Raju mullistusehdotus kouluihin?

Professori Jouni Välijärvi johtaa
Jyväskylässä Koulutuksen tutkimuslaitosta.
Kuva on lainassa laitoksen nettisivuilta.

JOUNI VÄLIJÄRVI sen teki. Heitti  Jyväskylän kasvatuksen ja opetuksen  kongressin paneelissa "Kuinka saadaan vastedes kaikki oppilaat pysymään kärryillä?" viime torstaina oikein rajun muutosaloitteen lasten ja nuorten tulevaisuuden varmistamiseksi. Paneelipuheenvuoro ylitti mm. Hesarin uutiskynnyksen. Muiden paneelissa olleiden näkemyksista ei juuri kerrottu.

Mitä Välijärvi tuli sanoneeksi?

1. Vahvan, hyvän itsetunnon omaavan, ammattitaitoisen nuoren aikuisen tukena on oikein rakennettu yksilöllinen ja yhteisöllinen koulujärjestelmä. 
2. Tällä hetkellä tutkimustiedon käyttö hallinnon päätöksenteossa on vielä vähäistä. Päätöksentekoon mukaan tarvitaan tutkittua tietoa ja selkeää ja konkreettista yhteistyötä ja vuoropuhelua hallinnon ja tutkimuksen välillä.
3. Tulevaisuuden kasvatus ja opetus edellyttävät toimintakulttuurin muutoksia ja rakentuvat entistä enemmän yhdessä tekemiselle. 
4. Koulun   toimintamalleja ja yhteistyörakenteita on kehitettävä. Perinteiset toimintamallit ja pedagogiset käytänteet ovat uudelleen arvioinnin kohteena.  
5. Onko tuntirakenteeseen ja 45 minuuttiin sidottu oppitunti tulevaisuutta? 
6. Voisiko peruskoulu kestää  8-10 vuotta, joka antaisi mahdollisuuksia erilaisille oppilaille ja oppimistavoille?
7. Oppiladen syrjäytymisen estäminen ja hyvinvointi ovat tärkeitä. 
8. Onko koulun tavoitteissa onnistumista mm. hyvinvointia mahdollista mitata? Kouluissa tarvitaan monenlaisia mittareita.
9.  On nähtävä koulun tekemä ennaltaehkäisevän työn merkitys ja hinta tulevaisuudessa. Tämä näkökulma ei saa unohtua myöskään resursseja ohjattaessa.
10. Hallituksen tehtävä ei ole päättää oppiaineista. Ei ole nykyaikaa, että eduskunnassa, hallituksessa ja keskushallinnossa päätetään aina kymmeneksi vuodeksi eteenpäin pilkuntarkasti, mitä oppiaineita ja kuinka monta tuntia niitä pitää opettaa. Niiden tulisi tyytyä luomaan suuria koulutuksen linjauksia ja jättää tarkempi opetuksen sisältöjen määrittely koulujen tehtäväksi. "En minä kokonaan halua eroon oppiaineista, mutta valtakunnan tasolla pitäisi tyytyä määrittelemään vain isommat blokit tai tiedonalueet kuten kieliaineet, katsomusaineet ja luonnontieteet. Niiden sisällä kouluilla tulisi olla vapaammat kädet päättää sisällöistä", lukee Hesarissa.
11. Tiukka oppiainejako tarkasti määriteltyine sisältöineen synnyttää turhaa kilpailua oppiaineiden kesken ja vaatimuksia yhä uusista aineista, mikä lisää opetuksen pirstaleisuutta.
12. Tiukka oppiainejako on myös esteenä yksilölliselle opetukselle.
13. Muutenkin sisältöjen opettelu korostuu  liikaa koulussa.  Tärkeää olisi oppia myös osallistumista ja vaikuttamista päätöksentekoon, samoin sosiaalisia taitoja.

MITÄ näistä ajattelisi? Olen paljossa  samaa mieltä.  Yhteisöllisyys ja yksilöllisyys tasapainoon.  Oppilailla tulee olla mahdollisuuksia yksilöllisiin ratkaisuihin. Espoossa Meriusvan koulussa  toimi vuosiluokkiin sitomaton alkuopetus hienosti. Eikö olisi järkevää kokeilla samaa esim.  7-9-luokilla, jossa murrosikä runtelee opetusta. Nopeammin älynsä takaisin saavien tyttöjen opiskelulle tulisi motivoivia mahdollisuuksia. Joihinkin poikiinkin sen ymmärtäminen, että omalla sitoutumisella opintoihin vaikuttaa faktisesti tulevaisuuteensa, voisi vaikuttaa hyvin positiivisesti.

Opetusmenetelmien on muututtava yhteistoiminnalliseen suuntaan. Meidän on laajennettava erilaisia tapoja oppia (ja antaa näyttö).

8-10-vuotinen peruskoulu tarkoittaa tietyssä mielessä paluuta 90-luvun koulutuspoliittiseen ajatteluun, johon kuului hidastus- ja nopeutuskaistoja.  Mutta kyllä sitä kannattaa maistella.

VÄLIJÄRVEN idea koulu- ja kuntakohtaisista oppiaineiden auvoisuudesta aukeaa ainakin näkökulmasta. jossa tunnistetaan sisältöjen (läpikäymisen) tyrannia ja nostetaan opetuksen keskiöön osaaminen. Opetustapahtumat tulisi pikemminkin suunnata niin että lähtökohtana ovat valitut osaamistavoitteet. Sen jälkeen valitaan menetelmät. Ja sitten katsotaan sisällöt. Tämähän on se kanadalainen malli. 45 minuutin opetusyksikkö on esim. Aurotassa ollut jo vuodesta 19 alkaen vain laskennallinen.

Lämpimästi kannatan ajatusta että koulussa on tilaa ja aikaa muullekin kuin sisältöjen opettelulle. Työstän juuri omaa päätäni siihen suuntaan, että opetuksella on kaksi tärkeää tulosaluetta; osaaminen ja  pedagoginen (opetuksesta johtuva) hyvinvointi.

Välijärvi näkee ihan oikein ongelmat, jotka johtuvat tuntijakokinoista. Mutta minä en näe valtakunnallisille oppiaineille realistista vaihtoehtoa moneen vuoteen. Meidän olisi kai käytännössä luovuttava kokonaan aineenopettajajärjestelmästä ja aineenopettajakoulutuksesta? Niinikään olisi kai mahdotonta organisoida oppikirjatuotantoa tilanteessa, jossa eri kunnissa olisi tykkänään erilaiset aineet.

Entä tarvitaanko valtakunnallista tuntijakoa? Nyt meillä on järjestelmä, jossa on valtakunnallinen minimi ja sen päälle kunnat voivat luodaa omaa leimaa. Ehkä kuntien liikkumavaraa kannattaisi lisätä.

HYVÄ puheenvuoto. Jos kiinnostaa tästä linkistä pääsee vantaalaisen luokanopettajan Kai-Ari Lundellin blogiin, jossa Välijärven ehdotus saa kovaa kyytiä.