Cygnaeus kutsui

KUVA: Seminaarin puheenjohtaja, professori Jukka Rantala

Seminaari: Cygnaeuksen kansakoulu ja suomalainen nykykoulu

Näkökulmia koulumaailmaan pysyviin ja muuttuviin haasteisiin. Tutkija tapaaminen.

SEMINAARIN avauspuheessa prof. Jukka Rantala (Helsingin yliopisto) halusi päivittää huolensa suomalaisen kasvatushistorian tilasta.

- Suomessa ei ole juurikaan kasvatuksen historian professuureja; huolena on, kuka opiskelijoita ohjaa tämän alueen töissä, Rantala avautui.

Neljässä vuodessa on tapahtunut kuitenkin myönteistä kehitystä. On rakennettu tutkijoiden verkostoa. On luotu vertaisarviointiin perustuva julkaisu, jossa julkaistujen juttujen taso on korkea. Toimituskunta on ottanut tehtäväkseen antaa palautetta niille nuorille tutkijoille, joiden juttuja ei julkaista Nettiin on luotu historiaan tutkimuksen virtuaalinen oppimisympäristö (KasHisNet) jne.

- Kasvatuksen historiaa arvostavissa seuroissa toiminta sujuu, mutta yliopistoissa tilanne ei ole yhtä hyvä. Tutkintovaatimuksista puuttuu yhteiskunnallinen orientaatio, Rantala totesi.

TUTKIJATAPAAMISEN ytimeksi oli otettu Uno Cygnaeuksen kaksi perintöä:

1. opettajankoulutus ja
2. opettajuus.

Niitä syöksyttiin sitten perkaamaan. Löytyykö niistä vielä Cygnaueksen henkeä?

KUVA: Dosentti Jari Salminen

Dosentti Jari Salmisella ja FT Janne Säntillä (Helsingin yliopisto) oli puoli tuntia aikaa avata yleisölle, onko nykyinen opettajankoulutus hylännyt Cygnaeuksen ajatukset? Tutkijapari ei juurikaan pysähtynyt Cygnaeukseen, vaan käytti heille varatun ajan kertoakseen tutkimushankkeestaan, jossa analysoidaan 30 vuotta juuri täyttänyttä akateemista luokanopettajankoulutusta. 30-vuotinen opettajankoulutus tiivistyi esityksessä seuraaviksi vaiheiksi:

• Väliaikainen opettajakorkeakoulu
• 1974- (keskeinen kysymys, kuinka opettajankoulutus livahti yliopistoon)
• 1979 ylempi korkeakoulututkinto
• 1980-luku kritiikin aikaa
• 1990-luku tiedeperustaisuuden voimistaminen
• 2003 Bolognan prosessi
• PISA-tulokset muuttivat julkisuuskuvan 2000-luvun alussa
• 2010 yliopistouudistus: uudet tiedekäytännöt.

Salminen tiivisti opettajankoulutukseen liittyvät (ikuiset?) jännitteet näin:

• käytäntö vai teoria
• pedagogiikka vai aineenhallinta
• yleisdidaktiikka vai ainedidaktiikka
• systemaattinen harjoittelu (harjoittelukouluissa) vai käytännön kouluelämän kohtaaminen (kenttäkoulut)
• curriculum (eheyttävä) vai lehrplan (oppiainejakoinen opetus)

Salminen näytti mielenkiintoisia tilastoja opettajankoulutuksen trendeistä.

- Opettajan kouluttajien taso on noussut. Tänään 65 % heistä on tohtoreita (1979 oli 19%).

- Samaan aikaan omatoimisen opiskelun osuus on nyt jo 76%!! 5 % opinnoista on luentoja loput 19% opitaan ryhmissä, Salminen hämmästeli.

KUVA: FT Janne Säntti

PARILUENNON toinen tohtori, Janne Säntti muistutti koululaitoksen historiallisuudesta.

Kouluun liittyy perinteet omaava praktiikka.

- Ovatko opettajat muutosagentteja vai kehityksen jarruja, hän kysyi.

Käytännön ja teorian jännitettä on vaikea ratkaista.

- Jos opettajankoulutuksessa on liikaa käytännöllisyyttä, se siirretään ammattikorkeakouluihin. Jos taas painotetaan liikaa teoriaa, emmekö astu kasvatustieteen laitoksen tontille, Säntti kysyi.

Opettajankoulutusta rahoitetaan, koska meillä yhä uskotaan, että tieto nostaa taloudellisesta lamasta. Tieto tarkoittaa kuitenkin tänään kauppatavaraa. Yliopistosta tehdään ranking-listoja. Toiminnassa yhä suurempi osa on osa projektitaloutta: Sitä tehdään, mistä saa rahaa.

Kolmas teema, jota hankkeessa tutkitaan, on opettajankoulutuksen tiedekäytänteet. Säntin mukaan niiden traditio on kevyttä.

- Meillä on vain vähän varmaa tietoa ihmisestä. Kasvatustiede on soveltava tiede, joka on kovasti kulttuurisidonnaisuus. Lisäksi tieteen tutkinnoilla on varsin vähäinen vaihtoarvo, ja osaamisen käyttöarvoakin epäillään, Säntti listasi.

Johtopäätöksenä oli vaatimus teorian ja käytännön paremmasta liittymisestä toisiinsa ja tutkivan opettajan idean varmistaminen ohjauksella.

- Nyt ne yhdistyvät lähinnä opiskelijan päässä, jos yhdistyvät.

KUVA: Emeritus-professori Pertti Kansanen

Pertti Kansaselle oli varattu vartti kommenttipuheenvuoroon. Hän kannusti tutkijaparia tarttumaan teemaansa. Kansanen otti kopin kysymyksestä, kuinka luokanopettajankoulutus yliopistoon livahti.

- Se todellakin livahti vahingossa. Ilmeisesti taustalla ei ollut tarkoituksellista hanketta. Kun välitutkintoa ei sallittu, niin vain kävi.

Kansanen halusi hieman taustoittaa tutkiva opettajan käsitettä. Se liittyi hänen mukaansa laadullisen tutkimuksen esiinmarssiin 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa. Tällöin oman työn tutkiminen nousi keskeiseksi ideaksi (Sinikka Ojanen).

- Muista kielistä tuttu Opettaja tutkijana on liian vaativa. Siksi itse ehdotin tutkivaa opettajaa (reflective teacher). Käsitteessä teoria ja käytäntö ovat yhdessä. Opettajilla ei ole valmiutta toimia tutkijoina, mutta systemaattinen kasvatustiede antaa heille valmiudet reflekoida omaa työtään, Kansanen kertoi.

Onko opettajankoulutus hylännyt Cygnaeuksen?

Kansanen pohti myös, mitä Cygnaeuksen opettajankoulutuksesta on yhä jäljellä.

- Sisällöt eivät tule kysymykseen. Ne: siveellisyys ja moraali ovat niin aikaan sidottuja.

Hän löysi kuusi yhteistä tekijää:

1. pääsykoe (edelleen)
2. harjoittelukoulu (mallikoulu)
3. lastentarha ja seimi mukana (1975 lastentarhurit yliopistoon)
4. lempi-idea käsityö
5. yhteisseminaari (joskin kaksi osastoa)
6. opetus oli ilmaista.

Keskustelua

Pertti Kansasen kommenttipuheenvuoron jälkeen oli puoli tuntia aikaa keskustelulle. Jukka Rantala oli koonnut omaa listaa eräistä Cygnaeuksen opettajankoulutuksen piirteistä provosoimaan keskustelua (punainen = hylätty)

• Opettajan rekrytointi
• - kansan parista
• - kutsumustietoisuus (muiden palveleminen ja uhtautuvaisuus)
• - Seminaarikasvatus
• - opettajuus lauman ohjaamista
• - lapsen todellisuudesta liikkeelle pikemmin kuin korkeista sivistysihanteista
• - puolisivistystä ja vihkoviisautta (ehkä hylätty)
• - taito- ja taideaineiden korostus
• - seminaarilaisten harrastustoiminnen vilkkaus

Keskustelu opettajankoulutuksen suunnasta oli varsin vilkasta. Muutama poiminta tässä

- Se, mitä cygnaeuslaisuudella tarkoitetaan, on mutkikas juttu (ja jäi hieman annetuksi)

- Cygnaeuksen elinaikana muutosvauhti oli nopeaa. 1860-luvulla moni asia (mm. naisten ja miestet rinnakkainopetus) oli uutta- 1890-luvulla jo vanhaa.

KUVA: VM Erkko Anttila

LYHYEN kahvitauon jälkeen alkoi tapaamisen toinen osuus, jonka otsikkona oli:

"Onko cygnaeuslaiselle kutsumusopettajalle enää kysyntää?

TYÖTERVEYSLAITOKSEN tutkija Erkko Anttila esitteli omassa alustuksessan alustavia tuloksia tutkimuksestaan, jossa hän vertaili Opettaja-lehden kirjoituksia opettajan työstä eri vuosikymmeniltä. Häntä kiinnosti erityisesti kutsumukseen liittyvä kansaopettajan esimerkillisyyden vaatimus. Aineiston perustella opettajan työ on muuttunut agraarin kyläyhteisön mallikansalaisena olemista urbaaniksi tunnetyönteoksi. Anttilan tutkimuskysymyksenä ovat stressitekijät, joita mallikansalaisuus tuottaa.

Anttila luki yleisölle erityisesti vuoden 1939 kirjoituksia, joissa opettajat tuskailivat osalleen osunutta mallikansalaisuuden painetta ja esittivät keinoja purkaa sitä. Näytteistä välittyi kuva epäaidon naamarin pitämisen kuormittavuudesta, josta lähinnä vapautuu kesälomalla matkustamalla kauas.

MINULLA oli sitten 15 minuutin kommenttipuheenvuoro, jossa noudatin pitkälti edellisessä lastussa kuvaamaani dispositiota.

Keskustelu

TÄMÄN jälkeen oli taas puoli tuntia aikaa keskustelulle opettajuuden olemuksesta ja muutoksesta. Tässä muutama poiminta katsomosta heitetyistä ajatuksista:

- Tänään vaaditaan opettajan omaa sädekehää, kun koulun karisma on kadonnut

Moni tarttui väitteeseeni, että kutsumukseen kuuluu kärsimys.

Sari Vesikansa muistutti opettajankouluttajia siitä, että koulutuksessa tulisi antaa sellaiset valmiudet, että työtehtävästä voi selvitä.

- Pitää tutkia, mitä vaativuuksia työhön liittyy. Opettajan työ on emotionaalisesti hyvin kuormittava. Lähtökohta ei voi olla, että se on kärsimystä. Tulee isoja ongelmia, jollei kouluteta juuri siihe työhön, mitä joutuu tekemään.

Janne Säntin mukaan opettajuus tuotetaan tänään itse, kun rakenteet eivät sitä enää tuota.

- Koululta on mennyt sädekehä, kuten Ziehe on todennut. Kutsumuksesta on tullut entistä enemmän yksilöllinen projekti.

- Onko kutsumuksessa kyse kärsimyksestä ja uhrautumisestä? Kyllä siitä jokin vastike saadaan. Kokemus työstä, jossa on mieli, merkitys.

Pertti Kansanen kommentoi myös kutsumus-käsitettä.

- Kutsumuksella on pitkään ollut negatiivinen valenssi. Mutta kyllä se kuitenkin elää (näkyi jo 1970-luvun lomaketutkimuksissa). Erkki Lahdeksen mukaan kutsumus on taistelua tietämättömyyttä vastaan, Kansanen muisteli.

Kansanen nosti myös esiin Hansenin kirjan ”The call to teach”, jossa kutsumus on määritely henkilökohtainen mielenkiinnoksi jotain sosiaalisesti arvokasta kohtaan. Hän jäi pohtimaan, pitäisikö ja voisiko kutsumusta mitata valintakokeissa.

- On esitetty, että opettajalla on kahdenlaisia ominaisuuksia: kvaliteetteja ja kompentensseja.

Kvaliteeteissa on kysymys pysyvistä persoonallisuuden piirteistä, joita on hankala muuttaa. Motivaatiota pidettiin pitkään tällaisena; sen uskottiin heijastuvan vieteistä ja tarpeista.

- Opettajankoulutukseen tulisi valita kvaliteeteiltaan sopivimmat, ja keskittyä koulutuksessa kompentensseihin, joita voidaan saada koulutuksella aikaan.

Pekka Silventoinen tarttui mm. kommentissani esiintyneeseen sivistyksen käsitteeseen.

- Beckerin mukaan sivistys tarkoittaa pellavan harhaamista kahteen kertaan. Näin karheus poistuu!

Myös opettajuuden käsite puhututti. Miksi juuri opettajaan liitetään tällainen- juus?

Pertti Kansanen muisteli, että kun opettajuus-käsitettä alettiin käyttää, opettajuuden sisällöksi tupsahti kutsumuksellisuus. Opettajana olemisen täyttää koko elämän.

Nuori opettaja tarttui myös kommenttini siihen osaan, jossa esitin, että kutsumus-käsite tulisi päivittää 2000-luvulle, koska cygnaeuslainen pro fide ja pr patria ovat tyhjentyneet. Häntä innosti ajatus, että kutsumuksen mallin ei tarvitse kummuta menneisyydestä. Kohottavana ihanteena voi olla pienen lapsen hyvä.

Toinen nuori opettaja varoitti kutsumukseen liittyvästä uhrautumisesta ja sen hyväksikäytöstä.

Ja sitten ihan muualle

HARMI, etten voinut jäädä iltapäivän jatko-osuuteen. Riensin sparraamaan mamu-opettajien opetustuokioiden harjoittelua ja sieltä Auroran koululle, jossa Ulla Hämäläinen ja Kaija Kuivanen vetivät oppimiskeskuksemme nimissä ryhmäintegaatiokoulutusiltapäivää nykyisten RI-koulujen opettajille, avustajille ja vanhemmille.

Oli upeaa, että paikalla oli myös Martinkallion koulun rehtori Ritva Nykänen, johon RI-oppilaat pääsevät käymään yläkoulua. Ensimmäinen aalto Mikkelästä jo ensi syksynä.