40 vuotta sitten

MUISTAN, kuinka lapsena Sysmässä  oli erityisesti sadepäivinä tapana lukea tuvan arkusta vanhoja aikakausilehtiä. Ei ole ollut Sysmän Mäkiranta-huvilaa enää pitkään aikaan. Eikä ole tullut enää säilytettyä vanhoja lehtiäkään. Harmi.

Äitini siivosi hiljan omaa vinttiään, ja käteen osui Apu-lehden numero, jossa oli juttu hänestä ja isästäni.  Säästin lehden lukemista tähän aamuun. Tänään sen ilmestymisestä tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta.

40 vuotta sitten olin juuri täyttänyt 19-vuotta.  Olin kirjoittanut keväällä ylioppilaaksi, ja pyrkinyt Kellariteatterin harrastajanäyttelijänä teatterikouluun. Muut kaverit taisivat kaikki päästäkin: Saara Markkanen, Hannele Nieminen, Jukka-Pekka Palo ja  Matti Pellonpää. Olin muistaakseni töissä Yhteisjakelu OY:ssä autolähettinä; vein sanomalehtiä tilaajille, joiden lehti oli jostain syystä  myöhässä. Vapaa-ajat seurustelin sitten tulevan vaimoni kanssa. Urasuunnitelmat olivat ihan(an) vaiheessa.

Miltä Suomi vuonna 1973 näyttäytyi Apu-lehdessä?

Tällaisia asioita bongasin:

• Ensinnäkin huomio kiinnittyi siihen, että lehden ote maailmaan on leppoisa ja myönteinen. Ei juoruja, ei kauhistelevia tarinoita sirkkeliin kompastuneista orvoista. No Watergatesta näyttää tulleen tv-raportti. Ja autokatsastuksen tilasta oltiin huolestuneita.
• Lehden taittokin on  levollinen. Puolet sivuista mustavalkoisia. 
• Oliko elämä rauhallisempaa, hitaampaa, väljempää? TV:kin lähetti kesällä ohjelmaa noin 4 tuntia illassa. Asiaohjelmia. Ja Jaakko Jahnukaisen Levyraati! Viikon TV-ohjelmassa taisi olla pari amerikkalaista sarjaa: Coronation Street ja Peyton Place. Uutiset tulivat klo 21.30.
• Mainoksia oli hauska selata. Moni tuote näyttää elävän yhä: Avotakka-lehti, Koffin olut, Kulta Katriina, Osuuspankki, Rosenlew-pakastin, Shellin öljyt, Tuulilasi-lehti, Vita Nova-juoma... Tupakkaakin sai näköjään vielä mainostaa. 
• Useimmat  juttujen kirjoittajat ja päähenkilöt ovat sensijaan jo edesmenneitä: Eino-Olli, Elisabet Taylor, Ilmari Turja,   Elämme toisen sukupolven aikaa. M.A. Nummisesta lehdessä oli iso juttu. Hän elää.

Kuvat lehtijuttuun otti Markku Lepola. Kaukon viikset kuuluivat rooliin.
Uskomatonta, mutta muistan tuon Kaukon paidan.

Entä se juttu Helovirroista?

Helovirran pariskunnasta lehdessä on kahden aukeaman juttu. Siinä kerrotaan heidän rakkaus-tarinastaan,  (oikein suloisesti), teatteriurastaan, aurinko-hulluudestaan,  ruoka-harrastuksestaan sekä Kaukon isosta vatsasta. Tietysti meidät pojatkin jutussa mainitaan. Olimme näköjään kesän keskenämme.

Jutussa Kauko on 49-vuotias. Siis 10 vuotta nuorempi kuin minä nyt. Ihanan hyvinvoivilta he molemmat kuvissa näyttävät.

Isä oli siis teatterista kesälomalla, mutta kesä kului sivutöitä tehdessä. Hän oli kova tekemään töitä. "Kauko on varmasti Suomen ahkerin näyttelijä - itse asiassa on vaikeaa löytää näyttelijän ammatin liepeiltäkään alaa, jossa hän ei olisi nähtävissä tai kuultavissa", Anna-Maija Kataja jutussaan kirjoittaa. Niinhän se oli.  Jos jotain olen häneltä perinyt, niin varmaankin tuota työhulluutta.

Leppoisaa lauantaita! Taidankin ostaa tuoreen Apu-lehden.