Iloisia asioita

ELÄMÄÄN kuuluu myös oikein iloisia sattumuksia, ja ne erityisesti kannattaa painaa mieleen harmaiden päivien varalle.

EILEN niitä sattui ainakin kaksi. Molemmat liittyvät tuoreeseen Opettaja-lehteen. Oli hauska lukea päätoimittaja Hannu Laaksolan pääkirjoitus: Oppitunti 40 minuuttiin. Kannatan lämpimästi Laaksolan ehdotusta. Varsinkin siksi, että esitin itse saman idean ilmaiseksi käytettäväksi viime vuoden viimeisen Luokanopettaja-lehden pääkirjoituksessa (ks. sivu 3.).

Mitä pieni Luokanopettaja-lehti edellä, sitä iso Opettaja-lehti perässä. Yes :-)

SISÄSIVUILLA Opettajassa oli sivun mittainen juttu "Onko cygnaeuslaiselle kutsumusopettajalle vielä kysyntää? Kutsumusopettaja, mallikansalainen vai leipäpappi?". Kyse on noin viikon takaisesta seminaarista, josta on kerrottu myös tässä blogissa.

Lainaan tähän omaa osuuttani koskeneen pätkän Maija-Leena Nissilän jutusta:

Pienen puolustaja

Rehtori Martti Hellströmin mukaan kutsumuskäsitettä kuvaa seitsemän piirrettä: ylevä ihanne, lahja, intohimo, palvelu, uskollisuus, ahkera työ ja kärsimys. Hellström on pahoillaan siitä, että nuoremmilta opettajilta puuttuu suuri missio.

– Koululaitoksen synty yhdistyi Suomessa kansalliseen taisteluun, ja opettajat kävivät taiteilijoiden rinnalla vihollista vastaan. Itse olin peruskoulun myötä tuomassa koulunkäyntioikeuden kaikille asuinpaikkaan ja sosiaaliseen taustaan katsomatta. Jaksamisen kannalta on välttämätöntä kokea tekevänsä merkityksellistä työtä, siksi tässä ajassa pitäisi löytää uudelleen intohimo.

Hellström hakee työn merkitystä pienen lapsen oikeuden puolustamisesta järjettömiä päätöksiä vastaan.

– Päättäjät ovat istuttaneet aivojensa tilalle säästöporsaan, ja palvelut ollaan halpatuotteistamassa. Päiväkodeista on poistettu lastentarhanopettajat, täyttöasteet ovat nousseet ja koulua voidaan muka käydä ilman opettajia. Opettajan kutsumus voisikin tänään olla puolustaa pieniä päättäjien järjettömiä tekoja vastaan.

Koko artikkelin löytää tästä linkistä.