TÄMÄN blogilastun julkaiseminen voi olla monella tavalla tyhmää. Eihän filosofian sanakirja ensinnäkään ole mikään kasvatusalan kirja. Ja kuka nyt sanakirjoja lukee alusta loppuun?
MINÄ kuitenkin luin. En kerralla mutta noin kolmessa kuukaudessa pätkissä. Tänään tein muistiinpanot. Ja kerron, millaisia ajatuksia se herätti. Nekin voivat jäädä ohuiksi.
Kuukauden teos on siis: Hetemäki. I. (toim). 1999. Filosofian sanakirja. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY
231 sivulla on runsaat tuhat hakusana-artikkelia. Pidempiä ns. erityisartikkeleita on 21. Toimittajan apuna asiantuntijana on ollut Eero Ojanen. Diggaan.
VAKUUTUIN jälleen kerra siitä, että filosofia on tärkeää ja tosi vaikeaa. Iso ongelma on, että filosofia ei näytä - ainakaan tällaisen diletantin sitä lukiessa - millään lailla kehittyvän. Ellei kehitykseksi laske sitä, että lopulta kiistetään kaikki, mitä vuosituhansien ajattelulla on aikaansaatu (viittaan tässä Wittgensteiniin). Enemmän kuin tiedettä, filosofia muistuttaakin minusta aforismikirjallisuutta. Yksittäisiä suuria ajattelijoita ja heidän teoksiaan riittää. Samoin erilaisia genrejä. Mutta toisin kuin muussa tieteessä: Kohtaan äärimmäisen vähän aitoa dialogia tai pyrkimystä sitoa eri näkemyksiä yhteen. Lähes jokainen ajattelija aloittaa ikäänkuin alusta, omilla käsitteillään.
MUTTA ei lukuretki hukkaan mennyt. Poimin ylös monia, viisaalta tuntuneita ajatuksia, erityisesti sellaisia, jotka liittyvät kasvatukseen ja opetukseen. Teos tarjosi myös paljon mielenkiintoisia faktoja monista klassikoista. Sanakirjakonsepti pakottaa tiivistämään. Nautin tiivistyksistä.
KÄSITYKSENI minulle tärkeistä filosofeista vahvistui. Omat suosikkini ovat Aristoteles, Comenius, Dewey, Gadamer, Heidegger, Kant, Kuhn, Locke, Platon, Rauhala, Rousseau, Schopenhaer, Snellman (erityisesti), Sokrates, Tuomas Akvinolainen, Tönnies ja Wittgenstein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti