Pelko pois!

YLI 20 opettaja, kasvattajaa ja  vaikuttajaa kokoontui maanantaina 30.8. 2010 Kaitaan koululle "Lyömätön koulu- pelko pois!"- keskustelutilaisuuteen. Tilaisuuden järjesti Espoon Kokoomuksen koulutusklubi. Puheenjohtajana toimi kansanedustaja Sanna Lauslahti.

Kuulimme kolme alustusta, ja keskustelu oli vilkasta. Niin vilkasta, että opettelin  antamaan toisille suunvuoron ja keskityin kuuntelemaan. Kuuntelemalla oppii usein paremmin. Mitä mm. opin Hanna Koskiselta, Minna Grönbomilta ja Kaarina Järvenpäältä sekä salin väeltä:

• Väkivaltaan on monta syytä. Moni lääke on arvaamaton (Minna Grönblom). Koulu luo paineita: on opittava.   Koulussa on kavereita, jotka kiusaavat ja tönivät. Matti ja Pekka ovat myös koulussa. Kun mittaa tulee täyteen, lapsi räjähtää.
• Tilanne, jossa oppilas lyö opettajaa, on kaikille lapsille vahingollinen (Minna Grönblom).
• Aggressio on myönteinen voima- paitsi kun se suuntautuu väärin (Kaarina Järvenpää).
• Myös erityislapsi voi pelätä (ei vain olla pelottava).  Pelko sitoo voiman oppia. Kiusaamista voi olla koulussa, koulumatkoilla, taxissa.
• Hoitoa ei saa, ellei itse taistele. Meiltä on kadonnut väsynyttä perhettä tukeneet yksinkertaiset palvelut. Kaikki työnantajat eivät ymmärrä poissaoloja lapsen koulunkäyntivaikeuksien vuoksi. Hoidon suhteen siirtyminen nuorisopuolelle tuntuu riskiltä. Jorvi eristää koulun yhteistyöstä. "Ei saa olla vanhemmasta kiinni, saako lapsi apua". " Ei  koulussa voi antaa tunne-elämän terapiaa". "Mikä on lasten tulevaisuus, jos vanhemmat eivät jaksa?"
• Joskus hoidon saamisen esteenä on myös vanhempien vaikeus hyväksyä lapsen vaikeuksia. Heillä on surutyö kesken (Minna Grönblom). Vanhempien voi myös olla vaikea ottaa vastaan tätä viestiä omalta opettajalta. Ulkopuoliselta se voi olla helpompaa.
• Lapsia ei pitäisi lokeroida. Myös erityislapset ovat monella lailla lahjakkaita.
• Espoolaisopettajissa on valtavasti asiantuntemusta. Nyt se on vaarassa hukkua opettajille lisätyn muun työn jalkoihin (Antti Komulainen).
• Rehtoreille pitäisi luoda mahdollisuudet pedagogiseen johtamiseen (Antti Komulainen).
• Opettajankoulutuksessa tulisi olla tilaa myös ratkaisukeskeisten menetelmien opettelulle (Antti Komulainen).
• Tarvitaan poikkihallinnollisia ryhmiä. Meidän on kehitettävä hallintokuntien välistä yhteistyötä (Marika Niemi). Tarvitaan jalkautumista arkeen (Sari Karjalainen)
• Kiusaamisesta on oppilaan tosi vaikea puhua. Tulee leimatuksi vasikaksi. Kynnyksen puhua asiasta kuraattorille tai terveydenhoitajalle tulisi olla niin alhainen kuin mahdollista.

 JÄLKISANAT

Meillä on Espoonkin kokoisessa kaupungissa (vain) muutama väkivaltaisen käytöksensä vuoksi itselleen ja toisilleen vakavasti ja toistuvasti  vaarallinen lapsi. Meillä tulisi olla rohkeutta ja resursseja puuttua näiden lasten ja tarvittaessa heidän perheittensä elämään  vahvoilla tukitoimilla. Se edellyttäisi uudenlaista, moniammatillista  "kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin commando-joukkoa". 

Tarvitsemme riittävät keinot pitää nollatoleranssin väkivaltaan. Missä on pedagoginen metodinen innovaatiotoiminta? Meidän pitäisi satsata resursseja mm. väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemisessä toimivien metodien "tuotekehittelyyn" yhtä innokkaasti kuin tuotetaan oppimispelejä ja - materiaaleja. ART ei auta kaikkia. 

Tilaisuuden  jälkeen olen yhä vakuuttuneempi, kuinka tärkeä on väkivallan estämisen rinnalla  pyrkimys estää epäonnistumisen kokemuksia ja lisätä onnistumisen kokemuksia jokaisen oppilaan osalta.

Illan minua koskettavin viesti  oli  ylilääkäri Kaarina Järvenpään diassa: 

" Mikään ei saa mennä rikki.

Kenenkään ei saa sattua

Mitään peruuttamatonta ei saa tapahtua."