Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, huhtikuuta 09, 2008

Koulutusta, koulutusta...

TERVEISIÄ TAMPEREELTA. Tampereen Norssilla oli tiistaina Länsi-Suomen Lääninhallituksen järjestämät opettajien täydennyskoulutusta pohtineet koulutuspäivät. Minua oli pyydetty mukaan paneeliin, joten toki kuuntelin ensimmäisen päivän alusta loppuun.

KANSANEDUSTAJA Tuula Peltonen kertoi globalisaation haasteista opettajien osaamiselle. Sivistysvaliokunta pohtii parhaillaan, kuinka opettajien täydennyskoulutus jatkossa hoidetaan. Tuleeko siitä oikeus vai velvollisuus opettajille?

KAUKO HÄMÄLÄINEN on opetushenkilöstön täydennyskoulutusta pohtivan asiantuntijaryhmän puheenjohtaja. Heillä on kaksi vuotta aikaa tehdä ehdotus. Lähtötilanne ei ole huono. Peräti 88 % opettajista osallistuu jo nyt täydennyskoulutukseen. Valtio käyttää 10,5 miljoonaa vuodessa opettajien täydennyskoulutukseen. Ongelmana on, että valtiorahoitteista koulutusta järjestää yli 100 tahoa.

Suomessa eletään koulutuksen paradoksia: Kaikki on hyvin, ja silti käynnistymässä on suuria uudistuksia. Miksi mitään ei haluta säilyttää? OAJ:n kannalta kiusaallista on, että hyvä menee halvalla. Suomessa opettajat myös koulutetaan maailmanennätyshalvalla. Hämäläisen mukaan PISAN salaisuus on hyvät opettajat (opettajan koulutus on meillä yliopistoissa, siksi saamme parhaat naiset opettajiksi). Menestys lepää naisten varassa.

Suomi on nerkillinen yhteiskunta: Me luotamme toisiimme. Hollannissa on kaksinkertainen kontrolli. Englantilaisia oppilaita testataan neljä kertaa koulu-uran aikana. Näin siis Hämäläinen.

TÄYDENNYSKOLUTUKSEEN liittyy monia paradokseja. Tiedetään, että todellinen oppiminen vaatii pitkäkestoista koulutusta. Opettajat kuitenkin haluavat lyhytkursseja. Uusi tutkimustieto ei niissä välity. Reijo Jouttimäki tosin kommentoi: riippuu siitä, oletko lähikehitysvyöhykkeellä, jolloin pienikin nykäisy vie eteenpäin.

Hämäläisen mukaan peruskoulutuksen ja täydennyskoulutksen integrointi on tärkeää. Koulutuksessa pitäisi ottaa huomioon opettajan uran vaihe: Mitä opettaja tarvitsee ekoina vuosina? Entä viiden vuoden kuluttua? Hän myös kaipaili isoja projekteja, joissa olisi tutkijat mukana.

PANEELISSA kolme alustajaa esitteli hyviksi osoittautuneita täydennyskoulutuksen muotoja. Vaasassa oli selkeä koulutuskonsepti (joka vastasi paljolti espoolaisisia iltapäivävesoja). Päiväkodeissa koulutus on hankalaa toteuttaa. Minä esittelin kolme casea: (1)oppilaitosjohdon peruskurssia, (2) Suren koulutuskiertuetta ja (3) Espoolasista ppimiskeskus konseptia.

PÄIVÄÄ veti yhteen johtaja Reijo Jouttimäki. Hän muistutti, että luokanopettajan (perus)koulutuksen ajallinen perspektiivi on 100 vuotta!!! Vuonna 1970 valmistunut opettaja saattaa opettaa oppilaita jotka ovat töissä vielä 2070!

Jouttimäen mielestä Suomella on kolme mahdollista keinoa saada kilpailuetua:
1. tehdään halvemmalla kuin muut
2. tehdään samalla hinnalla kuin muut, mutta paremmin
3. tehdään jotain, mitä kukaan muu ei tiee- eikä pysty tekemään. Innovaatioita.

Koulujenkin tulisi lisätä innovoimaa!

KESKIVIIKKONA ehdin käydä koululla. Pidimme YT-istunnon ihan iloisessa tunnelmassa. Osallistuin myös avustajien palaveriin. Teema oli vakava: avustajan oikeusturva.

KLO 14.15 minä ja lukion rehtori Markko Haimakainen kävimme onnittelemassa Karamzinin koulun miehen ikään kasvanutta rehtoria Jouni Hörkköä. Mentorilla oli ainutkertainen mahdollisuus luovuttaa kaikki, mitä osaa, aktorille. Annoin nimittäin kirjan Sata sanaa opetuksesta. Kirjaa on muuten myyty parissa kuukaudessa tietokirjaksi hieno määrä.

KARAMZINISTA riensimme Jukka Jokirannan kanssa Korpilammelle, missä Länsi-Uudenmaan OAY-piiri piti perinteistä rehtori-iltapäiväänsä.

PÄIVÄLLINEN syötiin seisovasta pöydästä. Espoolaisrexejä oli paikalla kaksi: Qvintuksen Reijo ja Salosen Samuli. Sen jälkeen kuulimme eri kuntien TVA-ratkaisuista. Palkkasihteeri Markku Kälviä oli miellyttävä esiintyjä. Kovin oli erilaisiin ratkaisuihin päädytty.

Lopuksi minulla oli tunnin luento teemasta Rehtorit ja arvojen sota. Teimme ihannekoulu-testin, katsoimme Chaplinin clipsejä, kuuntelimme Elvistä ja puhuimme rehtorien arvoista, työn priorisisoinnista ja työssä jaksamisesta.

7 kommenttia:

Martti kirjoitti...

Anonyymi jätti kommenti. Olen siivonnut siitä kirosanan. MH

" Hämäläisen mukaan PISAN salaisuus on hyvät opettajat (opettajan koulutus on meillä yliopistoissa, siksi saamme parhaat naiset opettajiksi). Menestys lepää naisten varassa."

Haluan olla hyvä (mies)opettaja! Arvostan omaani ja kollegoiden työtä. Pyrin olemaan kriittinen ja tekemään työni kaikella sillä ammattitaidolla mitä minulla on.
Paneudun työhöni, saan pääsääntöisesti oppilaani innostumaan ja arvostamaan omaa työtään. Käsittelen vaikeita tilanteita ja toisinaan valvon työni vuoksi öitä. En koristele joulukuusta, enkä askartele näyttäviä ystävänpäiväkortteja.
En halua rehtoriksi!

Koulutan itseäni jatkuvasti ja pohdin mahdollista hyötyä leipätyössäni. Opiskeluni on työnantajalle edullista, koska valtaosan opiskelustani teen omatoimisesti nettiä ja kirjastoa hyödyntäen. Käyn kursseilla, mutta niitä ei lasketa. Luen suomalaisista kasvatustieteellisistä tutkimuksista vähintään tiivistelmät. Tärkeimmät niistä tulee referoituna sähköpostiini. Keväisin täytän kaavakkeen, josta ilmenee että en ole käynyt täydennyskoulutuksessa kuin harvakseltaan.

Työtäni ei ole kouluttaa sirkusapinoita kaupungin PR-temppuihin ja julkisuuskuvan kirkastamiseksi. Kaiken motiivina on kuitenkin oltava oppiminen.

Kaiken lisäopin otan kiitollisena vastaan. Mutta luennoivia "jääkiekkovalmentajia" ei vain perusduunin ohessa kykene ottamaan vakavasti. Ehkäpä elokuun alkupäivinä.

Lehdistä ja blogeista saamme jatkuvasti lukea piiloPIIP siitä kuinka teemme työmme ja
OIKEITA miehiä alalla on liian vähän. Me miehet olemme rentoja ja siitä oppilaat meissä pitävät. Siis olkaamme vain rentoja, sitä meiltä odotetaan. Harva haluaa käytäväpoliisin epäkiitollista tehtävää. En minäkään.

Haluan tehdä työni hyvin. Väsyn työstäni, kun sukkuloin oto:na kahden luokan väliä joka vuotisen flunssaepidemian jyllätessä koulussamme. Pariksi päiväksi ei säästösyistä sijaisia palkata. Näitä parin päivän "nakkeja" napsahtaa joka viikolle. Tai sitten joku on koulutuksessa. Pakkoahan ei toki ole. Vai onko?

Kaipaan arvostusta työnantajaltani siitä perus kasvatustyöstä, johon olen koulutukseni hankkinut ja josta minulle maksetaan. En tarvitse leluja viihtyäkseni työssäni, mutta asianmukaiset opetusvälineet haluaisin, en itselleni, vaan työni, opettamisen vuoksi.

Me miesopettajat emme ole laiskoja vässyköitä, vaan työnkuvamme kouluissa rakentuu hieman toisin kuin naiskollegoidemme. Samme vaativia luokkia ehkäpä hieman useammin kuin naiset. Opetamme paljon poikien liikuntaa ja/tai teknistä työtä, vaikka emme siitä intohimoisesti pitäisikään. Näiden oppiaineiden vuoksi meidät kouluun on kuitenkin palkattu. Työmme profiloituu osaltaan käytännön pakosta. Teemme työmme resursseista huolimatta useasti suuremmin kitisemättä.

Kun homma alkaa nyppimään miehet vaihtavat alaa. Lähes aina syyksi ilmoitetaan kehno palkka. Legendat ajavat bussia tai menevät raksalle. Heitä on vähän, kuten meitä miehiä open hommissa"

Martti kirjoitti...

Hyvä Anomyymi!

Naisten esiinnostaminen Pisa-tulosten yhteydessä, johtuu siitä, että Suomen menestykseen on haluttu löytää mahdollisia syitä. Mahdollisina syinä on pidetty tekijöitä, joissa suomalainen koululaitos eroaa muiden maiden vastaavista.

Yksi selkeimpiä eroja on luokanopettajankoulutus. Muualla se on ammattikorkeakoulutasoa, ei yliopistollinen loppututkinto niinkuin meillä.

Toinen tähän liittyvä ero muihin maihin on, että meillä luokanopettajan koulutukseen oikeasti pyritään, ja sisäänpääsijät valitaan. Jostain syystä meillä parhaat yo-tytöt hakeutuvat opettajiksi. Yo-tulosten perusteella parhaat pojat hakeutuvat muille aloille.

Tämä ei tarkoita, etteivätkö miesopettajat olisi meillä hyviä ja että kaikki naisopettajat olisivat. Opettaja voi olla hyvä kovin monella tavalla ja lahjalla, muillakin kuin yo-tutkinnossa mitatuilla.

Mutta otan esittämäsi teeman esille, kun tapaan Hämäläisen seuraavan kerran.

Anonyymi kirjoitti...

Opettajuus on kaikkialla (läntisessä) maailmassa naisvaltainen ala, ja mitä pienemmistä oppilaista on kyse sitä naisvaltaisempi. Näin on ollut aina yleisen kansanopetusaatteen historiassa.

Yliopistollinen status ei mielestäni ole relevantti laadullisen opettajankoulutuksen mittari, jos pohditaan opettajankoulutuksen järjestämistä globaalissa katsannossa.
Optettajankoulutksen, kuten muunkin koulutksen suosio ja laatu arvottuvat eri kriteerien perusteella. Esimerkiksi media-alojen suosio ei ole perustunut yliopistostatukseen. Miksi näin olisi opettajankoulutuksen kohdalla?

Luokanopetajakoulutuksen ylempi korkeakoulututkinto on varsin tuore ilmiö, ja sen merkitys luokanopettajuuteen pitkässä linjassa on vähäinen. Vielä 10 vuotta sitten valtaosa opettajista eivät olleet suorittaneet ylempää tutkintoa. Tilanne on muuttumassa eläköitymisen ja lisäkouluttautumisen myötä, mutta PISA-tutkimustuloksiin tällä tuskin on merkitystä. Sitä vastoin aineenopetuspuolella on vankka akateeminen historiansa.

Pisa-tutkimusten,yliopistokoulutuksen ja luokanopettajuuden välistä yhteyttä Suomessa lisäksi mutkistaa epäpätevien opettajien varsin suuri osuus. Epäpätevien miesopettajien osuus on ollut lisäksi huomioitavan suuri, kun pohditaan sitä kuinka vähäinen osuus heitä on koulutuksessa ja alalla ylipäätään.

