Suomalainen pedagogiikan ydin ?

SAIN juuri käytyä ajatuksella läpi jättiteoksen Tähtinen, J., & Skinnari, S. (2007). (toim.). Kasvatus- ja koulukysymys Suomessa vuosisatojen saatossa. Kasvatusalan tutkimuksia 29. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Avasin kirjan ensimmäisen kerran yli kolme kuukautta sitten, helmikuun kahdeksas (ks. lastu), joten lukuajasta kai näkyy, että ihan helppo pala kirja ei minulle ollut. Mutta antoisa.

Teoksen kirjoittajien yksi idea on etsiä tätä aikaa vievälle markkinavetoiselle kasvatusopille, jossa lapset, nuoret, aikuiset ja heidän koulutuksensa taivutetaan yksipuolisesti uskollisiksi työelämän tarpeille. Vaihtoehtoa: ikuista pedagogiikkaa he etsivät suomalaisen kasvatuksen historiasta.

MINUT idea sytytti heti. Teoksessa tällaisina piirteinä nostettiin esiin:

• kristillisyys omaleimaisella tavalla tulkittuna (ei sokeaa uskoa)
• ihmisen syvyysulottuvuuden korostaminen; pyhyys ihmisen sisimmässä
• huoli ihmisyydestä ; syvähenkinen elämä vrt.urakehitys.
• ihmisen autonomisen kehityksen varjelu

Minä kyllä löysin mielestäni teoksesta muutakin komeaa. Niinpä päätin itse - toki diletanttina- koota, mikä tuo pysyvä suomalaisen pedagogiikan ydin, sen peruspiireet voisi olla. Näin minä asian ennen muuta tämän teoksen, mutta vähän muitakin lähteitä selaten- näin.

Suomalaisen pedagogiikan peruspiirteitä

VÄITÄN siis, että suomalaisen pedagogiikan (suomalaisen akateemisen kasvatusopin) 54 omaleimaista peruspiirrettä ovat seuraavat:

• (1) pelkistetyimmillaan kasvatus on lajinsäilymisen erityistavoite. Kasvatus on osa inhimillisen elämän säilyttämistä ja edistämistä.
• (2) kasvatus on myös kunkin yhteiskunnan eheyden ylläpitämistä, siihen integroimista.
• (3) kasvatus on yksilötasolla elämään valmistamista, aina tämänpuoleiseen elämään ja omaan elämäntehtävään, mutta myös vuosisatoja kuolemanjälkeiseen elämään valmistamista.
• (4) kasvatus on omaan aikaan ja omaan kulttuuriin sopeuttamista, sen traditioon juurtumista, kulttuuriperinnön omaksumista
• (5) kasvatus on myös eväiden antamista tulevaisuuden rakentamiseen (tradition kriittinen kehittäminen)
• (6) kasvatuksen idea liittyy edistysuskoon; kasvatus on pyrkimystä kohden parempaa (J.E. Salomaa). Maailma tulee kasvatuksen avulla paremmaksi (näyttö on kuitenkin ristiriitaista).
• (7) suomalaisella akateemisella kasvatuksella on myös ylevä päämäärä: sivistys , siveellisyys, ihmisyys, homo humanus (ulkoisista auktoriteeteista, omasta itsekkyydestään, lyhyen aikavälin mielihyvästä) vapaa ja vastuullinen ihminen, paremmaksi tuleminen, kokonaiseksi tuleminen (holistinen, harmoninen kasvatus).
• (8) kasvatuksen muodollisena päämääränä on ihanneihminen. Kukin aikakausi määrittelee sen sisällön: oman ihmisihanteensa ja hyveensä.
• (9) kasvatuksen varsin pysyvänä päämääränä on persoona, jossa kasvussa yhtyy a) omaksi vastuulliseksi itseksi tuleminen ja b) omaan kulttuuriin ja yhteisöön sen rakentavaksi jäseneksi/kansalaiseksi kasvaminen ja oman paikan löytäminen yhteiskunnassa.
• (10) omaksi itseksi tuleminen on paremmaksi itseksi, varsinaiseksi itseksi tulemista; oman egoismin voittamista
• (11) kasvatus on älyllistä ja moraalista toimintaa, rakkauden herättämistä totuutta ja oikeaa kohtaan. (vrt. kuitenkin kasvatuksen medikalisaatio, jolloin oikean ja väärän korvasi normaali/epänormaali terve/sairas).
• (12) kasvatus perustuu ihmisessä olevaan luonnolliseen kasvuun
• (13) ihmisessä on kasvunaiheet (sisäiset kasvutekijät) sekä hyvään että pahaan.
• (14) kasvun dynamona on (mystinen) kasvuvoima. (a) teologinen tulkinta : hyvän ja pahan (perisynti) taistelu sielussa , b) filosofinen tulkinta: luonto, sielu mm. tahto, intohimo, taipumukset c) biologinen tulkinta: vaistot, vietit, tarpeet, kypsyminen, hormonit; d) psykologinen tulkinta: omat tavoitteet, omat mahdollisuudet, toiminnan tarve.
• (15) Tuo piilevä kasvuvoima voidaan myös herättää
• (16) kasvu on jaksottaista, muttei lineaarista; siihen kuuluu myös kapinaa ja irtautumista jo omaksutusta
• (17) kasvu ei ole koskaan lopullista
• (18) kasvatus on tuon luonnollisen kasvun auttamista (itseisarvoisuus), kasvun herättämistä/kirvoittamista (mielenkiinto, harrastus, itsetajuisuus, motivaatio), velvollisuuden tuntoon vetoamista, esteiden ja häiriöiden poistamista, jopa "koko ihmisolemuksen kääntämistä (eetinen vastuu, itsensä ylittäminen).
• (19) kasvatus on kasvamaan saattamista (Hollo). Kasvatus on rinnalla kulkemista (Rauhala). Se edellyttää kasvatettavan tuntemusta ja palveluhalua. ”Kuka sinä olet ja miten minä voin olla parhaiten avuksi juuri sinun elämäntielläsi” Martti H. Haavio.
• (20) kasvatus on kokemuksen viljelyä ja huoltoa (Rauhala). Se on merkityksiin vaikuttamista.
• (21) ihmiselle on tyypillistä kasvatettavuus, plastisuus. Erityisen plastinen ihminen on lapsuudessa.
• (22) kasvatuksen tulisi olla kokonaisvaltaista; sen tulisi koskettaa "päätä, sydäntä ja kättä"
• (23) kasvatukselle on rajat: vain se voi kasvaa, minkä aiheet ihmisessä on (biologinen tulkinta: geenit, filosofinen tulkinta: yksilöllisyys). Pindaros: ”Tule siksi, mitä olet”. (John Locke on tabula rasoineen yltiökasvatuspositivisti)
• (24) kasvatukseen liittyy valtaa. Sillä, jolla on kasvatusvelvollisuus, on myös kasvatusoikeus, oikeus käyttää kasvatusvaltaa. Vanhemmat ovat luonnollisia kasvattajia. Valtio on ottanut kasvatusoikeuden Suomessa asteittain 1600-luvulta lähtien.
• (25) kasvatukseen liittyy pakkoa, kuriin ajamista
• (26) kuri on oman luonnon (egoismin) järjestykseen saattamista
• (27)kuri on eri asia kuin kurittaminen. Vain osa kasvatusoppineista kannattaa fyysistä kurittamista.
• (28) kaikki, mitä kutsutaan kasvatukseksi, ei sitä ole. Kasvatusta on vain eettisesti, lasta itseisarvona ei välineenä kohteleva kasvatus. Ihminen on päämäärä ei väline (Kant, Hollo, Salomaa). Ihmisellä ehdoton oikeus olla oma itsensä (Ahlman). Indoktrinaatio ei siten voi olla kasvatusta. (lisäys 26.4.)
• (29) kasvatus ei ole lapsen luonnon tai tahdon nujertamista, suostuttelua kyllä.
• (30) kasvatuksena ei pidetä perintötaipumusten hygeniaa (poikkeus Aukusti Salo).
• (31) kaikki muutos ihmisessä ei ole kasvua. Kasvu on oppimisen ja kypsymisen yhteinen funktio. Kasvuun liittyy jalostumisen vaatimus.
• (32) kasvatus on välttämätöntä. Ihmisestä ei ole ihmistä ilman kasvatusta. Ihminen ei tule toimeen omilla vaistoillaan. Ihminen ei ole kasvi. Ihmisen kohtaloa ei ole kirjoitettu häneen. Lapsi on altis toisten vaikutuksille. Lapsi ei itse pysty hallitsemaan taipumuksiiaan. Moraalia ei voi oppia itse.
• (33) kasvua voi saada aikaan lähes mikä vaan (ulkoiset kasvutekijät, kipinä)
• (34) tärkeintä on toisten ihmisten kasvattava vaikutus
• (35) perustana on kodin antama kasvatus
• (36) kasvatus on toisaalta positiivista (arvokkaille asioille altistamista, kasvattavaa vaikuttamista), toisaalta negatiivista (vahingollisilta vaikutuksilta suojaamista, luonnollisen kasvun häiritsemättä jättäminen)
• (47) kasvatus on myös sopivien olosuhteiden luomista kasvattavien kokemusten saamiseksi oikeaan aikaan (ns. herkkyyskausi-ajattelu).
• (38) kasvattaja kasvattaa mm. omalla esimerkillä, puheella ja palautteella (mm. palkkiot ja rangaistukset)
• (39) opetus ja koulu ovat kasvatuksen systemaattisia, julkisia muotoja
• (40) yksimielisiä ollaan siitä, että koulussa kasvatetaan ymmärrysihmistä (koulu totuusinstituutiona). Siitä on ollut eri käsityksiä, miten suuri rooli koululla saa olla persoonan kasvatuksessa ja kotikasvatuksen korjaajana ja kriitikkona.
• (41) kasvatuksessa tarvitaan kasvavaa ja kasvattajaa ja heidän vuorovaikutustaan
• (42) kasvatus edellyttää molemmilta kasvukykyä, halua etsiä totuutta (tietämisen ikävä) ja oikeutta.
• (43) kasvatus edellyttää kasvattajalta kasvatustahtoa, kasvatustietoa (" On tärkeää nähdä, mikä on vain vaahtoa ja ajan hetkellisiä pettäviä iskusanoja ja millä taas todella on pysyvä arvo ja kasvatustietoisuutta," Martti H. Haavio), kasvatustietoisuutta (kasvattajan on oltava kasvatuksellisesti näkevä) ja nöyryyttä. "Kasvatusoppi on suuri asia, mutta kasvattaja pieni". Martti H. Haavio.
• (44) kasvatus edellyttää kasvavalta omaa ponnistelua, omaa pyrkimistä, omatoimisuutta, omia valintoja, joita kasvattaja tukee ja suuntaa.
• (45)leikki, sadut, totuttaminen ja jäljittely ovat pienen lapsen kohdalla keskeisiä kasvatusmenetelmiä, työ, koulunkäynti, ihanteet ja sosiaalisista tilanteista omaksuminen vähän vanhempien
• (46) kasvattaminen on tavoitteellista kasvattamista, kaavattaminen spontaania tradition siirtoa (Hollon käsite)
• (47) kasvatus on välittämistä; tradition ja itse välittämisen (Ojakangas)
• (48) kasvattajan perusvoimana on pedagoginen rakkaus. Kasvatus on rakkaudella rakentamista (Kierkegaard)
• (49) kasvattamisen ja kasvun välillä ei ole kausaalista suhdetta. "Meidän on toimittava ikäänkuin kaikki riippuisi meistä, tietäen kuitenkin, ettei mikään riipu meistä. " Ignatius Loyola
• (50) viisas kasvattaja liittoutuu lapsen sisäisten kasvutekijöiden (mm. spontaanisti heräävä harrastus) kanssa
• (51) kasvu edellyttää otollista hetkeä ja sopivaa kipinää. Herakleitos: "Kasvatus ei ole astian täyttämistä vaan tulen sytyttämistä."
• (52) ihminen ei tule koskaan täysin kasvaneeksi. Kasvu jatkuu kuolemaan saakkaa. Kasvu näkyy totuuden ja oikeuden etsimisenä.
• (53) kasvatuksen funktiona on luoda edellytykset itsekasvatukselle (oman itsen jatkuvalle henkiselle kehittymiselle, sivistykselle) ja nousemiselle oman elämän subjektiksi.
• (54) (itse)kasvatus on hyvän elämän etsimistä (ja valitsemista)

MILTÄ ne tuntuvat? Kaikki kommentit otetaan nöyrästi vastaan.

TÄNÄÄN suomalainen kasvatusoppi näyttää olevan jossain mielessä eksyksissä omista juuristaan. Kasvatuksen kieli on kuolemassa sukupuuttoon, ja sen myötä kasvatuksen maailma.

Kasvatuksesta on riisuttu sivistys, sen ylevyys, sen moraalisuus ja sosiaalisuus. Tällöin kasvatuksen arvoluonne tyhjentyy "vaikuttamiseksi". Kasvu typistyy oman elämäntavan valinnaksi.

Julkinen kasvatus ohenee opetukseksi - tai vielä pahempaa -oppimisen ohjaamiseksi, "asiakaslähtöisiksi" koulutus- ja päivähoitopalveluiksi jossa keskitytään vain päähän (tiedot) ja käsiin (praktiset taidot). Ja niistäkin vain niihin, joista on välitöntä hyötyä a) yhteiskunnalle, erityisesti talous- ja yrityselämälle ja b) kaikkien kanssa menestyksestä kilpailevalle, itsensä tuotteistavalle, identiteettiään vaihtavalle yksilösuorittajalle.

Kotikasvatus ohenee kirjavoituu ja segmentoituu. Osa brändää lapsiaan. Osa jättää kavereiden (tai koulun) kasvatettavaksi.