 |
| Netistä löytämäni söpö kuva koulunpidosta ennen vanhaan. |
Eilen esimerkiksi oli sellainen päivä, että sammuin kuin saunalyhty klo 21.
Ensinnäkin: PUNK-tapahtuma oli aivan upea. Hienoja bändejä. Heitin vaihtoihin tykillä u-tubesta leikkeitä aidoista Punk-bändeistä. Tapahtuma mahtui hienosti sovittuihin aikarajoihin klo 11-13. Oppilaat nauttivat- vaikka melua kyllä oli. Uintivuorojen vuoksi sain opettaa luokkaa, jossa on otettu käyttöön luokan tason tehostetun tuen ohjelma. Teimme kuvista, ja meillä oli ainakin minusta oikein leppoisaa ja mukavaa. Siis sokeria oli.
Mutta oli suolaakin. Samaan päivään osui melkoinen suma oppilaiden välisten sotkujen selvittelyä. Tiistaina (kun olin koulutuksessa) pari isompaa poikaa oli hermostunut perässä roikkuvaan pikkupoikaan ja oli ravistellut tätä. Äiti pyysi selvittämään asiaa, ja tietysti niin tehtiin. Samana päivänä juuri ennen koulun alkua ja uimaan lähtöä oli poikaoppilas kampannut toisen pihalla. Käsi murtui. Valvoja juoksi apuun. Oma terveydenhoitajamme ei ole tiistaisin niin aikaisin töissä. Onneksi äiti saatiin kiinni, ja apua saatiin, käsi kipsiin ja oppilas oli jo eilen koulussa. Selvitettävää kuitenkin riitti. Lopulta kamppaajakin tunnusti. On tärkeää, että opettajat jaksavat näissä selvittelyissä vääntää loppuun saakka, koska vain tunnustetun teon voi millään hyvittää tai saada anteeksi.
Ei siinä kaikki. Vähän isompien oppilaitten poikajoukolle oli tullut jo tovin kinaa yhden oppilaan kanssa, ja oikein urakalla aiottiin nyt antaa hänelle opetusta. Ja kun häntä ei saatu kiinni, kovisteltiin kaveria. Oli melkoinen työ selvittää, kuka oli tehnyt mitäkin ja miksi. Tätäkin tapausta oli selvittämässä moni opettaja. Keskustelut oppilaitten kanssa olivat muuten hyvin avoimia, ja se on tärkeä asia. Poikien koteihin otetaan yhteyttä. Sakinhivutus on vakava asia.
Koulumatkat ja vapaa-aika eivät oikeasti kuulu koululle. Meidän toimvaltamme ei ulotu sinne. Mutta tällaiset jännitteet näkyvät koulussa. Siksi niitä on pakko purkaa. Sitten tiedotamme kotiin ja toivomme, että koti tarttuu asioihin. Usein niin käy.
Mutta ei päivän suola vielä tässä ollut. Kun olin selvitellyt asioita kahden vasta uimahallista tulleen pojan kanssa vielä lähelle kello kolmea ja hypännyt autoon, puhelin soi: kaksi oppilastamme on siirtänyt Hesarin laatikon pois paikoilaan, ja toinen oli salpaamassa toista sinne sisälle. Onneksi vastuunsa tunteva ohikulkija osui paikalle. Kyseessä oli samat pojat, joita olin juuri jututtanut. Voi hyvänen aika! Kotoa käsin en tietenkään pystynyt soittamaan poikien vanhemmille. Se jää tähän päivään.
Viisas apulaisrehtorimme kyllä muistutti jo päivällä, että näin marraskuu aina alkaa.
Keskiviikko oli siis ihan - miten sitä kuvaisi - täysi päivä. Uni maistui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti