ESPOOSSA toistaiseksi otettavan rehtorin valitsee lautakunta opetustoimenjohtajan esittelystä. Virkoihin tulee valita pätevin ja sopivin. Rehtorilla on oltava pätevyys opettaa ko. koulussa ja hyväksytyllä tavalla osoitettava opetushallinnollinen osaaminen.
Esittelyssä otetaan huomioon johtokunnan lausunto. Tuossa lausunnossa taas otetaan huomioon henkilökunnan mielipide. Henkilökunnalla on siis oikeus tulla kuulluksi. Tavallisesti hakijoita on monta, ja parhaimmillaan hakija kutsutaan kolmeen haastatteluun: opettajien, johtokunnan ja virastoon tilaisuuteen.
YKSI usein esiinnouseva kysymys rehtorivaaleisa on, pitäisikö rehtori valita talossa jo olevien opettajien joukosta vai ulkopuolelta. Toinen tärkeä kysymys on, pitäisikö opettajien saada valita rehtori.
Talosta vai talon ulkopuolelta?
Pienissä kouluissa rehtorin tehtävät hoitaa ns. luottamusrehtori. Hänet valitaan talon opettajien keskuudesta. Tietysti voidan toimia niin, että taloon siirretään opettajanvirka, ja näin myös pienen koulun rehtori voi tulla kouluun ulkoa.
Olen hieman seurannut espoolaiskäytäntöjä virkanimitysten osalta, ja näyttää siltä, että meillä ei toiminta tässä suhteessa kaavamaisesti. Viimeisissä vaaleissa suuri osa perusopetuksen rehtoreista on tullut talon sisältä (Pohjois-Espoo, Pohjois-Tapiola, Kaitaa, Leppävaara...) Talon ulkopuolelta rehtori on valittu mm. Päivänkehrässä, Martinkalliossa...Eikä kaikissa tapauksissa koulun sisältä edes ole ehdokasta.
Molemmilla malleilla on puolensa. Talon sisältä tuleva tuntee kulttuurin, mutta johtajalta jossain määrin vaadittava irtautuminen työtovereista voi olla vaikeaa. Talon ulkopuolelta tuleva on päinvastaisessa tilanteessa, ja hän voi olla myös herkempi käynnistämään muutoksia.
Pitäisikö opettajien saada valita rehtori?
ON kaksi toimialaa, joissa minun käsitykseni mukaan johtajana on todella vaikeaa toimia ilman henkilökunnan tukea. Toinen on taideala. Toinen koulu. Ehkä siksi monessa vaalissa, jossa opettajat ovat vahvasti jonkin ehdokkaan takana, päättäjät ottavat tämän huomioon. Mm. Oopperassa toimittiin toisin ja huonosti kävi.
Miksi näin on? Sekä taidetta että koulua yhdistää ainakin yksi tekijä. Hyvä laatu ei synny ilman intohimoa työhön. Tuo intohimo on herkkä haavoittumaan, ja se vaatii jatkuvaa tukea ja kannustusta. Se onnistuu paremmin, jos voi arvostaa omaa johtajaansa.
Käsitteellisesti minusta on kysymys rehtoriudesta ja johtajuudesta. Kuten opettajame Sari Karjalainen kerran muistutti: rehtoriksi valitaan ja johtajuus ansaitaan. Rehtorius on virka siihen kuuluvinen tehtävineen. Johtajuus on asema työyhteisössä. Rehtoriksi opettajien kannatuksella valittu saa huiman lisäedun kasvaa aidoksi johtajaksi verrattuna rehtoriin, jonka valintaa vastustetaan. Päättäjät, jotka valitsevat rehtorin opettajia kuunnellen, ymmärtävät kuinka tärkeää alaisten luottamus on työssä onnistumiselle.Toisin päättävillä on yleensä hyvät perusteet, ja joskus ne ovat sellaiset, joista ei voi puhua.
REHTORINA kasvu on parhaimmillaan samalla kasvua kohti johtajuutta. On myös näyttöä siitä, että vaikka alku olisi ollut hankala, kasvu voi onnistua. On myös näyttöä siitä, että talo pyörii, vaikka rehtori ei aito johtaja olisikaan.
4 kommenttia:
Rehtorin kvalifikaatiot ovat kiinnostava kysymys. Eräänä suuntauksena on oppilaitosjohdon koulutuksen korostaminen. Ajatellaan, että koulut tarvitsevat rehtorin, joka on suuntautunut rehtoriksi jo opettajaksi opiskelunsa aikana.
