Nettisukupolvi ja uusi pedagogiikka

DON Tapscott  on  Wikipedian mukaan kanadalainen konsultti, puhuja ja  kahden yliopiston  kunniatohtori.  Tässä esiteltävän kirjansa (Syntynyt digiaikaan - Sosiaalisen median kasvatit. Helsinki: WSOY vuodelta 2010) takakannen mukaan hän
Toronton yliopiston professori. Hänen alanaan on liikkeenjohtaminen.

TEOS "Syntynyt digiaikaan" kertoo vuoden 1979 jälkeen syntyneestä sukupolvesta, jota kirjassa kuvataan ainutlaatuiseksi,  "nettisukupolveksi"  ja  suhteiden sukupolveksi. Rajaus on hieman erikoinen. Nettihän oikeasti syntyi vasta 1990-luvun puolivälissä.

Kirja perustuu  laajaan, yli neljä miljoonaa dollaria maksaneeseen (markkina)tutkimusprojektiin. Aineisto kerättiin  haastattelemalla  6000-10 000 (luku vaihtelee kirjassa)  13-29- vuotiasta nuorta kahdestatoista maasta. Lisäksi kerättiin vertailuaineistoa vanhempien ikäluokkien edustajista. Otokseen valittiin  satunnaisesti internetin käyttäjiä.  Aineistoa on täydennetty mm. nuorten netinkäyttöpäiväkirjoilla.

Tutkimusraportit on toimitettu vain rahoittajasuurfirmoille (mm. Nokia ja Sony), mutta hyvä, että Tapscott on yleisellä tasolla avannut tuloksia meille muillekin. Kirjasta piirtyy varsin johdonmukainen kuva nuorista, jotka ovat eläneet koko ikänsä digitaalisten laitteiden maailmassa. Millaisia he ovat opiskelijoina, työntekijöinä, kuluttajina, kansalaisina, perheenjäseninä... ?

Nettisukupolven nuoret

Tapscott kuvaa nuoriä kahdeksalla heidän käyttäytymistään ohjaavalla normilla:
(1) vapaus
- esim. vapaus valita työ ja työn ehdot, vaihtaa työpaikkaa
(2) räätälöinti, omaksi tekeminen (omannäköiseksi)
- esim. tuotteiden mm. autojen tuunaus
(3) tutkiminen,
- he eivät ota asioita annettuina, heihin ei mainospuhe uppoa, he ovat kriittisiä.
(4) eettisyys, vahva oikeudentunto
- he arvostavat rehellisyyttä, avoimuutta, läpinäkyvyyttä
- hyväntekeväisyys, kansalaistoiminta, vapaaehtoistoiminta, vääryyksien paljastaminen, sitoumuksen mukaan eläminen, halu auttaa
- kirjoittajan omien tutkimusten mukaan kuitenkin jopa 77 prosenttia nuorista lataa musiikkia laittomasti netistä,  mutta ei pidä sitä varastamisena. ”
(5) yhteistyö,
- he toimivat yhdessä, jakavat
- nuorilla suuri vaikutus toisiinsa, Wikipedia, Obaman kamppanja, verkoyhteisö, perhekeskeisyys,  omat lapset tärkeämpiä kuin ura
(6) viihde, hauskan pitäminen
- haluavat viihtyä  ja leikkiä, pelaaminen
- he eivät haluaa raataa
(7) nopeus ja   (kärsimättömyyskin)
- katsovat vain parhaat kohdat elokuvista
(8) innovatiivisuus
- keksiminen ja kokeileminen kiinnostaa

Lisäksi nettisukupolven nuoret ovat älykkäitä, jopa älykkäin sukupolvi. Tapscott perustelee älykkyyttä sillä, että netinkäyttö on muuttanut nuorten aivoja niin, että heillä on mm. hyvät taidot etsiä, yhdistellä ja arvioida tietoa. He ovat kohdanneet surffatessaan paljon informaatiota. Heille on kehittynyt huikeat visuaaliset taidot; he käsittelevät nopeasti kuvainformaatiota.  Heillä on erilaiset reflektit. Käden ja silmän yhteistyö toimi. He lukevat kursorisesti ja osaavat silmäillä. He ovat oppineet ajattelemaan eri tavalla hypertekstimäisesti. He osavat tehdä asioita yhdessä ja käyttävät  kollektiivista älykkyyttä (ns. parviäly). Peleissä he ovat oppineet ratkaisemaan ongelmia,  tekemään päätöksiä ja prioroisoimaan.  He osaavat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja  sulkea pois taustahälyn.

Heille on myös kehittynyt  erilainen elämäntyyli. Erilainen päivärytmi. He elävät erityisesti yöllä. Heissä on yrittäjämäisyyttä. He miksaavat työ ja vapaa-ajan keskenään ja haluavat digitaalisia taukoja.

Tapscottin mukaan tämä sukupolvi ei ole egoisteja, jotka eivät tunne työetiikkaa. Hmm. Kirjan mukaan heillä  kuitenkin on tosi kova käsitys itsestään ja melkoiset vaatimukset esim. työpaikan suhteen. He eivät halua organisatorista vastuuta. He eivät sitoudu työpaikkaan, vaan omaan uraansa. He vaativat etuja ja oikeuksia.  He haluavat edetä ja menestyä, saada ylennyksiä nopeasti. He haluavat, että heitä kuunnellaan. He  haluavat jatkuvaa palautetta. He haluavat  räätälöidä työnsä. He haluavat olla yhtä aikaa usean firman palveluksessa. He haluavat yhdistellä työtä ja omaa elämää, työtä ja huvia. He haluavat käyttää työaikaa.

Nettisukupolven  ihannetyöpaikassa /siihen kuuluu:
- etätyömahdollisuus
- huvittelumahdollisuuksia
- nuoriin satsataan
- johtaja on valmentaja
- joustavat työajat: saa valita työajat; osa-aikatyö
- luontaistetuja: ilmainen ruoka, food court-tyyppisiä kahviloita, subventoitu hieronta, kuntosali, kori- ja lentopallokenttä, kuivapesuloita, perhe-etuja...
- läpinäkyvyys
- on hauskaa
- räätälöidyt toimenkuvat
- saa matkustaa
- saa päivittäin palautetta
- saa vastuuta
- suoritukseen perustuva palkkaus
- yhdistää koti- ja sosiaalista elämää ja työtä
- yksilöllisiä oppimis- ja kehittymismahdollisuuksiua

Ilkeämielinen lukija kuvaisi monia tekstissä mainittuja uuden sukupolven piirteitä lapsellisuudeksi: He
- metsästävät elämyksiä ja kokemuksia
- ihailevat suuresti julkisuuden henkilöitä.
- heissä on itsekeskeisiä(kin) piirteitä
- he ovat itsevarmoja, jopa ylimielisiä
- he kyllästyvät helposti
- he ovat malttamattomia
- he ovat riippuvaisia  puhelimestaan (ns.  no-mo-phobia)
- he eivät hyväksy hierarkkioita
- he haluavat  viihtyä ja leikkiä  opiskelu- ja työpaikoilla
- he haluavat uusimmat vekottimet
- kavereiden mielipide vaikuttaa heihin paljon
- he neuvottelevat hinnasta (ja itse asiassa kaikesta MH)
- he eivät halua raataa tai tehdä ”paskaduuneja” tai älyllistä sekatyötä.

Tapscott näyttää  ihailevan rajatta  uutta sukupolvea ja sen tapaa elää. Hän ymmärtää musiikin lataukset ilman maksua jne. Häntä kärsimättömyys ei haittaa. Häntä ei haittaa, etteivät nuoret lue eivätkä tunne kirjallisuutta. Vain yhdestä seikasta hän nuoria moittii: siitä, että he luovuttavat varomattomasti yksityistietojaan nettiin.

Uusi pedagogiikka

Tapscottin mukaan nykyinen koulutusjärjestelmä on suunniteltu teolliselle aikakaudelle. Sen opetusmalli on opettajakeskeinen. Keskipisteessä on opettaja,  joka opettaa kaikille samat valmiiksi pureskellut asiat samalla  tavalla luennoimalla (mahdollisimman tehokkaasti) yksisuuntaisesti oppilaille. Oppilaan tehtävä on ottaa vastaan opettajan antama tieto. ”Luennon määritelmä on prosessi, jossa opettajan muistiinpanot siirtyvt oppilaan muistiinpanoihin kulkematta kummankaan aivojen kautta”, tekstissä lukee.

