 |
Minusta haastavin osa opettajan osaamista on
sen oivaltamista, mitä on olla oikea opettaja.
|
NYKYÄÄN puhutaan paljon osaamisen johtamisesta. Koulualalla ideaa ovat mielenkiintoisesti kehitelleet kanadalaiset. He ovat keksineet napakan ketjun:
- 2000-luvun oppilaita koskeva osaaminen (taidot)
- Se osaaminen, mitä opettajat tarvitsevat kyetäkseen opettamaan oppilaille nuo taidot
- Se osaaminen, mitä rehtori tarvitsee, kyetäkseen johtamaan opettajia ottamaan haltuun tuo osaaminen
- ja jatkan tätä itse : Se osaaminen, mitä opetuksen järjestäjä tarvitsee, kyetäkseen johtamaan rehtoreita johtamaan opettajia opettamaan oppilaille nuo taidot.
Nätti ketju, eikö? Terävä mutta kapea. Tärkeä, muttei riittävä. Tekninen. Osaaminen ymmärretään siinä taitona. Minulle opettajan osaaminen ei ole vain taitoa tehdä oikeita asioita oikein, se on taitoa olla oikea opettaja.
Mitä on osattava, jotta on oikea opettaja?
Otetaan vauhtia aika syvältä. Suomalaisen opetuksen ydin on idea kasvattavasta opetuksesta. Idea siitä, että opetus on opetusta vasta, kun siinä on eetinen ja sivistävä ethos. Kaikki mitä kutsutaan kasvatukseksi ei ole kasvatusta. Kaikki mitä kutustaan opetukseksi ei sitä ole. Kaikki, joita kutsutaan opettajaksi, eivät sitä ole.
Omaan uraani mahtuu monia polkuja, joilla olen saanut pohtia opettajan työtä. Reissujen annin olen tiivistänyt mm. niiksi kriteereiksi, joita käytän Aurorassa opettajia valittaessa. Opettajan osaamisen ytimen muodostaa pedagoginen osaaminen, oikeana opettajana, pedagogina oleminen. Pedagoginen osaaminen on viisautta, oivallusta siitä, mitä opettajan pitää itseltään vaatia siksi, että on opettaja. On kyse olemisen ymmärtämisesta ja sen pohjalta avautuvista taidoista.
Opettajalta toki vaaditaan muutakin kuin pedagogin taitoja. Erittelen tätä osaamista lastun lopussa. Mutta first things first.
Pedagoginen osaaminen
 |
| Pedagoginen tetra (Hellström, M. (2004) |
(1) AINEENHALLINTA. Opettajan ja oppiaineksen suhde. Opettaja osaa asiat, joita hän opettaa. (Tästä on kyse kanadalaisessa mallissa). Aines elää hänessä. Hänellä on ainekseen elävä suhde. Hän näkee aineksen yhteydet tähän päivään ja lasten maailmaan. Hän hallitsee paitsi opetettavat aineensa, myös niiden suhteen opetussuunnitelman syvärakenteeseen ja olettamusperustaan.
(2) PEDAGOGINEN SUHDE. Opettajan ja oppilaan välinen suhde. Tätä suhdetta kuvaavat mm. pedagogisen rakkauden, välittämisen (caring), tahdikkuuden ja respektin käsitteet. Opettaja pitää lapsista. Kaikista. Siiäkin, joka on saanut koko lapsuutensa kiviä, kun on pyytänyt leipää. Suhde on parhaimmillaan, kun oppilas kokee, että opettaja oikeasti välittää hänestä; kun hän suostuu tämän kasvatettavaksi ja opetettavaksi; kun hän valitsee opettajan omaksi auktoriteetikseen. Kari Uusikylän sanoin; opettaja on oppilaalle hyvä ei paha.
(3) DIDAKTINEN SUHDE. Opettajan suhde oppilaan ja oppiaineksen suhteeseen. Opettaja osaa opettaa (opetustaito). Opettaja ymmärtää, mitä opetus ilmiönä on ja mikä opettajan rooli oppimisessa on. Opettaja osaa järjestää opetuksen (opettaa) niin, että hän varjelee ja sytyttää oppimisen iloa. Hän saa oppilaat onnistumaan. Hän käyttää erilaisia ja eri-ikäisiä oppilaita innostavia ja monipuolisia menetelmiä. Kari Uusikylän sanoin: opettaja on hyvä ei huono opettaja.
(4) SOSIAALINEN SUHDE. Opettajan johtajuus opetusryhmässään. Opettajalla osaa johtaa luokkaa ryhmänä ja rakentaa sinne iloisen, tavoitteellisen ja kaikista huoltapitävän työskentelyilmapiirin ja luokkahengen.
Muu opettajan osaaminen
Opettajalla on useita virallisia rooleja, joihin liittyy osaamisodotuksia. Opettaja on paitsi pedagogi myös organisaation "koneiston osa", koulu- ja opettajayhteisön jäsen, oman työpaikkansa työntekijä ja opetusalan virkamies. Tiivistän näihin rooleihin liittyviä osaamisvaatimuksia ja normiodotuksia seuraavasti:
(5) SUHDE OPPILAIDEN VANHEMPIIN. Ammattikasvattaja kasvatuskumppanina. Opettaja ymmärtää, mitä seuraa siitä, että kasvattaa toisten lapsia. Hän osaa rakentaa kasvatuskumppanuuden edellyttämää luottamusta oman luokkansa oppilaitten vanhempien keskuuteen. Hän on kohtaamisissa ammatillinen. Hän viestittää kunnioitusta. Suhteessa vanhempiin on pedagogisen suhteen sävyjä.
(6) SUHDE TYÖHÖN. Opettaja professionaalina . Opettaja tuntee työhönsä liittyvät oikeudet ja vastuut. Hän kantaa vastuunsa. Hän pitää ammattitaitoaan ajan tasalla. Hän huolehtii myös kouluntason yhteisistä työtehtävistä. Hän toimii joustavasti ja rakentavasti moniammatillisessa kouluyhteisössä, omassa tiimissään ja työryhmissään. Hän etsii ja kokeilee yhdessä muitten kanssa uusia ratkaisuja esiin nouseviin haasteisiin. Hän jakaa omaa osaamistaan ja vahvistaa koulun kolletiivista osaamista.
(7) SUHDE TYÖTOVEREIHIN. Opettaja joukkuepelaajana. Opettaja on reilu työkaveri. Hän kantaa oman vastuunsa työyhteisön hyvinvoinnista ja ilmapiiristä. Hän vaalii omaa vuorovaikustaan toisiin. Hän auttaa ja ottaa apua vastaan. Hän tuo taloon energiaa ei ime sitä.
(8) SUHDE REHTORIIN. Oman esimiehensä alainen. Opettaja ymmärtää johtajamisen merkityksen ja merkittävyyden koulun toimintakulttuuille ja yhteisön hyvinvoinnille. Hän hyväksyy sen, että häntä johdetaan. Hän on oikeissa asioissa lojaali. Hän on rakentaja ei nakertaja.
Opettajan osaamisen johtaminen
Opettajan osaaminen on siis jäsennettävissä suhteiden hallinnaksi. Lähes kaikkiin suhteisiin liittyy kasvatuslaitoksessa eettinen uloke. Lähtökohta on, että opettajan puolesta kukaan ei voi kehittää hänen osaamisestaan. Osaamisen kehittyminen on oppimista ei tottelemista. Osaamisen johtaminen ei ole määräilemistä, se on osaamisen oppimisen auttamista. Se on esteiden poistamista osaamisen kasvun tieltä. Näen tässä -praktista syllogisimia mukaillen - neljä pääkeinoa:
(1) Opettajan pitää tietää, mitä hänen pitää osata. Avainkysymys on MITÄ. Osaamisen johtaminen on tietämään ja ymmärtämään auttamista. Ymmärtämään opitaan dialogissa.
(2) Opettajan pitää taitaa se, mitä pitää osata. Avainkysymys on MITEN. Osaamisen johtaminen on taitamaan auttamista. Taitamaan opitaan kokeilemalla ja seuraamalla niitä, jotka jo osaavat.
(3) Opettajan pitää tahtoa sitä, mitä pitää osata. Avainkysymys on MIKSI. Osaamisen johtaminen on viisaasti ymmärtämään auttamista, motivointia, fullanilaisittain moraaliseen imperatiiviin palaamista. Se on osaamaan oppimaan ryhtymistä haittavaan kitkan poistamista pukamalla mm. kielteiset ennakkokäsitykset.
(4) Opettajalle pitää olla mahdollista opetella se, mitä pitää osata. Esteet on poistettava. Avainkysymys on MILLOIN: milla ajalla? Milla voimilla? Osaamisen johtaminen on mahdollistamista.
MINULLE opettajan osaamisen johtaminen on ennen muuta
- keskusteluttamista, dialogia.
- Se on kunkin omien käytänteiden ja rutiinien reflektointia yhdessä ja kollegoiden kesken
- Se on merkitys- ja merkittävyyshorisontin laajentamista.
- Se on käsitteelisten ja konkreettisen mallien ja työkalujen esittelyä ja esilläpitoa
- Se on uusien ideoiden heittelelyä ja maistelua.
- Se on uusien käytäneiden simulointia, kokeilua, seurantaa ja kehittelyä.
Opettajan osaamisen johtaminen vaatii herkkää ja tahdikasta vuorovaikutustajua. Se vaatii aikaa ja kyky tehdä kompomisseja. Se vaatii vaivaa luoda rakenteita ihmisten kohtaamiselle, uusille kokemuksille ja kokemusten reflektoinnille.
Ja - jälleen praktista syllogismia mukaillen:
(1) Rehtorin pitää itse tietää, mitä hänen ja opettajien pitää osata. Avainkysymys on MITÄ. Rehtorina minua on autettava ymmärtämään, mitä minun pitää saada opettajat oppimaan. Ymmärtämään opin dialogissa esimiesteni, kollegoden ja opettajien kanssa.
(2) Rehtorin pitää taitaa se, miten opettajat saadaan oppimaan se, mitä heidän pitää osata. Avainkysymys on MITEN. Rehtorina minua on autettava hankkimaan riittävät taidot. Taitamaan opin kokeilemalla ja seuraamalla niitä, jotka jo osaavat.
(3) Rehtorin pitää tahtoa opetella sitä, mitä hänen pitää osata, jotta opettajat oppivat sen, mitä heidän tulee osata, jotta oppilaat oppivat sen, mitä heidän pitää osata. Avainkysymys on MIKSI. Minua täytyy auttaa ymmärtämään uusi osaaminen viisaasti ja motivoida ryhtymään johtamaan sitä. Motivoudun, kun ymmärrän uuden osaamisen mielen ja kun onnistun johtamaan osaamista.
(4) Rehtorilla pitää olla mahdollisuus opetella se, mitä hänen pitää osata, jotta opettajat saadaan osaaman se, mitä heidän pitää osata. Esteet on poistettava. Avainkysymys on MILLOIN: millä ajalla? Millä voimilla? Millä korvauksella?. Myös rehtorin osaamisen johtaminen on mahdollistamista. Keskeisintä on määritellä rehtorin perustehtävä yhdessä työnantajan kanssa niin, että rehtori voi käyttää työaikansa siihen, mikä on oikeasti tärkeää koulun perusfuntktion kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti