PRAHAN syysloman kirjaseurana minulla oli Stieg Larssonin dekkari. Se on trilogian ensimmäinen osa. Päähenkilönä on taloustoimittaja Mikael ”Kalle” Blomkvist, joka tuomitaan kunnianloukkauksesta syyttömänä vankilaan. Lopulta oikeus voittaa, ja mahtava hämäräheikki-teollisuuspohatta saa pahalle kuuluvan palkan. Tätä ennen Blomqvistin on kuitenkin ratkaistava 40 vuotta sitten kadonneen tytön kohtalo, ja siihen hän saa apua pahasti syrjäytyneeksi tuomitulta tytöltä Lisbeth Salanderilta. Ratkaisu on karmea. Sen verran kannattaa kertoa.
Kirjaa voi lämpimästi suositella, eikä vain niille, jotka tarvitsevat lääkettä työhulluutensa katkaisuun. On kohottavaa lukea tekstiä, jossa toisaalta iso moraali on kohdallaan, mutta joka on samalla armahtavainen monessa muussa suhteessa. Ihmisen pahuudesta kirja piirtää tosi synkän kuvan, kuten kirjan nimestä voi jo arvella. Mutta paha ei lopulta voita hyvää, ainakaan kokonaan.
Ei ihme, että teos sai vuonna 2006 Lasiavain-palkinnon, joka myönnetään Pohjoismaiden parhaasta rikosromaanista- ensi kertaa postuumille teokselle. Odotan jo malttamattomana, milloin pääsen kahden jatko-osan kimppuun.
Stieg Larsson (1954–2004) oli tukholmalainen toimittaja, joka kuoli sydänkohtaukseen. Häneltä jäi valmiit käsikirjoitukset romaanitrilogiaa varten. Ne julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen, ja ärhäkästä toimittajasta löytyi myös taitava rikosromaanikirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti