja saisivat samalla itselleen tukea työparisysteemistä. Useissa kunnissa erityisopettajan asema on eräänlainen "luokanopettajan pikkuapuri"; luokanopettaja ohjeistaa oman alansa erityisosaajaa erityisopetuksen toiminnasta ja sisällöistä. Nurinkurista resurssien tuhlausta.

Kolmiportaisen tuen raportoinnin taakkaa pitäisi keventää. Paperille kirjoitetut tuet eivät auta mitään, jos ne eivät jalkaudu käytäntöön. Olennaista on saada opettajien energian ja ajankäytön painopiste konkreettisten tukitoimien toteuttamiseen, ei paperitöihin. Kolmiportaisen tuen suunnittelussa pitää myös ottaa oppilaat oman oppimisen suunnittelun aktiivisempaan rooliin. Tähän voisi varmasti joku kehittää näppärän digisovelluksen, jossa olisi vanhemman osio, oppilaan osio ja koulun osio (ope, erit.ope, ohr.).

3. Systemaattista työnkiertoa kaipaan kaikille opettajille (esim. 6 vuoden välein vähintään 1 vuosi eri koululla?), jotta vältytään sekä urautumiselta että myös koulujen välisiltä kuppikuntaistumisilta ja vastakkainasetteluilta. Erityisesti tämä tarve nousee esiin paikkakunnilla, jossa on lukuisia pieniä kouluja.

4. Muutetaan oppimisympäristöt kaikille innostaviksi tuomalla kouluun ilo, värikkyys ja monenlaiseen tarkoituksenmukaiseen toiminnallisuuteen ohjaava oppimisympäristö. Se on erityisesti peruskoululaisille paljon merkityksellisempää, kuin me aikuiset sitä osaamme mieltää. Yhteistoiminnallisesti osallistaen  saadaan moninverroin innostavammat oppimisympäristöt kaikille. Realismia on se, että uusia kouluja ei voida kaikille pikaisesti tarjota, joten mahdollistetaan koulujen tuunaaminen oppilaita ja taustayhteisöjä osallistamalla.

5. Yhteistyötä systemaattisesti lisää työelämään tutustumisen osalta alakoulusta alkaen. Unelma-ammatit saisi olla yhtenä punaisena lankana alkuopetuksesta alkaen. Eri ammattikuntia pitäisi esitellä oppilaille ja niissä tarvittavia monipuolisia taitoja. Tämä yhteistyö tukisi opettajia siinä työssään, mikä on keskeinen osa oppilaiden osallisuuden ja oppimisen omistajuuden vahvistamista; merkityksellisyyden avaaminen kaikenlaisten taitojen osalta.

6. Monipuolista lihaskuntoa kehittävää liikuntaa lisää niin opettajille kuin oppilaille koulupäivään. Erityisesti ennen ruokailua olisi hyvä käydä liikuntalenkki; maistuu ruoka paremmin, kun on nälkä. Sitten loppupäivän jaksaa paremmin. Tässäkin asiassa opettajan esimerkki ja asenne ratkaisee eniten. Opettajan roolissa keskeistä on mahdollistajan ja innostajan tehtävä.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.