KUVA: Saiturin Joulun posteri netistä lainattunaOLEN hyvin innossani. Minulla on usean kesän ajan ollut tapa käyttää koulun keskeytysaikaa - niin hullulta kuin se kuulostaakin- joulunäytelmän ideointiin yhdessä Jokirannan Jukan kanssa.
Jos kaikki sujuu hyvin, ensi jouluksi valmistuu varsin huikea klassikko: Charles Dickensin vuonna 1843 kirjoittama "Saiturin joulu". Me työstimme Jukan kanssa oman toiminnallisen käsikirjoituksemme vuoden 1938 elokuvaversion pohjalta (se löyty U-tubesta).
Saiturin joulu (Christmas Carol) on joulunäytelmä, jos jokin. Se kertoo kitupiikki Ebenezer Scroogesta, jolle joulu ja toisten hyvinvointi ei merkitse mitään. Asenne muuttuu jouluaattoyönä, jolloin tapahtuu kummallisia asioita. Kuollut (rahanahne) kumppani ilmestyy Scroogelle ja varoittaa omasta kohtalostaan. Scroogelle tulisi ilmestymään kolme joulun henkeä, jotka yrittävät saada kitupiikin muuttuman. He onnistuvatkin, ja myös Scrooge löytää joulun ilon- tosin vasta, kun on nähnyt oman tulevaisuutensa - hautakivensä.
Tarinassa on vahva moraalinen viesti ja kaunis joulun tunnelma. Saimme käsikirjoituksesta kauniin symmetrisen. Pääsemme myös käyttämään koko teatteritekniikkaamme.
Klassikko on tyylilajiltaan hyvin haastava. Teoksessa on hienoja rooleja sekä aikuisille että lapsille. Kuorolle tulee kunnianhimoinen tehtävä välittää kauniit joululaulut ja siten havainnollistaa oikean joulun tunnelmaa. Joululaulujen lisäksi teos haastaa koulun oman säveltäjämestarin loihtimaan upeita uusia sävellyksiä.
Lavastuksessa on vielä paljon mietittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti