Meille jäi kevätlukukauden palkoista yli rahaa noin 15 700 euroa. Sillä voidaan ostaa lisää oppitunteja oppilaille. Yhden oppitunnin hinta on kuluineen noin 40 euroa. ja koko lukuvuoden osalta noin 1600 euroa. Rahalla saa siis esimerkiksi yhdeksän tukiopetustuntia eri luokille lukuvuoden ajaksi.
Ihan näin helposti se ei kuitenkaan mene: "Ylimääräisille" oppitunneille ei ole rahaa keväällä, koska silloin on uusi budjettivuosi, eikä säästyvää rahaa saa siirtää vuoden vaihteen yli. Marraskuussa on siksi tehtävä etunojassa hankintoja tietyllä summalla (7,5/12,5 * ylijäämä), jotta hankintojen määrärahoista voidaan taas siirtää vastaava summa keväällä palkkoihin.
Paneuduimme Jokirannan Jukan kanssa Tuntemattoman Opettajan roolihahmojen mielenmaisemiin varsin perinpohjin. Nyt pitäisi löytää hieman rekvisiittaa: sotilastakki, -lakki, rähinäremmi...
KLO 12.30 sitten Ruusutorppaan, josta kymmenkunta Etelä-Pohjanmaan rexiä haki vauhtia uuteen lukuvuoteen kaksipäiväisen bussiretkensä päätteeksi. Joukkuetta johti ex-kirkkojärveläinen Pauli Anttila.
Syksyn ensimmäinen luento
Ruusutorpan koulun rehtori Aaro Partanen esitteli omaa kouluaan. On se mielenkiintoinen, oikea tulevaisuuden koulu: 640 , 3-18-vuotiasta lasta. Talo käytössä lähes 24 tuntia vuorokaudessa. 80 % oppilaista puhuu Suomea, loput 20 % 30:ä kieltä. Talossa on monenlaista erityistä. Johtavana ideana on opetusjärjestelyiden joustavuus, ennen muuta erityisopetuksen ja yleisopetuksen voimavarojen yhdistäminen mm. pariopettajuudella. Aaroa kuunnellessa saa aina vaan lisää vakuutusta sille että tulevaisuuden koulun opettajuus on ihan toista. Työstä selviää parhaiten kun murretaan yksinopettamisen periaate ja otetaan toinen opettaja kaveriksi. Kun talossa on paljon erilaista, on myös paljon soviteltavaa. Ruusutorpassa ollaan pitkällä sovittelun menetelmissä.
AURORAN koulua pääkoulunaan pitävä Sari Karjalainen kertoi sitten vieraille omasta toimenkuvastaan kaupunkitasoisena erityisopettajana ja Espoon tavasta organisoida tukea uuden opsin palveluhengessä. Espoo on näissä asioissa aika majakka!
Omassa vartissani latasin vieraisiin uskoa ja toivoa ja innostusta uuteen lukuvuoteen koulukasvatuksen keinojen kartan pohjalta. Vieraat kertoivat, millaisia haasteita he opettajillaan tunnistavat, ja minä yritin osoittaa, että opettajuuden pääongelma on se, että olemme eksyneet kartalla. Meidän pitäisi kääntää päätä ja tunnistaa opetuksen koordinaatit.
Olemme antaneet opettajuuden ohentua, kasvatuksen hohdon himmetä. Jos jatkamme siihen suuntaan, opettajan upea professio jatkaa vapaata pudotusta pelkäksi duuniksi. Kun ydin katoaa, opettajuus latistuu ja leviää. Opettaja tekee kaikkea, mitä muut eivät tee, ja yhä vähemmän sitä, mihin opettajaa oikeasti tarvitaan: kasvattamaan opetuksellaan lapsia, jotka ovat yksilöitä mutta samalla yhteisönsä rakentavia jäseniä, persoonia. Kasvu on aste asteelta sen ymmärtämistä, että totteleminen, oman tahdon alistaminen järjelle, on oikeaa vapautta, vapaaehtoista pakkoa.
Näenkö oikein. Olemmeko eri syistä ahtautuneet kasvatuksen keinojen kartalla muutaman ruutuun. Alammeko kokonaan väärästä ruudusta? Väsymmekö, kun emme enää kysy isoja asioita? Jos me emme jaksa, miten lapsetkaan. Koulunkäynnistä tulee kaljakelluntaa.
Kasvatuksen ydin on tahdon hallinta. Älkäämme unohtako suomalaista upeaa pedagogiikkaa. Älkäämme hukatko jotain hyvin ainutlaatuista.
TYÖPÄIVÄN päätteeksi söimme vielä lounaan vieraitten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti