Toiseksi viimeinen kouluviikko

KUVA: Voi sitä lasten riemua, kun hawaijilainen taikuri vieraili perjantai-aamuna koululla ja sai mm. pöydän lentämään.

ENNEN vanhaan, kun työtahti oli hieman väljempi, päätin viikon käymällä mielessä kuluneen viikon ja listasin plussat (mukavasti päiväjärjestyksestä saadut hommat) ja miinukset (seuraavaa viikkoa kuormittamaan jääneet asiat). Suosittelen tapaa.

TOISEKSI viimeinen kouluviikko ei todellakaan ollut tänä vuonna suolausta. Opetus on jatkunut luokissa ihan täysillä.

Normaalitoiminnan päälle viikkoon mahtui vielä Peter Pan-leffailta. Yhdessä tehdyn leffan näkeminen koko seinän kokoisena oli minulle iso elämys. Tosi hyvä mieli tuli, kun selvisi, että leffa saadaan koneesta ulos monistettavaksi. Batteryn voimalla saimme vielä hoidettua paita- ja dvd-tilausten koonnan ja toimituksen eteenpäin aikataulussa.

"LOPUN AIKOIHIN" liittyy koko ajan kolme aikakerrosta. On koottava ja jäsennettävä mennyt lukuvuosi. Tähän arvokasta tietoa antavat kehittämiskeskustelut, joissa olen jo loppusuoralla. Takana on pian 40 noin tunnin mittaista, tärkeää ammatillista keskustelua. Arvio lukuvuodesta esitetään johtokunnalle ensi keskiviikkona.

On myös ehdittävä tehdä suunnitelmat ensi syksyä varten- ja ainakin koottava kaikki se perustieto (mm. tuntitoiveet), jota tarvitaan opettajilta. Kun todistukset on jaettu, opettajillakin alkaa "koulutyönkeskeytystauko", ja loppusuunnittelu on tehtävä opettajia vaivaamatta. Olen koonnut toiveita www.kyselykone.fi- ohjelmalla, joka on tosi näppärä.

Rehtorin suunnittelutyölle välttämättömät tiedot resursseista on saatu tänä keväänä tosi myöhään- ja kaikkia (esim. koulunkäyntiavustuspalveluresurssia) ei ole saatu vieläkään. Yksi silmäterämme: kerhotoiminta on täysin riippuvainen POP- lisäresurssoinnista- ja niitä koskevat AVIN päätökset ovat tosi pahasti myöhässä.

Niinpä sekä opettajien että avustajien rekrytointi jää tällä kertaa väkisin pitkälle kesäkuulle. Parhaillaan haemme erityisopettajan sijaista. Meiltä on tulossa ensi viikolla vielä peräti viisi opettajan määräaikaista paikkaa hakuun. Avautuvien avustajan paikkojen määrää ei pysty vielä yhtään arvaamaan. Tällainen tilanne on kaikille epämukava.

Rehtorin tehtäväksi näyttää yhä vahvemmin nousevan lisäresurssien hankkiminen koululle. On osattava kirjoittaa anomuksia, myydä ideoita ja verkostoitua tahojen kanssa, joiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä saadaan lisäarvoa. Tällä viikolla oppimiskeskuksemme ryhmä kävi myymässä omia täydennyskoulutusideoitamme viraston väelle. Jokainen lisäeuro kun on tarpeen. On osattava myös vaatia. Olemme mukana pääkaupunkiseudun Kelpo-hankkeessa (hankkeessa valmistaudutaan perusopetuslain tuomiin muutoksiin tukikäytännöissä), ja siinä koulujen tekemästä lisätyöstä ei ole vielä osattu määrittää rahallista korvausta.

Menneisyyden ja tulevaisuuden aikatasojen lisäksi olisi elettävä tosissaan läsnä ollen. Olisi kohdattava lapset ja aikuiset tahdikkaasti, vaikka kiire kuinka myllertää mieltä. Rehtoria tunnutaan tarvitsevan arjessa tosi paljon. Viikon erikoisuuksia oli JET-arviointi. Meiltä Päivänkehrään rehtoriksi siirtynyt Sarpilan Jukka suorittaa JET-tutkintoa, ja tähän viikkoon kuului myös hänen opintojensa väliarviointia, johon olen lähiohjaajana sitoutunut.

Ja rexiä tarvitaan ainakin kaikissa kenkuissa asioissa. Viikon kenkuin asia oli ehdottomasti kolmen nykyisen pienen ekaluokan karsiminen kahdeksi isoksi luokaksi. Elämme aikaa, jossa raha ratkaisee.

JA OMA pää pitäisi pitää kovin rationaalina, niin että tunteet eivät alkaisi viedä. Päättyvä lukuvuosi on ollut monesta luopumisen aikaa. Koulun henkilökunnasta on jo lähtenyt melkoinen joukko: emäntämme Immu, laitoshuoltajamme Kiku, koulunkäyntiavustajista Jiri ja mm. Linda. Ja ikävä kyllä muu maailma houkuttaa tänä keväänä myös useita opettajiamme. Olemme toki saaneet tähän asti tilalle hienoja ihmisiä, ja saamme varmaan vastakin, mutta hyvästijätöt ovat silti minulle vaikeita.

Ja kyllä takaraivossa painaa vieläkin haikeus TIPIn loppumisesta. Se oli hieno hanke.

PALJON tähän viikkoon mahtui. Kyllä työkin väsyttää, mutta aivan kohtuuttomasti energiaa syö itselle ja omalle työlle tärkeiden peruspäätösten odottelu ja paapominen.