AINA sitä tuntee hyvää mieltä - mutta myös helpotusta- kun päätoimittajana antaa viimeiset tekstikorjaukset taittajalle, ja lehti lähetetään painoon. Paino laittaa vielä kerran lehden tsekattavaksi, mutta silloin tehdään lähinnä värikorjauksia.
Tällaisessa pedagogisessa lehdessä päätoimittaja käytännössä hoitaa ison osan firman hommista: laatii tuuppari, kirjoittaa itse, ottaa kuvia, pyytää juttuja, paapoo, että ne tulevat, toimittaa niistä tekstejä, lyhentelee, laittaa pilkkuja, pyyhkii piilomainoksia, ajelee autolla viemaan oikoluettuja tekstejä taittajalle jne. Onneksi liiton toimistonhoitaja myy mainokset ja maksaa palkkiot. Onneksi on kolumnisteja, jotka tuottavat takuuvarmasti sisältöä. Ja tällä kertaa koko toimituskuntakin on kirjoittanut juttuja.
Yhden numeron teko on myös ajallisesti aika pitkä juttu. Tämä kakkosnumero putoaa postilaatikoista huhtikuun lopulla. Pääosa jutuista on tuotettu Luokanopettajaliiton vuosikokouksen aikoihin, siis aika myöhään. Mutta moni on tehty tammikuun Educan tienoilla, siis kolme kuukautta sitten, ja kaikkein ensimmäinen jo syksyllä- mutta tuolloin se ei mahtunut lehteen. Lehteä selailemalla moni mennyt asia palaa elävästi mieleen.
ODOTETTAVISSA on siis 40-sivun monipuolinen paketti. On filosofeerausta ja käytännön vinkkejä. Oman pääkirjoitukseni otsikko on: Väkivaltaisten lasten ongelma ei ratkea pedagogiikan keinoin. Pekka Elo pohtii korruptiota. Ja Pekka Iivonen uskonnon opetuksen tulevaisuutta. Uno Cygnaeuksen juhlavuotta muistetaan. Vanha ja uusi vuoden luokanopettaja kirjoittavat. Järjestöasiaa on tällä kertaa tosi paljon. Vanha ja uusi puheenjohtaja Matti Sippola on ollut oikein tuottelias Mirja-Riikka Kilponen on taas koonnut kuvataidevinkkejä, ja Warma Valo vinkkaa moneen suuntaan. Ideoita annetaan talvileirikouluun ja retkivinkkikin on luvassa. Tekijänoikeuksia selkeytetään. Jne.
Ja takakannessa mainostetaan Luokanopettajan päiväkirjaa. Niitä on vielä jonkin aikaa. Nopeille riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti