KUVA: Kullervo. Auroran Maarit Tyrjyn kuudennen luokan kuvitettu sinfonia vuodelta 1997.
KALEVALAN traagisimpia tarinoita on tarina Kullervo Kalervon pojasta. Se on tuskallisen ajankohtainen taas tänään.
Syvä osanottoni kaikille, joita Kauhajoen tragedia on koskettanut. Mykkä tuskanhuutoni niille, jotka olisivat halutessaan voineet estää tragedian. Maksamme rakenteellisesta välinpitämättömyydestä hirveää hintaa.
Martti Hellström
Alussa on kaltoin kohdeltu Kullervo, "pedon sikiö", jonka veljensä lähes kuoliaaksi hakannut Unto myy orjaksi seppä Ilmarille. Kullervo on täynnä raivoa ja hautoo kostoa otsassaan orjan merkki. Kullervo paimentaa Ilmarin karjaa. Hän syö eväitä ja leikkaa isänsä veitsellä Ilmarin emännän tekemää leipää. Veitsi osuu eväsleivässä olevaan kiveen. Kullervo vannoo kostavansa sepän vaimolle Ajatar, ihmisten vainooja, kehottaa Kullervoa kostamaan - tappamaan ja ihmisille hyvää tahtova Sinipiika yrittää rauhoittaa. Hyvä ja paha taistelevat. Kullervo haluaa vain kostaa. Hän tappaa sepän vaimon ja pakenee metsään. Kullervo tulee tuntemattoman henkiin jääneen isänsä Kalervon kotiin. Hän katuu murhaa ja kertoo siitä Kalervolle. Äiti tunnistaa poikansa ja isän vastustuksesta huolimatta poika otetaan kotiin.
Tuhon kierre alkaa. Ainikki, kadoksissa ollut Kalervon tytär ja Kullervo tapaavat metsässä. Kullervo ihastuu tähän tuntemattomaan tyttöön. Paljastuu, että he ovat sisaruksia. Myöhemmin paimenet tuovat viestin, että järkyttynyt Ainikki on hukuttautunut. Syntyy riita isän ja pojan välille. Kullervo tuo mukanaan vain murhetta ja tuskaa. Äitikin toivoo pojan pakenevan, isä toivoo vapauttavaa kuolemaa kuten Kullervokin. Mutta vielä elää Unto, jolle Kullervo uhkaa kostaa. Hän ottaa isänsä sotapaidan ja lähtee.
Kullervo saa houkuteltua mukaansa metsästäjiä kostoretkelleen. Hän saa kuulla, että äiti ja isä ovat kuolleet hänen lähdettyään, mutta Kullervo ei enää piittaa mistään. Vain kosto tuntuu suloiselta. Kullervo miehineen sytyttää Untolan talon palamaan. Alkaa hirveä taistelu. Unto tapetaan. "Tehty on koston työ, tehty kaikki!"
Kullervo palaa Kalervon taloon. "Autio on pesä." Metsässä äidin haamu kohtaa Sinipiian. He keskustelevat surullisina Kullervon kohtalosta. "Ei muistele syitä äiti, hän lastaan lempii vaan. Hän oli kaunis vauva." Sinipiika rukoilee vielä armahdusta Kalervon pojalle. Mutta Kullervo on tullut tiensä päähän; hän polvistuu ja syöksyy miekkaansa.
MIKÄ rikkoo lapsen mielen? Miten loukattu sielu voitaisiin eheyttää? Miten kunniansa voisi palauttaa muutoin kuin tuhoamalla?
Syvä suru.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti