ERITYISESTI naamakirjaystäväni Mikko Jordman on sitkeästi vaatinut vastausta siihen, miksi koulu - ja opetus sen sisällä ei muutu. Vaikka mitä lakeihin kirjoitetaan.
Kysymys koulun inertiasta (siis koulun kyvystä säilyä muuttumattonana, vastustaa muutosta) on paitsi praktisesti myös teoreettisesti kiinnostava. Yritän jälleen yhden kerran saada siihen otetta jäljellä olevan kesäolomani aikana. Ensimmäisen kerran sivusin asiaa vuonna 2004 hyväksytysssä väitöskirjassani. Etenen askel kerrallaan.
TÄNÄÄN laadin ensimmäisen työkalun: kuvauksen opetuksen komentoketjusta. Yritän sen avulla paikallistaa inertian lähdettä. Avaan vähän kuvaa, ja pyydän siihen kommentteja.
KUVAUKSEN, mallin tms. elementit ovat seuraavat:
(1) Tarkastelen julkista koulua, jonka ohjausvaltaa käyttää meillä demokraattinen poliittinen päättäjätaho. Se määrittää valtakunnallisen koulutuspoliikan.
(2) Poliittisilla päättäjillä on apunaan hallintokoneisto. Tuo koneisto auttaa päätösten valmistelussa mutta ennen muuta se luo niiden toimeenpanolle tarvittavat edellytykset.
(3) Suomessa valtio ei itse järjestä (yksinkertaistan tässä) opetusta, vaan sen tekevät kunnat. Kyseessä on eräänlainen tilaaja- tuottaja-malli.
(4) Kunnalla on omat, poliittiset kuntapäättäjät ja heidän apunaan kunnan hallinto.
(5) Koulutuspolitiikkaan toteutuu tosialliallisena toimintana yksittäisessä koulussa. Koulun tasolla on (mm. Espoossa) oma poliittinen elin (johtokunta) ja oma hallinto (rehtori).
(6) Itse opetus toteutuu yksittäisen opettajan järjestämissä opetustapahtumissa.
(7) Viimeisin koulutuspolitiikan toteuttamisen subjekti on oppilas.
PERUSIDEA on, että koulutuspolittisessa komentoketjussa ei ole veto-oikeutta. Jos (muutosta ajava) koulutuspolitiikka ei toteudu yksittäisen oppilaan tasolla (siis näytä opetuksen interaktiojärjestelmässä), ketju vuotaa jostain. Joku tekee omaa politiikkaa. Joku voi olla (1) hallintoviranomainen, (2) kunta päättäjineen tai (3) kunta hallintoineen. (4) koulu päättäjineen ja hallintoineen, (5) yksittäinen opettaja tai (6) yksittäinen oppilas.
MALLISSA on hahmoteltu kahdenlaisia eri elementtien välisiä vaikutussuhteita (ne on yksinkertaistettu tässä yksisuuntaisiksi). Oleellisin vaikutus perustuu eri toimijoiden välisiin ohjaussuhteisiin. Millainen ohjausvalta niillä on toisiinsa nähden? Komentoketju voi katketa siihen, että "ylätasolla" on oikeus tahtoa, muttei keinoja puuttua. Komentoketju voi myös katketa siihen, että "alatasolla" ei ole kapasiteettia toteuttaa koulutuspoliittista tahtotilaa.
MILTÄ tämä kuvaus tuntuu? Puuttuko siitä jotain oleellista? Pyydän tähän palautetta. Odottelen sitä toivin, ja sitten alan testata mallia käymällä läpi eräitä merkittäviä onnistuneita ja myös eräitä epäonnistuneita pedagogisia uudistuksia.
12 kommenttia:
Kiitos Martti!
Ihan alkuun: minusta vika ei ole komento ketjussa, vaan siinä, että maailma on muuttunut. Siitä:
http://lilelibe.blogspot.fi/2013/07/miten-opitaan-ubiikisti-ja-aidosti.html
http://www.spiegel.de/international/europe/new-ipad-schools-in-holland-hope-to-revolutionize-education-a-907936.html
Mitä sanot tähän?
Yhteiskunnan ylläpitämä, julkinen, ei pääsykoetta, ei mikään GERM. Nimi on kyllä tyhmä, mutta unohdetaan se.
Entä Sudbury-school?
Sugata Mitra?
Miksi varjella peruskoulun rakenteita, kun pitäisi varjella sen hienoa ideaa. Joka tosin on vain osa suomalais- ruotsalaista yhteiskuntajärjestelmää - tuottaako hyvää tulosta siis joku muu kuin koulu, tai ainakin monet asiat yhdessä?
Ihan samaa mieltä. Maailma on muuttunut. Julkinen koululaitos ei - ei edes pedaggiikka- kuitenkaan muutu itsekseen. Se muuttuu vain koulutuspolitiikan kautta. Näin väitän. Julkisen koulun pedagogiikka on vahvasti rautakeuhkoistettu koululle asetetuilla tehtävillä, joissa käytetään julkista valtaa.
Tuohon muuriaukko-tietokonekokeiluun sanon, ett'ä loistava idea - erityisesti maihin, joilla ei ole varaa kouluhin ja opettajiin.
Taisin oivaltaa jotain.
1) Perustelet näillä "aukikirjoituksilla" - näkmys olisi liiana suppeasti sanottu - ei pelkästään käsiteltävänä olevaa asiaa, vaan myös sen takana olevaa yhteiskunnalista järjestelmää?
2) Kiitos, että teet sen! Paljon helpompaa on omaa agendaansa pohtia, kun saa apua tuon rakenteen ymmärtämiseen.
3) Siitä en pääse jyvälle, onko esittäsi sinun mielestäsi 'hyvä' vai 'paha'. Selvität kuviossa miten koulutuspolitiikka toimii ja miten se realisoituu yhden oppilaan kohdalla. Kuva on hieno! Entä mitä mieltä olet, onko tämä 'niin kuin sen pitääkin olla'?
Itse näen ihan positiivisena sen, etä maailma on muuttunut suoran vaikuttamisen suuntaanb ja demokraattinen järjestelmä on sen takia helisemässä. Ei se mikään optimitilannen ole, mutta suunnan näen oikeana.
Ja siinä se oppilas ei ole koulutuspolitiikan kohde. Vai onko 'oppilas' sitä aina? Mielenkiintoista käsitteellistä puuroa syntyy. 'Oppija' on tämän hetken voimapelaaja. Se, joka oppii, koko ajan ja oikeita asioita, pärjää. Hyvä sekä paha. Sille oppijalle pitää tarjota sellaiset kasvun edellytykset, ettäö sosiaalisuudesta tulee oppijan persoonallisuuden ja arvojen kulmakivi ja sille oppijalle pitää tarjota mahdollisuus löytää ja innoistua sellaisestakin, jonka ei tietäisi olevan olemassakaan ja pitääpä vielä varmistaa/opettaakin, vapaimmassa mahdollisessa ilmapiirissä, ne taidot, joilla oppiminen on mahdollista jatkossakin >uuden kouklun tehtävä 3>.
Mun aiemmat kommenttini on kyllä väärässä paikassa :)En kommentoi kirjoitustasi ollenkaan, vaan paahdan omaa asiaani. Hyvä kuvio, hyvää asioiden avaamista. Kiitos!
P.S. Mitra on paljon enemmän ;)
Sinänsä tuossa kuviossa nousee mieleen se, että kaikkein tärkein on kaikkein pienimmällä.
poliittiset päätökset -> ohjaus -> hallinto+päätökset
Tuo 'ohjaus' on aika olematonta. Siksi mikään ei muutu?
Tässä pääsen toiseen asiaan: Maailma on (jo)liian monimutkainen. Kukaan ei tunne lakeja, jotka pitäisi tuntea. OPM:ssä taisi olla 12 uutta lakia koulutuksen alueella valmistelussa. Muut lait päälle. Kuka oikeasti osaa lait? Olen rehtorija sanon, että vaikeaa se on.
Siinä on inertiaa. Siksi muutoksen havittelijat haluavat yksinkertaisempaa maailmaa. Tekoja, ei suunnitelmia. Tuloksia, ei arviointeja.
Ei se noin yksinkertaista ole, mutta voisiko suunnan kääntää?
Ja jos ei voi, ohjaus pitää ola näkyvämpää. Siksi politiikka on kaunopuhetta, koska se ei ohjaa toimintaa. Tai ohjaa toki, mutta aika väljästi.
Kiitos keskusteluavusta mm. Mikolle.
Palaan tähän kuvaan hieman myöhemmin, ehkä osassa 3.
En vielä pohdi, lainkaan, onko nykyinen järjestelmä tolkullinen ja olisiko minulle esittää jokin parempi tilalle. Yritän nyt ensin ymmärtää, miten "inertiaksi" kutsuttu ilmiö tuossa ketjussa vaikuttaa.
Lähetä kommentti