KUVA: 20-vuotisen esteettisen eheyttämisen hankkeen yksi "highlight" on ollut Kullervo-sinfonia vuonna 1997. Projektia veti luokanopettaja Maarit Tyrjy.
EN raaskinut käyttää viikonloppua lepäilyyn. Istuin alas ja kävin läpi dokumentteja (onneksi on ollut Anna-Liisa Korhonen ja Juha Hyvärinen) vuosilta 1989- 2009 ja yritin ymmärtää, kuinka näinä vuosina olemme yrittäneet vahvistaa taidekasvatusta perusopetuksessa. Toivottavavasti asia selviää minulle ennen perjantaita, jolloin minun pitäisi luennoida asiasta.
HÄMMÄSTYIN siitä, kuinka sitkeästi meillä on ollut tuota yritystä kaiken maailman lamoista huolimatta. Melkoinen joukko hankkeita, ja ylimääräistä työtä. Myös iloa ja kannustavaa palautetta oppilailta.
Tilanne vuonna 2009
Kysyn itseltäni: Missä suhteissa Auroran koulu on tuon "taidetouhuilun" vuoksi muuttunut 20 vuodessa? Onko se?
Vastaan, että näin
- Opettajien vapaus muovata omaa opetustaan (oppituntejaan) on tuona aikana otettu vahvasti käyttöön, ja laajentunut muuhunkin kuin taiteen keinojen käyttöön. Luokat ovat opettajiensa näköisiä. Eräät luokanopettajistamme ovat löytäneet aivan oman persoonallisen tapansa opettaa taiteen avulla (ja me olemme löytäneet sellaisia opettajia meille). Luokanopettajien lisäksi myös aineenopettajat ovat ottaaneet haasteen vastaan (mm. Textilslöjd på svenska, Lucia).
- Opettajat tekevät paljon yhteistyötä keskenään, tapahtumissa ja tunneilla. Projekteista alkanyt yhteistyö on kannustanut mm. pariopettajuuteen. Yhdessä tekeminen on yhdessä oppimista, omasta työstä puhumista ja käytänteiden jatkuvaa arviointia.
- Se, että tuolloin 20 vuotta sitten yhteiseksi teemaksi etsittiin esteettinen eheyttäminen oli oikeansuuntainen ratkaisu etsiä mahdollisimman montaa innostavaa yhteistä ideaa. Myöhemmin se on suhteutettu alkuvaihetta paremmin koulun kokonaistehtävään. Edelleen yhteisen etsiminen ja sen ylläpito on tärkeää.
- Oppilaiden asema aktiivisina toimijoina on vahvistunut. Koko koulun näytelmissä ja rock-konserteissa opettajat ja oppilaat (jopa vanhemmat) jännittävät samalla lailla. Aktiivisimmin oppilaitten rooli on ollut oppimiskeskuksen koulutustapahtumissa.
- Koulun toimintakulttuurissa on yhä enemmän tilaa muullekin kuin oppituntien pidolle ja muusta kuin oppitunneista oppimiselle.
- Koulun rakenteita on uskallettu muovata (ja uudelleen muovata) toimintaideoita paremmin vastaavaksi (mm. juhlaperinne, katsomuspäivät, kehyspankki, koululeiri, r-tunnit, siesta, siestakerhot, TIP-toiminta...)
Kysyn itseltäni: Missä suhteessa 80-luvun lopulla arvokkaaksi koettu elää yhä?
Vastaan, että
- Koulun arvokentän ytimessä on edelleen sama asia: esteettinen eheyttäminen: ”Käytännössä esteettinen eheyttäminen tarkoittaa, että opettajat käyttävät itselleen rakkaimpia taideaineita useiden aineiden opetuksessa”. Toki sen rinnalle on tullut huolenpito perustaidoista (vuoden 1995 opsista alkaen)
- Edelleenkin seison sen takana, että " Ihmisellä on neljä tapaa kohdata todellisuus: tieteellinen (mikä on totta), esteettinen (mikä on kaunista), moraalinen (mikä on oikein/väärin) ja käytännöllinen (mikä toimii). Jokainen näkökulma on yksin vajaa. Ihminen joka kykenee kohtaamaan erilaisia tilanteita eri tavoin, on vahvoilla.