Martti kirjoitti...

Hyviä kommentteja, anomyymi, tanks! Ja hienoa että vaivaudut kritisoimaan näkemystä, jonka suurin osa opettajankouluttajista kuitenkin jakaa.

TÄYSIN TOTTA,
että opettajuus on kaikkialla (läntisessä) maailmassa naisvaltainen ala, ja mitä pienemmistä oppilaista on kyse sitä naisvaltaisempi.

Kyse on siitä, millaiset naiset ovat opettajina.

MIELENKIINTOISTA, MUTTA TÄTÄ EN EHKÄ OSTA:
" Yliopistollinen status ei mielestäni ole relevantti laadullisen opettajankoulutuksen mittari..."
" Esimerkiksi media-alojen suosio ei ole perustunut yliopistostatukseen. "

Peruskysymykseksi jää, miksi meillä parhat tytöt haluvat (taidot+ motiivi) opettajiksi. Ei kai sitä kannata ohittaa? Uskon, että yliopistostatukselle on merkitystä sille, että näin käy. Mutta siinä olisi hyvä tutkimuksen aihe.


HYVÄ HAVAINTO
"Luokanopetajakoulutuksen ylempi korkeakoulututkinto on varsin tuore ilmiö, ja sen merkitys luokanopettajuuteen pitkässä linjassa on vähäinen. Vielä 10 vuotta sitten valtaosa opettajista eivät olleet suorittaneet ylempää tutkintoa. "

Yliopistoon siirretty luokanopettajankoulutus tuotti ensimmäiset opettajat 1976. Ylempi korkeakoulututkinto luokanopettajille tuli muutama vuosi myöhemmin. Ensimmäisen Pisan aikaan näin koulutettuja opettajia oli 20 ikäluokkaa. Vuonna 1996 Pisan osallistuneista oppilasta noin puolet oli saaanut heidän opetustaan. 2006 uusia ikäluokkia oli jo 30. Se kai tarkoittaa noin 4/5.

AINEOPETTAJIEN koulutus on toteutettu kaikkialla yliopistossa, joten se ei ehkä voi eroa selittää.

EPÄPÄTEVIEN osuus lienee Suomessa samaa luokkaa kuin muuallakin (lukuunottamatta maita, joissa opettajana toimimiseen vaaditaan lisenssi).

Anonyymi kirjoitti...

Jatketaan debattia... harrastus tämäkin. (Sori pituus)

Tuolla yliopistokoulutuksen laatua käsittelevässä ajatuksessa pohdin osaltaan kaikkia Pisaan osallistuvia maita. Yliopiston loppututkinto kaikissa maissa ei ole meidän ymmärtämämme tae tasokkaasta koulutksesta ja osaamisesta. Toisaalta laadukasta opetusta voidaan järjestää muutoinkin. Maailmalla university käsitteenä on melkoisen luovasti ymmärrety eri kulttuureissa. Näin ollen vaatii paljon "laatututkimusta", jotta voitaisiin tehdä johtopäätöksiä opettajien koulutuksen tason vaikutuksista Pisa-tuloksiin. Löytyykö moneltakaan tutkijalta rohkeutta lähteä vertailemaan eri koulutusmuotojen laadullisia ominaisuuksia ja ryhtyä luomaan tästä kulttuurillisia kausaaleja?

Mikä maa haluaisi myötää koulutustasonsa ja tehtyjen ratkaisujen olevan huonoja. Tulkintoja ja selityksiä taatusti riittää. Törmäämme ongelmaan, jossa näen erittäin haitallisena tämän hetkisen kärkipaikkamme hyväksikäytön omissa linjauksissamme ja kehityksessä.

