Onneksi on viikonloppuja

KUVA: Tämän aamun Hesari jatkaa uutisointia Espoon koulusäästöistä.

HUOMENTA, hyvä blogi.

ONNEKSI on viikonloppuja, pari päivää kerrallaan, jolloin voi vapaasti päättää, milloin tekee rästitöitä :-). Iso skåål sille, joka viikonlopun keksi. Kiitos taitaa mennä Vanhan Testamentin vaeltavalle kansalle.

TAKANA on nyt kuusi viikkoa koulunpitoa. Olemme yrittäneet rakentaa opetukselle kestävää pohjaa ja pitää mieltä virkeänä, vaikka hallinnossa ja taloudessa kaikki palikat näyttävät olevan liikkeessä yhtä aikaa. Se on ollut kuormittavaa.

HS: " Elo espoolaiskouluissa ei nytkään ole luksusta, huokaa lukiolainen"

SURULLINEN, tosi surullinen olen yleistilanteesta, jossa korkeimmat virkamiehet, poliitikot ja vanhemmat näyttävät ajautuvan yhteenottoon. Tämän aamun Hesarissa kerrotaan virkamiesten esittämistä koulusäästöistä raivostuneista espoolaisvanhemmista, jotka ovat käynnistäneet kapinaliikkeen ja uhkuvat taistelutahtoa.

Lehtijutussa muistellaan, kuinka seitsemän vuotta sitten vanhemmat keräsivät adressiin yli 13000 nimeä ja järjestivät Tapiolan Kulttuurikeskuksessa tilaisuuden, johon osallistui yli 800 vanhempaa. Muistan tilaisuuden erittäin hyvin; olin virkavapaalla ja ehkä siksikin oli helppoa suostua mukaan paneeliin. Vanhemmat ovat taas avanneet nettiadressin, johon kootaan koulusäästöjen vastustajien nimiä. Mielenosoitukseenkin ollaan valmiita.

Silti: monia ilon aiheitakin on

Iloinen voi kuitenkin olla monesta asiasta. Taloon on saatu pestattua hyvä, lapsille tuttu henkilökunta. Tuntikehys on nyt ok. Opettajille on tapeltu oikeus saada sijaiset. Oppilailla on asialliset opiskeluvälineet. Useassa luokassa on uusinta tietotekniikkaa. Olemme keksineet ratkaisut tuen järjestämiseen oppilaille. Koti ja koulu ovat tehneet hyvää yhteistyötä, ja yhteinen Aurora-seminaari tuotti haastavan listan kehittämisideoita. Hallinnolliset paperiasiat on hoidettu aikataulussa. Opettajat ovat jakaneet vastuualueet keskenään. Vaikeimmin oireillut pienluokkaa alkaa palata työtilaan (Mutta Huh! on siinä ollut työmaata). Lapsille on tarjolla (ainakin vielä tämän lukuvuoden) turvallinen iltapäivä, ja sen ansiosta ennenkokematon määrä kerhoja voi käynnistyä ensi viikolla. Kolmen päivän kampanjamme kouluruokailutilanteen viihtyisyyden kohottamiseksi onnistui erittäin upeasti. Ylpeä rehtori sai käydä ostamassa jäätelöt kolme vihreää korttia saaneille pöytäkunnille. Vain yksi pöytäkunta joutuu tienaamaan vielä yhden kortin palkinnon saadakseen. Osaamme siis syödä rauhallisesti. Yllättävän moni lapsi ei muuten osaa käyttää haarukkaa ja veistä. Pikku vinkki koteihin :-)

Arkisen koulunpidon rinnalla koulumme oppimiskeskus on kantanut isoa roolia kaikkien espoolaisopettajien kouluttamisessa uuteen tehostetun ja erityisen tuen ajatteluun. Tällainen sivurooli on 11:lla espoolaiskoululla ainakin vielä tämän lukuvuoden. Opetuslautakunta listasi nimittäin kokouksessaan oppimiskeskustoiminnan yhdeksi säästökohteeksi, joten se pesti voi pian päättyä. Olemme myös ottaneet vastaan vieraita, vaikka toki ohjelman järjestämisestä on siitäkin lisävaivaa.

Ja tietysti tällaiselle paatuneelle kouluteatterimiehelle on ollut tosi iso ilo saada tehdä yhdessä opettajien ja oppilaitten kanssa koulumme historian ensimmäistä pitkäkestoista kuunnelmasarjaa Kolmesta Iloisesta Rosvosta. Sen kautta joulun koko koulun näytelmä tulee kaikille tutuksi.

Ja iloinen pitää olla siitäkin, ettei possunuha ole ainakaan vielä iskenyt kouluun. Koulun omana lääkkeenähän on jo valmiina Possunuha-boogie :-)

KUNPA vielä saisimme luvan palkata koulunkäyntiavustajille sijaiset! Olen erittäin pahoillani niistä monista päivistä, jolloin emme ole pystyneet järjestämään vammaisille, meillä opiskeleville lapsille heille oikeutetusti kuuluvaa avustuspalvelua sijaiskiellon vuoksi. Ensi viikosta alkaen, olemme tehneet muutoksia, joilla tilanne toivottavasti paranee. Sillä on vaikutusta myös pienten oppilaitten kokemaan turvallisuuteen.