TÄNÄÄN pääsin ensimmäisen kerran kuuntelemaan legendaarista Pekka Peuraa. Rock!
Peura kertoi Educoden Messukeskuskessa järjestämässä työpajassa lopettaneensa opettamisen - siis kaikille yhteisesti puhumisen ja taululle kirjoittamisen. Opettaminen on nyt muuta: hän istuu pienryhmän kanssa ja keskustelee. Opettaja ei aloita oppituntia, vaan istuu hiljaa ja reagoi vasta, kun oppilaat ovat aloittaneet itse tunnin. Jotta oppilaat oppivat aloittamaan oppimisensa ilman käskyä myös kotona. Opettaja kieltäytyy arvioimasta oppilasta, koska objektiivinen arviointi on mahdotonta. Itsearvioinnille on annettava kaikki tila, ja oppilaat on ohjattava siihen.
Pekka Peura tiivisti omia uuden etsimisen periaatteitaan vängästi:
Peura kertoi Educoden Messukeskuskessa järjestämässä työpajassa lopettaneensa opettamisen - siis kaikille yhteisesti puhumisen ja taululle kirjoittamisen. Opettaminen on nyt muuta: hän istuu pienryhmän kanssa ja keskustelee. Opettaja ei aloita oppituntia, vaan istuu hiljaa ja reagoi vasta, kun oppilaat ovat aloittaneet itse tunnin. Jotta oppilaat oppivat aloittamaan oppimisensa ilman käskyä myös kotona. Opettaja kieltäytyy arvioimasta oppilasta, koska objektiivinen arviointi on mahdotonta. Itsearvioinnille on annettava kaikki tila, ja oppilaat on ohjattava siihen.
Pekka Peura tiivisti omia uuden etsimisen periaatteitaan vängästi:
- uusi ei saa maksaa mitään
- opettajan työmäärä ei saa lisääntyä
- oppilaiden osaamistaso ei saa laskea
- hymyjen määrän tulee lisääntyä
- lisää vuorovaikutusta oppilaiden kesken keskenään
- opettajalle lisää aikaa keskustella oppilaiden kanssa
EI HUONO, vai?
1 kommentti:
Kiitos lyhyestä päivityksestä! Harmi, etten päässyt mukaan. Ei kai noista teeseistä voi olla eri mieltä! Uskallan tosin arvata, että voi. Jatkoteesit voisivat olla sitten niitä, miten siitä turpa-taulu-tunneista päästäisiin kohti tällaista pedagogiikkaa. Pedagoginen vaihtelu virkistäisi, vaikka oppilaat välillä kaipaavatkin "puhuvaa päätä", sillä ryhmätyössä tai yhteisissä "keittiönpöytäkeskusteluissa" joutuu osallistumaan ja ajattelemaan :) Tällaista pedagogiikkaa juuri kaipasin omana lukioaikanani: hikipinko olin ainakin tehdyn työn ja ulkoa opettelun määrässä, mutta ajattelutaitojen kehittäminen oli todella ohutta - tai se ei ollut siihen aikaan koulumuodiss ;)
Keittiönpöytäpedagoiikassa on hyvä puoli se, että kaikki saa sanoa, mutta aiheen esittelijänä/asiantuntijana voisi olla joku muu kuin opettaja. Yksi toteutusvinkki voisi olla jo keskustelun lisääminen. Siihen jotkut opettajat tosin vastaavat, että ajanhukkaa. Ylioppilaskirjoitukset ovat ovella, ei ole aikaa keskustella!!
Toinen irrallinen ajatukseni on se, että tällainen opettajuuden kehittäminen ja pedagogiikan kristallisointi vie aikaa varmasti vuosia ja missio täytyy olla tiedostettu.Täysi tunnustus Pekalle ja mahtavaa, että hän on viemässä muidenkin tämäntyyppistä pedagogiikka toteuttavien opettajien sanomaa eteenpäin!
Lähetä kommentti