Pisa:ssa pitää hyväksyä myös tavanomaisemmat selitykset; Ehkäpä menestyimme Pisa-tutkimuksissa, koska panostamme perusopetuksessamme akateemisiin taitoihin, jopa luovien aineiden kustannuksella, toisin kuin muualla. Akateemisissa oppiaineissa on jäsentyneemmät opetusmateriaalit ja arviointikriteerit kuin esimerkiksi taito -ja taideaineissa. Esim. matematiikka ja äidinkieli ovat "halpoja" oppiaineita opettaa.
Kielellisesti olemme olleet lähes homogeeninen alue, joten monikielisyys ei tule huomioiduksi
tuloksissa samoin kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Ehkäpä peruskoulutuksemme laatu on vain perua hyvästä ja laadukkaasta kouluhistoriasta. Hyvien opettajien taustalta löytyy poikkeuksellisen hyviä opettajia ja positiivisia koulukokemuksia. Hypoteesina ajatus voisi selitää monia blogistasi esille nousseita kysymyksiä.

On ymmärrettävää, että opettajankoulutuksen toimijat korostavat omaa osuuttaan Pisa-tuloksissa. Hyvä niinkin, koulutus on mielestäni pääpiirteiltään laadukasta ja vastuullista. Toisaalta Pisasta tehtyjen tulosten pohjalta on melkoisen hätiköityä alkaa tekemään mitään laajoja tulkintoja maamme opettajankoulutuksesta. Liikkuvia osia ja aukkopaikkoja on aivan liikaa.

Osatotuuksien ongelmana on niiden vaikutus koulutuspolitiikkaan yleensä. Tutkimus on aina jossakin määrin akateemista sanan helinää, joitten pohjalta ei voi suoraan tehdä poliittisesti kauaskantoisia päätöksiä. Jo peruskoulun alkuajoilta löytyy osuvia esimerkkejä poliittisen hypetyksen tuottamista ongelmista.

Martti kirjoitti...

Jos ollaan tiukan tieteellismielisiä, kaikki esitetyt selitykset PISA-menestykselle ovat hypotettisia. Selitysten taustalla on ajatus, että jos Suomessa koulutus toteutetaan erilailla kuin muualla, niin jokin näistä eroista voi olla selittävä syy. Mitään näyttöä ei kuitenkaan ole minkään yksittäisen syyn todellisesta selitysvoimasta.

Jokaiseen esitettyyn syyhyn tulee siis suhtautua kriittisesti niin, että a) varmistetaan, että asia todella on erilailla Suomessa kuin muualla ja b) löydetään jokin ymmärrettävä selitys sille, miksi tämä syy voisi vaikuttaa tuloksiin.

Tavallisesti syinä on esitetty
- suomalainen opettajankoulutus, erityisesti luokanopettajankoulutus (mm. tutkimusperustaisuus ja harjoittelukoulut)
- opettajankoulutukseen pyrkivien korkea osaamistaso ja motivaatio.
- kansan homogeenisuus
- kouluhallinnossa vallitseva luotamuksen kulttuuri
- pitkäjänteinen koulutuspolitiikka
- kaikille yhteinen peruskoulu
- heikkoihin satsaaminen (mm. tukiopetus)
- suomalaisten myönteinen suhtautuminen koulutukseen jne.

ANONYYMI listasi muita syitä
- Ehkäpä menestyimme Pisa-tutkimuksissa, koska panostamme perusopetuksessamme akateemisiin taitoihin, jopa luovien aineiden kustannuksella, toisin kuin muualla.

Onko näin? Panostammeko enemmän? Onko sinulla näyttöä asiasta. Kaikkiaan lapemme aloittavat koulun myöhemmin, sekä koulupäivä että kouluvuosi on lyhyimpien joukossa.

KIELIASIA on mielenkiintoinen. Olemme lähes homogeeninen alue, ihan kuten Anomyymi toteaa. Paitsi kielellisesti, olemme myös kulttuurisesti homogeeninen Jännää kuitenkin on, että maahanmuuttajat ovat tuoreiden tietojen mukaan pärjänneet Suomessa PISASSA paremmin kuin muut. Mikä sen voisi selittää?

Anonyymi kirjoitti...

Hei Martti luin sinun blogiasi monta tuntia ja kirjoitat asiaa, palaan aivan varmasti vielä.
Terveisin
Maria
(cp-vammainen opettaja)
http://maria-marias.blogspot.com