Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008

Opetuksen monipuolistamisesta?


OPETUKSEN monipuolisuuteen panostettava Espoossa, otsikoi sunnuntain Länsiväylä suomenkielisen opetuslautakunnan jäsenen Kai Seppälän (kok) lähettämän mielipidekirjoituksen. Kirjoitus liittynee lautakunnassa pöydälle jätettyyn painotettua opetusta koskevaan selvitykseen. Kyseessä on koulutuspoliittinen avaus. Upeaa, että joku kunnalispoliitikko uskaltaa nostaa esiin poliittisen kysymyksen. Ihan liian kauan koulukeskustelua on hallinnut rahan teema.

Jos osaan lukea Seppälän kirjoitusta oikein, jutun juoni kulkee jokseenkin näin. Ensinnäkin Seppälän mukaan "Meidän tulisi ehdottomasti kehittää uskaliaasti monipuolista painotettua opetusta Espoossa". Toiseksi hän haluaa, että koulutoimen viranhaltijat edistäisivät aktiivisesti tätä asiaa. Nyt he eivät sitä ilmeisesti hänen mielestään riittävästi tee, koska hän kirjoittaa: "Painotusten kehittäminen ja koulujen markkinoiminen ei yksistään voi olla yksittäisten koulujen tai aktiivisten vanhempainyhdistysten varassa. Tähän sitoutuminen lähtee henkilöistä, Espoon strategiassahan se on jo sementoitu." Loogista, vaikka viimeistä lausetta en ymmärrä.

Kai Seppälän mukaan nykyinen putkimalli (huom näppärä retorinen sivallus) estää laadukkaan opetuksen kehittämisen. Hän koplaa laadukkuuden rinnalle opetuksen monipuolisuuden käsitteen. Hän kiistää, että se tarkoittaisi eliittiopetusta (koska kaikilla olisi mahdollisuus pyrkiä näille musiikki-, kuvataide-, tanssi-, liikunta- jne.-luokille (kirjoittajan huom.).

Seppälä arvaa, että häntä vastaan hyökättäisiin kahdella väitteellä: tasa-arvon arvolla ja kustannuksilla. Siksi ne kannattaa ampua itse alas. Seppälä upottaa "täydellistä tasa-arvon arvoa" alas kirjoittamalla, että se johtaa "saman putken läpimenoon/runnomiseen tasapäisesti". Kaikki oppijat muokataan samaan muottiin (huom taas retoriset sivallukset).
Pienen kauneusvirheen tekstiin tuo se, että Seppäkä mplisiittisesti puolustaa painotettuja luokkia tasa-arvon arvolla. Niin luen lauseen "Kaikkea tätä ei saa estää vain yhdenvertaisuuteen vedoten, kaikilla espoolaisilla lapsilla on mahdollisuus hakeutua painotettuun opetukseen."

Seppälä perustelee panostuksia erityisosaamista tai taitoja omaaviin lapsiin mustuttamalla erityisopetukseen satsaamisesta. Vastakkainasettelua hän pehmentää kirjoittamalla, että kaikilla on lahjakkuutta. Lisäksi hän esittää, että virikkeellinen painotettu opetus voisi estää erityisopetuspäätösten lisääntymistä.

Seppälä ampuu itse myös alas väitettä kustannuksista. Ne eivät ole "isoja". Hmmm. Hän ehdottaa, että "erilaisia painotuksia voisi esimerkiksi kehittää niillä alueilla, jossa on laskevat oppilasmäärät ja uhkana voi olla koulun lakkautus". Seppälä tarkoittanee Tapiolan seudun kouluja. Koulujen puolityhjinä pitäminen ei ole viisasta.

Seppälä on retoriikan läksynsä lukenut. Hän ei esitä epävarmoja väitteitä, vaan muotoilee niistä teräviä kysymyksiä: Turhautuvatko lahjakkaat lapset? Onko erityisopetukseen satsaaminen tyrehdyttänyt erityislasten määrän kasvua? Hyvin kirjoitettu siis.

Ehkä virkamiehen ei ole korrektia ottaa kantaa poliittiseen ehdotukseen. Sen kuitenkin mielellään noteeraa, että tässä kysymyksessä on vastakkain kaksi aitoa poliittista arvoa: tasa-arvo ja yksilön vapaus. Ennen vanhaan jakolinjat menivät tässä selkeästi vasemmiston ja oikeiston kohdala. Nykyään kaikki on mutkikkaampaa. Kumpikin arvo on itseisarvo, eikä niitä minusta voi eikä tarvitse perustella hyötyarvoilla. Tasa-arvo on tasan yhtä arvokas arvo, toteutuu se tai ei. Sama koskee myös yksilön vapautta.

Yhdyn 100 %sesti Seppälään hänen päämääränsä suhteen: laadukas ja monipuolinen opetus. Keinona erikoisluokkiin varmasti liittyy paljon hyvää. Itse kuitenkin toivoisin, että opetus olisi laadukasta ja monipuolista ihan ruohonjuuritasolla ihan kaikissa luokissa ei vain järjestelmätasolla ja joissain erikoisluokissa.

PITKÄSTÄ aikaa siis tarjolla on oikein koulupoliittinen aloite. Siitä poikivalle keskustelulle toivoo mielellään menestystä.

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Painotetuilla erityisluokilla on oma paikkansa. Onhan musiikin ja kuvaamataiteen puolella panotettuja luokkia ollut jo vuosikymmenten ajan. Hyvin suunniteltuna ja pedagokisesti kohdennettuna painotetun opetuksen osuutta voisi lisätäkin.

Kuitenkin perusopetus on ollut pitkään politiikanteon paitsiossa, paitsi silloin kun kyse on ollut kouluihin kohdistuneista säästötavoitteista tai hallinnollisista uudistuksista. Monen koulun modernille perusopetukselle välttämättömät uudistukset ovat jääneet tekemättä tai jämähtäneen puolitiehen. Paljon on touhuttu, mutta valitettavan usein on keskitytty itse prosessiin pohtimatta vaikutuksia.

Satsaaminen painotettuun opetukseen saattaa aiheuttaa kokonaisvaltaisen koulun kehittämisen unohtamiseen.
Vaarana on että opetusryhmistä muodostuisi kustannustehokas silmänkääntötemppu hankalaksi koetun perusopetustyön ja koulutilojen uudistamisen sijaan. Vaikka rahaakin löytyisi, löytyisikö enää riittävästi poliittista mielenkiintoa perusremontteihin? Veikkaanpa, että puuhastelu erityisluokkien ympärillä veisi pidemmän korren.

Toisaalta musiikin, liikunnan ja taidekasvatuksen saralla on tapahtunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Ne oppilaat joita panotetut erityisluokat tavoittaisi saavat jo muutoinkin amattimaisesti organisoitua lisäopetusta harrastustoiminnan muodossa. Nykyisessä laajuudessaan näin ei ollut, kun luotiin musiikki- ja kuvataideluokkajärjestelmää Suomeen. En usko että koulu peruopetusta tarjoavana instituutiona voisi tarjota näiden lasten kasvatukseen enää paljoakaan lisäarvoa. Varmaa kuitenkin on, että näiden moiharrastajien työpäivät pitenisivät entuudestaan, koska perusopetuksen tavoitteista ei kuitenkaan voisi liikoja tinkiä painotetun erityisopetuksen kustannuksella.

Elitisöityminen erityislukioiden kohdalla on ollut havaittavissa, vaikka oppilaspaikat ovat olleet vapaasti kaikkien haettavissa. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä varmemmin valintakriteereissä painottuu aivan muut seikat kuin oppilaan ilmeinen lahjakkuus.

Lahjakkaiden oppilaiden erityisluokat ovat hienoja, mutta ovatko ne opetuksellisesti perusteltuja. Tämä seikka kannattaisi selvittää, ennen kuin lähdetään tuumasta toimeen.