Luokanopettajanoulutuksessa suoritetaan lyhyet perusopinnot opetettavissa aineissa. Tämän lisäksi luokanopettajien koulutukseen kuuluu sivuaineopintoja, joissa he voivat syventyä valitsemansa aineen opetuksen ongelmiin. Käytännössä luokanopettajilta on estetty mahdollisuus syventyä äidinkieleen. Aineenopettajan pätevyysvaatimukset on nostettu tässä aineessa kaksikertaisiksi verrattuna muihin aineisiin: Äidinkielessä vaaditaan 60 + 60 + 10 opintopistettä eli aineenopinnot sekä suomen kielessä että kirjallisuudessa. Puheopin opintoja ei mahdu koulutusohjelmaan lainkaan. Myös opintoihin pyrkiminen on tehty hankalaksi. Luokanopettajila ei ole omaa kiintiöitä ainelaitoksissa. Heidän pitäisi osallistua samaan pääsykokeeseen kuin kielenkääntäjiksi ja täysin muihin ammatteihin suuntautuvat opiskelijat.
On lasten ja oppiaineen edun vastaista, että luokanopettajaopiskelijoilta estetään mahdollisuudet kehittyä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajina. Aineenopettajat eivät ole siirtyneet alakoulun puolelle eikä heitä sinne riittäisikään. Monesta syystä on järkevää, että alakoulussa äidinkielen opetus säilyy luokanopettajilla, jotka pystyvät hyödyntämään ko. aineen opetusta kaikilla tunneilla toiminnallisesti.
Luokanopettajat tarvitsevat oikeuden opiskella lastenkirjallisuuden ja toiminnallisen kieliopin opettamista, eivät Ison suomen kieliopinmukaisia uusia termejä. Nyt tarvitaan joustavia ratkaisuja. Perusopetuksen laadun varmistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että luokanopettajaopiskelijoilla tarjotaan mahdollisuudet todelliseen äidinkieleen erikoistumiseen. Opetusministeriön tulisi rohkeasti korjata tämä epäkohta.
Katri Sarmavuori
Professori, Turun opettajankoulutuslaitos
Äidinkielen Opetustieteen Seuran pj.
Matti Sippola
Luokanopettajaliitto ry.
Puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti