KUVA: Yksi heistä on OAJ:n seuraava puheenjohtaja: Olli Luukkainen, Pekka Lempiäinen, Päivi Koppanen, Risto Kangas
MINULLA oli upea tilaisuus kohdata jo toisen kerran OAJ:n seuraava puheenjohtaja ja reilut häviäjät juontajan roolissa vaalipaneelissa. Keskiviikko-iltana sain nimittäin vetää paikallisen alueverkkomme tilaisuuden Akavatalossa, sen ikkunakabinetissa. Aikaa oli kaksi tuntia, ja sali oli ilahduttavan täynnä järjestöaktiiveja. Espoosta paikalla olivat ainakin Hannu Suntio, Heli Siberg ja Leena Taimela-Helenius.
Jotensakin näin tilaisuus eteni, ja näin kuulin kandidaattien kysymyksiin vastaavan.
LÄMMITTELY
Tilaisuus alkoi lämmitelykysymyksillä kuten:
- Kuinka suuri on Erkki Kangasniemen saappaan numero?
- Mihin vaalipaneelikierroksella esitettyyn kysymykseen haluaisit palata? Koppanen ja Lempiäinen olivat jäänet pohtimaan väkivaltateemaa. Risto Kangas oli kokenut kiusallisiksi kysymykset, joissa vaadittiin esittämään yksi nimenomainen tavoite, jonka lupaa toteuttaa.
Olli Luukkaiselta kysyin, miksi OAJ:n puheenjohtajakamppailu ei näy mediassa. Luukkainen lupasi, että ensi viikolla näkyy.
Risto Kankaalta kysyin, mikä on vaikein taito, joka neuvottelijan on opittava. Kankaan mukaan se on luottamus.
Päivi Koppaselta kysyin, mitä etua on siitä, että hän asuu Kehä III:n pohjoispuolella. Näkee kuulema koko maan tilanteen. (Kangas kommentoi: hänkin asuu Nurmijärvellä)
Pekka Lempiäiselle osoitin kysymyksen blogikirjoittelusta. Jatkuuko se myös, jos hänet valitaan puheenjohtajaksi. Jatkuu.
ESITTELYT
Kandidaatit saivat esitellä sitten itse itsensä. Osuus meni kaikilta vallan hyvin.
KYLLÄ-EI- KYSYMYKSET
Alueverkko oli koonnut valmiiksi nipun kysymyksiä, joihin sai vastata näyttämällä joko kyllä- tai ei-tekstin. Erilailla vastannut sai perustella. Kysymyksiä olivat mm. ("voittanut" vastaus suluissa):
- Pitäisikö 1 ja 2 kalleusluokat poistaa? (KYLLÄ) * Onko lukio-opetuksen vieminen kuntayhtymiin (vrt. Pori ja Jyväskylä) oikean suuntainen tie toisen asteen opetuksen kehittämisessä? * Pitäisikö myös yksityiset koulut ottaa tarkasteluun mukaan, kun supistetaan kouluverkkoa? * Pitääkö lukio-opetusta ja ammatillista opetusta antaa erillään? (KYLLÄ)* Pitäisikö sopimusaloja vähentää? (KYLLÄ)* Pitäisikö OAJ:n valtuuston kokoa pienentää? * Pitäisikö OAJ:n puheenjohtajan palkkaa pienentää? (KYLLÄ)* Pitäisikö samasta työstä maksaa sama palkka samalla koulutustasolla? (KYLLÄ) * Oliko yliopistojen yksityistäminen/säätiöittäminen oikean suuntainen ratkaisu? (EI) * Onko paikallistasolle valuva palkkaratkaisuista neuvotteleminen opettajien palkkakehityksen kannalta edullinen suunta?* Pitäisikö OAJ:n harkita etäkokousten järjestämistä? (KYLLÄ) * Onko OAJ:n hallitukselle esitetty alueasiamiesjärjestelmä mielestäsi toimiva?* Oliko edellinen neuvottelukierros menestyksellinen? (EI)* Onko OAJ:n medianäkyvyys tehokasta? (EI) * Pitäisikö puheenjohtaja jatkossa tulla valitsemaan kesken valtuustokauden?
Muutama lappukysymyksistä herätti vilkasta sananvaihtoa. Valtuuston pienentämisessä on kysymys toisaalta toimivuuden toisaalta demokratian jännitteestä. Lopputulemana voi pitää ajatusta, että jos valtuuston tehtävät ovat nykyiset, sitä ei kannata pienentää.
Alueasiamiesjärjestelmä-kysymyksen kohdalla yleisökin "riehaantui". Hallitus (Lempiäinen ja Koppanen) ovat valmistelleet järjestelmää, vaikka valtuusto on kaksi kertaa sitä koskevan ponnen kaatanut. "Syytetyt" kuittasivat kuitenkin aika hyvin: Kyse ei ole aivan samasta ideasta.
Koppasella oli jälleen mainio isku: Medinäkyvyydestä puhuttaessa, hän muistutti, että juuri sen parantamiseksi Luukkainen oli palkattu järjestöön.
PIINAPENKKI?
Jokaiselle ehdokkaalle tehtiin myös kenkuttelukysymyksiä. Lempäiseltä tivasin yhtä konkreettia esimerkkiä "oivaltavasta ajattelusta". Hiukka aikaa kului ennenkuin esimerkki löytyi: Lempiäinen tarjosi ajatusta laajemmasta edunvalvonnan käsitteestä, jossa rahan lisäksi kannetaan huolta työssä jaksamisesta. Ei huono. Ei ehkä ihan uusi.
Päivi Koppaselta kysyin, kuinka hän ammatillisena opettajana pystyisi ajamaan yleissivistävien opettajien asioita. Koppanen vastasi mainiosti: hän ei ole sitoutunut minkään ysi-pikkuryhmän edunajamiseen.
Luukkaisen Ollilta kysyin, kuinka hän on pystynyt yhdistämään työnsä OAJ:ssa ja vaalikampanjan. Tekemällä vaalityön omalla ajalla ja omilla välineillään.
Risto Kangasta yritin rääkätä kysymällä, onnistuttiinko viime neuvotteluissa. Kangas kritisoi uskoa liukumien saamiseen palkkaan. Ei näy kuulema.
YLEISÖN KYSYMYKSET
Yleisö sai kirjoittaa omia kysymyksiä korteille. Liian harva niistä ehdittiin esittää. Edunvalvonnallinen tavoite ehdokkailla oli yhteinen: turvata uhatut koulutuksen tarvitsemat rahat. Kaikki työ on saatava työajan ja palkkauksen piiriin. Lempiäinen nosti esiin kuilun koulutuspolitiikan ja neuvottelujen välillä. Mm. lukion ylioppilaskorjausten korjaamisen vaatima työ on edelleen korvaamatta.
Eroja kandidaattien välille saatiin kysymyksellä: Mikä on heidän kunnianhimoisin koulutuspoliittiinen tavoitteensa? Kangas ja Koppanen korostivat tässäkin rahoituspohjan varmistamista. Lempiäisestä tärkein asia oli tuntijakokysymys. Luukkaisen nosti esiin erilaisten oppilaitten tuoman haasteen ja opettajan ammattinimikkeen suojaamisen.
Mainiossa yleisökysymyksessä OAJ:öä kuvattiin byrokraattiseksi demokratiaksi. Ilmaisu pidettiin hyvänä. Koppanen muistutti, että byrokratian ja demokratian välillä on löydettävä tasapaino. Kangasta harmitti se, että samat asiat käsitellään moneen kertaa eri elimissä- samojen ihmisten kanssa. Lempiäinen oli huolissaan valtavasta määrästä paperia, jota OAJ tuottaa jo ympäristösyistäkin.
Paha, paha kysymys oli pyyntö esitellä oma näkemyksensä OAJ:n puheenjohtajalta vaadittavista kvalifikaatioista ruotsiksi tai englanniksi. Minuutin mittaisen kauhun jälkeen jokainen uskaltautui. Rohkeudesta ablodeerattiin. Pakko on kuitenkin yhtyä Lempiäisen ideaan, että puheenjohtajaksi valittavan on käytävä todellinen kielen opiskelun intenssiivikurssi.
KANDIDAATTIEN OMA KYSYMYS
Lopuksi kandidaatit saivat itse esittää itse itselleen mieluisan kysymyksen. Risto Kangas yllätti: Hän kertoi tarinan tilanteesta lentokoneessa, jossa kapteeni saa sydänkohtauksen ja tilalle pitää valita uusi. Tarjolla oli neljä ehdokasta, joista yhdellä oli 6000 lentotuntia. Kannattaisiko hänen sijastaan valita stuettien kouluttaja? Tai lentopelkoa tutkinut psykologi.... Hauska juttu.
YHTEENVETOA
Millaisen kuvan sain itse ehdokkaista ja heidän profiilistaan?
- Risto Kangas esiintyi rauhallisesti. Hän vakuutti minut sopimusneuvottelijan osaamisellaan. Hän on juuri sitä, mutta riittääkö se opettajien puheenjohtajalle 2000-luvulla niin ydintä kuin neuvottelu onkin? Lopputarina oli hyvä, kuvaa pehmentävä veto.
- Pekka Lempiäinen jatkoi ärhäkkää haastamista. Hän haluaisi laajentaa puheenjohtajan roolia. Hänellä on aito yhteys kenttään ja pedagogiikkaan. Pekka osaa puhua. Mutta hän saattaa myös hyvää ja totuutta vimmatusti puolustaessaan loukata pistellessään niitä, joiden kanssa on tehtävä jatkossakin yhteistyötä.
- Päivi Koppanen oli selkeästi vahva järjestöosaaja. Hän ei hyökkää eikä provosoidu, on tosissaan, muttei liian vakava. Minulle syntyi kuva, että hän jos joku kandidaateista, oikeasti kuuntelee ja sovittelee.
- Olli Luukkainen oli rento, ystävällinen ja kohtelias. Tuntuu siltä, että hänellä on varaa levätä osaamisensa ja näyttöjensä päällä.
- Lempiäinen on minusta pitänyt johdonmukaisesti koko ajan valitsemansa roolin. Hänestä huokuu vahva itseluottamus. Hän on kriitikko, haastaja, joka yrittää iskeä erityisesti Kankaaseen ja jonkin verran Luukkaiseen. En muista yhtään repliikkiä, jossa Lempiäinen olisi käynyt Koppasen kimppuun. Huumoria jäin kaipaamaan.
- Risto Kangas oli nyt mitenkä sitä sanoisi kommunikatiivisempi kuin ensimmäisessä paneelissa, terhakkaampikin. Häntä pidetään toisena suosikkina, ja ennakkosuosikin asema on hankala. Kaikissa tilaisuuksissa aistii Lempiäisen ja Kankaan jännitteen.
- Päivi Koppasesta huokui levollisuus ja huumorintaju., ehkä loppua kohti jopa enemmän. Häntä pidetään toisena haastajana, mutta hän haastaa positiivisin keinoin, kepeän älyllisesti ja nokkelasti.
- Samansuuntainen iloisuus ja rentous oli lisääntynyt myös toisen ennakkosuosikin Olli Luukkaisen otteessa.
Lopuksi yleisöltä kysyttiin, kuinka moni oli tämän tilaisuuden jälkeen varma siitä ketä äänestäisi. Suurin osa nosti kätensä ylös. Ehdokkaat olivat siis onnistuneet vakuuttamaan oman segmenttinsä.
OAJ:n valtuustolla on tasan viikon kuluttua näihin kellonaikoihin ratkaiseva puheenjohtajaäänestys. Meillä on neljä hyvää, erilaista vaihtoehtoa. Mainio tilanne, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti