Tulevaisuuden koulu numero 1:
Nuorten ehdoilla toimiva koulu
Nuorten ehdoilla toimivassa koulussa on erittäin väljä opetussuunnitelma. Oleellista on, että jokainen löytää oman juttunsa ja ne piirteensä jossa häntä ei voi korvata. Johtavia arvoja ovat oppimisen ilo, yksilöllisyys, oma harrastus ja innostus. Oleellista on nauttia elämästä juuri nyt. Lasten annetaan ohjautua mahdollisimman paljon itse, koska nykylapset eivät mielellään ota vastaan tehtäviä ulkopuolelta. Koulun työajoissa otetaan huomioon muuttunut päivärytmi. Kaaos ja epävarmuus saavat olla, koska ne ovat osa maailmaa,
Opetus lähtee pitkälti omasta kiinnostuksesta. Päätavoitteena on oppia ajattelemaan luovasti, kyseenalaistaen, kysyen ja toimimaan rohkesti virheitä pelkäämättä. Oppilaita kuullaan ja kuunnellaan. Heillä on paljon päätösvaltaa. Opettajien erityinen huomio on oppilaitten itsetunnon vahvistamiseksi. Keinona käytetään kannustusta. Opettajan ja oppilaan suhteessa korostuu tahdikkuus (pedagoginen suhde)
Oppimisfilosofiaksi valitaan informaali oppiminen, toiminnan ohessa oppiminen. Oppiminen ei ole se juttu, vaan informaation työstämisen opettelu maailmassa. Oppilaat tuottavat itse informaatiosta yhdessä tietoa, jota muovataan erilaisiksi tietotuotteiksi. Oppilaat oppivat paljon toisiltaan. Oppilaat tekevät konkreetta maailmanparannustyötä. He auttavat vanhuksia. He tekevät galluppeja, omia lehtiä, sivustoja. Huomatessaan epäkohtia, he opettelevat korjaamaan niitä.
Opiskelu ei ole oppiainepohjaista. Työ tapahtuu teemoittain, joissa oleellista on oppia ymmärtämään, kuinka maailma ja ihminen yksin ja yhteisönä toimii. Keskeisenä työvälineenä on uusi tekniikka. Opettajan tehtävä on organisoida työteema ja seurata oppimisprosessia mm. aikakapselien avulla. Oppilaita valmentavat eri alojen asiantuntijat. Ilmapiiri on rento ja iloinen. Ulkopuolisin silmin koulu muistuttaa studiota tai nuorisotaloa. Pareina tai tiimeinä toimivat pettajat ovat lähinnä mentoreita. Jokaisella on vastuu omasta työstään. Mitään pakkoa ei ole.
Tämän mallin klassikkoja: Rousseau, Dewey, Freinet, Neill, Freire, Illich. Pedagogiikka on pehmeää, lapsilähtöistä, ilmiöpohjaista.
Tulevaisuuden koulu numero 2:
Oman elämänsä sankarien koulu
Oman elämän sankarien koulussa valmennetaan menestyjiä kurinalaisesti. Opetus on erittäin tarkkaan harkittua. Oppilaille opetetaaan kaikkein arvokkaimmat ja tärkeimmät asiat. Jokaiselta vaaditaan keskittymistä ja oppimistehrtävien tekemistä niin hyvin kuin osaa. Oleellista on, että jokainen oppii kantamaan vastuuta, ponnistelemaan, keskittymään, yrittämään yhä uudelleen. Asiat opiskellaan niin perinpohjaisesti, että oppilas tuntee todella hallitsevansa ne.
Johtavia arvoja ovat ylpeys oikeudesta oppia ja siihen liityvä kiitollisuus, ahkeruus ja kurinalaisuus. Perheet sitoutetaan huolehtimaa lasten hyvinvoinnista; unesta, ruokailusta, liikunnasta jne. KOulu ei le viihdyttämö.
Opetus lähtee opetussuunnitelmasra. Päätavoitteena on oppia arvokkain traditiosta ja oppia hallitsemaan omaa tahtoa. Ulkoaoppimista käytetään, mutta se kytketää ymmärtämiseen. Opetusmenetelmien vaikuttavuutta seurataan ja niitä kehitetään. Keskeinen keino on opetuksen vaatimustason nostaminen oppilaan lähkehitysvyöhykkeen ylärajalle.
Oppimisfilosofiaksi valitaan tietoisesti formaali oppiminen, tavoitteelline, tehokas opiskelu. Oppiminen on se juttu, ei se että on kivaa. Oppiminen tapahtuu opettajan johdolla, toki monin menetelmin. Oppilaat ovat aktiivisia. Oppilaiden edistymistä seurataan, ja tukea järjestetään. Oppilailta vaaditaan. Koulutyö on tiukasti opettajan johtamaa, vaikka tukena käytetään monia menetelmiä. Opettajan ja oppilaan suhteessa korostuu didaktinen suhde
Opiskelu on oppiainepohjaista, jotta taataan kunkin tieteenalan peruskäsitteistön hallinta. Ne asiat, jotka opetellaan, opetellaan perinpohjaisesti. Opiskelu voi tapahtua myös teemoittain, joissa oleellista on saada kokemuksia oman osaamiseen riittävyydestä. Opettajan tehtävä on organisoida työ ja seurata oppimisprosessia. Oppilaita kouluttavat eri alojen asiantuntijat. Ilmapiiri on tehtäväkeskeinen Ulkopuolisin silmin koulu muistuttaa kiinalaista koulua. Opettajat eivät ole oppilaiden kavereita. okaisella on vastuu omasta työstään. Jollei opiskelu maistu, voi siirtyä toiseen kouluun.
Tämän mallin klassikkoja: Herbart, Ziller, Snellman, Erkki Lahdes 1970-luvulla. Pedagogiikka on kovaa
Tulevaisuuden koulu numero 3:
Mixattu koulu
Mixattu koulu on yhdistelmä kahdesta erillisestä. Koulu on toimintakeskus, ja koulupäivä jakaantuu selkeisiin osiin. Osa päivästä on tiukkaa, formaalista koulunkäyntiä, osa informaalia. Siltaa rakentaa koulussa toimiva vapaa-ajan henkilöstö. Koulupäivän sisällä on siis nuorisotalotyyppistä toimintaa ja aikaa. Oleellista on hallittu tasapaino kivan ja tylsän välillä
Opetussuunnitelma ja tuntijako on kaksiosainen. On kaikkia velvoittava ydinopetussuunnitelma ja laaja vaihtoehtoja tarjoava valinen osa opetussuunnitelmaa. Ydinopetussuunnitelma on selkeästi karsittu ja se antaa keskeisimmät elämässä tarvittavat perustiedot. Valinnaisessa osassa on runsas tarjonta toimintoja, joiden avulla jokainen voi löytää oman juttunsa ja ne piirteensä jossa häntä ei voi korvata.
Mallin johtavia arvoja ovat oleelliseen keskittyminen, oppimisen ilo mutta myös velvollisuus, yksilöllisyys ja yhteisöllisyys, oma harrastus ja innostus mutta samalla vastuunkanto, sitkeys, sinnikkyys.
Ydinopetus lähtee opetussuunnitelmasta, valinnainen osa pitkälti omasta kiinnostuksesta. Päätavoitteena on oppia keskeiset kansalaistaidot, mutta myös oppia tuntemaan oma itsensä, ajattelemaan luovasti, kyseenalaistaen, kysyen ja toimimaan rohkesti virheitä pelkäämättä.
Oppimisfilosofiaksi valitaan tietoinen mixaus formaalia, informaalia ja nonformaalia oppimista. Koulussa opitaan opetuksesta mutta myös toiminnan ohessa.
Opiskelu on oppiainepohjaista. Työ tapahtuu mys teemoittain, joissa oleellista on oppia ymmärtämään, kuinka maailma ja ihminen yksin ja yhteisönä toimii. Opettajan tehtävä on organisoida työteema ja seurata oppimisprosessia. Opettajat tekevät yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Ilmapiiri on oppitunneilla korostteun tavoitteellinen, muutoin rento ja iloinen. Ulkopuolisin silmin koulu muistuttaa monitoimitaloa, jossa on erilaisia osastoja, kirjastosaloja, auditorioita, studioita ja vapaa-ajan tiloja.
Tämän mallin klassikot ovat tutut edellisistä + Matti Koskenniemi (koulun elämänpiiri)
8 kommenttia:
Loistava kirjoitus jälleen -ja ajatuksia herättävä.
Ehkä hieman jäi häiritsemään se, että esimerkit olivat melko kärjistettyjä ja tässä kirjoituksessa mallille 1 tuli nyt ehkä vähän "uhrilampaan" rooli. Siinä kärjistys meni ehkä vähän yli. Tuo malli 2 kun ei kai ole täysin tuntematon meilläkään.
Varmaan tuo malli 3 tuntuu aika monelle hyvältä kompromissilta. Miten olinkin lukevinani Auroran koulun ensi vuoden opetussuunnitelmaa: ydinopetussuunnitelma ja vaihtoehtoja, siesta jne.
Toisaalta malli kuulosti myös kovin amerikkalaiselta, jossa harrastukset on tuotu selkeästi tärkeäksi osaksi koulun toimintaa.
Moi
Yritin tietoisesti kärjistää, mutta mallin päätavoitteita korostaen ei negatiivisuuksia heittäen. Hjelppaa ja muokkaa mallin 1 testiä siihen suuntaan, että uhrilammas-juttu ei pilaisi vertailua.
Voi olla että lukijale kuitenkin välittyy, että taidan itse uskoa eniten mixausmalliin, vaikka sen toteuttaminen on tosi vaikeaa.
Oikein hyviä ajatuksia. Tässä mitä ne herättivät itsessäni.
Tuosta ykkösvaihtoehdosta puuttui muutama hyvin olennainen seikka :)
Maailmalla on lukuisia pääosin ykkösvaihtoehdon mukaisia kouluja, mutta yksilöllisyyttä enemmän niissä korostuu yhteisöllisyys.
Sitten tuo lause: "Lasten annetaan ohjautua mahdollisimman paljon itse, koska nykylapset eivät mielellään ota vastaan tehtäviä ulkopuolelta." -> Ensinnäkin lapset eivät koskaan ole ottaneet mielellään vastaan tehtäviä ulkopuolelta, jolleivät ole kokeneet niitä mielekkäiksi. Näissä kouluissa lapsen itseohjautuvuudelle on käytännössä aivan toiset perusteet, kuten vastuun ottamisen oppiminen, omien intressien löytäminen, sisäisen motivaation korostaminen oppimisessa ja työrauha (aivan, työrauha paranee, kun ihmisiä ei jatkuvasti pakoteta johonkin...) :)
Mikään ei myöskään estäisi opiskelemasta oppiainepohjaisesti. Monesti näissä kouluissa yhdistyy kokonaisoppiminen ja oppiainepohjainen opiskelu, koska jatko-opintopaikoissa tarvitaan oppiainejakoista osaamista. Opetussuunnitelmia rakennetaan oppilaiden tarpeiden ja toiveiden mukaisesti, mutta suurin osa oppimisesta tapahtuu opetussuunnitelmien ulkopuolella. Esimerkiksi Illichin ja John Holtin ajama Unschooling edustaa suuntaa, jossa perinteisestä kouluoppimisesta luovutaan kokonaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita,että opiskelu perustuisi aina informaaliin oppimiseen, vaan formaalia opiskelua käytetään tarvittaessa, kuten opiskeltaessa pääsykokeita varten.
Eli jos mikään ei ole pakollista, ei voi määritellä miten opiskelu tai oppiminen tapahtuu, se on silloin jokaisen oma asia. Opettajien haasteena on löytää tavat miten tukea oppilaita heille mielekkäillä tavoilla.
Yksi yleinen harhakäsitys on myös se, että koulussa olisi aina kivaa. Kun ihmiset toimivat yhteisössä, syntyy aina konflikteja. Näissä kouluissa olennaista on konfliktien selvittäminen yhteisöllisin keinoin. Myöskään itsensä ohjaamisen opettelu ei aina ole kivaa, vaan voi olla välillä hyvinkin turhauttavaa ja pelottavaakin ottaa vastuuta omista tekemisistään. Tätä varten opettajat ovat olemassa tukemassa ja kannustamassa (mutteivät ohjaamassa).
Sitten haluaisin sanoa vielä pari sanaa kakkos- ja kolmosvaihtoehdoista.
Kakkosesta puuttuu mielestäni yksi olennainen arvo, kuuliaisuus ja tottelemaan oppiminen. Tätä kutsutaan kai usein piilo-opetussuunnitelmaksi. En ymmärrä, miten koulut, jotka perustuvat tällaiseen arvopohjaan, voisivat perustua samaan aikaan aktiiviseen oppimiseeen? Käsittääkseni aktiivinen oppiminen vaatii aina sisäisen motivaation?
Kolmoskohdasta jäin miettimään, että miksi tuohon malliin pitää ympätä tuo pakollisten perusasioiden opettelu? Eikö niitä opi jos ne tarvitsee osata? Kunhan vain informaatiota ja tukea on tarjolla. Tai itse asiassa tämä ei ole kysymys, vaan toteamus, jonka lukuisat vapaat koulut ja unschooling-kotiopetukseen perustuvat kotikoulut ovat osoittaneet toteen.
Juu!
Mixausmalli on minusta pitkälle sitä mitä Lea Pulkkinen ajoi kokonaiskoulupäivän nimellä kouluihin vähän toistakymmentä vuotta sitten. Eli hyvä lähtökohta.
Tulevaisuuden koulu voi olla myös sitä, että opettajien autonominen liikkumavara pienenee. Rajussa liikkessä oleva yhteiskunta tarvitsee uudenlaisia osaajia. Luulenpa että koulutuksen yhteiskuntapoliittinen ohajus vahvistuu. Ainakin arvot ja varmaan sisältöjen lisäksi myös työtavat tulevan enemmän ohajuksen piiriin. Oikeastaan viimeisin ops sitä jo yritti, ilman mainittaváa tulosta.
Mutta niin kauan kuin siitä opetuksen paremmasta mallista ei ole näyttöä, voi tapahtua mitä vaan.
Jep!
Mixausmalli on samantapainen kuin Lea Pulkkisen kokonaiskoulupäivä- malli. Sitähän tuotiin kouluihin toistakymmentä vuotta sitten ja ajatus on edenyt hitaasti mutta varmasti, koska se on looginen.
Luulen, että yhteiskunnallinen ohjaus terävöittää otettaan kouluista ja opettajien autonominen tila pienenee. Viimeisin opshan jo sitä yritti, vaikka se ei juuri kouluja muuttanut. Vähenevät resurssit ja yhä suurempi muutostila työmarkkinoilla ajaa siihen suuntaan , luulen.
Prof. Jouni Välijärvi pohti teemaa tänään Hesarissa.
http://bit.ly/tkG7Q5
Yritän ehtiä lähipäivinä jatkaa samaa teemaa myös omassa blogissani. On mielenkiintoista, miten monella taholla tämä aihe nousee nyt esille samaan aikaan.
Hyvää pohdintaa Martti. Ykköstä lähtisin viemään eteenpäin pienellä silauksella kakkosta. Miksausmalli lienee suhteellisen lähellä nykytilan ideaalia. Kakkosesta tulee eittämättä mieleen idän lähestymistapa (Japani) kärjistettynä. Opettajien liikkumavara ja vapaus onkin aina meillä ollut olemassa. Haasteena on se, kuinka opettaja ylittää sen kynnyksen ( jota ei edes ole) luopuen omasta roolistaan luokan edessä, antaen oppijoille mahdollisuuden ykkösvaihtoehdon mukaiseen toimintaan. Otan tämän blogikirjoituksesi yhtenä haasteena/teemana huomisessa pitämässäni rehtorikoulutuksessa.
Lähetä kommentti