- Luulen, että vain harvalla koululla on ollut mahdollisuus kehittää samaa ideaa näin pitkään. Tuulet kun tempovat moneen suuntaan, ja ihmisten vaihtuvuus on monessa koulussa nopeaa. Pitkä aikajänne mahdollistaa ideoiden kehittelyn, hionnan. Esimerkiksi koko koulun näytelmä-konsepti on rikastunut mm. naapurikoulujen yhteistyöksi, kerhojen yhteiseksi fokukseksi, siihen on keksitty lisää: mm. teatterileikki esitysten jälkeen, tiettyjen näytelmien kierto, pysäkkinäytelmät, turneenäytelmät, katsomorakennelmat, fanipaidat, tallenteet, lasten tekemät julisteet, teatterileirijakso, sijaisjärjestelyt, muiden koulujen opettajien kouluttamisen työtapaan ja nyt tuo kuunnelmasarjan avulla näytelmään perehdyttäminen. Tällöin koulu saa kehittyä oman näköisekseen, ja parhaimmillaan sen imago ja profiili vastavaat aitoa identiteettia.
Kysyn itseltäni: Onko sillä ollut aidosti arvoa?
Vastaan näin:
- Auroran koulu on lähettänyt eteenpäin 20 vuodessa noin 1000 oppilasta. Erityisesti viime vuosina kuudesluokkalaisista on päässyt suuri osa painotettua opetusta antaviin erikoisluokkiin. Näissä luokissa opiskelevilla on erityinen mahdollisuus jatkaa itselleen tärkeää harrastusta. Harrastus on tärkeä asia.
- Näyttöä siitä, että olisimme kyenneet innostamaan oppilaita taiteen ammattilaisiksi, meillä ei ole kahta sirkusammattilaista lukuunottamatta. Mutta sehän ei ole se juttu
- Oikeasti juttu on siinä, että koulun tulisi antaa valmiudet kohdata maailman monipuolisesti. Kouluaika ei ole elämän eteinen. Se on elämää
- Kun koululla käy vanhoja oppilaita, merkittävä osa heistä muistaa kouluvuodet meillä rikkaina ja iloisina.
Kysyn itseltäni: Jos siis tässä asiassa on "onnistuttu", niin miksi?
Vastaan näin:
- Keskeisin tekijä ovat olleet taitavat ja työstään innostuneet opettajat. Heitä on myös tietoisesti rekrytoitu. Heitä on rohkaistu, kannustettu ja valtaistettu.
- Olemme myös muokanneet koulunpidon rakenteita tukemaan muutosta: Meillä on mm. luokanopettajaviikot, teatterileirit, pitkä syysloma; erityiset tapahtumapäivät, joissa on tilaa taiteelle mm. Aurorapäivä. Olemme muovanneet koulupäivän rakennetta siestalla. Olemme luoneet starttiluokan (1996-) ja oman yläkoululuokan (1997-2000). Olemme räätälöineet opettajien toimenkuvia. Olemme siirtyneet tielle kohti pariopettajuutta. siesta, ) lukujärjestyksen rakenne.
- Olemme myös rakentaneet koulun toimintakulttuuria oman näköiseksemme. Työyhteisönä - niin uskon- olemme oppineet ymmärtämään koulua, miten eri asiat vaikuttavat toisiinsa. Olemme oppineet tekemään monia asioita paremmin, tekemään parempia asioita ja oppineet ymmärtämään monia asioita uudella tavalla.
Kysyn itseltäni: Mitkä ovat olleet 20 vuoden tukijalkoja tai "huippukokemuksia"
- (1) Pedagoginen draama (1989- ), Helena Notkonen ja Teresia Volotinen
- (2) Minne joutui kukkaset (1991), Osmo Sorsa
- (3) Koko koulun näytelmät, ja niistä ehkä a) Peppi Pitkätossu (1992), opettajatiimi, mm. Maarit Tyrjy. Uusinta 2000-luvulla b) Aristokatit, useita opettajia, kaksi kertaa. c) Ronja ja d) Oliver Twist, useita opettajia
- (4) Koulusirkus, mm. Uma Jutila ja Maarit Tyrjy
- (5) Lucia-kulkue, Seija Konsti
- (5) Via Dolorosa, Anna-Liisa Korhonen, myöhemmin Liisa Mattila ja Ulla Hämäläinen
- (6) Luunjan koululeiri (1996-), opettajatiimi
- (7) Kuorotoiminta, Uma Jutila, Kaija Kuivanen, Mirde Kilponen
- (8) Kullervo-sinfonia (1997), Maarit Tyrjy
- (9) Kapsäkin Topelius-projekti (2004), monta opettajaa
- (10) TIP-hanke kymmenine kerhoineen (2007-), useita opettajia ja Sari Törrönen
- (11) Hölmälöiset- hanke (2008), koko koulu
- (12) Bänditoiminta konsertteineen, Osmo Sorsa ja Risto Schiray
- (13) Oppimiskeskuksen koulutustarjonta (2008-), useita opettajia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti