Kahdet juhlat yhteen pötköön

EILEN sai juhlia oikein perinpohjin. Kello 15 alkoivat kyläjuhlat Aurorassa koulun siunauksella. Kirkkoherra Antti Kujanpäätä avustivat Auroran koulun opettajien bändi ja oppilaskuoro, joka lauloi niin komeasti, että (katsele video tämän lastun lopusta). Avara aula oli täynnä iloisia ihmisiä, tuttuja vanhempia ja opettajia.  Vanhoista auroralaisista näin pidempään kuin hätäisesti mm. Irina Huovisen, Tuula Jäppisen, Timo Hyvösen, Markku Kauppilan, Seija Konstin Anna-Liisa Kurjen ja Joni Schirayn.   

OMAN Auroran koulun historiaa avaavan puolituntisen diaesityksen jälkeen vauhdilla Vanhalle, jossa PS-kustannus vietti 20-vuotisjuhliaan. Minut oli kutsuttu paikalle kustantamon tietokirjailijana, mutta myös tilaisuudessa julkistetun kirjan paneelin jäsenenä. Ylioppilaskunnan laulajien upeassa huoneessa järjestetyssä tilaisuudessa soitti Kari Uusikylän johdolla Educational Jazz Band. Pieni katkelma soitosta on sekin alla. Mukava oli nähdä isäntäväen lisäksi tuttuja mm. Rauno Haapaniemi,  Irmeli Halinen, Riitta Jyrhämä, Päivi Nilikari, Pertti Kansanen, Vesa Watanen, Liisa Raina, Markku Suortamo...

Videoclipsi Siunaustilaisuudesta

Videoclipsi 20-vuotisjuhlista

Espoolainen esiopetus ajetaan ongelmiin

Myös Auroran koululla aloitettu starttiluokkatoiminta on
vaarassa.

POSTILAATIKKONI täyttyy espoolaisten esiopettajien huolikirjestä. Tiukassa taloustilanteessa ollaan tekemässä lyhytnäköisiä muutoksia espoolaiseen esiopetusjärjestelmään. Julkaisen nämä kirjeet hätähuutona. Ei anneta esiopetuksen ajautua kriisiin.

Huolenaiheita on kolme:

1) Ylipäätään kouluissa annettava esiopetus alutaan siirtää kouluista päiväkoteihin.
2) Inklusiivien esiopetus (siis maahanmuuttajille tarkoitettu)  halutaan siirtää kouluista päiväkoteihin. Esiopettajat haluaisivat päinvastoin: että  esiopetus saisi jatkua kouluissa.  "Näin voisimme taata laadukkaan, yksillöllistävän ja tehokkaan opetuksen sekä saumattoman yhteistyön alkuopetuksen, erityisopettajien ja kieli- ja kultturiryhmien opettajien kesken. Tämä järjestely tulisi myös pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavimmaksi".
3) Starttiluokkaopetus ollaan siirtämässä kouluista päiväkoteihin.

Kannanottot 

Espoon suomenkielisen opetuksen esiopettajien kannanotto asiaan: 
Esiopetuksen järjestäminen yhdessä tulosyksikössä 01.08.2017 alkaen.

Saamamme tiedon mukaan virkamiehet ovat valmistelemassa esitystä, jolla on tarkoitus kumota kaupunginhallituksen päätös vuodelta 2009 esiopetuksen hallinnollisesta asemasta. OVTES esiopettajat ovat tyrmistyneitä tästä tiedosta. Tämä rikkoo luottamuksemme kaupungin virkamiehiä ja hyvää johtamistapaa kohtaan.

Kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 15.12.2009, että suomenkielisen esiopetuksen järjestämisvastuu ja koordinointi siirtyy 1.8.2010 alkaen suomenkielisen varhaiskasvatuksen tulosyksikköön. OVTES:n piirissä toimivat esiopetuksen viranhaltijat pysyvät OVTES:n piirissä ja koulujen rehtoreiden alaisuudessa siihen asti, kun toimivat virassaan. Tuolloin 15.12.2009 kaupunginhallitus linjasi myös, että OVTES esiopettajien virkasiirtoja toisiin kouluihin vältetään.

Sivistystoimenjohtaja Sampo Suihko on 29.8.2016 antanut virkamiehille tiedoksi, että esitystä esiopetuksen siirrosta suomenkielisestä opetuksesta varhaiskasvatukseen valmistellaan. Tämä tarkoittaa, että kaupunki lakkauttaisi kaikki OVTES esiopettajien virat vastoin kh:n 15.12.2009 tekemää päätöstä. Katsommekin, että virkamiehet ovat tekemässä esitystä, joka rikkoo jo päätettyä ja olemassa olevaa sopimusta.

Esiopettajien työehtosopimusta muutetaan siten, että OVTES (kunnallinen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus) virat lakkautetaan ja esiopettajat siirretään vastentahtoisesti KVTES (kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus) toimiin. Muutos heikentää oleellisesti työehtojamme ja mahdollisuutta toteuttaa laadukasta esiopetusta yhdessä koko moniammatillisen kouluyhteisön kanssa.

Virkamiehet eivät ole tiedottaneet Espoon kaupungin sovittujen käytänteiden mukaan henkilöstön luottamusmiestä asian valmisteluvaiheessa. Tämä on esimerkki erittäin huonosta johtamistavasta ja on Espoon arvojen vastaista. Esiopettajat eivät ole saaneet perusteluja siitä, mitä tällä päätöksellä tavoitellaan. Mikäli kyseessä on säästötoimenpide, noin 30 esiopettajan irtisanominen ja siirtäminen toiseen virkaehtosopimukseen ei vaikuta Espoon talouteen.

OVTES- sopimus mahdollistaa sen, että esiopettajat kuuluvat täysivaltaisina jäseninä koulun työyhteisöön ja osallistumisen koulun yhteiseen suunnittelutoimintaan. OVTES sopimus mahdollistaa esiopettajille osallistumisen yhteissuunnitteluaikaan, joka käytetään opetuksen yhteiseen suunnitteluun, koulun toiminnan kehittämiseen, yhteisten opetussuunnitelman edellyttämien aine- ja aihekokonaisuuksien suunnitteluun sekä moniammatilliseen yhteistyöhön. Esiopettajat osallistuvat myös virkaehtosopimuksen mukaisiin VESO-päiviin (=opettajatyöpäiviä), joita käytetään koko henkilökunnan kouluttamiseen ja suunnittelutyöhön. Esiopettajien esimiehisyys on koulun rehtorilla. Esiopettajat kuuluvat kiinteästi koulun hallinnollisiin, kehittämis- sekä pedagogisiin tiimeihin (johtokunta, johtoryhmä, opetussuunnitelma-, turva-, arviointi-, kestävän kehityksen-, kansainvälisyys-, Kiusaamista Vastustava KiVa-, erityisopetuksen ja esi-ja alkuopetuksen tiimit sekä koti- ja kouluyhdistys).

Virkaehtosopimusmuutoksen myötä esiopetusryhmien toiminta jatkuu vain fyysisesti koulujen tiloissa, mutta esioppilaat ja -opettajat eivät ole enää osa kouluorganisaatiota. KVTES sopimus estää esiopettajia kuulumasta enää täysi- ja päätäntävaltaisina jäseninä koulun työyhteisöön sekä osallistumisen koulun yhteiseen suunnittelutoimintaan ja kehittämistiimeihin. Esiopettajan esimieheksi vaihtuu jokin lähialueen päiväkodin johtajista. Vaikka esiopettajilla on tahtotila toteuttaa laadukasta yhteistyötä koulun kanssa, tiedetään että käytännössä eri virkaehtosopimuksissa toimiminen estää yhteistyön toteutumisen.

Kaikilla OVTES esiopettajilla on tehtävään vaadittava ammatillinen pätevyys ja he ovat Espoon kaupungin virkasuhteessa.  Esiopettajat ovat saaneet huoltajilta palautetta esimerkillisesti ja laadukkaasti hoidetusta maksuttomasta esiopetuksesta. Huoltajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä koulujen hallinnoimaan ja järjestämään esiopetukseen. Tämän voivat pyydettäessä esiopettajien esimiehet vahvistaa.

Unesco on arvostanut Espoota oppivana kaupunkina, joka tunnistaa oppimisen merkityksen hyvinvoinnin ja kasvun perustana. Espoota arvostettiin erityisesti siitä, että elinikäisen oppimisen polku tarjotaan kullekin omien tarpeidensa mukaan. Espoolaisilla huoltajilla on mahdollisuus valita haluavatko he lapsensa käyvän varhaiskasvatuksen vai suomenkielisen opetuksen järjestämää esiopetusta. Tämä palvelu tasa-arvoistaa kaikkien kuntalaisten tarpeet. Espoon rikkaus onkin se, että esiopetusta annetaan sekä päiväkodeissa että kouluissa yli tulosyksikkörajojen. Näin odotamme toimittavan myös tulevaisuudessa lapsen eduksi esiopetusta edelleen kehittäen. Esiopetuksen tuloksellisuutta mitataan rahaa merkittävämmällä laatukriteerillä – lapsen edulla. Toivomme, että Espoossa löytyy edelleen viisautta tehdä kestäviä valintoja lasten parhaaksi!

Espoossa 21.9.2016

Leena Koponen, Pia Kiviniemi. Soile Saarikivi, Helena Heinonen, Sirpa Luoma-Halkola Terhi Rosenvall-Karima Nelli Schirokoff, Tarja Ojala, Maarit Blomster,  Leena Parviainen, Marita Hammaren, Marika Niemenmaa, Johanna Lindroos, Eliisa Heikkinen, Mari Malkamäki, Tuire Perkiönmäki, Suvi Honkasaari, Seija Laine, Tuulikki Larkiola, Elina Soini, Päivi Järvinen, Merja Koskealaakso, Minna Salminen, Sari Salmela, Riitta Sundberg, Mari Lahtinen, Sari Saulio, Jukka Paukku,Tilly Kajetski, Susanna Alava, Johanna Kela, Satu Nikkanen, Leena Selin, Johanna Tiainen

OVTES: ssa työskentelevien esiopettajien kannanotto

Olemme esiopettajina erittäin huolestuneita saamastamme tiedosta, jonka mukaan meidät oltaisiin siirtämässä OVTES: sta KVTES: iin. Tietojemme mukaan nyt ollaan kumoamassa kaupunginhallituksen päätöstä vuodelta 2009:

”Kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 15.12.2009, että suomenkielisen esiopetuksen järjestämisvastuu ja koordinointi siirtyy 1.8.2010 alkaen suomenkielisen varhaiskasvatuksen tulosyksikköön. KVTES: n piirissä toimivat esiopettajat toimivat varhaiskasvatuksen tulosyksikön alaisuudessa, vaikka ryhmä toimisi koulun tiloissa. OVTES: n piirissä toimivat esiopetuksen viranhaltijat pysyvät OVTES: n piirissä ja koulujen rehtoreiden alaisuudessa siihen asti, kun ovat virassa. Uudet esiopetusryhmät perustetaan varhaiskasvatuksen alaisuuteen ja niihin palkataan KVTES: n mukainen esiopettaja. Valmistavaan opetukseen liittyvissä ryhmissä on aina OVTES: n mukaan palkattu esiopettaja opetuksen tulosyksikön ja koulun rehtorin alaisuudessa. ”

On perustettu työryhmä, jossa valmistellaan esiopetusta koskevan työjaon uudistamista. Työryhmä kokoontui jo, mutta meille esiopettajille ei asiasta ja sisällöstä ole tiedotettu. Koemme erittäin loukkaavaksi, että työehtosopimustamme muutettaisiin niin, että meidät irtisanottaisiin OVTES: sta ja siirrettäisiin KVTES: iin. Tämä heikentäisi oleellisesti työehtojamme ja mahdollisuuttamme tehdä työmme yhtä hyvin kuin nyt teemme. Espoon arvoissa korostetaan nimenomaan avoimuutta ja että Espoo on edelläkävijäkaupunki, jossa kaikkien on hyvä asua, oppia ja tehdä työtä ja jossa espoolainen voi aidosti vaikuttaa.  Mielestämme nyt on toimittu näitä Espoon arvoja vastaan.
Olemme luottaneet KH: n päätökseen ja panostaneet vuosia oman ammattitaitomme kehittämiseen. Nyt koemme tulleen petetyiksi.  Ennen 15.12.2009 tehtyä päätöstä jouduimme elämään ja työskentelemään kohtuuttoman paineen ja epävarmuuden alaisena. Miten on mahdollista, että jo kertaalleen päätetty asia otetaan taas käsittelyyn? Viime kerralla tuloksena oli monen ammattitaitoisen esiopettajan siirtyminen muihin tehtäviin.

Esiopettajien työsopimuksen muutostarvetta on perusteltu säästöillä. Laskelmat, joita asiasta on esitetty, eivät näytä todellisilta, vaan tarkoitushakuisilta. Espoossa on kuitenkin järjestettävä esiopetusta ja vanhemmat varmasti haluavat lapsilleen ammattitaitoisen esiopettajan.
Kouluissa on tänä syksynä otettu käyttöön uudet esiopetussuunnitelmat, joiden tekemiseen on käytetty lukuisia työtunteja. Valmistavat esiopetusryhmät ovat tärkeä osa koulun toimintakulttuuria ja me esiopettajat olemme tärkeitä työyhteisömme jäseniä.

Espoo on nyt romuttamassa vuosia kehitettyä ja laadukkaasti toteutettua valmistavaa inklusiivista esiopetusta. Meillä on kouluissa vuosien kokemus ja moniammatillinen osaaminen monikulttuuristen perheiden kotouttamisesta sekä saumattomasta yhteistyöstä esi- ja alkuopetuksen välillä.  Tämä on mahdollista vain kun esiopetus on kouluissa ja kun opettajat ovat samassa työehtosopimuksessa (OVTES). Onko Espoo on valmis romuttamaan toimivan ja laadukkaan valmistavan esiopetuksen? Onko Espoolla todella varaa kohdella meitä ammattitaitoisia ja työhönsä motivoituneita ja sitoutuneita esiopettajia näin epäoikeudenmukaisesti? Olemme aina olleet ylpeitä, että saamme asua ja tehdä työtä kaupungissa, jossa arvostetaan ihmisten ammattitaitoa ja mahdollisuutta kehittää omaa osaamistaan. Olemme tunteneet olevamme Suomessa edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä työskennellessämme esiopettajina koulussa.

Olemme huolissamme, miten valmistavan esiopetuksen laadun ja lasten oikeuden saada laadukasta opetusta ja tarvitsemaansa tukea käy, jos tuo KH: n 2009 päätös nyt kumotaan ja työehtosopimustamme heikennetään.

Espoossa 23.9.2016

Soile Saarikivi, Nelli Schirokoff ja Sirpa Luoma-Halkola
Lintulaakson koulun valmistavan esiopetuksen esiluokanopettajat

KANNANOTTO Esiopetuksen järjestäminen yhdessä tulosyksikössä 01.08.2017 alkaen. 

Kannanotto käsittelee suomenkielisen opetuksen tulosyksikön laaja-alaisten erityisopettajien huolenilmaisua 05.09.2016 esitettyyn suomenkielisen opetuksen tulosyksikön johtoryhmän esityslistan kohtaan 5. Keskustelu starttiopetuksesta.

Allekirjoittaneiden kanta on, että inklusiivinen valmistava esiopetus tulee jatkossakin järjestää suomenkielisen opetuksen tulosyksikön alaisuudessa. Pelkomme on, että tulosyksikkösiirron seurauksena tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden määrä tulee lisääntymään perusopetuksessa.
Inklusiivisen valmistavan esiopetuksen oppilas tarvitsee päivittäin kohdennettua ammattitaitoista ja pätevää henkilöstöresurssia esiopettajan lisäksi joko kieli- ja kulttuuriryhmien opettajalta tai erityisopettajalta. Usein oppilas saattaa tarvita tukea kaikilta kolmelta asiantuntijalta viikoittain.
Toivoisimmekin, että avoimeen keskusteluun nostettaisiin, kuinka paljon tukea esioppilas konkreettisesti tulisi saamaan mahdollisessa varhaiskasvatuksen järjestämässä inklusiivisessa valmistavassa esiopetuksessa viikoittain ja vuositasolla. Kuka tätä tukea hänelle antaisi ja kuka seuraisi sekä arvioisi tuen vaikuttavuutta?

Erityisopettajia on hämmentänyt myös suunniteltu toimintamalli osa-aikaisen erityisopetuksen toteuttamisesta varhaiskasvatuksen esiopetuksessa. ”Käytännössä toteutus voi tapahtua erityisopettajan omana työnä tai esiopettajan toimesta esimerkiksi kelton mallittamalla tavalla." (Infoa esiopettajille ja muille esiopetuksessa toimijoille, Ruusutorpan koulu 31.8.2016) Suunnitelma rikkoo asetusta opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (14.12.1998/986, 8§), joissa selkeästi määritellään, kuka on kelvollinen antamaan erityisopetusta.

Suomen kielen oppiminen lähtee siitä, että oppilas osaa omaa äidinkieltään. Omalla äidinkielellä annettu tuki edistää oppilaan opiskelua ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä tuki tulee jatkossakin turvata.

Mielestämme tämä päätös vie pohjan myös oppilaantuntemukselta koulupolun alussa sekä pedagogisesti laadukkaalta työltä oppilaan koulupolun jatkuvuudelle, jota tässä kaupungissa on menestyksekkäästi kehitetty viimeisen vuosikymmenen aikana. Se kokemus ja asiantuntijatieto, joka kieli- ja kulttuuriopettajille sekä laaja-alaisille erityisopettajille kertyy lapsen ja esiopettajan kanssa tehdyn työn tuloksena esiopetusvuoden aikana, siirtyy ja mahdollistaa tuen jatkumon heti oikeanlaisena perusopetuksen alkaessa, riippumatta lähikouluperiaatteen koulupaikkapäätöksistä.
Huoli maahanmuuttajaoppilaiden oppilasmäärän kasvun aiheuttamista lisäkustannuksista perusopetuksessa tiedostetaan jo. Tämä mahdollinen esiopetuksen siirtopäätös ei mielestämme tue erityisopetuslain mukaista kolmiportaisen tuen rakennetta erityisen tuen oppilaiden määrän vähentämiseksi, vaan tulee lisäämään edelleen muun muassa evy-luokkien määrän kasvua kaupungissamme.

Mielestämme suunnitelmassa Esiopetuksen järjestäminen yhdessä tulosyksikössä 01.08.2017 alkaen on runsaasti lapsen oikeuksia heikentäviä epäkohtia. Toivommekin, että työryhmän jäsenet ja päättäjät perehtyvät ja kartoittavat tarkasti, mitkä ovat tämän päätöksen todelliset vaikutukset. Mitkä ovat riskit lapsille ja mahdollisiin perusopetuksessa tarvittaviin lisäresursseihin tulevaisuudessa? Mahdollisen päätöksen vaikutuksia on seurattava aktiivisesti.
YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 3. artiklassa todetaan, että lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Lapsen tarvitsema ja saama varhainen tuki ei saa heikentyä poliittisen tahtotilan tai säästötoimenpiteiden johdosta.

Espoossa  23.09.2016

Hannu Takala, Milena Siltainsuu-Wedlake, Mari Odenwall, Marja Weckroth-Karjalainen, Anna-Maija Markkanen, Kati Hinkkanen, Paula Puranen, Sanna Lahti, Satu Vainio, Tarja Pätsi, Maria Niemi, Sirpa Heikkilä- Kyöstiö, Titta Puhakka, Salla Nivala, Mervi Niini , Reija Stenbäck, Sointu Vakkilainen, Paula Mäkilaurila, Minna Fast


Kirje koskien IVAL-opetusta

Palaamme vielä meitä huolestuttavaan asiaan IVAL -opetuksesta. Olemme saaneet tietoomme, että IVAL -opetuksen siirtäminen kokonaan suomenkielisen varhaiskasvatuksen vastuulle johtuu siitä, että koulujen esiopetusyksiköitä on lyhytnäköisesti lakkautettu, vaikka maahanmuuttajaoppilaiden määrän kasvu on ollut koko ajan tiedossa. Tästä syystä lisäryhmien perustamiselta ei voida välttyä. Kaupunginhallituksen 2009 päätöstä IVAL -opetuksesta ollaan purkamassa.  Kaikki koulujen IVAL- opetuksen osaaminen romutetaan sen hyödyntämisen sijaan. Mielestämme tämä päätös on maahanmuuttaja-lapsia syrjivä ja vaikeuttaa heidän sujuvaa oppimispolkuaan. Meidän valmistavassa esiopetuksessa työskentelevien esiopettajien työtehtävät ja - olosuhteet muuttuvat ratkaisevasti huonompaan suuntaan.

Nyt kun kaikkia päätöksiä ei ole vielä tehty, on mahdollista muuttaa suuntaa. Koulujen IVAL -opetus täytyy säilyttää ja sen osaamista hyödyntää, ja perustaa vain tällä hetkellä välttämättömät IVAL yksiköt varhaiskasvatuksen vastuulle. Mainingin kokeilu on edelleen kesken ja se on vain yhden yksikön kokemus, josta ei vielä voi tehdä laajoja johtopäätöksiä.

Ystävällisin terveisin
 Maarit Blomster ja Päivi Järvinen
Perkkaanpuiston koulun esiopettajat

Kannanotto:  huolemme tietoomme mahdollisten muutosten vaikutuksista inklusiiviseen valmistavaan esiopetukseen ja sitä toteuttavien OVTES esiopettajien työsopimussuhteisiin.




Esitämme tässä kannanotossa huolemme tietoomme mahdollisten muutosten vaikutuksista inklusiiviseen valmistavaan esiopetukseen ja sitä toteuttavien OVTES esiopettajien työsopimussuhteisiin. 
Kaavaillut muutokset vaikuttavat molempiin osapuoliin haittaavasti, koska IVAL-opetus on kytköksissä esiopettajien työehtosopimukseen.

Pöytäkirjanote: Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta 11.11.2014
"Perusopetuslain mukaan kunta voi järjestää 6–10 vuotiaille maahanmuuttajille vähintään 900 tuntia kestävää perusopetukseen valmistavaa opetusta, jonka laajuus vastaa yhden vuoden oppimäärää. Espoossa esiopetus on 1.8.2010 alkaen ollut Suomenkielisen varhaiskasvatuksen tulosyksikön vastuulla Kaupunginhallituksen päätöksen mukaisesti (15.12.2009 §13). Kaupunginhallituksen päätöksen mukaan uudet esiopetusryhmät perustetaan suomenkielisen varhaiskasvatuksen tulosyksikön alaisuuteen. Saman päätöksen mukaan perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmissä on aina OVTES:n mukaan palkattu esiopettaja suomenkielisen opetuksen tulosyksikön ja koulun rehtorin alaisuudessa."
Koulujen inklusiivista valmistavaa esiopetusta on alasajettu vuosien varrella systemaattisesti sen kehittämisen sijaan vaikka maahanmuuttajaoppilaiden määrän on tiedetty lisääntyvän koko ajan. Inklusiivisen valmistavan esiopetuksen järjestäminen pelkästään kouluissa ei enää tästä syystä riitä. Suomenkielinen varhaiskasvatus on kehittelemässä omia ratkaisujaan IVAL -opetuksen kasvavaan tarpeeseen. ( Mainingin koulun kokeilu). Näiden Suvan vaihtoehtoisten järjestelyjen ei pitänyt vaikuttaa millään tavalla kouluissa järjestettävään IVAL-opetukseen ja esiopettajien työsopimussuhteeseen, OVTES.

Pöytäkirjanote: Opetus -ja ja varhaiskasvatuslautakunta 19.11.2014:


"Mainingin kouluun tulee esiopetuksen tilat ja uutena yksikkönä se tulee varhaiskasvatuksen alaisuuteen. Alueen palvelutarpeen ja koulun sijainnin näkökulmasta on tarkoituksenmukaista käynnistää varhaiskasvatuksen toteuttaman valmistavan opetuksen kokeilu Mainingin koulun tiloissa. Nämä ryhmät toimisivat pilottiryhminä ja niiden toimintaa seurattaisiin kahden vuoden ajan. Pilotoinnin perustella lautakunnalle tehdään myöhemmin ehdotus siitä, onko valmistavan opetuksen järjestämistä perusteltua laajentaa muihin varhaiskasvatuksen esiopetusryhmiin. Valmistavan opetuksen toteuttamisessa hyödynnetään suomenkielisen opetuksen asiantuntijuutta ja uudet ryhmät suunnitellaan yhteistyössä tulosyksiköiden kesken. Esitys ei vaikuta OVTES:in mukaan palkattujen esiopettajien tilanteisiin koulujen IVAL –ryhmissä."


Tämän päätöksen mukaan työsopimusehtojamme ei voida muuttaa. Yksi pilotointi ei vielä kerro koko totuutta varhaiskasvatuksen kyvystä hoitaa valmistava inklusiivinen esiopetus japilotointi on edellleen kesken.
Olemme luottaneet, että Espoo kestävän kehityksen edelläkävijänä panostaa pitkäjänteisyyteen ja luotettavuuteen päätöksenteossaan. Tästä syystä me esiopettajat olemme systemaattisesti ja suunnitelmallisesti hankkineet lisäkoulutusta tavoitteena laadukas inklusiivinen valmistava esiopetus. Opiskelu on tapahtunut yksittäisen opettajan omalla ajalla ja rahalla. Lisäkoulutukset ovat olleet pitkäkestoisia mm. Esi-ja alkuopetuksen perus- ja aineopinnot ja Helsingin yliopiston järjestämä sekä muiden tahojen järjestämiä Suomi toisena kielenä -opettajakoulutuksia.


Maahanmuuttajaoppilaat ovat osa perhettään ja perheiden saattaminen osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää on ollut yksi IVAL-opetuksen tehtävistä. Koulujen kuraattoripalvelut ovat olleet myös esioppilaiden käytössä. Tämä on ollut erittäin tärkeä palvelu perheiden kotouttamisen ja varhaisen puuttumisen kannalta ja tutun ja eheän oppimispolun rakentamisessa. Nimi valmistava opetus kertoo jo osaltaan työmme tavoitteesta: saattaa esioppilaat ja heidän perheensä omaan lähikouluun ja sen käytänteisiin. Tutut S2 -opettajat ja laaja-alaiset erityisopettajat ovat jatkaneet esioppilaiden kanssa työskentelyä heidän siirtyessä perusopetuksen oppilaiksi. Tuen tarve ja kielitaidon taso ovat olleet tiedossa esioppilaan siirtyessä perusopetukseen. IVAL-oppilaalla on näin ollut mahdollisuus aloittaa opiskelu tasavertaisena suomenkielisen oppilaan kanssa. 


Suomenkielisen varhaiskasvatuksen lausunnoissa halutaan kouluissa tapahtuvan esiopetuksen näyttäytyvän mahdollisimman epäedullisessa valossa. Kritiikkiä on erityisesti kohdistettu ns. lapsen kokonaisesta päivään, joka on toteutunut moitteettomasti myös koulun esiopetuksessa. Tilakritiikkiä kuuluu myös Suvan puolelta. Esiopettajien siirtäminen työsopimussuhteesta toiseen OVTES:stä KVTES:siin ei ratkaise tilaongelmaa. Suomenkielisellä varhaiskasvatuksella tuskin on osoittaa uusia päivähoidon tiloja noin 800 esioppilaalle.
Lukuvuonna 2016- 2017 Suva halusi huolehtia esiopetusta täydentävästä päivähoidosta. Kokemuksemme on tähän mennessä ollut muilta osin positiivinen paitsi henkilökunnan koulutuksen ja määrän suhteen. Suva ei ole onnistunut rekrytoimaan asetusten vaatimaa määrää tai koulutuksen omaavaa henkilökuntaa. Puutteita on useassa yksikössä.
Suvan ja Sukon järjestämän esiopetuksen hintaa on vertailtu usein.  Sukon järjestämä esiopetus on kaikissa laskelmissa todettu aina kalliimmaksi. Hintalappua kirjoitettaessa unohdetaan mitä kaikkea tuohon on sisältynyt. 
Koulujen suomi toisena kielenä -opetus toteutetaan pienryhmässä tai samanaikaisopetuksena aamupäivän tunteina, jolloin lapset ovat virkeimmillään ja vastaanottavaisia oppimiselle. Opetuksesta vastaa moniammattillinen tiimi, jonka muodostavat esiopettaja, suomi toisena kielenä - opettaja ja/tai laaja-alainen erityisopettaja.
Tämän lisäksi kaikki arjen vuorovaikutustilanteet ovat kielen ja kulttuurin oppimistilanteita, kaikille esioppilaille.
Inklusiivinen valmistava esiopetus kouluissa on tehokasta ja varhaista syrjäytymisen ennaltaehkäisyä. 
Sama ei toteudu varhaiskasvatuksen esiopetuksessa, koska esiopettajalla on kaikki oppilaat huollettavina esiopetusaikana, eikä hänellä ole mahdollisuutta irrottautua pienen lapsiryhmän opettamiseen. Suomi toisena kielenä -opettajan resurssit riittävät varhaiskasvatuksen esiopetuksessa pääsääntöisesti opettajan konsultaatioapuun ei oppilasryhmän tueksi. Sama koskee kiertävän erityisopettajan työnkuvaa.

Pöytäkirjan ote 11.11.2014:

 
"Suomen kielen opettaminen tapahtuu arjen kaikissa tilanteissa (ruokailut, lepo, ulkoilut) lapselle ominaisin toimintatavoin (leikkiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen sekä tutkiminen).
Espoon suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa työskentelee 10 suomi toisena kielenä lastentarhanopettajaa (S2 -lto), jotka ohjaavat henkilökuntaa kielikasvatuksen toteuttamisessa, lapsen kaksikielisyyssuunnitelman ja ryhmän varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa sekä kielitaidon arvioinnissa"


Hintaan ovat vaikuttamassa myös varhaiskasvatuksen sijaiskäytännöt. Henkilökunnan puuttuessa sijaista ei välttämättä palkata vaan suhdelukukaavan mukaisesti henkilökuntaa siirretään ryhmästä toiseen, jolloin esioppilaiden opetus ei välttämättä toteudu suunnitelmien mukaan.
Koulussa järjestettävän inklusiivisen valmistavan esiopetuksen kustannuksia voidaan tasata järjestämällä syksystä 2017 lähtien esiopetukseen liittyvä päivähoito kerhotoimintana, josta Espoolla on jo hyviä kokemuksia.

Ote Espoon monikulttuurisuusohjelmasta 2014 –2017
:

"Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Eri maahanmuuttajaryhmien lähtökohdat oman hyvinvointinsa turvaamisessa voivat olla heikommat kuin muilla. Tämä voi joissain tilanteissa edellyttää positiivista erityiskohtelua tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Käytännössä sillä tarkoitetaan esimerkiksi pidemmän ajan varaamista asiakaspalveluun, jos asiakas ei puhu suomea/ruotsia hyvin. Se voi myös tarkoittaa tietyille ryhmille suunnattuja koulutuspalveluja."


Työehtosopimuksen muuttaminen yksipuolisella päätöksellä muuttaa selkeästi työnkuvaamme ja  työolojamme sekä heikentää vahvasti tähän kytköksissä olevan inklusiivisen esiopetuksen laatua. Kouluissa toteutettu inklusiivinen valmistava opetus on varhaista syrjäytymisen ennaltaehkäisyä, perheiden ja lasten hyväksi. Tämän toimivan ja tehokkaan inklusiivisen valmistavan esiopetuksen siirtäminen vain suomenkielisen varhaiskasvatuksen vastuulle heikentää selkeästi maahanmuuttajalasten opetusta ja lisää kustannuksia seuraavina vuosina.
 Inklusiivista valmistavaa esiopetusta järjestäneissä kouluissa on pitkä historia perheiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Osa perheistä on monilapsisia ja kaikki perheen lapset ovat olleet samassa koulussa IVAL-opetuksessa. Mahdollinen esiopetuksen siirto ainoastaan varhaiskasvatuksen tulosyksikön vastuulle aiheuttaa suuttumusta ja pettymystä kaikissa huoltajissa, jotka ovat kuntalaisina luottaneet espoolaisiin päättäjiin.

"Edelläkävijä Espoossa on hyvä kasvaa, oppia ja tehdä työtä" kalskahtaa vain tyhjältä korulauseelta näiden lyhytnäköisten ja yksipuolisesti tehtyjen päätösten Espoossa. 
Asian valmistelu on tehty esiopettajia kuulematta tai tiedottamatta. 
Onko "Edelläkävijä Espoolla" varaa menettää tämä n. 40 opettajan asiantuntijajoukko? 
Toivomme, että tämä kannanotto herättää kriittistä keskustelua ja uudelleen arviointia tämän tärkeä asian tiimoilta.

Espoossa 14.9.2016
Päivi Järvinen, Maarit Blomster
Perkkaanpuiston koulun valmistavan esiopetuksen esiopettajat

Uunituore kuukauden kirja: Ajattelun taidot ja oppiminen

PS-Kustannus oy juhlii 20-vuotistaivaltaan Helsingissä ensi torstaina. Tilaisuudessa esitellään uunituore kirja:

Halinen, I., Hotulainen,R.,  Kauppinen, E., Nilivaara, P., Raami , A. ja Vainikainen, M-P. (2016)Ajattelun taidot ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus. 250 sivua. Hinta 39 €.

JUHLAAN kuuluu  kirjaan liittyvä puolituntinen paneeli, jossa tekijöistä ovat mukana Irmeli Halinen, Päivi Nilivaara ja Risto Hotulainen. Ulkopuolisiksi  kommentoijiksi on  kutsuttu Lauri Järvilehto ja Martti Hellström. Keskustelua  johtaa  Marketta Mattila.

SAIN etukäteen luettavaksi kirjan taittoversion, ja ajattelin tässä lyhyesti kuvailla uutta kirjaa ja sieltä löytämiäni helmiä.

KIRJAN teema on kiinnostava. Ajattelu ja oppimaan oppiminen ovat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin kirjatuista laaja-alaisen osaamisen kuvauksista ensimmäinen - ehkä tärkein.

Teoksen rakenne on vänka, kuin katekismuksessa. Kussakin 11:ssa  luvussa kerrotaan ensin, mitä ops-perusteissa teemasta sanotaan ja sitten, mitä se tarkoittaa. Hallinnon tekstiä taustoitetaan  (ehkä perustellaankin) tutkimustiedolla. Kunkin luvun alkupalaksi ja jälkiruuaksi on sitten pohtimistehtäviä. Taitto on taitava.

Kirjassa todetaan, että opsin oppimiskäsitys tiivistyy ideaan aktiivisesta oppilaasta. (Ainakaan minä en muuten tunne yhtään oppimisteoriaa, jossa oppilaan ei edellytetä olevan aktiivinen :-))

"Aktiivinen oppiminen voidaan määritellä tekemiseen ja kokeilemiseen, puhumiseen, kuuntelemiseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen sekä reflektointiin perustuvaksi tiedon käsittelyksi ja osaamisen kartuttamiseksi." 

"Aktiivisen oppimisen edellytyksiä voidaan vahvistaa, kun tavoitteita mietitään, työ suunnitellaan yhdessä sekä pohditaan opiskeltavan asian merkitystä ja hyötyä." 

OPPIMINEN  nähdään  taitona, joka voidaan oppia. Vanhalle  didaktiikkaa arvostavalle dinosaurukselle tämä on vaikea  pala nieltäväksi. Omassa ajattelussani oppiminen muistuttaa ilmiönä  pikemminkin paranemista tai rakastumista. Niitä voidaan toki ymmärtää ja tunnista, mutta minusta niihin voidaan lähinnä vain vaikuttaa - ei hallita.

Ajatteleminen kuvataan taidoiksi, jotka ovat olennaisia, kun opetellaan oppimaan. Kirjan mukaan: jos oppii ajattelemaan, oppii myös oppimaan. Sekin todetaan, että kaikki ajattelevat eri tavoin.

OPETTAJAN roolia ops haluaa muuttaa.  Opettamiskäsitettä  käsitellään kirjassa lyhyesti, ja se kytketään ohjaamiseen. Opettajaa toki tarvitaan yhä; kirjan mukaan oppilaalla on tarve aikuisen ohjaukselle ja tuelle. Opettajan tärkeä tehtävä on tekijöiden mukaan luoda ympäristö, jossa vuoropuhelu ja yhteistyö, yrittäminen ja erehtyminen, kysyminen ja ihmettely sekä yhteinen tiedon rakentaminen on mahdollista. Opettajan tulisi siis lähinnä vaikuttaa epäsuorasti ja välillisesti.

Teoksen helmiä

LÖYSIN kirjasta 9 helmeä.

1. Meta-analyysia oppimiskäsityksistä

Sivuilla 28 -29 esitetään mukava tiivistys eri oppimiskäsityksille yhteisistä 9:stä piirteestä. Tässä ne tosi siivotusti: Oppiminen on (1) muuttumista, (2)  väistämättöntä ja välttämätöntä, (3) sitä on mahdollista vastustaa, (4) sekä myönteistä että epäedullista, (5) sekä  tarkoituksellista ja jopa tavoitteellista että  tiedostamattomatonta  ja automaattista, (6) siihen vaikuttavat sekä biologiset että neurologiset, yksilölliset  tekijät, (7) se viittaa  sekä prosessiin että prosessin tulokseen, (8) siihen  vaikuttavat monet tekijät. Siksi se on erilaista eri aikoina ja eri tilanteissa ja (9) se  tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja ympäröivän kulttuurin kanssa.

2. Oppimaan oppimisen raikas määritelmä

Oppimaan oppiminen on didaktiikan näkökulmasta absurdi käsite.  Tavoite, että oppilaat oppivat ohjaamaan ja hallitsemaan omaa oppimisprosessiaan on siitä näkökulmasta utopistinen. Tässä kirjassa oppimaan oppimiselle kuitenkin annetaan raikas määritelmä:

" Oppimaan oppiminen on kykyä ja tahtoa ratkaista uudenlaisia ja vaativia tehtäviä ja ongelmia ja ottaa vastaan haasteita. Se on halua jatkaa työskentelyä tehtävän vaikeudesta huolimatta ja uskoa omaan tekemiseen. Se on myös kykyä ennakoida sekä tuntea mielihyvää uusista haasteista, oppimisesta ja kohentuneesta osaamisesta." 

Oppimaan oppimisella tarkoitetaan taitoa ja halua tarttua uusiin oppimishaasteisiin asiasisällöstä riippumatta. Opilaiden oppimaan oppimisen taidot kehittyvät, kun oppilaita ohjataan asettamaan omia tavoitteita ja suunnittelemaan työskentelyään.

Didaktiikassa aivan samaa tavoitellaan oppilaan pedagogisen ajattelun käsitteellä.

3. Didaktinen vapaus tunnustetaan

Didaktisesta vapaudesta kirjassa todetaan seuraavaa:

"Opetussuunnitelman perusteiden mukaan työtapojen valinnan sekä työskentelyn järjestämisen ja jäsentämisen tulee olla sopusoinnussa oppimiskäsityksen kanssa. Perusteissa ei kuitenkaan anneta yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten opettajan tulisi jäsentää työskentelyä ja oppimistilanteita. Opettajalla on sekä vapaus että vastuu suunnitella ratkaisunsa siten, että oppimistilanteet edistävät oppimista mahdollisimman hyvin. 

4. Monipuolisten työtapojen ihanne 

Perusteiden mukaan työtapoja vaihtelemalla tuetaan ja ohjataan koko opetusryhmän ja jokaisen oppilaan oppimista. Työskentelyä ohjaa myös oppimiskäsitykseen sisältyvä ajatus siitä, että oppiminen on monimuotoista sekä sidoksissa aikaan ja paikkaan. Opetuksessa käytetään eri ikäkausiin sekä erilaisiin oppimistilanteisiin soveltuvia monipuolisia työtapoja. Tällöin työtavat antavat oppilaalle mahdollisuuden myös osoittaa osaamistaan eri tavoin.  Hyvä näin.

5. Tasapainoa uuden ja vanhan tietokäsityksen kanssa 

Vaikka opsissa puhutaan oman tiedon rakentamisesta ( opetuksessa tarjotaan mahdollisuus tiedon hankkimiseen, käsittelyyn, analysoimiseen, esittämiseen, soveltamiseen, yhdistelemiseen, arvioi- miseen ja luomiseen)  
siellä myös todetaan, että työtavat edistävät sekä jäsentyneiden tietorakenteiden muodostumista 
että taitojen omaksumista 
ja että opetuksen tulee perustua tutkimuksiin.

6. Hieno lähde

Minulle aivan uusi oli Ritchhartin (2015) tutkimus, jonka  mukaan tehokkaan oppimistilanteen keskeiset rakennusaineet ovat
–  mahdollisuus soveltaa aiemmin opittua uudenlaisissa tilanteissa 

–  mielekkäät tehtävät, jotka lisäävät oppilaiden ymmärrystä maailman ilmiöistä 

–  oppilaan kokema merkityksellisyys 

–  innostava vuorovaikutus, joka mahdollistaa oppilaiden aktiivisen työskentelyn yksin ja yhdessä uutta luoden.



Hieno tiivistys.

Ritchhart, R. (2015). Creating cultures of thinking. The 8 forces we must master to truly transform our schools. San Francisco: Jossey-Bass.

7. Huomiota tunteisiin

Oppimisen ja tunteiden yhteyttä on tutkittu teoksen mukaan enemmän viime vuosina. Tutkimus on kohdistunut muun muassa tunteisiin, jotka liittyvät suoritumiseen, tunneilla suoritettaviin tehtäviin, opiskelun aihepiireihin tai luokkahuoneen vuorovaikutukseen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että myönteiset tunteet edistävät oppimista ja kognitiivisia prosesseja.  Tärkeä havainto. Lisää kouluihin oppimisen iloa ja onnistumisia!

8. Kriittisyyttä vertaisarviointiin

Vertaisarviointia suositellaan opsissa. Kirjassa oli kuitenkin   jännä toteamus: Tutkimusten mukaan suuri osa luokkatovereilta tulevasta spontaanista palautteesta on virheellistä ja kohdistuu oppimisen kannalta epäolennaisiin asioihin.

9.  Malli uuden asian tarkastelulle

Teos ohjeistaa opettajaa  kysymään uutta asiaa tarkasteltaessa:
–   Mitä ajattelet tietäväsi tästä asiasta jo ennestään?
 
–  Mitä kysymyksiä siitä nousee mieleesi tai mikä sinua askarruttaa?
 
–  Miten sinä lähtisit tutkimaan noita kysymyksiä tai askarruttavia asioita? 


Napakka tehtävänanto!

Muutama sana kirjan tekijöistä

Kaikki kirjan kirjoittajat toimivat tavalla tai toisella opetuksen parissa:

• Irmeli Halinen on opetusneuvos emerita ja kansainvälinen opetussuunnitelmatyön asiantuntij
• Risto Hotulainen toimii Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen johtajana. Hän on tutkinut mm. oppimaan oppimista ja ajattelun taitoja
• Eija Kauppinen on  OPH:n opetusneuvos. Hän toimi  perusteiden uudistamisprosessissa mm. oppimiskäsitystyöryhmänpuheenjohtajana.  
• Päivi Nilivaara on kouluttaja ja työnohjaaja
• Asta Raami on  vapaa tutkija ja kouluttaja. Vuonna 2015 hän väitteli intuition käytöstä ja kehittämisestä osana luovaa suunnitteluprosessia.
• Mari-Pauliina Vainikainen on Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen projektipäällikkö. Hän koordinoi oppimaan oppimisen arviointitutkimuksia sekä vastaa PISA-koulutusvertailussa ongelmanratkaisun ja globaalien taitojen arvioinnista Suomessa.  

EKOAY vastustaa 7 %:n leikkauksia opetukseen!

Espoo - Euroopan paras opetuksen-järjestäjä?
Suomalaisen koulutusjärjestelmän tunnustetaan kuuluvan maailman parhaisiin. Ainakin se on vertailujen mukaan Euroopan paras. Viimeisimpien julkaistujen PISA-testitulosten mukaan oppimistulokset ovat Espoossa merkittävästi kansallisia tuloksia korkeampia kaikilla mitatuilla alueilla: matematiikka (painotettu osaamisalue), lukutaito ja luonnontiede.

Opetuksen järjestämisen koneisto on meillä siis viritetty taidokkaaksi ja tehokkaaksi. Varhaiskasvatus ja opetus toimivat Espoo-tarinan arvojen ja tavoitteiden mukaisesti. Espoo on panostanut opetukseen ja hyvä niin, sillä saavutetut tulokset kertovat sen kannattaneen. Espoolaiset vanhemmat arvostavat koulutusta ja lastensa mahdollisuuksia edetä valitsemalleen uralle. Tästä kertoo mm. se, että 69% peruskoulunsa päättäneistä jatkaa lukiokoulutuksessa.

Taloudellisten tehostamispaineiden vuoksi opetukseen käytettävä oppilaskohtainen kustannus on jo laskenut. Oppilasmäärä kasvaa vuosittain noin 750 oppilaalla, mikä jo sinällään vastaa lähes 6 000 000 euron kustannusta. Tätä summaa ei ole lisätty vuoden 2017 talousarvioesitykseen. Sisäisten kulujen kasvu, joka jo vuosia on ollut oppilaskohtaisen kustannuksen nousun selittäjä, on tulevankin vuoden budjetissa lähellä kolmea miljoonaa euroa. Tatu-ohjelman mukaiset sopeutustoimet näkyvät siis henkilöstömenoissa, eivät sisäisissä kuluissa.

Sekä perus- että lukiokoulutuksen osalta suunniteltu tuntikehysleikkaus on yhteenlaskettuna noin 7 %. Siihen sisältyy mm. erityisopetuksen jakotuntien poistaminen. Sen lisäksi vuoden 2017 talousarvioesitykseen kuuluu muitakin leikkauksia, kuten avustajapalveluiden vähentäminen 10 %:lla. Näiden leikkausten vaikutusten suuruusluokkaa voidaan kuvata neljän keskikokoisen peruskoulun lakkauttamisella ja 120 opettajatyövuoden vähentämisellä. Lisäksi oppilasmäärän kasvu on noin kahden koulun verran. Kokonaisuutta voi siis tarkastella toteamalla, että Espoo olisi jatkossa järjestämässä opetusta samalla määrärahalla, vaikka oppilasmäärä kasvaa noin kuuden uuden koulun verran. Suhteellinen muutos on samansuuntainen myös lukiokoulutuksessa.

Espoon valtuusto on useaan otteeseen kantanut huolta terveellisten ja nykyaikaisten koulutilojen riittävyydestä. Ehdotettu investointiohjelma kasvattaa korjausvelkaa ja vaarana on uusien ja kalliiden pakkoväistöjen tie, mikä jo nyt osaltaan selittää sisäisten kulujen ja tilavuokrien jatkuvaa mittavaa kasvua. Samanaikaisesti on muistettava metron myötä tiivistyvän ja kasvavan kaupungin jatkuvan oppilasmäärän lisäyksen myötä syntyvä vakava opetustilojen alimitoitus.

Suomalaisen – ja espoolaisen – varhaiskasvatuksen ja opetuksen laadun tae on sana ”luottamus”. Koulutetut ammattilaiset tekevät hyvin johdetun organisaation ja espoolaisten aktiivisten huoltajien kanssa joka päivä laadukasta työtään uudenkin opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden toteuttamiseksi lasten ja nuorten hyvän tulevaisuuden takaamiseksi. Heihin voidaan todellakin luottaa.

Kysymys onkin, onko heillä mahdollisuus luottaa siihen järjestelmään, jonka käsiin on annettu valta taata laadukkaalle työlle taloudelliset toimintaedellytykset myös vuonna 2017. Toteutuessaan opetukseen kohdennettavat leikkaukset eivät ainoastaan osu kipeästi, vaan myös vahingoittavat pysyvästi tätä pitkäjänteisesti ja hyvällä yhteistyöllä aikaan saatua eurooppalaista luokkansa priimusta.

26.9.2016

Heli Haaro                                 Matti Kangasniemi
Puheenjohtaja, EKOAY             Sihteeri, EKOAY

Auroran kyläjuhla 29.9.2016

Lippajärven oppilaat kävivät 1940-luvulla koulua Petaksen nyt jo puretussa

kartanorakennuksessa.  Kuvassa Inkeri Soiniitty oppilaittensa kanssa vuonna

1949. Nyt jo purettu kivirakennus valmistui vuonna 1957. 

AURORAN uudessa koulurakennuksessa vietetään ensi  torstaina 29.9.2016  kyläjuhlaa. Oppilaiden koulupäivä on jaettu kahteen osaan: Koulua käydään ensin klo 9- 12. Sen jälkeen ne menevät kotiin, jotka eivät ole iltapäiväkerhossa.  Tauon jälkeen koulupäivä jatkuu  kaikilla oppilailla  klo 14.45

Klo 15 alkaa kyläjuhlan yhteinen osuus koulun siunaamisella.  Huoltajat  ovat koulun tiedotteen mukaan tervetulleita tilaisuuteen. Niille oppilaille, jotka eivät osallistu koulun siunaukseen,  järjestetään muuta yhteistä toimintaa luokissa.

Koulupäivä päättyy klo 16.

Kyläjuhla  kuitenkin jatkuu. Luvassa on monelaista ohjelmaa ja  toimintaa aina klo 19.00 asti. Halukas voi mm. tutustua koulurakennukseen (klo 16-18), nauttia soppatykkipäivällistä (klo 16 alkaen, 5€)  tai makkaraa, tavata partiolaisia ja tehdä ostoksia 4A- ja 5A -luokkien järjestämästä kahvilasta.

Päälavalla kuullaan arkkitehti Claudia Auerin  puheenvuoro. Myös emeritus-rehtori Hellström on pyydetty samaan paikkaan kertomaan Auroran koulun historiasta. Osuuteni kestänee  puolisen tuntia, ja se alkaa ennakkotiedoista poiketen klo 16.30.

Klo 18.00 ovat vuorossa illan musiikkiesiintyjät Ilona Gill ja Steve Lee.

Auroran koulun kronikka

SUNNUNTAIN olen nyt käyttänyt diaesityksen valmistamiseen. Ihan alusta ei tarvinnut lähteä, koska vastaavia koosteita on tarvittu aikaisemminkin.  iMoviella oli  tosi kätevää  lyhennellä pätkiä pidemmistä leffoista.

Tein myös ensimmäisen koonnan Myllykylän kansakoulussa- Auroran koulussa töissä olleista opettajista (ks. yllä). Jos tiedätte nimiä, joita listalla ei ole, please, ilmoittakaa.

ESITYKSENI  pohjautuu pitkälti Aurora-lehdessa 1993 julkaistuun 35-vuotiskatsaukseen ja  blogilastun vuodelta 2008.  Tässä linkki sinne: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2008/07/koulunkynti-lippajrvell-pieni.html

Viikko 38. Itsereflektiota

Rakas päiväkirja
OLIPA viikko.  Konjakki maistuu. Kiitos EKOAY!

Ennen vanhaan tein aina viikonloppuna plus-ja miinuslistan kuluneesta. Suosittelen, se auttaa panemaan sekä kehut että haukut oikeisiin mittasuhteisiin. Plussan saavat  asiat, jotka on viikon aikana hoidettu ja joista on hyvä mieli. Miinus tulee mokista ja laiminlyönneistä. Viikolle voi sitten antaa simppelin indeksin vähentämällä miinukset plussisista.

Viikon 38  plussat

+ Riku ja Antti pani Vespan akun lataukseen, ja sain ajella - toivottavasti ei - lähes viimeisen kerran kaksipyöräisellä tänä syksynä
+ Sain tehtyä Jyväskylään aika vängän luennon, ja se pysyi aikataulussa.
+ Päivän kokonaisarvio oli huikean myönteinen.
+ Junamatka Jyväskylästä Helsinkiin Pasin ja Peterin seurassa. Minä kun en liikoja  tule viettäneeksi ravintolailtoja kavereiden kanssa.
+ Tosi pitkäaikainen unelmani on ollut saada kirjoittaa 2010-luvun didaktiikkaa. Yhteistyö Riitta Jyrhämän, Pertti Kansasen ja Kari Uusikylän kanssa on niin niin opettavaa.
+ Vaikka jännitin älyttömästi, oli tosi upeaa käydä ops-dialogia oman vanhan kouluni maikkojen ja uuden rexin kanssa.
+ Kuinkahan monessa kolkassa sitä onkaan saanut ops-innostusta pölyttää? Kuninkaatien hotellissa oli paikalla pieni mutta sitkeä luokanopettajajoukko. Oi mitä nostalgiaa pyöriä yhä heidän seassaan.
+ Atso Vilkkijärven muistelmat tulivat painosta. So proud.
+ Tämän päiväinen kasvatusopin historiaan johdattava valmennus toimi kuin VR:n juna. YTO on juuri sitä, mitä nyt pitää myös koulutuksissa käyttää.
+ Sain hoidettua monta pikkuhommaa.

Viikon 38  miinukset

- Akkulaturi jäi palauttamatta omistajalle.
- Huumori on vaikea laji. Jyväskylässä hauska vitsi ei ollutkaan sellainen.
- Moni luvattu homma seisoo. Nyt on vaan käärittävä hiat eikä siirrettävä deadlineja. Jonossa on mm. Kerhotyökysely,  Espoon koulutuksen historiaa koskevan miniseminaarin järjestelyt, Syyskuun Valdemarin toimittaminen....
- Taidekasvatusta käsittelevään kirjaan liittyvään nettikyselyyn on tullut tosi hitaasti vastauksia.

Viikon 38 saldo

Plussia 10. Miinuksia 4.  Lopputulos + 6. Yes.

Yksilöllisen oppimisen juuret pedagogiikan historiassa

HUOMISEKSI tulin ottaneeksi erilaisen koulutuskeikan.  Pia Lumpeen firma Finnoschool järjestää Helsingissä Propedagogy-seminaarin. Minun teemanani on "Yksilöllisen oppimisen juuret pedagogiikan historiassa".

EI teema  paha ole. Mutta  rouva Lumme on määrännyt näin: "Vahvistan vielä esiintymisesi (couchaustuokio, ei luento :) ... Tarkoitus on, että inspiroit osallistujia uuden opetussuunnitelman mukaiseen monipuoliseen, monimediaiseen, mielikuvitukselliseen ja vaikka mihin oppimiseen :)...  Toivon, että liikutat (monessa mielessä) n.100 päistä opettajayleisöä vankalla ja vahvalla asiantuntemuksellasi ja pedagogisella taitavuudellasi... "

ETTÄ ei siis luento.  Pitkään pohdin, miten ihmeessä selviän hommasta,  kun aika-akseli on yli 2000 vuotta ja aikaa 60 minuuttia.  Mutta päätin sitten, että mennään  yhteistoiminnallisella otteella. Tein listan mielenkiintoisista  historian poijuista, ja panen pienet ryhmät hakemaan itse tietoa. Nettihän on täynnä sitä ja dataa.

Noudatetaan  tiedonkäsittelyn kolmea vaihetta:  tiedon kerääminen (input: havainnointi, aistien käyttö ja kielelliset työkalut), tiedon työstäminen (elaboration eli analysointia, päättelyä, vertailua, johtopäätöksiä... ) ja tiedon tuottaminen (output. Tähän kuuluu myös työskentelyprosessin arviointi, ratkaisujen ja vastausten tarkastaminen).

Alkuun tulee pieni johdanto 1900-luvun alun  lapsikeskeisen pedagogiikan  kopernikaanisesta käänteestä. Lopuksi kukin ryhmää jakaa löytämänsä/keksimänsä ideansa (joko suullisesti tai emaililla)  ja ehdimme ehkä hieman myös reflektoida työtapaa.

Käytämme tätä blogilastua työvälineenä. Jos on tarpeen, liitän osuuteni jälkeen sinne coachin oman reflektion.

Lista historiallisista poijuista tiellä kohti yksilöllistä oppimista 

1. Luostarikoulu (keskiaika) ja pänttäys
2. Johannes Comenius (1592- 1670)  ja  etukäteen lukeminen ja märehtiminen
3. August Hermann Francken (1663–1727) laitokset ja vapaa eteneminen
4. J.-J. Rousseaun   (1712- 1778 ) Emile
5. Johann Pestalozzi (1746- 1827) ja havainnot
6. Friedrich Fröbel (1782 - 1852) ja leikkilahjat, palikat
7. J.V. Snellman (1806 - 1881) ja oman pään rakentaminen
8. Hugo Gaudigin (1860 - 1923) oppilaiden vapaa henkinen toiminnallisuus
9. Maria Montessorin  (1870 - 1952) Montessori-välineet. Yksilöllistetty opetus
10. Elsa Köhler (1879-1940) ja omatoimisuus
11. Johannes Käisin (1885- 1950) työohjeisiin perustuva työtapa
12. Helen Parkhurstin (1887–1973) Dalton-plan
13. Peter Petersen (1884-1952) ja Jena-plan
14. Helen Parkhurst (1887–1973) ja Dalton-plan
15. Carleton Washburnen (1889- 1968) Winnetka-plan
16. Kirjekurssiopiskelun pedagogiikka
17. Burrhus Skinnerin (1904 – 1990) opetusteknologinen ohjelmoitu opetus
18. Oiva Louhisolan (1924–1997) keksimä INO-menetelmä (ohjattu opetus) 
19. Verkkokurssien pedagogiikka
20. Sugata Mitra ja tietokone seinässä

Coachin reflektio

Teimme melkein suunnitelman mukaan. Opettajia istui isossa salissa 9 rivillä, joten annoinkin joka riville kaksi poijua valittaviksi. Tiedonhaku ehdittiin tehdä 20 minuutissa. Otin kuitenkin myös suullisen purun, jossa paikkasin lyhyesti niitä poijuja, joita ei oltu valittu. Ylitin näin aikani 10 minuutilla.  Noloa.

Juoksuttajan näkökulmasta tunnelma oli tosi aktiivinen ja jopa iloinen.

Alla  ryhmien poimimia helmiä/ideoita. Yhtä tekstiä en saanut auki (Lukeminenedellyttää Microsoft 360 tunnuksia). Täydensin myös tähän joitain ajatuksia (harmaalla).

Tuntematon koulumestari

Luostarikoulu (keskiaika) ja pänttäys (MH)

" Luostarikoulu on  kidutuskammio, jossa ei kuulunut muuta kuin kepin viuhkinaa ja oppilaiden itkua ja vaikerrusta sekaantuneena opettajan  uhkauksiin.” - Erasmus Rotterdamilainen








Johannes Comenius (1592- 1670)  ja  etukäteen lukeminen ja märehtiminen

Comeniuksen ajatukset tuntuivat hänen aikakauttaan ajatellen hyvin mullistavilta, ja jäimme pohtimaan niiden ajankohtaisuutta nykypäivänä. Keskustelimme pitkään Comeniuksen arvoista, jotka on helppo allekirjoittaa 500 vuotta myöhemmin.
MITEN VOIMME SOVELTAA COMENIUKSEN OPPEJA?  ARVOT
1. tasa-arvo
Tätä pidetään itsestäänselvyytenä nyky-Suomessa, mutta koemme että yhteiskuntamme on murrosvaiheessa, jossa tasa-arvon ideaalia koetellaan. Pystymmekö ylläpitämään tasa-arvoa? Koska maailma on luokkahuoneemme, tasa-arvon ylläpitäminen on haaste.
Tasa-arvo on haasteen edessä myös siltä osin, että lapset saavat tänä päivänä hyvin erilaiset lähtökohdat kotoa lukemisen, digitaitojen, tunnetaitojen jne. suhteen. Miten vaalimme tasa-arvoa koulussa?
2. jatkuva oppiminen ja kasvu
Comeniuksen mukaan koko elämä on oppimista, ja hän näki tärkeänä että asioita lähestytään oppilaan ikäkauden ja hahmottamistavan mukaisesti. Tämä ajatus on ollut hänen aikanaan varmasti mullistava, ja nykyopettajalle sen pitäisi olla työn kulmakivi. Comenius keksi myös käyttää ”kaitsijoita” ja ”ylikaitsijoita” ja korosti yhdessä oppimista ja oppilaiden toimimista opettajina. Tätä ajatusta soveltaisimme tänä päivänä, kun työtavoissa korostuu itsenäinen tiedonhaku ja ryhmissä työskentely: oppilaiden taidot esim. tiedonhaussa ja tiedon rakentelussa ovat erittäin eritasoisia. Kun esimerkiksi tutkivaa opiskelua tehdään ryhmissä, ryhmällä voisi olla ihan ääneen nimetty ”kaitsija”, joka ohjaa muita ja jakaa osaamistaan työskentelyn suhteen.
3. maailma oppimisympäristönä
Comenius ajatteli, että koko maailma on oppimisympäristö. Oppimisen piti hänen mielestään olla vapaaehtoista ja nautinnollista. Tämä ajatushan on enemmän kuin ajankohtainen nyt, kun kaikki tieto ja koko maailma on oppilaiden saatavissa. Mielestämme nämä asiat liittyvät myös toisiinsa, sillä kun oppiminen on nautinnollista ja vapaaehtoista, oppilaalla on motivaatio myös etsiä tietoa kaikin mahdolllisin tavoin, ja toisaalta vapaus käyttää omia tapoja etsiä tietoa luo nautintoa. Informaaliset oppimisympäristöt tulevat yhä merkityksellisimmiksi.

Francke

August Hermann Francken (1663–1727) laitokset ja vapaa eteneminen
(puuttuu)

Francen laitoksissa (oppikouluissa) oppilaat saivat vapaasti itse määrätä opiskelun kulun ja luokkajärjestelmästä luovuttiin kokonaan.   MH

Rousseau

J.-J. Rousseaun   (1712- 1778 ) Emile (MH) 

Lapsen luonto lähtökohtana (toiminnan ja omien havaintojen tarve). Ei tietoa toisten välityksellä vaan luonnosta tekemiensä havaintojen avulla.  Tieto omien havaintojen  ja oman harkintansa tulos 

Asiat pitää oppia omatoimisesti, itse keksimällä ja ymmärtämällä. 

Pestalozzi

Johann Pestalozzi (1746- 1827) ja havainnot (MH)

Työpedagogikan ja omatoimisuuden apostoli. Tieto syntyy havainnoista, jota edellyttää aktiivista omaa toimintaa ei vastaanottamista. 

Friedrich Fröbel (1782 - 1852) ja leikkilahjat, palikat

OIVALLUS:
Motivaation herääminen välineitä käyttämällä!
Opettaja/ohjaaja antaa lapselle mieleisiä/luontaisia leluja/välineitä/pelejä, joilla pyrkii saavuttamaan halutun oppimiselle asetetun tavoitteen, esim. Pokemonit
Opettaja antaa välineet, oppilas oivaltaa omalla tavalla, omassa tahdissa.

J.V. Snellman (1806 - 1881) ja oman pään rakentaminen

RYHMÄ 1

1. J. V Snellman ja oman pään rakentaminen
2. Suomalainen pedagogi. Koulun kehittäjä
3. Löydämme tietoa:
Google-haku
-Snellman museo
-Filosofia.fi
-pedagogiikkaa.blogspot.fi
Wikipedia
Soittamalla kollegalle (historianopettaja)
Hakusanoilla
-Snellman
-Oman pään rakentaminen
-Snellman pedagogiikka
-Snellman omatoimisuus
-Pienten lasten pedagogiikka

Löydökset: Snellman ja yksilöllinen työskentely
Kasvatuksen päämääränä oli sivistys. Sivistys oli prosessi, ja näin ei voida antaa luetteloa tiedoista tai kyvyistä, jotka yksilön tulisi hallita ollakseen sivistynyt.
Snellmanin mukaan tieto on omaksuttavissa vain uudelleen tulkinnan ja tuottamisen kautta. -> Konstruktivisti. Omat tuotokset tärkeitä, tieto pitää rakentaa.
Jos kasvavalle halutaan itsenäinen kyky kehittää kulttuuria, silloin kasvavalla pitäisi olla vapaus itsenäiseen ajatteluun. -> Opettaja ei anna valmiina. Omaa ajattelua vaativia tehtäviä.
Snellmanin mielestä koulu onnistui tehtävässään, kun oppilas rakastui tiedonhankintaan.  Eli tehtävien pitää olla motivoivia ja

RYHMÄ 2
Ajatuksia J.V. Snellmannilta:
- Koulun tehtävä on auttaa ymmärtämään ja tuntemaan oma taustansa, jonka päälle kaikki kasvu ja sivistys rakentuu
- Yksilön tiedot ovat sivistystä vain jos tieto on itsenäisesti hankittua, ajateltua ja yksilölliseksi kokonaisuudeksi muokattua (ei siis vain jonkun toisen ajatusten toistamista)
- Sivistyminen on tietämistä ja järkeä, mutta toisaalta myös toimintaa humaanisuuden hyväksi

Gaudig

Hugo Gaudigin (1860 - 1923) oppilaiden vapaa henkinen toiminnallisuus (MH)

Ei opettajan esitelmöintiä, kyselyä eikä oppikirjoista pänttäämistä.  Oppilaat organisoidaan työhön tekemään itsenäisesti tehtäviä.  Opettajan tehtävä vain tukea, opastaa ja ohjailla.  

Demokraattista, oppilaiden ja opettajan vapaata keskustelua. 

” Uusi kouluelämä asettaa pedagogisen ajattelun ja toiminnan keskipisteeksi oppilaan ja hänen kehittymässä olevan persoonallisuutensa eikä opettajaa, niin kuin on ollut tapana tähän asti.” - Hugo Gaudig

Maria Montessorin  (1870 - 1952) Montessori-välineet. Yksilöllistetty opetus

Montessorimenetelmän yksi keskeisimmistä kasvatustavoitteista on lapsen itsenäistymiskehityksen tukeminen. ”Auta minua tekemään itse”
Montessoripedagogiikka perustuu lapsen kehityksen tukemiseen huomioiden hänen erityiset kehitys- ja herkkyyskaudet, tendenssit sekä vastaanottavaisen mielen.
Herkkyyskaudet
● kielellisen kehityksen herkkyyskausi
● liikkeen koordinaation herkkyyskausi
● järjestyksen herkkyyskausi
● aistien kehittämisen herkkyyskausi
● sosiaalinen herkkyyskausi
vastaanottaivainen mieli= lapsi ottaa vastaan vaikutteita eri tavoin kuin aikuinen Montessori-välineistö
● kokeilujen pohjalta syntynyt systemaattisesti järjestetty kokoelma välineitä, joiden avulla lapsi voi toimia omien edellytystensä pohjalta
● auttaa lapsen oman ajattelun käynnistämistä, oivaltamista ja edesauttaa lapsen itsenäistä, yksilöllistä ja luovaa oppimista
● jaottelu arkipuuhiin, aistimateriaaleihin, äidinkieleen ja matemaattisiin välineisiin sekä kulttuurin välineisiin
Oppimisympäristö
● Valmisteltu ympäristö
○ mahdollisimman luonnollinen työympäristö
○ vastaa lapsen ikää, kokoa ja kehitysvaihetta
○ suunniteltu tukemaan lapsen itsenäistymistä, liikkeen ja liikkumisen
kontrollia, keskittymistä sekä sosiaalisuutta.

Montessorileikkikoulussa tila on suunniteltu toimivaksi järjestämällä montessori- ja muu välineistö aiheittain eri alueisiin: Käytännön elämän työtehtäviin, aistialueisiin, matematiikkaan, kieleen, ympäristöön ja kulttuuriin liittyvät välineet on järjestetty kukin omille paikoilleen. Välineistö on sijoitettu lasten korkeudella oleville avonaisille hyllyille, jotta lasten on mahdollista ottaa itse välineet ja myös palauttaa ne paikoilleen. Välineet ovat aina samoilla paikoilla ja jos järjestystä halutaan muuttaa, se tehdään pitkien lomien aikana.
● Aikuinen auttaa lasta järjestämällä lapselle ympäristön, jossa lapsi voi tehdä tehtäviä ja oppia asioita, joista hän on kiinnostunut
● 0-3-vuotiaat
Alle 3-vuotiaille tarkoitettuja montessoriympäristöjä kutsutaan pienten yhteistöiksi. Pienten yhteisöissä ympäristön osa-alueet ovat motoriikkaharjoitukset, kieli ja arkipuuhat. Työn tekeminen on tärkeämpää kuin työn tulos. Itsenäisyyden, oma-aloitteisuuden ja hyvän itsetunnon kehityksen tukeminen ovat erityisen tärkeitä pienille lapsille.
● 3-6-vuotiaat
Montessoriryhmä koostumus pyritään pitämään sellaisena, että siinä on tasapuolisesti 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Järjestely perustuu Montessorin huomioon, että eri-ikäiset lapset voivat antaa toisilleen paljon. Vanhemmista lapsista otetaan mallia ja nuorempia autetaan. 3-6 -vuotiaiden ympäristön montessorivälineistö jaetaan käytännön elämän töihin, aistivälineisiin, äidinkielen, matematiikan sekä kulttuurin alueen välineisiin.
● Muut ikäryhmät 6-12-vuotiaat
12–18-vuotiaat
Idea 1: Eri-ikäiset lapset tukevat toistensa oppimista.
● Esim. kummitoiminta
● sosiaalinen harjoittelu tärkeää
● ikäryhmät ja luokkatasot ylittävää oppimista
Idea 2: Omassa tahdissa oppiminen
● yksilöllinen oppiminen
● omaehtoinen oppiminen
● “pakollisten” tehtävien jälkeen oman kiinnostuksen kohteet
● Oppilaan itsearviointi korostuu
Idea 3: Aikuinen järjestää oppimisympäristön niin, että se tukee lapsen herkkyyskautta.
● koulujen, luokkien, käytävien jne. kalusteet ja oppimisvälineet
● oppimispelit
● avoimemmat oppimisympäristöt
● ajatusta tukeva ilmapiiri (koulu/luokka/ryhmä)

Elsa Köhler (1879-1940) ja omatoimisuus

itävaltalainen aktiivisuuspedagogi
opetusjärjestelyn perustana lapsen aktiviteetti
keskeinen käsite luova työ
päämääränasettelu: aikaansaannosten tarkastelu ja itsekritiikki
oppilaan yksilölliset taipumukset
4 tekijää kasvatustilanteessa: lapsi, ärsyke, aikuinen ja ryhmä
luova opetustapahtuma tavoitteena
jokainen oppilas omassa tilanteessa, leikin tasolta luovaan työhön reitti jokaisella erilainen
luova tyyppi, työtyyppi, järjestymätön tyyppi
sosiaaliset suhteet vaikuttavat luokan työskentelyn kautta oppilaan kehitykseen
Huomiot omaan opetukseen/ohjaukseen:
Oppiminen tapahtuu leikin ja luovan työn kautta, voimme luoda ryhmään tunneilmaston, jossa luova työ on mahdollista

Käis

Johannes Käisin (1885- 1950) työohjeisiin perustuva työtapa
(puuttuu)

”Omatoimisuuden periaate on koko koulun uudistuksen keskeisin kysymys”
3  omatoimisuuden astetta:                                
1. aktiivinen työ omassa tahdissa
2. yksilöllinen työ, johon kuului itsenäistä valintaa ja vapautta toimia oman harrastuksensa ja voimien mukaan, 
3.  täysin vapaa toiminta, jossa lähtökohtana olivat harrastukset, toiveet,  ajatukset, tahto.

Työohjeet- Tehtäväkortit
Työkirjat
Oppilas saa auttaa toveria 

Petersen

Peter Petersen (1884-1952) ja Jena-plan (MH)

Petersenin pedagogiikassa ryhmätyö muistutti  hiljaista työskentelyä. Oppilaat tukivat toinen toisiaan,  vanhemmat neuvoivat nuorempia. Lopuksi kokoonnuttiin yhdessä tarkastelemaan tuloksia ja oppimaan niistä.


Työtapavalikossa keskeinen oli  itsenäinen opiskelu. Jena oli vaiteliaisuuden koulu: Puhutaan vähän ja työskennellään hiljaa itsenäisesti ja omatoimisesti.  Järjestystä pidetään yllä sovituilla merkeillä.

´"Vanhan koulun” opettaja on lapsiin ylhäältä alas  katsova koulumestari, joka tuntee sääliä  pienten tietämät-tömyyttä kohtaan ja ylpeyttä siitä, että juuri hän opettajana nostaisi lapset ylös tuosta epätäydellisyyden tilasta.´  - Peter Petersen


Helen Parkhurst (1887–1973) ja Dalton-plan

 http://www.daltoninternational.org/
• Oppilaiden opinto-ohjelmat perustuvat heidän omiin tarpeisiinsa,
kiinnostuksen kohteisiinsa ja kykyihinsä
• Opiskelutaidot kehittyvät
• Opettajien omien erityisosaamisten hyödyntäminen tehokkaasti




Carleton Washburnen (1889- 1968) Winnetka-plan

Jaettu kahteen osaan
Perustaidot: lukeminen, laskeminen ym. yksilöllisesti
Oppilaalle tärkeiden asioiden haltuunotto ryhmissä, ei arvioida
vuosiluokattomuus
opettajan piti olla käytettävissä
Ideoita:
Opetus voidaan jakaa yksilöllisesti ja yhdessä tehtäviin juttuihin: yksilöllistä etenemistä perusasioissa (lukeminen, laskeminen, kontrolloitiin tarkoin) ja yhdessä luovat jutut (taide, kirjallisuus, musiikki, draama, liikunnalliset aktiviteetit) oman intohimon mukaan, joita ei arvioida
keskustelua, oppilaat oppivat toisiltaan
ohjaaminen omatoimiseen tehtävien tekemiseen ja tarkastamiseen

Kirjekurssiopiskelun pedagogiikka (MH)

Opiskelua omaan tahtiin kirjeiden välityksellä. 
Suosittu tapa opiskella kotona silloin kun opiskelijalle sopii. 

(1) Opintokirjeet (materiaali ositettu),  
(2) Koe,  
(3) Tarkastus...
(Y) Todistus

Burrhus Skinnerin (1904 – 1990) opetusteknologinen ohjelmoitu opetus

RYHMÄ 1 

Mitä muistimme/tiesimme: skinneriläisyys
rottakoetyyppi
behaviorismin isä
eläinkoulutuksessa edelleen kova sana: koirat ja hevoset
Mitä löysimme ja saimme selville verkoistosta (internetin ihmeellinen maailma ja opettaja/kouluttajakollegat)
Rottakokeilla testattiin palkitsemista ja rankaisua
Skinnerin laatikko: eläin painaa nappia ja saa palkinnon.
ärsyke -reaktio -seuraus -kaava
hyvät/pahat/neutraalit seuraamukset riippuen eläimen toiminnasta
tavoitteena lisätä positiivista käytöstä ja vähentää negatiivista käytöstä
Lastenhoitolaatikko
Skinnerin oma tytär koehenkilönä
Lapsi oli laatikossa, ei päässyt pois, mutta näki ympäröivän maailman
Eläinkoulutuksessa seurausten nelikenttä:
Käytöksen todennäköisyyden lisääminen ja vähentäminen (operantti ehdollistuminen)
Riskinä ns. opittu laiskuus eli koulutettava saa palkinnon ilman selkeää syytä, jolloin toivottu käytös vähenee. Sama riski on olemassa mielivaltaisessa rankaisemisessa.
Toisena riskinä ns. opittu välinpitämättömyys eli koulutettava ei reagoi lainkaan käskyttämiseen joko käskyn väärinymmärtämisen tai liiallisen käytön vuoksi. Eläimen mielivaltainen palkitseminen ja rankaiseminen aiheuttaa myös opittua välinpitämättömyyttä.
ulkoinen ja sisäinen vahvistaminen: sisäinen vahvistaminen on eläimelle mieleinen asia (leikki tai ruoka), ulkoinen ei niinkään mieleinen palkinto (hevoselle ruoka) tai rangaistus

Kritiikkiä
ulkoinen oppiminen, oppijan sisäinen maailma jäi vähemmälle arvolle
teoria oli liian yksinkertainen, toimi laboratorio-olosuhteissa, mutta ei enää oikeassa, monimutkaisessa maailmassa
luovuus, omatoimisuus, kriittisyys, ymmärrys, henkinen kasvu eivät kuuluneet behaviorismiin, joten tämän vuoksi oppisuuntaa ei hyödynnetty
teoria hyvin yksiulotteinen, Skinner pyrki luomaan käytökseen lainalaisuuksia käytöksestä
Vaikutusalueet
kielioppiteoriaan
kielten opiskeluun  

Miten voisimme soveltaa käytännössä
Sosiaalinen kasvatus: Kun käyttäydyt hyvin, pärjäät ryhmässä, kun käyttäydyt huonosti, tulee seurauksia (palkkio/rangaistus)
Skinnerin ajatus siitä, että yksilön toimintaan vaikuttaa ympäristö: koulukontekstissa ohjattava oppilasta välillä keskittymään omaan toimintaan
Miten oppimisessa voidaan hyödyntää palkitsemista? Esimerkiksi pelillisyys motivaationa, pelin rakenteessa oltava mahdollisuus myös kärsivällisyys (pelin palkinnot vaativat aina enemmän työtä pelaajan edetessä)
Selkeät näkyvät osatavoitteet, lapselle tehdään oppimisprosessia näkyväksi
pilkotaan asiaa lapselle näkyväksi, myös osa-alueittain (ryhmässä toimiminen, sisältötavoitteet)
lapsi pystyy ottamaan selkeämmin vastuuta omasta oppimisestaan, kun tavoitteet ovat näkyvillä
Ajatusmallina oppilaat pyrkivät usein ajattelemaan hyvin skinneriläisesti: kun joku toimii tavalla x, he saavat aina seurauksen y (auttaa opettajaa hahmottamaan oppilaan ajattelua), esim. kannattaako ponnistella opiskelun eteen

RYHMÄ 2
Ajatuksia itsenäisestä työskentelystä

Skinner 1904-1990  USA
2. Ehdollistuminen, behaviorismi
3. hakusana skinner googlessa, soitto ehkä koulupsykologille
4. sovellettavissa:
- palkitseminen (hyvän käyttäytymisen vahvistaminen),
- samoin rankaiseminen
- oikeaan suuntaan olevan käytöksen vahvistaminen tuottaa nopeammin tuloksia, kuin tarkan käytöksen vaatimus
Ohjelmoidussa opetuksessa oppimistehtävä jaettiin osatehtäviin, joihin liittyi tehtävä. Tehtävän suoritusta seurasi välitön vahvistus (positiivinen oppilaan suorituksen ollessa oikea tai negatiivinen suorituksen ollessa ei-toivottu). Skinner korosti positiivisen vahvistamisen merkitystä ja ohjelmoidussa opetuksessa oppijaa johdateltiin usein oikeaan vastaukseen vihjeiden (esim. sanan ensimmäinen kirjain tai lauseen ensimmäinen sana) avulla. Nykykoulussa esim. ekapeli, sanomapron bingel.
Ohjelmoidun opetuksen kehitykseen vaikutti myös vaikea opettajapula ja siitä johtunut tarve säästää opettajia sellaisiin opetustehtäviin, joissa persoonallinen ohjaus ja kosketus ovat välttämättömiä. Toisaalta ovat myös kaupalliset intressit vaikuttaneet tämän opetusmenetelmän leviämiseen.
Keskeisiä käsitteitä
Ehdollistuminen
Reaktion vahvistaminen (reinforcement)
Ohjelmoitu opetus 

RYHMÄ 3
B. F. Skinner oli Yhdysvaltalainen psykologi, kirjailija, keksijä ja runoilija. Hän on syntynyt vuonna 1904, kuollut 1990. Hän kehitti ehdollistumisen teorian eläinkokeiden perusteella. Hän tutki mm. rottien ja kyyhkysten oppimista. Hänen mukaansa oppiminen tapahtuu toiminnan seurausten kautta. Skinnerin oppeihin kuuluu väline-ehdollistuminen. Teorian mukaan positiiviset vahvisteet edistävät oppimista, kun taas negatiiviset vahvisteet heikentävät sitä. Luokkatilanteessa opettajan antama palauta kannustaa oppilasta oppimaan, kun taas palautteettomuus johtaa siihen, että opiskelija luovuttaa ja kadottaa motivaation. Skinner erotti kaksi oppimisen lajia klassisen ehdollistumisen ja välineoppimisen. Skinner puoltaa hyvää ja yksilöllistä palautetta.

Oiva Louhisolan (1924–1997) keksimä INO-menetelmä (ohjattu opetus) (MH)

Oppikirjaan liitetään tehtäviä, jotka oppilas tekee ja  tarkistaa itse.  Uuteen voi siirtyä, kun edellinen on ratkaistu oikein.
Ohjatun opetuksen tunnin vaiheet :
(1) motivointi,(2) instruktio, (3) kysely, (4) luenta,  (5) tehtävät ja (6) niiden tarkastus. (7)Kotitehtävät


Verkkokurssien pedagogiikka (MH)

Verkkokursseilla on usein tällainen rakenne: 

(1) Materiaali ositettu verkkoluentoja.. videoita… 
(2) Oppimistehtävät 
(3) Tarkastus..
 (X)… Verkkohjausta
(Y) Todistus

Sugata Mitra ja tietokone seinässä

RYHMÄ 1 

Reikä seinässä ja tietokone luokassa
Minimaalisen puuttumisen pedagogiikka
Ryhmän vaikutus
Internet
Ei opettajaa, vaan samanikäinen mentori, joka oli kiinnostunut siitä, mitä oppilaat olivat saaneet selville
Opettajallakaan ei ole kysymyksiin vastauksia
Luetun ymmärtäminen, informaation etsiminen ja analysointi
Kielellä tai koulutuksella ei ollut vaikutusta oppimiseen
Kolmessa kuukaudessa lapset oppivat ilman opettajaa käyttämään tietokonetta monipuolisesti
Opettajat kertoivat lasten suoriutuvan entistä paremmin koulutehtävistä
Maailma muuttuu “mitä minulla on tai ei ole” -maailmasta sellaiseksi, jossa “minä tiedän tai en tiedä”
Tieto on vahvempi valuutta kuin materia, tieto on valtaa

http://youtu.be/HE5GX3U3BYQ  

Miten voisimme soveltaa?
Oppilaat voivat missä aineessa tahansa tehdä tämän saman
Esim. kirjallisuushissassa tutkia kirjailijoita ja heidän merkitystään ja vaikutusta nykyään
Luottamus oppilaisiin! Annetaan aikaa projektin kehittymiselle ja luotetaan siihen, että jotain syntyy
Monialaisissa projekteissa annetaan oppilaille vastuu keksiä itse oma työnsä sisältö ja työtapa. Uusi OPS!
Maailma muuttuu “mitä minulla on tai ei ole” -maailmasta sellaiseksi, jossa “minä tiedän tai en tiedä”
Digarit mentoreina

RYHMÄ 2
-intialaissyntyinen tutkija Britanniassa
-”vähäisen puuttumisen kasvatus”
-koe: Intian slummialueiden liepeille tietokonenäyttöjä ja hiiriä, jotka lapset omatoimisesti löytävät. Läsnä lasten ikäinen 14-vuotias lapsi, joka on kiinnostunut lasten puuhailuista koneilla. Tarkoituksena selvittää, oppivatko lapset molekyylibiologian sisältöäjä vieraalla kielellä ilman opettajaa. Tulos: oppimistulokset eivät eronneet englantilaisen eliittikoulun vastaavista (jossa opiskeltu opettajajohtoisesti samat teemat).
-kiinnostus, kyselyt, selitykset
-Käytössä:
⁃ 1. oppilaiden vaikutus
⁃ 2. tietokone käytössä
⁃ 3. Oppilailla mahdollisuus vaihtaa ajatuksiaan ja oivaltaa yhdessä
-OPS:n tulisi sisältää vain:
1. luetun ymmärtäminen
2. informaation etsintä ja analyysi
3. rationaalisen uskomusjärjestelmän kehittäminen
-Opettajan rooli muuttuu dramaattisesti!
-epävarmuusalue kasvaa
-kysymysten uudelleenmuotoilu
-astuus sivuun ja katsoo kuinka oppiminen tapahtuu
-Kysymyksiä:
-Miten saada opiskelijat jaksamaan kokoaikaisesti ainoastaan omaan aktiivisuuteen liittyvää opiskelua (raskasta!)
-Johtuiko slummilasten motivaatio älyllisten virikkeiden vähyydestä?? Miten olisi suomalaisessa virikeähkykoulussa?

Viisaita ajatuksia. Osa 26. Hannu Tuomisen 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa blogilastusarjan, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Nyt pienen tauon jälkeen sarja jatkuu.  Numerolla 26 esittelelen helsinkiläisen,   tovis sitten  eläkkeelle siirtyneen Hannu Tuomisen. Näin Hannu kertoo itsestään:

"Tein pitkän ja monivaiheisen uran opettajana ja opettajankouluttajana. Sain olla mukana rakentamasta sitä murrosta, jossa 90-luvun opetussuunnitelmauudistus toi uuden näkökulman opettamiseen. Ennätin leipääntyäkin ja todeta, että elämäntyölläni ja kokemuksellani ei ollut suurta arvoa, kun olisi pitänyt ratkaista, miten perusopetus saadaan jälleen tuottamaan kaikille oppilaille omasta ja koulutuksen arvosta ja merkityksestä. Lähdin eläkkeelle vilpittömän iloisena siitä, että vanha eläkesopimus tuotti minulle kohtuullisen eläkkeen jo 60-vuotiaana. Pahoittelen, nuoret kollegat. Elämä ei ole aina oikeudenmukaista. 

Puolitoista vuotta eläkeläisen ja matkustelevat konsultin elämää vietettyäni tapahtui kuitenkin jotain, mikä mullisti ajatteluni — vielä kerran. Ryhdyin opettajaksi tusinalle 16-vuotiaita maahantulijoita, jotka kahta lukuun ottamatta olivat yksin tulleita turvapaikanhakijoita. Heidät minun piti viidessä kuukaudessa saada oppimaan suomen kielen alkeet ja muita tietoja ja taitoja, jotka auttaisivat heitä asettumaan suomalaisiksi Suomessa. Huh. Tästä enemmän otsikolla ”Lukkarinkoulussa” blogissani tuomisia.blogspot.com. 

Tämä uusi kokemus pakotti minut järjestämään uudelleen sekä ymmärrykseni didaktiikasta, kokemukseni matikanmaikkana ja rehtorina että keskeiset muistikuvat omista kouluajoistani. Niiden perusteella olen luonnostellut omat kuusi pointtiani, jotka nyt esitän suurin piirtein tärkeysjärjestyksessä."

Hannun kuusi pointia

Yksi: Turvallinen kouluympäristö. Omana kouluaikanani meillä oli läpi oppikoulun oma luokka, kotipesä, jota hallitsimme itse. Nyt kuudennen luokan jälkeen oppilaat harhailevat reppu selässä ja converset märkinä pitkin koulun käytäviä arvailemassa, missä seuraava tunti pidetään (ja millä porukalla). Tämä lyö korville sitä vaatimusta, että oppilaan pitäisi ottaa oma koulunkäyntinsä ja oppimisensa omistukseensa. Lukkarinkoulussani pääsin pitkästä aikaa rakentamaan puitteet sellaiselle kotipesälle, jonka oppilaat saattoivat tuntea omakseen. Tämä oli erityisen tärkeää siksi, että noin seitsemällä veljekselläni ei koulun ulkopuolella ollut kotia tai vanhempia, mutta uskon että kokemuksen voi yleistää kaikkiin koululaisiin.

Miten me tämän toteuttaisimme? Pitäisikö aineenopettajajärjestelmää purkaa ja kehittää myös yläastetta lähemmäksi luokanopettajuutta? Kenties. Jos minä, täysin palvellut matikanmaikka, kykenin löytämään sisäisen luokanopettajani, mikseivät myös muut?

Kaksi: Ilmiöpohjaisuus. Yläkoulun ja lukion yksi ongelma on ollut sirpaleisuus, jota kurssimuotoisuus ei ainakaan vähennä. Laaja valinnaisuus toi välillä lupaavia työkaluja avarampaan oppimiseen, mutta ei kestänyt kauan ennen kuin suitset vedettiin taas tiukalle. Omalta kouluajaltani voisin nostaa esille kaksi kokemusta, jotka ovat kiistatta muovanneet minua enemmän kuin sadat pulpetissa istutut oppitunnit.

Kansakoulun neljännellä luokalla, juuri ennen ikäluokan jakoa oppikouluun menevään vähemmistöön ja muihin, opettajamme Paavo Jouppila antoi meidän tehdä oman lehden. Vuoden 1965 tekniikalla syntyi käsityönä yksi kappale, joka arvottiin neljän oppilaan ryhmän kesken. Sisällöstä en muista juuri muuta kuin keksimämme mainokset (valmistettu aitoon ranskalaiseen rapaan), mutta prosessista muistan että teimme lehteä innoissamme, itsenäisesti ja tuntikaupalla koulutuntien ulkopuolella.

Lukion ensimmäisellä Hykkylän poikajengimme sai lähes käsittämättömän luottamustehtävän laatia koulun itsenäisyysjuhlan ohjelma teemalla ”J.K. Paasikivi 100 vuotta”. Mehän teimme taas tuntikaupalla omaa työtä, jota ei edes laskettu hyödyksi missään oppiaineessa. Vuoden 1971 ilmapiiriä kuvastaa, että ilahduin suuresti nähdessäni muutaman teini-ikäinen porvariaktiivin marssivan ulos salista juhlapuheeni aikana. Opettajat kyllä kiittivät.

Nämä ja jotkin muut kokemukset ovat palanneet mieleeni nyt, kun Ilmiöoppimista tuodaan keskeiseen asemaan opetussuunnitelmassa meillä ja muualla. Lukkarinkouluni perustui paljolti ilmiöoppimiseen. En ruvennut tankkaamaan Suomen luontoa mustavalkoisista piirroskuvista, vaan menimme metsään. Kun menimme metsään, kävimme läpi jokamiehenoikeudet ja erikoistapauksena kansallispuistot. Suomalaiseen demokratiaan pääsimme herkullisella tavalla perehtymään, kun presidentti Halonen kävi juttelemassa kanssamme. Suurimman osan viikon tunneista toki luimme ja kirjoitimme tekstejä pulpetissa istuen, mutta ideani oli napata kiinni kunkin viikon teemaan sopivista ajankohtaisista asioista ja lähestyä kieltä ja kulttuuria niiden kautta.

Kolme: Selkoviestintä. Maahan vastikään tulleita opettaessani havahduin huomaamaan, miten vähän edes oppimateriaalista on selkokielisiä tekstejä. Liian vaikea kieli ei ole vain maahanmuuttajien ongelma. Yhä suurempi osa oppilaista tulee kodeista, joissa puhutaan muuta kuin suomea. Merkittävä osa suomenkielisistäkin oppilaista on syystä tai toisesta ”sosiaalisesti puolikielisiä”: toisille kotitausta antaa rikkaan sanavaraston ja kyvyn omaksua abstrakteja käsitteitä, toisille ei.

Oppimateriaalia tulisi kehittää nykyistä paljon selkokielisemmäksi. Se ei kuitenkaan riitä, jos haluamme ulos luokkahuoneista ja irti pulpetista. Eduskunnalla on hyvä selkokielinen esite, mutta muuten ne ovat harvinaisia. Innoissani tietysti väsäsin kaikenlaista selkokielistä aineistoa, mutta periaatteessa sitä kyllä pitäisi olla valmiina saatavilla.

Näistä kolmesta pointista kirjoitin jo blogissani. Tuekseen ne vaativat vielä kolmea muuta.

Neljä: Digihyppely. Olen nähnyt digimaailmassa kaksi puolta, jotka kumpikin pitää ottaa koulumaailmassa todesta. Toinen on se, että digiavaruudessa pärjääminen on ihan sinällään sellainen perustaito, johon koulun tulee valmistaa. Koululla on myös tärkeä tehtävä tasoittaa oppilaitten lähtökohtia. Oma lapsenlapseni osallistuu yliopiston pelintekokerhoon (!), mutta varsinkaan kaikilla uussuomalaisilla ei ole taloudellisia eikä muita mahdollisuuksia tukea lastensa tvt-taitoja. Toinen on se, että tietoyhteiskunnan työkalut avaavat valtavasti suuremmat mahdollisuudet tiedon ja oppimisen omistajuuteen kuin koskaan ennen. Meillä ”liitukautisilla” opettajilla on vaikeuksia tulla toimeen sen kanssa, että likimain jokaisella oppilaalla on taskussaan supertietokone, jolla hän on klikkauksen päässä suurimmasta osasta maailman tiedosta. Se supertietokone on otettava käyttöön.

Viisi: Yhdenvertaisuus. Tämä on ollut suomalaisessa koulutusjärjestelmässä niin perustava arvo, että olemme alkaneet pitää sitä itsestään selvänä. Ei se ole. Tämän päivän Suomea leimaa segregaation lisääntyminen. Peruskoulun vaikutusta kuvattiin taannoin sillä, että rinnakkaiskoulujärjestelmän aikaan lukiomenestys oli kääntäen verrannollinen paikkakunnan lumipeitteeseen maaliskuussa, mutta peruskoulu hävitti tämän korrelaation. Nyt on tilalle hiipimässä muita, vaikeammin hallittavia segregaatiomekanismeja. Etenkin digistrategiat vaativat huolellista pohdintaa: miten estetään sosiaalisen taustan tuomia eroja levenemästä luokkien väliseksi kuiluksi? Tämä teema on minulle sikäli erittäin läheinen, että monen muun tavoin olen syntynyt sisävessattomaan työläiskotiin ja päässyt koulutuksen avulla nousemaan kiinni parempaan elämään. Nuorempia polvia ei saa nyt päästää putoamaan.

Kuudes pointti: En tiedä. Vallankumouksille pitää jättää tilaa. Tasa-arvoinen koulu, jossa oppilas ja opettaja voivat kohdata auktoriteettiasemaa estämättä, oli paljolti meidän 60- ja 70-luvun nuorten ansiota. Me vaadimme mahdotonta ja saimme sen. Siksi jätän kuudennen pointin 2010-luvun nuorten täytettäväksi. Vaatikaa, ja muistakaa vaatia mahdotonta.