Hieno päivä!

KUVA: Mitkä ovat Islamin uskon pilarit?

KERTA kaikkiaan hieno koulupäivä. Helsingin yliopistolla opiskelevat maahanmuuttajataustaiset opettajat päättivät vetämäni "Johdatusta didaktiikkaan"- kurssin opetusharjoittelupäivään Aurorassa.

Monesta maasta mm. Italiasta, Japanista, Kazakstanista, Pakistanista, Puolasta, Somaliasta, Venäjältä ja Virosta Suomeen muuttaneet opettajat seurasivat päivän aikana opetusta Kaija Kuivasen, Kia Sjöman-Jokisen ja Johanna Pelkosen luokissa ja Jukka Jokirannan ja Ulla Hämäläisen käsityöryhmissä. Opetustuokionsa 10 kurssilaista piti Johannan, Kaijan , Liisa Mattilan ja Anna-Liisa Kurjen luokissa. Suomalainen kouluruokakin maistui.

Harjoittelijat olivat ihastuneita suomalaislasten ystävällisyyteen ja opettajien monipuolisiin menetelmiin ja ilmapiirissä aistittavaan tasapainoon vapauden ja itsekurin välillä.

Väkivaltaiset lapset koulussa

KUVA:Kansanedustajat Sanna Lauslahti ja Raija Vahasalo olivat organisoinut eduskuntaan seminaarin.

ON AINA upeaa päästä vieraaksi eduskuntaan. Maanantai-iltapäivänä klo 16-18 Kokoomuksen ryhmähuoneessa puhuttiin vakavasta aiheesta: Väkivallaton koulu. Nyt? Nyt! Tilaisuuden organisoi Sel Helsinki-Uusimaa yhdessä Sanna Lauslahden ja Raija Vahasalon kanssa. Tilaisuus alkoi videolla, jonka teimme erityisluokanopettaja Sari Karjalaisen "työtapaturmasta".

Ehdoton suosikkini alustajista oli Helsingin Auroran koulun rehtori Sirpa Lautjärvi. Hän nosti pysäyttävässä puheenvuorossaan esiin yhteiskuntamme arvot.

- Missä ovat hoivan ja huolenpidon arvot? Missä sivistyskoulu? Ovatko vain suorittamisen arvot arvokkaita.

Vanhemmat eivät ota vastuuta kasvatuksesta. Kouluun tungetaan lapsia ovista ja ikkunoista....Lyöminen on aina väärin....itsesäätelyn puute...kaikki eivät ole hoidettavissa... ei ole diagnoosia joka oikeuttaa väkivallan....lastensuojelulla (pitäisi olla ) viranomaisvastuu väkivallasta...narsistiset vanhemmat....Jokainen lyönti vahvistaa...

LASTENPSYKIATRI Mika Soininen on huippuasiantuntija ja silti (näin väitän) surullinen esimerkki oman sektorin kyklooppisuudesta.

Soininen halusi erottaa alustuksessaan väkivallan ja aggression. Väkivalta on agrression yksi ilmenemismuoto. Aggressiivisuus on elintärkeä voimavara, josta saadaan lisää voimaa. Väkivalta on sitä, että tuo aggressiviisuus suuntautuu väärin. Hyvä Cacciatorelta tuttu analyysi.

Soininen esitteli oman näkemyksensä siitä, mistä väkivallassa on kyse. Pieni lapsi huutaa ja liikuttaa raajojaan, kun on paha olla. Tavallisesti hän saa palautetta ja huomaa, että tarpeet tyydytetään ilman raajojen heilutustakin. Yleensä uhmaiässä tämä menee menee ohi. Kouluiässä suuri osa lapsista osaa ilmaista kiukkua sanoin, sosiaalisesti hyväksyttävillä tavoilla. Kaikilla kehitys ei kuitenkaan etene näin.

Väkivaltaan on luvuton määrä syitä: geneettinen perimä, varhaislapseen kiintymyssuhteen puutteet (hoiva ekan vuoden aikana). Traumaattiset kokemukset. Lähes aina taustalla on mallioppiminen: Lapset ovat nähneet tai joutuneet väkivallan uhreiksi. Viihde on tungettu läpeensä häpäisemistä, hylkäämistä.

Soininen referoi Kirsi Lagerspetziä, jonka mukaan väkivaltaiset lapset ovat

- olleet itse väkivallan kohteena

- nähneet muiden käyttäytyvän väkivaltaisesti

- heillä ei ole ollut muulla tavalla ristiriidan ratkaisemisen malleja

- heitä ei ole ohjattu ilman väkivaltaa

- lämpö, empatia puuttuu

SITTEN Soininen meni resursseihin. 10 % :lla lapsista on mielenterveyden ongelmia. 20 % :lla lapsista mielenterveys tarvitsee tukea. Tällaiseen tuen määrään ei ole rahaa. Lastenpsykiatria huudetaan apuun. Väkivalta on saatava pois lapsista... Pyyntö on väärä.

Lastenpsykiatria ei Soinisen mukaan voi auttaa kuin osaa näistä lapsista: niitä, joiden diagnoosiin kuuluu väkivalta (käytöshäiriö, uhmakkuushäiriö). Tällaiseen häiriöön

tarvitaan hoitoa ja apua.

MUTTA paljon asioita on hoidettava siellä, missä lapsi on: koulussa ja kotona. Koulussa oppilashuollon tulisi Soinisen mukaan ottaa enemmän vastuuta. HUH- sanon minä.

ONNEKSI ohjelmaan mahtui myös erityisoppilaan äidin puheenvuoro: Sope-oppilaan äiti kertoi, kuinka vaikea on saada apua. Lapselle saadaan lopulta pienryhmäpaikka- mutta missä on hoito??? Jorvi ei kuuntele äitiä eikä koulua. Molempien kantoja aliarvioidaan, nöyryytetään....

AIVAN tilaisuuden lopusta löytyi kolme minuuttia professori Jarkko Hautamäelle.

Hän palasi Sarin tapaukseen. Kuinka hurja isku velvollisuuden tunnolle on tuollainen väkivalta? Hautamäen mukaan lapsi on ollut ihan täynnä adrenaalia. Siinä vaiheessa ei voi enää tehdä mitään. Loukkaavissa satunnaistilanteissa vaarana on, että unohdetaan ennakoida ajoissa.

OLIN vähän pettynyt. Oli hienoa, että tilaisuus järjestettiin. Mutta... väkivaltaan ei näytä olevan ratkaisuja, jotka olisivat tästä maailmasta. Eikä riittävää halua puuttua siihen.

Oma työ väkivallan vastustamiseksi kuitenkin jatkuu. Ensi maanantaina klo 20 Yleltä tulee M.O.T. "Vaaralliset lapset". Olen lukenut käsikirjoituksen. Jollei sen jälkeen syty halua tehdä asialle aikuisten oikeasti jotain, olen enemmän kuin pettynyt.