KUVA: Esteiden yli. Raija Herrala sai oppilaansa innostumaan liikuntatunnilla estejuoksusta.
KOLME kouluviikkoa takana, ja neljäs juuri korkattu. Tällä viikolla naulitaan kiinni koululle tulevan tuntikehyksen käyttö. Teknisistä ongelmista johtuen emme saaneet eilen viraston varmistusta kehyksellemme. Tänään se tarvitaan, jotta pysymme aikataulussa.
Näkemiin tuntikehys
Koulut saivat tänä syksynä tuntikehyksen ilmeisesti viimeistä kertaa. Ensi vuonna -jos sivistystoimenjohtajan usko toteutuu- koulut saavat rahasumman, jolla on selvittävä ei enää tiettyä tuntipottia.
TUNTIKEHYS tarkoittaa suomeksi käytettävissä olevaa tuntikiintiötä: sitä määrää opetusta (oppitunteja, kerhotunteja jne.), jota koulu saa viikossa antaa. Tämän vanhan järjestelmän etuna on se, että tunteja jaettaessa ei ole tarvinnut pohtia, meneekö tunti "kalliille" tai "halvalle" opettajalle. Riippuen opettajan kokeneisuudesta ja virkatyypistä sama tunti maksaa ensi syksynä jopa 40 % enemmän tai vähemmän. Kun opettaja ei voi palkkatasolleen mitään, voi syntyä ikäviä tilanteita erityisesti, jos rahasta on pula. Monessa kunnassa, jossa on siirrytty kokonaisbudjettiin, rehtorit ovat joutuneet tietoisesti palkkaamaan epäpäteviä opettajia, jotta rahat ovat riittäneet.
TOINEN vanhan järjestelmän erinomainen puoli on ollut, että sijaisen on voinut aina palkata sairastuneelle opettajalle, ja ne rahat ovat löytyneet keskitetysti virastosta. Ensi vuonna sijaiskulutkin maksetaan koulun omasta budjetista, ja niiden ennakointi on tosi vaikeaa. Keskimäärin opettajat ovat tuoreimpien tietojen mukaan pois lukuvuoden aikana päivän kuukaudessa. Sijaisiin tarvittaisiin näin noin 5 % lisää rahaa. Pelkona on, että sellaista summaa ei kouluille tule.
PS: Lyhyesti tuntikehysjärjestelmästä
Peruskoulun alkuvaiheessa 1970 - luvulla ja 1980 - luvun alkupuolella koulun opetusryhmien kokoa - sekä minimit että maksimit- eri oppiaineissa säädeltiin hyvin yksityiskohtaisesti. Tunnit piti käyttää määrätyn ryhmän opettamiseen määrätyssä oppiaineessa, jotta kunta oli oikeutettu valtionapuun.
Vuonna 1985 tehtiin peruskoulussa varsin iso muutos: tasokurssit poistettiin yläkouluista. Samalla luovuttiin hyvin yksityiskohtaisesta tavasta määritellä, milloin luokka saa opiskella luokkaa pienemmissä ryhmissä (ns.jakotunnit). Koulut saivat sen jälkeen oppilasmääränsä perusteella tietyn tuntikiintiön, klöntin tunteja, ja he saivat samalla luvan itse päättää, missä aineissa luokat jaetaan pienemmiksi ryhmiksi.
1990-luvulla luovuttiin korvamerkityistä valtionavuista kunnille. Vuonna 1993 luovuttiin menoperusteisesta valtionapujäjestelmästä. Tilalle luotiin valtionosuusjärjestelmä, joka jätti koulutoimen järjestelyt lähes täysin kunnan itsensä harkintaan. Kunta sai valtionosuutta oppilaskohtaisesti tietyn laskentakaavan mukaan.
Samalla luovuttiin myös tuntikehyskäsitteestä virallisissa teksteissä. Monessa kunnassa siirryttiin ns. kokonaisbudjettiin, jossa koulut saavat tietyn rahasumman eivätkä valmiiksi laskettua tuntimäärää. Espoossa hyvää käytäntöä jakaa kouluille resursseja tuntipotteina kuitenkin jatkettiin. Kehittämispäällikkö Juha Nurmi laati vallan mainion ja kouluja tasapuolisesti kohtelevan kaavan, jolla tunnit on jaettu kouluille. Jo 2000-luvun alussa rehtoreita yritettiin taivutella siirtymään kokonaisbudjettiin, mutta tuolloin uudistusta ei runnottu väkisin läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti