EHDIMME seurata Questin toista konferenssipäivää aamusta ( 8.45) aina klo 14.30:een saakka, jolloin oli riennettävä takseille.
QUESTIN perusviesti oli, että oppilaiden oppimista on syvennettävä. Kaikkien oppilaitten. "Me kaikki tarvitsemme kapasiteettia oppia asioita muuttuvassa maailmassa ja siitä huolimatta meidän tulee saavuttaa tavoitteemme". Mutta kuinka saadaan syvä, merkityksellinen muutos oppimiseen? Kuinka opetamme tähän hetkeen ja tulevaisuuteen? Tuohon syventämiseen tarvitaan fokusoitua johtamista. Esikonferenssipäivän pääteemana oli oppilaiden sitouttaminen. Ensimmäinen päivä käsitteli johtajuuttaa. Tämän toisen varsinainen päivä teemana oli kuinka johtajuudella synnytetään innostusta syvään oppimiseen opettajien keskuudessa. Keinona oli ennenmutta oppivien verkostojen luominen.
PÄIVÄN huippuhetkiä olivat paikallisen opetusministerin ja Ontarion premieeerin esiintymiset. Osaavat puhua.
JOHTAJUUTTA kuvattiin kauniisti: Johtajuus on vastuuta, toisten laittamista itsensä edelle. Johtajuutta on usealla tasolla: syteemijohtaja, koulunjohtaja, opettajajohtaja, oppilasjohtaja. Kaikilla tasoilla tarvitaan kapasiteetin rakentamista
Tätä johtamista halutaan Kanadassa fokusoida literacyyn. Literacy tarkoittaa Yorkissa "sellaisten taitojen, tiedon ja asenteiden jatkumon kehittämistä, jotka valmistavat oppijoitamme elämään muuttuvassa maailmanyhteisössä. Se alkaa perustaitojen hankkimisella: lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen, katsominen, esittäminen (represnting) ja vastaaminen (responding). Siitä tulee kyky ymmärtäää, ajatella, soveltaa ja kommunikoida tehokkaasti kaikkein oppiaineiden ja ohjelmien alueilla eri tavoin eri päämääriin pyrittäessä".
Tätä literacya viedään läpi mm. vertaistoiminnalla, rehtorin kävelyillä ( walkthroughs). Idea on, että kaikissa luokissa tehdään samoja asioista.
Oppimista halutaan kehittää systemaattisesti koottavan datan pohjalta. Pian koulut saavat käyttöönsä paitsi omat tuloksensa myös samanalaisten "tilastollisten naapureiden" tulokset. Niitä tulisi yhdessä reflektoida.
TRI LOUISE STOLL kertoi luennossaan, kuinka houkutella johtajuutta oppiviin yhteisöihin edistämään oppilaiden oppimista. Hänen ratkaisunsa oli teorian ja käytännön välinen dialogi. Hän puhui professionaalisesta oppimisesta ja relevantista tutkimuksesta. Tarvitaan oppivia ammatillisia yhteisöjä, joissa ihmiset kytkeytyvät toisiinsa.
Hän erotti neljä dialogin ja oppivan keskustelun muotoa
1. tutkimuksen pohjalta tuetut käytännötAAMUNOSUUDEN päätti opettajista, rehtoreista ja tutkijasta koostuva paneeli. Siinä juontaja "pakotti" esiin myös kritiikkiä. Onko opetus nyt yliohjattua? Olemmeko unohtaneet oppimisen koulun ulkopuolella? Kaikkea opsista ei ehdi opettaa. Informaalit johtajat ovat jopa tehokkaampia kuin formaalit. Rehtorit haluavat vaikuttaa oppimiseen, mutta hukkuvat töihin. Missä on luovuus? Pitäisikö saada käyttää muitakin kuin tieteelliseen näyttöön perustuvia menetelmiä? jos niillä saadaan aikaan oppimista.
2. luovuus ja innovaatiot (riskien ottaminen)
3. tiedon animointi (esim. videot,
4. yhteinen tutkiva tiedon hankinta
ILTAPÄIVÄN lennon piti Robert J. Marzano (USA). Hänestä heillä on samat ongelmat kuin 40 vuotta sitten, erot eri alueiden jne. välillä. Pudokkaita 30 %. Vika on systeemissä. Hallinto ei ole halunnut puuttua kouluihin. Opettaja on ollut autonominen, itsenäinen ammatinharjoittaja: contractor. Niinpä koulut ovat lähinnä sitoutuneet bussiaikatauluihin ja palkamaksuun.Hänestäkin oppilailla pitäisi olla selkeä käsitys, kuinka hän edistyy ja mitä hän voisi parantaa.
UPEA SEMINAARI. Lisätietoa löytyy tästä linkistä ja tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti