POHJANTÄHTI-ohjelman webinaarissa pääsin kuuntelemaan viisasta miestä: Saku Tuomista. Hän piti seminaarin aluksi vartin mittaisen alustuksen. Huikean.
JO aivan aluksi hän vastasi otsikon kysymykseen. Kukaan ei tiedä. Joka väittää muuta valehtelee. Huh!
Miltä maailma näyttää 2035? Jokin näyttää varmaankin yhä samalta. Mitä ammatteja on? Mitä taitoja tarvitaan? Emme tiedä.
Käynnissä on kaksi isoa muutosta. Digitalisaatio ja globalisaatio. Ne muuttavat maailmaa. Ajattelumme muuttuu. Omaksumme konemaisen ajattelun. Muutos on ennen muuta jakelun muutos. Kaikki on ennenkuulumaton nopeaa. Jokainen voi luoda omilla rahoillaan median, joka haastaa perinteiset tiedotusvälineet. Isoja toimialoja voi kadota hetkessä - kuten kävi Nokialle sellaisena kuin se oli. Uber haastaa taksit… Muutokset tapahtuvat jo nyt hetkessä.
Miltä näyttää koulu? Kukaan ei tiedä? Tämän päivän koululaisilla on edessään useita uria, osa päällekkäin, osa sellaisia, joita ei voi vielä kuvitellakaan.
No, mitä tällaisessa tilanteessa sitten koulussa pitäisi oppia. Tuominen vastasi: sellaisia taitoja, joita tarvitaan, tapahtuu mitä tahansa. Huh. Huh! Sitten vapauttava virke. Luovuus on sellainen.
Tuominen jatkoi: Mutta, mitä luovuus on? Yleensä kuvitellaan, hän jatkoi, että luovuus on sukua taiteellisuudelle. Tai että se on jokinlaista hulluttelua. Väärin ajateltu. Suuri osa taiteilijoista ei ole lainkaan luovia. Sitten harkittu, älykäs määritelmä luovuudelle: Luovuus on halua tehdä jokin asia eri tavalla paremmin.
"Luovuus on halua tehdä eri tavalla paremmin"
TOINEN tärkeä taito on taito ajatella, ohjata itseään ajattelemalla. On osattava kääntää asioita toisinpäin. On omaksuttava Can do-asenne.
Sellaiset firmat menestyvät, joissa on riittävä määrä hyvin toimivia prosesseja ja briljanttia ajattelua. On osattava haastaa. On osattava toimia riippumatta siitä, mitä tapahtuu.
Koulu on perinteisesti ollut hyvä opettamaan akateemisia taitoja. Niiden rinnalle tarvitaan opetusta ajattelun taidossa. Taidossa nähdä toivoa. Taidossa uskoa, että näin (jotain ikävää) tapahtui, mutta se ei ole loppu. Nyt kävi näin, tästä voi päätyä vaikka mihin tahansa. Mutta ei riitä, että osaa ajatella. Ajattelun on siirryttävä tekoihin. On opetettava myös tekemisen taitoja.
"Epävarmassa maailmassa selvää se, joka pystyy ajattelemaan ja toimimaan."
Voiko luovuutta opettaa?
TUOMISELLE luovuus on toimintaa. Sitä ei voi opettaa opettamalla (esim. taideaineita). On oivallettava, mikä estää luovuuden.
Luovuuden isoin este on kiire. Kiireellä on dramaattinen vaikutus ajatteluun. Kiireessä hakeudumme ennalta-arvattavaan, tuttuun.
Toinen este on uskomus multitaskingiin, siis monen asian tekemiseen yhtä aikaa. Se ei ole tehokasta. Sähläämme. Hukkaamme vain aikaa. Emme nimittäin oikeasti kykene miettimään kahta asiaa yhtäaikaa. Mieli siirtyy asiasta toiseen.
Kolmas este on väsymys. Väsynyt on neljä kertaa kielteisempi kuin vireä.
Luovuuden iso haaste on siis kiireinen, sähläävä ja väsynyt ihminen. Jos siis haluamme opettaa luovuutta, meidän tulee opettaa ajan hallintaa, mielen hallintaa, työn suunnittelua ja huolehtia siitä, että nukumme riittävästi. On osattava suunnitella paremmin. On osattava priorisoida. On osattava sanoa ei. On osattava ottaa etäisyyttä asioihin. On luotava uskoa, että jokainen voi vaikuttaa ja että
ihmeelliset asiat ovat mahdollisia. Suurin osa päätöksistä tehdään - ikävä kyllä- automaattiohjauksella ilman ajattelua.
Luovuus on ihan tavallisesten ihmisten asia- ei vain nerojen. Tuhansissa tilanteissa voidaan tehdä asia eri tavalla paremmin. Ja mielellään heti. Ihan tavallisilla ihmisillä on hyviä ideoita. Idean tulee johtaa johonkin. Ideasta tekoon ei saa olla pitkä matka.
JO aivan aluksi hän vastasi otsikon kysymykseen. Kukaan ei tiedä. Joka väittää muuta valehtelee. Huh!
Miltä maailma näyttää 2035? Jokin näyttää varmaankin yhä samalta. Mitä ammatteja on? Mitä taitoja tarvitaan? Emme tiedä.
Käynnissä on kaksi isoa muutosta. Digitalisaatio ja globalisaatio. Ne muuttavat maailmaa. Ajattelumme muuttuu. Omaksumme konemaisen ajattelun. Muutos on ennen muuta jakelun muutos. Kaikki on ennenkuulumaton nopeaa. Jokainen voi luoda omilla rahoillaan median, joka haastaa perinteiset tiedotusvälineet. Isoja toimialoja voi kadota hetkessä - kuten kävi Nokialle sellaisena kuin se oli. Uber haastaa taksit… Muutokset tapahtuvat jo nyt hetkessä.
Miltä näyttää koulu? Kukaan ei tiedä? Tämän päivän koululaisilla on edessään useita uria, osa päällekkäin, osa sellaisia, joita ei voi vielä kuvitellakaan.
No, mitä tällaisessa tilanteessa sitten koulussa pitäisi oppia. Tuominen vastasi: sellaisia taitoja, joita tarvitaan, tapahtuu mitä tahansa. Huh. Huh! Sitten vapauttava virke. Luovuus on sellainen.
Tuominen jatkoi: Mutta, mitä luovuus on? Yleensä kuvitellaan, hän jatkoi, että luovuus on sukua taiteellisuudelle. Tai että se on jokinlaista hulluttelua. Väärin ajateltu. Suuri osa taiteilijoista ei ole lainkaan luovia. Sitten harkittu, älykäs määritelmä luovuudelle: Luovuus on halua tehdä jokin asia eri tavalla paremmin.
"Luovuus on halua tehdä eri tavalla paremmin"
TOINEN tärkeä taito on taito ajatella, ohjata itseään ajattelemalla. On osattava kääntää asioita toisinpäin. On omaksuttava Can do-asenne.
Sellaiset firmat menestyvät, joissa on riittävä määrä hyvin toimivia prosesseja ja briljanttia ajattelua. On osattava haastaa. On osattava toimia riippumatta siitä, mitä tapahtuu.
Koulu on perinteisesti ollut hyvä opettamaan akateemisia taitoja. Niiden rinnalle tarvitaan opetusta ajattelun taidossa. Taidossa nähdä toivoa. Taidossa uskoa, että näin (jotain ikävää) tapahtui, mutta se ei ole loppu. Nyt kävi näin, tästä voi päätyä vaikka mihin tahansa. Mutta ei riitä, että osaa ajatella. Ajattelun on siirryttävä tekoihin. On opetettava myös tekemisen taitoja.
"Epävarmassa maailmassa selvää se, joka pystyy ajattelemaan ja toimimaan."
Voiko luovuutta opettaa?
TUOMISELLE luovuus on toimintaa. Sitä ei voi opettaa opettamalla (esim. taideaineita). On oivallettava, mikä estää luovuuden.
Luovuuden isoin este on kiire. Kiireellä on dramaattinen vaikutus ajatteluun. Kiireessä hakeudumme ennalta-arvattavaan, tuttuun.
Toinen este on uskomus multitaskingiin, siis monen asian tekemiseen yhtä aikaa. Se ei ole tehokasta. Sähläämme. Hukkaamme vain aikaa. Emme nimittäin oikeasti kykene miettimään kahta asiaa yhtäaikaa. Mieli siirtyy asiasta toiseen.
Kolmas este on väsymys. Väsynyt on neljä kertaa kielteisempi kuin vireä.
Luovuuden iso haaste on siis kiireinen, sähläävä ja väsynyt ihminen. Jos siis haluamme opettaa luovuutta, meidän tulee opettaa ajan hallintaa, mielen hallintaa, työn suunnittelua ja huolehtia siitä, että nukumme riittävästi. On osattava suunnitella paremmin. On osattava priorisoida. On osattava sanoa ei. On osattava ottaa etäisyyttä asioihin. On luotava uskoa, että jokainen voi vaikuttaa ja että
ihmeelliset asiat ovat mahdollisia. Suurin osa päätöksistä tehdään - ikävä kyllä- automaattiohjauksella ilman ajattelua.
Luovuus on ihan tavallisesten ihmisten asia- ei vain nerojen. Tuhansissa tilanteissa voidaan tehdä asia eri tavalla paremmin. Ja mielellään heti. Ihan tavallisilla ihmisillä on hyviä ideoita. Idean tulee johtaa johonkin. Ideasta tekoon ei saa olla pitkä matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti