Ähkyyn asti faktoja perheestä

Utrio, K. (1998). Perhekirja.
Eurooppalaisen perheen historia.
Helsinki: Tammi.

HIENO, häkellyttävä teos. Miten naivi oma käsitys perheestä onkaan  ollut! Se, että modernin perhe, johon kuuluu isä ja äiti ja heidän lapsensa olisi jotenkin ollut ikuinen ja "normaali". Höpsis. Ihmiset ovat  eläneet hyvin monella lailla toisiinsa liittyen. Eri lailla eri säädyissä, eri aikoina, eri puolilla maailmaa.

Voiko perhettä määritellä?

Yritin kirjan pohjalta: Perhe = Yhdessä elävä ja toisistaan turvaa saava,  paikallaan (kodissa) asuva tai liikkuva yhteisö, jonka ytimeen kuuluvat voivat vaihtua  joko kuoleman tai yhteisöstä irtautumisen vuoksi. Perheen ytimen muodostaa pariskunta, jolla on keskinäinen sukupuolielämä, josta syntyi (tai on tarkoitus syntyä) lapsia.

Perheen piirteet 

Yritin koota teoksesta piirteitä, joilla (toki monenlaiset) perheet  voitaisiin tunnistaa muista tavoista elää.  Ensin kysyin kirjalta: mikä on perheen vastakohta. Kuulin, että kirja vastasi: yksin  eläminen. Yksineläminen ei suinkaan ole ollut mitenkään harvinaista. Itseasiassa  se oli suuren osa kohtalo: munkkien, nunnien, muiden kuin esikoisten, oppipoikien, kisällien....

Yritin myös koota kirjasta perheelle tyypillisiä piirteitä. Tein seuraavan listan. Eri säädyissä, eri aikoina ja eri puolilla maailmaa, niistä toteutui yksi tai useampia.

• pariskunta: mies ja nainen, jotka sitoutuvat (lupaus) toisiina (ja tekemään lasta)
• yhteiselämä  (silti miehet ja naiset viettivät paljon aikaa erikseen mm. työt; miehellä ulkopuolinen maailma, naisella sisäpuolinen, kodin piiri)
• tunteellinen tyydytys (varsin nuori ilmiö); rakkauden tarve (alemmissa säädyissä toki; ylemmissä rakastajat, intohimo oli  syntiä); kiintymyssuhde (hitaasti kasvava ystävyys ja kiintymys vs. intohimoinen rakkaus)
• sukupuolisuhde  miehen ja naisen välillä
• miehellä velvollisuus elättää,  valta ja omaisuus; miehellä keskiajalla ja uuden ajan alussa kotikurioikeus
• muillla (vaimolla, lapsilla, palvelijoilla) velvollisuus totella; lasten kuuliaisuus oli osa maailmanjärjestystä. 
• miehen ja naisen kumppanuus
• yhteiset lapset ja vastuu heistä ja heidän kasvatuksestaa.
• yhdessä elämiseen kuuluu yhteinen vastuu omaisuudesta, toimeentulosta ja elossa pysymisestä,
• yhteinen nimi
• yhteinen asumus/asunto, koti, yhdessä asuminen: turvallisuus, suoja.

Tunnusmerkit ovat hyvin  ongelmallisia, koska ne eivät toteutuneet yhtä aikaa. Esim.

• Yhdessä asuminen/eläminen. Esim keskiajalla oli hyvin tavallista  antaa lapset toisten kasvatettavaksi muualle; Aatelispojat aseenkantajiksi,  kaupunkilaiset oppipojiksi.
• Omat lapset: keskiajalla oli tavallista ottaa vieraita lapsia kasvatettaviksi.
• Perheessä asui muitakin kuin sukulaisia, mm. palvelusväkeä.
• Kirkko suhtautui hyvin kielteisesti ja rajoittavasti sukupuolielämään
  

Voisiko erilaisissa perhemuodoisssa  nähdä jonkinlaisen kehityskaareen? Kirjaa lukemalla itse jäsensin seuraavat perheen kehitysen vaiheet:

1. Vanhin perhemalli. Heimo-klaani-sukuvaihe. Yhteiselämää (ei yksityiselämää).  Perhe tiivis osa sukua. Suku valitsi puolison.  Lapset omaisuutta, työvoimaa ja kauppatavaraa.   
2. Traditionaalinen perhe. Pariskunta ja lapset. Lapsia paljon, monenikäisiä. Monimutkaiset sukulaisuussuhteet (sinun, minun, meidän  ja heidän (kuolleiden puolisojen). Perheen olemassaolon aikana kaikki sen jäsenet saattoivat vaihtua. Lapsia kuoli, annettiin ja lähetettiiin ja lähti pois. Perhettä yhdisti yhteinen työ. Lapset olivat työvoimaa.  Miehellä oli kuritusoikeus. Vanka uskonnollinen tehtävä.
3. Moderni ydinperhe: Modernin perheen (isä, äiti ja yhteiset lapset) alkuaihiona voidaan pitää mm.  Rooman veteraanilegionaalisten perheitä, 1500-luvulla protestanttista  pappiusperhettä (esim Martti Lurher), talonpoikaisperheitä, 1700-luvun hollantilainen porvarisperhe (kodin kotoisuus mm.).  Modernin perheen tunnuspiirteitä ovat pieni koko, tunnesuhteet ja  puolisoitten välinen romanttinen ja seksuaalinen rakkaus, jopa intohimo (paitsi ns. viktoriaanisessa perheessä). Lapset eivät ole enää omaisuutta tai työvoimaa. Mies ja nainen olivat kumppaneita. Perhe eli yksityistä elämää. Mutta samalla perhe oli kansakunnan keskeinen tukipilari.
4. Perhe nyt. Monimuotoinen: yksinhuoltaja, adoptioperhe, lapseton perhe, kaksikeskusperhe. Perheen jäseniä yhdistää huolenpito, kiintymys, läheisyys. Talous yhteinen. Ei enää tuotantotehtävää. Ei enää koulutustehtävää. Ei enää uskonnollista tehtävää. Ei vastuuta terveydenhoidosta. Aikuisten kesken sukupuolielämä. Lapset voivat kuulua kahteenkin perheeseen. 

Entä mitä koti on?

NAUTIN myös kovasti kirjan kohdista, joissa pohdittiin kotia. Utrion mukaan koti tarkoittaa asuntoa ja ihmisiä, jotka asuvat siellä. Kotiin kuuluivat mm. alivuokralaiset-  jopa työläisasunnoissa. Asuntona koti oli suoja säitä, petoja ja vihollisia vastaan. Se oli myös tila, jossa voi elää yksityiselämää ja viihtyä.
Näin ymmärretty koti syntyi Hollannissa 1600-luvulla.

SUOSITTELEN.