Malli ei sovi nettisukupolven opiskelijoilla (Tapscott näyttää lähinnä puhuvan college-opiskelijoista).
He eivät  halua istua paikalla ja kuunnella opettajaa. He eivät haluaa saapua
- tiettyyn aikaan
- tietyssä paikassa pidettävälle
- keskinkertaisen opettajan luennolle
- jossa he ovat passiivisia kuuntelijoita.

Monet nettisukupolven ihmiset oppivat enemmän tehdessään yhteistyötä – sekä opettajansa että toistensa kanssa.

He eivät halua kiinnostua asioista, jotka eivät kiinnosta.  Opetuksen pitäisi tapahtua siellä,  missä he haluavat ja milloin he haluavat. He haluvat valinnan varaa,  mitä, milloin, missä ja miten oppia.
He haluavat oppiaa, mutta vain sen, mikä heidän pitää ja he haluavat oppia sen heille parhaiten sopivalla tavalla. Melkoisia vaatimuksia, eikö?

Tilalle he tarvitsisivart uutta pedagogiikkaa, jota Tapscott kutsuu interaktiiviseksi  pedagogiikaksi.  Tuossa uudessa on paljon tuttua kasvatusoppia harrastavalle:

Koulun  pitäisi olla paikka, joissa opitaan eikä opeteta. ”Opettajien pitäisi astua kateederiltaan ja ryhtyä kuuntelemaan oppilaita ja keskustelemaan heidän kanssaan pelkän luennoinnin sijaan." Opettajien pitäisi korvata luennoiva opetustapa vuorovaikutuksella oppilaiden kanssa. ”Joka kerta opettajan opettaessa jotain, hän riistää lapselta löytämisen ilon ja hyödyn”; ”Opeta vähemmän, opi enemmän”.  Opettajan sijaan koulujärjestelmän pitäisi kiinnittää huomio oppilaaseen.”Opettajat eivät enää ole tiedon lähde!"Älä opeta kokeita varten! Muistaminen ei ole tärkeää. Opiskelijoiden on ymmärrettävä oppimansa asia! Opettajasta mentor ! Oppilaat eivät halua katsella vaan osallistua. Keskity oppilaaseen! Auta häntä löytämään vahvutensa. Tunne opiskelijat yksilöinä. Oppilaan omat kysymykset. Sattumalta oppiminen. Löytämiseen perustuva oppiminen. Ongelmalähtröinen oppiminen. Yrityksestä ja erehdyksestä oppiminen. Opiskelijat oppivat, kun se selittävät asian jollekulle toiselle. Koulujen pitäisi korvata kaikille suunnattu standardi-opetus jokaisen oppilaan oppimistavan mukaan sovitetulla opetuksella. Opetustyyli oppilaiden yksilöllisten oppimistapojen mukaan!  Lupa opiskella omaan tahtiin.  Omaan tahtiin toimivia opetusohjelmia. Koulujen pitäisi rohkaista oppilaita toimimaan yhteistyössä eikä eristää heitä. Opetuksen tulisi olla oman tietämisen rakentamista. On opittava etsimään, analysoimaan ja yhdistekemaan tietoa sekä arvioimaan  löytämäänsä tietoa kriittisesti! Opettajien tulisi rohkaista oppilaita etsimään itseään ja oppimaan aktiivinen tiedonetsintäprosessi sekä kriittistä ajattelua opettajan luennoiman asian ulkoa opettelun sijaan. Opettajien  tulisi rohkaista oppilaita tekemään yhteistyötä keskenään ja koulun ulkopuolisten kanssa. Yhdessä tekemisen, jakamisen ja yhdessä luomisen kulttuuri. Vierailuja. Koulun pitää olla hauskaa ja kivaa. Koulun malliksi käsityöläisen paja  tai taiteilija ateljee  tai 1-luokkainen kyläkoulu.

Kaikkea tuota vaadittiin jo 1900-luvun alussa. Tapscottin lähdeluettelossa ei kuitenkaan ole Freinettiä, ei Keytä, ei Montessoria, ei Ligthartia, ei A.S. Neilliä, ei Peterseniä, ei käsitteitä lapsikeskeisyys, sosiaalinen kasvatus, aktiivisuuspedagogiikka, vapauspedagogiikka, työkoulu....

Hieman kriittinen yhteenveto

Internet on kiistatta muuttanut maailmaa. Se on avannut informaation ennen näkemättömän demokraattisesti kaikille. Ainakin toistaiseksi. Maailman  on kutistunut. Olemme kaikki toisistamme korkeitaan 7 ihmiskontaktin päässä.

Ihmisellä on ylivertainen kyky sopeutua muuttuvaan maailmaan. Maailma muuttaa aivojamme. Maailma, johon kuuluu kokoaikainen läsnäolo netissä ja sille tyypillinen tapa kohdata tietoa, tapaa ajatella, hahmottaa maailmaa ja elää.

Maailma on siis muuttunut. Myös nuoret ovat muuttuneet. Yritykset kohtaavat uudenlaisen sukupolven, joka on kuluttajana aggressiivinen ja vaativa. Uusi sukupolvi haastaa myös poliitikot. Vanha politiikka ei kiinnosta. Nuoret haluavat osallistua ja vaikuttaa nopeasti ja suoraan. Heillä on välineet vaikuttaa globaalisti: nettikampanjoita huono-osaisten puolesta tai väärinkäytöksiä vastaan. Boikotteja. Nettiaddresseja. Kansalaisjournalismia.   ”Jos haluat jotain tehtävän, on sinun tehtävä se itse”.

Ja liike-elämä on muuttanut käytänteitään. Markkinoinnin perusajatuksia on muutettu. Kuluttajia otetaan yhä enemmän mukaan (vrt. pikakyselyt, keksi tuotteelle nimi, Kokoomus kuuntelee  jne.) muokkaamaan brändiä ja tuotetta. Kaksisuuntainen keskustelu korvaa tavallisen mainoksen.

Mutta entä koulu? Pystyykö uusi sukupolvi muuttamaan koulun?  Uusi sukupolvi on   oppinut surffaamalla ja pelaamalla  aivan toisenlaisen tavan oppia, kuin mitä koulussa suositaan.  Heillä on myös taitoja, joita ei saa käyttää koulussa.  Kiistatta näin.

Se on kuitenkin todettava, että Tapscottin hahmottama uusi pedagogiikka ei ole uusi. Sen vaatimukset ovat jokseenkin samat kuin 1900-luvun alun uuden koulun liikkeen vaatimukset. Tuolloin vanhaa koulua vastustettin tuolloin uuden lapsinäkemyksen pohjalta. Nyt samoja vaatimuksia perustellaan "ainutkertaisen sukupolven" ominaisuuksilla. Tässä on  jotain outoa.

Uusi Koulu ei tehnyt 1900-luvulla läpimurtoa. Onnistuisiko se nyt,  kun on upeat välineet?  Tapscott kuvailee teoksessaan  muutamia tuoreita yrityksiä mm. kokeilua, jossa oppilaille annettiin kannettavat tietokoneet tai kokeilua, jossa oppilaat opettivat opettajia. Pääosin hankkeet  ovat epäonnistuneet.  Tietokoneiden tuonti kouluun ei ole muuttanut koulu.  Opettajat eivät osaa (eivätkä halua)  käyttää tietokoneita.  Tapscottin mukaan prosessi on pysähtynyt syvälle juurtuneiden kasvatusnäkemysten kovaan muuriin.

SUOSITTELEN teoksen lukemista. Vaikka se voi amerikkalaisuudessaan ja yltiöpositiivisuudessaan ärsyttää. Tapscott minusta yleistää ja yksinkertaistaa asioita. Nieleskelyä helpotti, kun luovuin vaatimasta teokselta tutkimuksiin kuuluvaa kriittsyyttä omiin ajatuksiin. Koska varsinaiset tutkimukset ovat salaisia, monien väitteiden perustelu jää sen varaan, uskooko lukija yksittäisten nuorten kommenttien olevan yleistettäviä. En itse näe mitään sukupolvea näin homoliittisenä vaan uskon, että edelleenkin nuorissa on erilaisia ryhmiä. Teoksessa esiinnostettuja asioita varmasti esiintyy nuorissa, mutta myös vanhemmissa ihmisissä.  Aineistossa ylikorostuu menestyvien nuorten maailma. Näyttää siltä, että kirjoittaja on   kiinnostunein kaikkein lahjakkaimmista college-opiskelijoista, joista suuryritysmaailma taistelee.

Ja kasvatustietelijänä minua tietysti raivostuttaa tässä mielessä teoksen historiaton ote. Tapscott ei näytä juurikaan tuntevan  pedagogiikan historiaa. Silloin tulee pitäneeksi uutena ja ihmeellisenä sellaista, mikä ei sitä oikeasti ole.