HIEMAN yli viikko sitten uutiset kertovat, että Kotiliesi-lehti ja OAJ ovat selvittäneet, millaista opettajan työ on nyt. Tulokset olivat hätkähdyttäviä. Yli puolet kyselyyn vastanneista luokanopettajista kertoi, että 7-12-vuotiaat oppilaat ovat muuttuneet heidän uransa aikana kielteisempään suuntaan, aiempaa levottomammiksi ja itsekeskeisemmiksi, "heti kaikki mulle nyt"- tyypeiksi. Yli 40 prosenttia vastaajista oli harkinnut viimeksi kuluneen vuoden aikana vaihtavansa alaa. Tärkeimpiä syitä alanvaihdon harkintaan olivat huono palkkaus, työn vaativuus ja raskaus sekä uupumus. Tutkimuksessa selvisi myös, että alakoulujen opettajat kokevat paljon häirintää vanhempien taholta. Vanhempien pilkkaa, nimittelyä ja haukkumista oli vuosittain tai vielä säännöllisemmin havainnut reilut 60 prosenttia opettajista. Vanhemmat ovat myös haastaneet opettajia oikeuteen. Yksityiskohtaisemmin tuloksia esitellään Kotilieden numerossa 7, joka ilmestyi 8.4.2008. SURULLISTA. Surullista on myös se, kuinka asiaan on reagoitu. Helsingin Sanomat käsitteli aihetta pääkirjoituksessaan 11.4. Siinä kuvailtiin tuloksia, mutta johtopäätös oli outo: vaatimus uudistaa opettajankoulutusta vastaamaan paremin koulujen karua todellisuutta.
TÄNÄÄN Hesarin yleisönosastosta sai lukea mainon Saara Launion, Antti Rajalan ja Sari Vesikansan mielipiekirjoituksen otsikolla ” Uhkaavaan opettajakatoon puuttuttava ripeästi!". Siinä muistutettiin, että alanvaihtohalun syinä ovat erityisesti suuret ryhmäkoot ja liian vaativat vanhemmat. Samoin kuin aiemmin palstalle kirjoittaneen Matti Kinnusen mielestä, kirjoittajistakin on syytä puuttua ongelmien syihin eikä kouluttaa kestävämpiä opettajia.
Heidän mukaansa opettajat- kuten kaikki muutkin- haluavat tehdä työnsä hyvin. Tämä ei onnistu jos olosuhteet on tehty mahdottomiksi tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta. Kun opetusryhmät ovat heterogeenisia ja kun ryhmäkoko on suuri, opettaja ei kykene tekemään riittäästi havaintoja kaikista oppilasta eikä tukemaan heidän kasvuaan ja oppimistaan. "Kyse ei ole taidoista vaan inhimillisenhavainto- ja toimintakyvyn rajoista", he muistuttavat. Suurissa ryhmissä ei ole mahdollista luoda ihmissuhteita kaikkiin oppilaisiin. Eikä ole aikaa kohdata päivittäin.
Kirjoittajien mukaan tehokkuuden nimissä oppilaiden arkea tukevia resursseja on leikattu kaikilla tasoilla. Homehtuneita kouluja ei korjata. Lasten mielenterveydestä ei kyetä huolehtimaan. Seinistä säästetään, ollaan kuin silkit purkissa, vaikka ihminen tarvitsee viihtyäkseen myös tyhjää tilaa. Luokkaan mahtuu vain pulpetit. Puhutaan rakenteellisesta välinpitämättömyydestä.
Lopuksi kirjoittajat toteavat: Jos todellisuudessa on vikaa, sitä pitää muuttaa. Hyvin kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti