Ammuttiinko uusi johtamisote alas?

EILISESSÄ Hesarissa oli artikkeli, jota kannattaa makustella: Jungner, M. (2010). Perinteinen pomo uhkaa Suomen kilpailukykyä. Sunnuntaidebatti. Helsingin Sanomat 1.5.2010. C 14.

Ainakin jonkin aikaa juttu löytyy tästä linkistä.

Ylen (ilmeisesti juuri uuden johtamisotteensa vuoksi vaihdettu) ex- pääjohtaja Mikael Jungner kirjoittaa upeasti johtamisen muutoksesta. Nostan paperilehdessä olleesta jutusta muutaman lainauksen:

" Pari vuosikymmentä sitten kommunismi kaatui. Samalla romahti suunnitelmatalous... Monelta on jäänyt huomaamatta, että useat yritykset ja yhteisöt toimivat edelleen suunnitelmatalouden logiikalla ...johtaja tai asiantuntija kertoo, minne mennään. Muut seuraavat. Tehotonta ja vanhanaikaista."

" Maailman muutos ja monimutkaisuus on saavuttanut tason, jota lahjakkainkaan osaaja ei kykene enää yksin hahmottamaan. Ryhmä ihmisiä pystyy havainnoimaan ja vaikuttamaan maailmaan tehokkaammin... Yhtiön henkilöstö on kuin tuhansien anturien verkko ympäröivässä maailmassa."

Pallotin Jungnerin puheenvuorosta seuraavat muuttuneen maailman johtajuudelle heittämät muutosvaatimukset:

• Kontrollista on luovuttava. Menestyksen vaatima innostus ei sillä synny.
• (Pomojen salaama) Tieto on vapautettava. Vapaa kommunikaatio on reaktioherkän yrityksen elämänvesi.
• Paras tilannekuva löytyy tekijöiltä ja keskijohdolta.
• Hyvä strategia on yksinkertainen ja jää mieleen yhdellä kertomalla.
• Strategian on oltava vain suuntaa-antava, jotta se antaisi sovellustilaa muuttuvissa tilanteissa.
• Innostus ja intohimo lisäävät luottavuutta moninkertaiseksi.
• Työn ei tarvitse (eikä se saa olla ) olla tylsää eikä tyhjää.
• Tämä edellyttää, että työllä on tarkoitus (MH: missio)
• Työssä on myös viihdyttävä.
• Tämä edellyttää kunnioitusta, vapautta ja päätäntävaltaa.
• On päästävä eroon epäonnistumisen pelosta. Johtajan on lisättävä työntekijöiden riskinottokykyä (ei kaikilla aloilla)- se onnistuu nolaamalla itsensä, pitämällä meteliä omista virheistään ja rikkomalla asemakunnioituksen.
• Yritysten on verkostoiduttava. On kyettävä tekemään yhteistyötä kilpailijoiden kanssa. (frenemy- käsite).

Sama koulukielellä

MILTÄ tämä uuden johtamisotteen manifesti kuuluisi koulukielelle käännettynä? Ennen muuta se avaa näkökulman vaikeasti lähestyttävään kysymykseen rehtorien johtamien koulujen ja järjestelmätason suhteesta. Vanhassa johtamisotteessa korostetaan yläkerran direktio-oikeutta ja alakerran lojaalisuusvelvoitetta. Uudessa johtamisotteessa käskytyksen sijaan tulee aito vuoropuhelu- jossa mukana ovat kaikki asianosaistahot.

Eri kunnista kuuluu, että kuntaorganisaatioiden johtamiskulttuuri on kovettunut monin paikoin takaisin käskytykseksi. Muutokset toteutetaan rajuina, äkkiä ja usein henkilökuntaa, oppilaita ja huoltajia muodollisesti kuullen. Ja joskus niin, että ratkaisujen todelliset perustelut eivät aukea. Uskon Jungneria siinäkin, että johdon kannattaa luopua vaatimasta erityistä asemakunnioitusta (MH: herkkänahkaisuutta).

OLEN eräässä aikaisemmassa lastussa puhunut samansuuntaisesti mm. koulujen ja huoltajien kuulemisesta välttämättömiä menoleikkauksia suunniteltaessa. Kouluntason tilannekuvaa kannattaisi kuunnella.

Strategiatyö- on se tuloskorttipohjainen tai ei- kannattaisi tehdä aikuisten oikeasti kaksisuuntasesti. Oleellisinta on, että strategiassa on innostava missio.

Säästöt eivät riitä missioksi. Työ ei saa olla tyhjää. Ylimmän johdon keskeisin tehtävä on minusta luoda omilla toimillaan uskoa, toivoa ja rakkautta työhön ja tulevaisuuteen. Heillä on missiovelvollisuus.

Kaikkein tärkeintä olisi suojella opettajien ja oppilaitten motivaatiota oppia, intohimoa kasvaa ja kehittyä ja keksiä uusia, luovia ratkaisuja vaikeissa tilanteissa. Niin pienillä asioilla se murretaan.

Jungnerin teesi riskinoton lisäämisestä ei minusta sellaisenaan ihan sovi kouluun, jossa kasvatetaan toisten lapsia. Mutta siihen pitäisi rohkaista, että kouluissa etsitään uusia toimintatapoja.

Espoossa ollaan koulujen kesken - ja ymmärtääkseni erittyisesti lukioiden kesken- varsin pitkällä verkostoitumisessa. Oppimiskeskuskonsepti on hyvä esimerkki "frenemy"- ideologiasta. Toivottavasti sitä ei ajeta alas.

MIKAEL Jungner sai lähteä Ylestä. Ammuttiinko samalla alas uusi johtamisote? En usko. Eikä Jungner ole yksin. Viime vuonna ilmestyi ainakin minut sytyttänyt teos "Liekeissä", jossa on ihan samaa intohimoteemaa.

Oleellisinta on uskaltaa kysyä, ratkeavatko edessä olevat opetuksen järjestämisen suuret ongelmat vanhalla johtamisotteella?