Hän olisi suorittanut jonkinlaiset oppilaitosjohdon aineopinnot jo ennen opettajaksi ryhtymistään. Opettajana toimimisen osuus voisi jäädä hänen työurallaan varsin lyhyeksi välivaiheeksi. Näen siinä vaaran, että tällaiselle uraohjukselle ei synny riittävää kokemukseen perustuvaa opettajan näkökulmaa kasvatukseen/opetukseen ja kouluun työyhteisönä.
Rehtori ja opettaja ovat molemmat pedagogeja. Me toimimme pedagogisen systeemin eri tasoilla, mutta päämäärän pitäisi olla sama: oppilaan kasvun ja hänen oppimisprosessinsa tukeminen.
Johtajuus on huomattavasti monitahoisempi asia kuin rehtorius; todellisuudessa on oltava tilaa myös opettajien aidolle johtajuudelle - ei vain rehtorien. Nykyaikainen peruskoulu tarjoaa tähän lukuisia mahdollisuuksia.
Jos ymmärtää johtajuuden yhteisön piirteeksi, se on aina jaettua (tai pikemmin jakaantunutta, koska kuka sitä voi toiselle antaa, kun se ei ole kenenkään omaisuutta).
Jaetulla johtajuudella taidetaan sittenkin tarkoittaa jaettua asemavaltaa.
Jos jaetulla johtajuudella tarkoitetaan jaettua asemavaltaa on syytä puhua jaetusta asemavallasta, eikä johtajuudesta. Tämä täsmennyksesi oli tarpeellinen.
Asia on kyllä jatkokeskustelun väärti, joskaan se ei sovi tämän rehtorin valintaa koskevan otsakkeen alle.
Tosin ainakin Andy Hargraves näyttää ottavan kantaa, artikkelissaan The Seven Principles of Sustainable Leadership, jonkinlaisen muunkin kuin jaetun asemavallan mukaan jaetun johtajuuden puolesta ja nimenomaan rehtorin vaihtumisen yhteydessä.
"One way for leaders to leave a lasting legacy is to ensure it is developed wit and shared by others. Leadership succession therefore means more than grooming principals´ successors. It means distributing leadership troughout the school's professional community - so it can carry the torch once the principal has gone, and soften the blow of principal succession."
(Andy Hargreaves: The Seven Principles of Sustainable Leadership. - 3. Sustainable leadership sustains the leadership of others. - Atso Taipale, Mikko Salonen ja Kari Karvonen (toim.) KUORMA KASVAA - VOIKO JOHTAJUUTTA JAKAA? Helsinki 2006.
Well, en ole vielä täysin perehtynyt jaetun johtajuuden käsitteeseen, siksi testaankin tässä mietteitäni ja ymmärrystäni. Tarjoat oppimistilaisuuksia täällä verkossa.
Johtajuus ja johtaminen ovat käsitteitä, joita käytetään kuvitelen, että ihmiset automaattisesti ymmärtävät ne samoin. Siksi keskustelussa on minusta aina hyvä kertoa, mitä itse niillä tarkoittaa.
Sekä Hargreaves että Fullan haluavat edistää ilmiötä, jossa opettajat ottavat vastuuta omaa etuaan suuremmasta kokonaisuudesta. Fullan puhuu moraalisesta imperatiivista. Opettajien tulisi nähdä vastuunsa koko yhteiskunnan hyvinvoinnista ja opetuksen osuudesta siihen. Opettajajohtajat tekevät niin (teacherleaders). Tällainen jaettu johtajuus on vastuunottoa, sitoutumista perustehtävään.
Mutta se tarkoittaa taas eri asiaa kuin yhteisöllinen johtajuus. Siis se, että ketä missäkin asiassa seurataan.
Rehtori voi luoda kouluun ilmapiirin, jossa syntyy opettajajohtajuutta. Rehtori ei voi välittömästi vaikuttaa siihe, keillä yhteisöllisesti syntynyttä johtajuutta on, mutta hän voi erilaisin organisaatiorakentein (esim. johtoryhmä ja tiimit) rakenta yhteisöön virallisia johtamistehtäviä, joissa yksilö saa option johtajuuteen
Vaikea asia.
Lähetä kommentti